Lue keskustelun säännöt.
Onko koulun kuormittavuus ok syy jäädä pois koulusta?
08.10.2025 |
Kysyisin mielipidettä, onko ok pitää ylimääräinen vapaapäivä lapselle, jota koulu kuormittaa kovasti. Meillä viidesluokkalainen, jolla on todettu ADHD. Itse ADHD pysyy hyvin hallinnassa, eikä näy juurikaan ulkoisesti esim. koulussa. Koulu sujuu hyvin ja koenumerot on 8-10 välillä.
Poika pystyy hyvin tsemppaamaan koulupäivän, mutta kotona ja harrastuksissa kuormitus sitten helposti purkautuu, erityisesti kotona, kiukun ja kilareiden muodossa. Nukkuisi myös kellon ympäri, jos saisi. Menee nukkumaan n. 21.30-22 riippuen monelta koulu aamulla alkaa. Silti saa aamulla herättää ja on väsyneen oloinen/ärtyinen, joka sitten vaikuttaa koulupäivään.
Onko täällä muita, ketkä ovat miettineet samaa tai opettajia, jotka voisi kommentoida. Lapsen luokanopettajalta en ole kysynyt, kun meillä nyt on aiemmin ollut omat haasteensa myös koulussa.
Tekisi siis mieli ottaa lapsi jo perjantaiksi pois koulusta, mutta emmin. Vai ilmoittaisiko vaan, että lapsi on sairaana.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
On niin kovin kuormittunut, mutta silti harrastaa???
Olisiko aika luopua harrastuksista, jos ei koulua jaksa? Koulunumeroilla päästään eteenpäin elämässä, ei kivoilla vapaa-ajan toiminnoilla.
Harrastukset nyt on kuitenkin melkoinen voimavara. Jos ei harrasta niin sitten se vapaa-aika menee herkästi ruudun ääressä, mikä ei sovi kenellekään, mutta ei varsinkaa ylikuormittuneelle nepsy-lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi jää jatkuvasti kotiin vain vanhempien fiilisten mukaan niin voiko koulusta mennä ilmoitus lastenhuoltoon?
Mikä ihme on lastenhuolto?
Ja tässähän oli kyse siitä, että lapsen vointi on syy kotiin jäämiseen, ei "vanhempien fiilis".
Lapsen vointi? Eli väsymys? Ei ne asiat sillä tavalla toimi, että vanhempi ei osaa pitää lapsen levosta huolta, ja sitten antaa olla pois koulusta. Eihän me normilastenkaan vanhemmat voida niin tehdä.
Vanhempi ei pysty vaikuttamaan koulun kuormittaviin tekijöihin.
Vaikka lapsi nukkuisi kaiken vapaa-aikansa, ei se poista koulun kuormittavuutta jos niille kuormittaville tekijöille ei koulussa tehdä mitään.
Oma lapsi osasi esittää todella taitavasti, ettei mitään ongelmaa ole. Kukaan ei siksi nähnyt hänen kuormittuneisuuttaan ennenkuin hän sairastui burnoutiin ja menetti toimintakykynsä. Ei pystynyt tekemään muuta kuin makaamaan lattialla.
Hän ei koskaan kyennyt palaamaan lähikouluun. Peruskoulun kävi loppuun sairaalakoulussa. Hänkin oli kiitettäviä numeroita koulusta saava oppilas, joka ei kestänyt koulun kuormittavuutta. Kuormittavia tekijöitä olivat mm. häly, meteli ja muuttuvat aikataulut.
Nyt hän opiskelee ammattikoulussa vahvasti tuettuna ja pikkuhiljaa alkaa toipumaan burnoutista.
Varhaisempi tuki olisi varmasti hyödyttänyt häntä. Siksi suosittelen AP:ta hakemaan lapselleen apua. Ja ilmoittamaan hänet sairaaksi silloin kun hänen vointinsa ei kestä kouluun menemistä.
Vierailija kirjoitti:
"Onko töiden kuormittavuus ok syy jäädä pois töistä?" Ei ole. Kuten ei koulunkaan. Olisikin niin helppoa.
