Lue keskustelun säännöt.
Onko koulun kuormittavuus ok syy jäädä pois koulusta?
08.10.2025 |
Kysyisin mielipidettä, onko ok pitää ylimääräinen vapaapäivä lapselle, jota koulu kuormittaa kovasti. Meillä viidesluokkalainen, jolla on todettu ADHD. Itse ADHD pysyy hyvin hallinnassa, eikä näy juurikaan ulkoisesti esim. koulussa. Koulu sujuu hyvin ja koenumerot on 8-10 välillä.
Poika pystyy hyvin tsemppaamaan koulupäivän, mutta kotona ja harrastuksissa kuormitus sitten helposti purkautuu, erityisesti kotona, kiukun ja kilareiden muodossa. Nukkuisi myös kellon ympäri, jos saisi. Menee nukkumaan n. 21.30-22 riippuen monelta koulu aamulla alkaa. Silti saa aamulla herättää ja on väsyneen oloinen/ärtyinen, joka sitten vaikuttaa koulupäivään.
Onko täällä muita, ketkä ovat miettineet samaa tai opettajia, jotka voisi kommentoida. Lapsen luokanopettajalta en ole kysynyt, kun meillä nyt on aiemmin ollut omat haasteensa myös koulussa.
Tekisi siis mieli ottaa lapsi jo perjantaiksi pois koulusta, mutta emmin. Vai ilmoittaisiko vaan, että lapsi on sairaana.
Kommentit (191)
Mun lapsi on jäänyt muutamia kertoja kotiin vaikka ei ole ollut fyysisesti sairaana. Hän on autisti, sellainen normiluokassa tuettuna käyvä (tarvii tavallista enemmän aikuisen tukea joihinkin juttuihin mutta on muuten ihan tavallinen lapsi). Välillä tulee tilanne, jossa lapsi on niin kuormittunut, että sen jo tietää etukäteen, että seuraavan päivän poikkeusohjelma saa lapsen pois tolaltaan, mikä ei millään tavalla edesauta lapsen koulussa pärjäämistä tulevaisuudessa. Kyllä se mun mielestä on silloin ihan selkeä "terveydellisiin syihin" liittyvä poissaolo, ja näin sen olen Wilmaan merkinnyt. Toki meillä on opettajan kanssa keskimääräistä tiiviimpää yhteydenpitoa, ja opettaja tietää, että kyseessä on mt-poissaolo, jolla saadaan kuormittumisen kierrettä taitettua loivemmaksi.
Näitä päiviä on siis ehkä 2-3 lukuvuoden aikana, ja ne eivät koskaan ole lapsen itsensä ehdottamia, päin vastoin lapsi käy mielellään koulussa eikä koskaan sano, että haluaisi jäädä kotiin.
Ei kotiin jääminen tietenkään ole mikään ratkaisu ongelmiin pidemmällä tähtäimellä, enkä siihen ketään kannusta. Itsekin opettajana näen, mitä seurauksia on runsaista poissaoloista. Onneksi tosiaan uusi oppimisen tuen malli ei mahdollista opetuksesta karsimista kuin ihan äärimmäisissä tilanteissa, eli näitä koulupäivien lyhennyksiä, hojksaamisia yms.ei enää juurikaan käytetä. Mutta joskus voi olla ihan perusteltua pitää lapsi päivän tai kaksi kotona, vaikka se ei olekaan fyysisesti sairas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussakäynnistä kannattaa pitää kiinni. Pois vain kun oikeasti sairaana. Näin pysyy normiarki, eikä myöhemminkään (lähinnä yläkouluun siirtyessä) tule äkillistä kuormituslisäystä, joka veisi vielä vahvemmin poissaolojen tielle. Toki voi olla hyvä miettiä, voiko koulussa pohtia mahdollisia kevennyksiä, tauotuksia yms. Aiemmin koulun kuormittavuutta saatettiin joissain tapauksissa tasapainottaa koulupäivien lyhentämiselle, mutta nykyään (1.8. alkaen) siihen vaaditaan todella huimemmat perusteet kuin ennen, mikä myöskin tekee näkyväksi lapsen oikeuden koulunkäyntiin -mahdollisin sovellutuksin toteutettuna.
On yksilöllistä, miten harrastukset voimaanuttavat/kuormittavat. Kuulostaisi siltä, että teillä ne tuovat hyvää. Usein urheilu ja liikkuminen antaa juurikin sitä tarvittavaa tasaamista. ADHD:ssa rauha kun tulee liikkeessä ei siinä neurotyypillisten levosta. Eli en lähtisi karsimaan näistä, mikäli lapsi itse ei näytä kokevan ni
Kiitos, harrastukset todellakin tuovat hyvää ja lapsi on sanonut itsekin, että menee treeneihin tuulettumaan.
