Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaa hirveästi kun ostin asunnon
09.10.2025 |
Pitkäaikainen haave ja kauan olen asuntoa etsinyt. Mun budjetilla ja yksin ei täydellistä voi saada, mutta etsin kunnes löysin riittävän hyvän. Nyt vaan ihan kamala olo kun kauppakirja on allekirjoitettu :( teinkö kamalan virheen, mitä jos inhoankin sitä paikkaa jne. Muuttoon alle kuukausi ja nyt ei innostakaan yhtään niin kuin kuvittelin. Tekisi mieli unohtaa koko juttu ja pysyä tutussa asunnossa. Miten tämä näin meni, onko kenelläkään ollut vastaavia tunteita ja miten kävi kun oikeasti olitte muuttaneet?
Kommentit (40)
asunnon osto on suuri muutos, jos on ennen asunut tuilla vuokra-asunnossa. et tule enää koskaan saamaan tukia ja joudut menemään töihin loppuiäksesi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa asua uudessa rauhassa vaikka vuosi ja vasta sen jälkeen miettiä, haluaako muuttaa muualle. Saattaa nimittäin olla ihan muutto-/asuinalueenvaihtostressiä, oli mullakin
Kysy myyjältä jonkun toisen tarjouksen tehneen yhteystiedot, jos mahdollista. Ehkä hän on vielä kiinnostunut.
Pidät vaan oikein hyvässä kunnossa ja voit myydä milloin vain. Teetä vielä vaikka joku kuntotarkastus, ettei tule yllätyksiä myydessä.
se on se tyhjä olo kun olet kaupat tehnyt.".mitä sen tilalle kun olet etsinyt asuntoa"..eli uusi harrastuksesi on "miten teen asunnosta omannäköiseni" :D ... nyt oli hyvä aika ostaa ,huomaat sen parin vuoden kuluttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt jos koskaan on paras ajankohta ostaa asunto. Tämän matalampi ei hintataso tule olemaan. Tästä ei ole suunta kuin ylöspäin.
Sait asuntosi paljon halvemmalla kuin he, jotka tekivät asuntokaupat 5 - 10 vuotta sitten.
Onnittelut kaupasta!
Me ostettiin 11v sitten mummonmökki 35 000 eurolla. Kuinka halvalla sen nyt sitten olisi saanut?
Vierailija kirjoitti:
Pidät vaan oikein hyvässä kunnossa ja voit myydä milloin vain. Teetä vielä vaikka joku kuntotarkastus, ettei tule yllätyksiä myydessä.
Asunto kannattaa myydä vasta kun on asunut siinä kaksi vuotta. Verotuksillisista syistä:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/asunnon-myynti/oman-asunn…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle ei tullut ostokrapulaa, mutta johtui varmasti siitä, että vuokraluukku, jossa asuin ennen kuin pääsin omaan, oli niin rähjäinen, taajamassa (inhoan kaupunkiasumista) ja ennen kaikkea, vuokraluukku. Oma on oma, vaikka se olisi ylössuin oleva vene.
Vierailija kirjoitti:
asunnon osto on suuri muutos, jos on ennen asunut tuilla vuokra-asunnossa. et tule enää koskaan saamaan tukia ja joudut menemään töihin loppuiäksesi
Mitäs jos sinä menisit loppuiäksesi jonnekin pois? Olisi kaikilla muilla paljon mukavampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina mua on ostot, myynnit, muutot jännittäneet,
eikä vieläkään unelmien kotia, missä levollinen olo,
tuskin koskaan tuleekaan,
mutta jossain sitä on asuttava ja
aikansa kutakin.
N50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät vaan oikein hyvässä kunnossa ja voit myydä milloin vain. Teetä vielä vaikka joku kuntotarkastus, ettei tule yllätyksiä myydessä.
Asunto kannattaa myydä vasta kun on asunut siinä kaksi vuotta. Verotuksillisista syistä:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/asunnon-myynti/oman-asunn…
JOS odottaa myyntivoittoa. Jos myy tappiolla ei merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pidät vaan oikein hyvässä kunnossa ja voit myydä milloin vain. Teetä vielä vaikka joku kuntotarkastus, ettei tule yllätyksiä myydessä.
Asunto kannattaa myydä vasta kun on asunut siinä kaksi vuotta. Verotuksillisista syistä:
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/asunnon-myynti/oman-asunn…
JOS odottaa myyntivoittoa. Jos myy tappiolla ei merkitystä.
No harva varmaan asuntoa ostaessaan suunnittelee tappiolla myymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet jo kauan etsinyt, niin kai sinulla oli käsitys alueesta ja millaiseen asuntoon rahasi riittävät?
Kun olin ostamassa ensiasuntoani, tiesin tarkkaan, mistä sen haluan ja millaisen. Silti kävin katsomassa yli 20 asuntoa, ennen kuin pistin nimeni kauppakirjaan.
Ei tässä nyt faktat merkkaa vaan on joku tunnepuolen juttu. Ap
Pystytkö erittelemään niitä tunteita ja mistä ne ovat tulleet?
On täysin normaalia, että iso elämänmuutos jännittää. Olisi poikkeuksellisempaa, jos se ei jännittäisi yhtään.
Menee myös aikaa sopeutua uuteen ympäristöön ja itselle täytyy antaa aikaa tottua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alue on kaikki kaikessa, ja taloyhtiö jos on kerrostalo tai rivari. Jos naapureina on mölyapinoita, pikkulapsiperheitä, mt-potilaita, nistejä, kulmahousuja tai maahantuuttaajia tai jos palvelut ovat kaukana tai ympäristö muuten slummia niin kivakin asunto muuttuu kidutusselliksi.
Tämä on niin totta, mutta vaikeaa kontrolloida sitä, kuka voi muuttaa naapuriin. Itselläni edellisen asunnon naapuriin muutti ihan rehellisesti sanottuna mielestäni hullu ja sanon hullu, koska minusta on aivan umpihullua tunkea lapsiperhe pieneen yksiöön.
Jokainen voi kuvitella, mikä on melutaso, kun pikkuiseen yksiöön, joka on jopa yhdelle ihmiselle pieni muutetaan kasvuiässä olevien lasten kanssa Suomen ilmastossa, jossa suuren osan vuodesta ulkona on pimeää, märkää ja kylmää ja sisarukset sitten riitelee ja riehuu ja koko perhe marinoituu pikkuasunnossa. Lopputulos ei voi naapureiden kannalta olla mikään muu kuin meluhelvetti. Ja sitähän se sitten olikin. Koen, että menetin kotini, kun kotirauhaa ei sen jälkeen enää ollut ja päivästä päivään huutoa, mölyä, epävireistä musisointia, sisarusten riitelyä, ovien hakkaamista ja paiskontaa jne. Lasten vanhemman mielestä naapurien olisi pitänyt vain "ymmärtää", koska kyseessä ovat lapset. Siitä yksiöstä ei aiemmin ollut koskaan kuulunut pihaustakaan naapuriin, kun siinä asui nainen yksin.
Ainahan sitä isomman ostoksen jälkeen tulee "krapula".
Jos mitään rationaalista ja selkeää syytä ahdistukselle ei ole, niin sitten se on vain ketjussa jo mainittua emotionaalista muutosvastarintaa ja se menee ohi ajallaan.
Minä olin innoissani vastaavassa tilanteessa
Vierailija kirjoitti:
Minä olin innoissani vastaavassa tilanteessa
Olen sitä mieltä itse, että kannattaa olla innoissaan, ainakin niin kauan kunnes jotain ihan oikeita ongelmia ilmenee, jos ilmenee lainkaan. Asunnonvaihto on onnistunut, jos siinä tulee säästäneeksi joko rahaa, tai omia hermoja, kun naapurit on tolkullista normaalia porukkaa ja saa asua ja elää rauhassa. Omaan vaihtamalla todennäköisesti säästää rahaa ja ihan vähimmillään saa omansa pois vaihtaessa.
Vierailija kirjoitti:
Aina mua on ostot, myynnit, muutot jännittäneet,
eikä vieläkään unelmien kotia, missä levollinen olo,
tuskin koskaan tuleekaan,
mutta jossain sitä on asuttava ja
aikansa kutakin.
N50
Mua pelottaa, että oma kohtalo on tuo, vaikka olenkin nuorempi. Koskaan missään ei ole kodilta tuntunut ja kuitenkin on aina kaipuu siihen, että jonain päivänä olisi hyvä ja levollinen paikka asua ja elää, jossa tuntuisi kodilta. En tiedä tuleeko sitä ikinä löytymään. Nytkin ihan kauheassa tilanteessa vuokra-asunnon kanssa tällä hetkellä ja stressi painaa päälle. Paljon epävarmuustekijöitä.
Olen ostanut monta asuntoa ja aina tulee kaupantekokrapula ja jälkihirvitys vakka koskaan en vielä ole ostoa katunut sitten kun pääsen noista tunteista eteenpäin. Osaan jo odottaa tuota fiilistä.
Eli vedä hetki henkeä, tuo on normaalia.