Epäilen, että meillä poika ei edes haluaisi koulupäivän lyhennyksiä, koska erottuisi joukosta, mitä ei halua. Yksittäisen poissaolo olisi eri, kun jokainen on välillä poissa vaikka sairauden takia.
Niin ja lisäyksenä vielä, että meilläkin lapsi viihtyy koulussa ihan hyvin.
Olen antanut olla. Kouluun ilmoitus vatsa kipeä tms.
Ehkä kerran pari lukukaudessa on tehty näin. Lapsen hyvinvointi ja mielenterveys on kaikkein tärkeintä, lapsia istutetaan mielestäni muutenkin ihan liikaa koulussa. (ja aikuisilla on aivan liian pitkiä työviikkoja, etenkin kun työtahti on monessa paikkaa tappotahti).
Ja kyllä. Lapset saa hyviä numeroita. Itse olen korkeasti koulutettu. Olen kokoaikatyössä. Mutta omia aivojaan saa ja on suotavaa käyttää ja miettiä, kuinka loppupeleissä sairasta se on, miten meidät kaikki ehdollistetaan ja nuorena siihen työntekoon ja raatamiseen, oman hyvinvoinnin jatkuvalla kustannuksella.
Työkyvyttömiä tulee pikemminkin niistä ihmisistä, jotka ajetaan koko ajan äärimmilleen kaikkien vaatimusten kanssa. Eivät opi säätelemään ja hoitamaan omaa hermostoa ja omaa työkuormaa, pitämään huolta itsestään ja painamaan jarrua ajoissa. Se on paljon, paljon isompi ongelma meidän yhteiskunnassa, kuin lasten satunnaiset poissaolot koulusta.
Lasten koulunkäynti ei ole rankkaa. Heitä ei ajeta äärimmilleen. Lapsilta vaaditaan koulussa nykyään paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat, että lapsi oppii tuollainen töihin ei tarvitse mennä kun harrastukset rasittaa liikaa niin opeta, se on lapsen häviö.
Näitä on kyllä nykyään paljon. Kouluun ei tulla, koska ahdistaa tai väsyttää tai jotain muuta.
T. Toisella asteella työskentelevä
Joo, ja vanhemmat menee näihin mukaan. Ei ymmärretä, että esim. sosiaalisen ahdistuksen ja paniikkihäiriöiden yksi hoitomuoto on siedättyminen niihin epämukaviin tilanteisiin.
Riippuu häiriöstä. Esim nepsyn meltdown tai shutdown ei lievene siedättämällä vaan pahimmillaan menee pahemmaksi. Ikään kuin siedättäisi keliaakikkoa vehnäleivällä.
Nepsy siedättyy kyllä. Mutta keliakia on oikea sairaus ei edes allergia johon on siedätyshoito keksitty.
Vierailija kirjoitti:
Lasten koulunkäynti ei ole rankkaa. Heitä ei ajeta äärimmilleen. Lapsilta vaaditaan koulussa nykyään paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Kyllä se on monelle rankkaa. Kuinkas monta päivää itse viikossa vietät esim. yläkoulussa? Se sosiaalinen kuorma ja hälinä on aivan valtava. Ja etenkin monelle nepsylle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä ap näkyy tuo ADHD? Koulussa? Kotona?
Kotona näkyy levottomuutena, haaveiluna, unohteluna, toisaalta saattaa uppoutua johonkin pitkäksi aikaa, voitontahto ja halu olla paras on todella kova, häviäminen ja pettymysten sieto heikkoa.
Koulussa: istuu kyllä paikallaan, mutta se on vaikeaa, vaihtaa asentoa ts. pyörii paikallaan. Keskittyminen herpaantuu helposti jos joltain putoaa esim kynä. Tarkkailee ympäristöä, koska kiinnostaa mitä muut tekee. Ajoittain tulee kahnauksia välitunnilla tai liikuntatunnilla, jos siellä pelataan jotain.
Ja mitä tukitoimia olette saaneet kouluun?
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
En ole ap, mutta ihmetyttää miksi niistä pitäisi karsia, jos ne ovat voimavara.
Mikä siellä koulussa kuormittaa? Liika melu, sosiaaliset kontaktit, joutuuko pinnistelemään oman käytöksensä suhteen liikaa? Sanoisin että yhteys kouluun ja ensin ympäristötekijät kuntoon.
Yöuni riittäväksi ja ruutuaika pois tai max 1h päivässä. Meillä vitosluokkalainen menee viikonloppuisinkin nukkumaan klo 21 ja kouluaamuina joutuu herättämään klo 7. Eli helposti nukkuu 10h yössä.
Kyllähän koulunkäyntiä monesti yksilöidään mutta oma-alotteisesti sitä en tekisi vaan koulun kanssa yhteistyössä. Ja jos teillä on joku adhd:n hoitokontakti, sinne myös yhteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä siellä koulussa kuormittaa? Liika melu, sosiaaliset kontaktit, joutuuko pinnistelemään oman käytöksensä suhteen liikaa? Sanoisin että yhteys kouluun ja ensin ympäristötekijät kuntoon.
Yöuni riittäväksi ja ruutuaika pois tai max 1h päivässä. Meillä vitosluokkalainen menee viikonloppuisinkin nukkumaan klo 21 ja kouluaamuina joutuu herättämään klo 7. Eli helposti nukkuu 10h yössä.
Kyllähän koulunkäyntiä monesti yksilöidään mutta oma-alotteisesti sitä en tekisi vaan koulun kanssa yhteistyössä. Ja jos teillä on joku adhd:n hoitokontakti, sinne myös yhteys.
Jos ongelma kiusaaminen niin ratkaisua ei ole
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
En ole ap, mutta ihmetyttää miksi niistä pitäisi karsia, jos ne ovat voimavara.
Monta harrastusta nyt vaan on liikaa jos koulussakin on vaikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Mielestäni lääkehoitoja demonisoidaan liikaa. Toki vääristä lääkkeistä on haittaa, mutta oikea lääke voi ihan oikeasti vaikuttaa koko elämään, mieleen, kehoon, elämänsisältöön, ihmisuhteisiin, päihdeongelmiin, eliniänodotteeseen jne.
Jos olisin itse saanut oikeita lääkkeitä ajoissa, en ehkä nyt olisi perheetön ja työkyvytön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Kannattaa, kokeilemalla ei menetä mitään. Ja eihän sen lääkkeen tarvitse olla käytössä kuin koulupäivisin.
Joo, noinhan se on. On meille tästä lääkehoidosta puhuttukin, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvetta lääkehoidolle kun koulu on muuten sujunut ihan hyvin.
Koulu sujuu silloin hyvin, kun oppilas jaksaa käydä siellä. Ei silloin, kun sieltä tulee hyviä numeroita (joista lapsen hermosto maksaa kallista hintaa).
Vierailija kirjoitti:
Sanoisinpa, että jos nykylapset laitettaisiin elämään esim. 1990-luvun lapsen elämää, suurin osa kirjaindiagnooseista häviäisi.
Vanhempien kannattaa oikeasti miettiä, miten paljon lapsi on laitteella päivän aikana. Kaksi tuntia on jo liikaa, mutta aika tuntuu nykyään monesta vähältä.
Mitä lapsi syö? Paljonko lapsi nukkuu? Paljonko lapsi harrastaa liikkumista? Onko hyviä ihmissuhteita?
Eivät ne laitteet ja suuret koulut ole ainoa kuormitus. Ihan kaikki ympäröivässä maailmassa kuormittaa nepsyn hermostoa enemmän kuin vaikka 80-luvulla 60-luvusta puhumattakaan.
Puhun nyt vain tästä yhdestä hetkestä, mutta muistan itse nelosluokalta hetken, kun olin lopenuupunut ja sain jotenkin kotona selitettyä, että olen sairas, vaikkei ole kuumetta. Sain vetää henkeä päivän tai kaksi ja elämä jatkui. Sairaus ei aina ole flunssa.
Myöhemmin kehoni oppi tekemään tuon puolestani ja iskee aina jonkun sairauden, kun psyykkinen kuormitus käy ylivoimaiseksi. Ei todellakaan terveellistä keholle eikä mielelle.
Kotona näkyy levottomuutena, haaveiluna, unohteluna, toisaalta saattaa uppoutua johonkin pitkäksi aikaa, voitontahto ja halu olla paras on todella kova, häviäminen ja pettymysten sieto heikkoa.
Koulussa: istuu kyllä paikallaan, mutta se on vaikeaa, vaihtaa asentoa ts. pyörii paikallaan. Keskittyminen herpaantuu helposti jos joltain putoaa esim kynä. Tarkkailee ympäristöä, koska kiinnostaa mitä muut tekee. Ajoittain tulee kahnauksia välitunnilla tai liikuntatunnilla, jos siellä pelataan jotain.