Nykyisin monia tuntuu kuormittavan kaikki vastuu, oli kirjaindiagnoosia tai ei. Onneksi tekoäly ja robotit edistyy, muuten tulevaisuus näiden kuormittuneiden nuorten varassa olisi todella vaakalaudalla.
Mitä ihmettä höpötät?
Minä olen ainakin ollut sairauslomalla uupumuksen takia kun voimat eivät riittäneet töiden tekemiseen. Kun palasin töihin, tehtiin siellä muutoksia joiden ansiosta jaksoin paremmin töissä.
Ei kenenkään ole pakko tap.paa itseään liian kuormittavalla työllä.
Sanoisin, että mieluummin yhteys kouluun ja avointa keskustelua opettajan ja oppilashuollon kanssa. Läksyjä voidaan vähentää ja kouluarkea tehdä vähemmän kuormittavaksi. Tavoite on kuitenkin käydä koulua, ei jäädä kotiin.
T. Ope
Ap täällä hei. Oiotaan heti muutama yleistys, poika ei ole ollut luvattomasti poissa, eikä näillä näkymin tule olemaankaan, vaan on tämänkin viikon.
Tiedän, että lapsi menee nukkumaan silloin kun on nukkumaanmenoaika, koska puhelin lukitaan yöksi niin, ettei puhelinta voi käyttää sovellusten osalta. Ei saa myöskään unta vielä ennen tätä, joten tämä nukkumaanmenoaika on meille hyvä.
Kuten sanottua, koulu sujuu hyvin ja koenumerot ovat 8-10 välillä, joten oppimisvaikeuksia ei ole. Koulussa istuu takarivissä, koska sieltä pystyy seuraamaan paremmin opetustaja kuminauha pulpetin jalkojen välissä, jota voi jalalla heiluttaa, jolloin pystyy keskittymään paremmin.
Kuten sanottu, puhelinaika on rajattu kahteen tuntiin. Haluaa itse harrastaa ja viihtyy harrastuksissa, enkä koe niiden kuormittavan.
En toki ole varma, onko koulussa esim kiusaamista, minkä vuoksi voisi oireilla, mutta poika itse ei sellaisesta kertonut eikä äsken kysyttäessä myöskään sellaista sanonut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että mieluummin yhteys kouluun ja avointa keskustelua opettajan ja oppilashuollon kanssa. Läksyjä voidaan vähentää ja kouluarkea tehdä vähemmän kuormittavaksi. Tavoite on kuitenkin käydä koulua, ei jäädä kotiin.
T. Ope
Kysytäänkö tässä myös lapselta asioita? Meillä lapsi ei mielellään puhu omasta diagnoosistaan ja välttelee esim koulussa aiheesta puhumisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että mieluummin yhteys kouluun ja avointa keskustelua opettajan ja oppilashuollon kanssa. Läksyjä voidaan vähentää ja kouluarkea tehdä vähemmän kuormittavaksi. Tavoite on kuitenkin käydä koulua, ei jäädä kotiin.
T. Ope
Kysytäänkö tässä myös lapselta asioita? Meillä lapsi ei mielellään puhu omasta diagnoosistaan ja välttelee esim koulussa aiheesta puhumisesta.
Kuten millaisia asioita? Eihän sitä diagnoosia tartte pitkin koulua huudella, mutta opettajan on siitä hyvä olla tietoinen. Yleensä tällaisissa järkätään moniammatillinen palaveri, johon osallistuu huoltaja(t), oppilas, opettaja, luokka-asteen laaja-alainen erityisopettaja ja mahdollisesti joku oppilashuollon edustaja eli teidän tapauksessa varmaan terveydenhoitaja kun diagnoosi on jo olemassa. Siellä sitten yhdessä pohditaan oppilasta kuunnellen, mikä voisi auttaa siihen, ettei koulupäivä olisi niin kuormittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Kannattaa, kokeilemalla ei menetä mitään. Ja eihän sen lääkkeen tarvitse olla käytössä kuin koulupäivisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Kannattaa, kokeilemalla ei menetä mitään. Ja eihän sen lääkkeen tarvitse olla käytössä kuin koulupäivisin.
Joo, noinhan se on. On meille tästä lääkehoidosta puhuttukin, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvetta lääkehoidolle kun koulu on muuten sujunut ihan hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin ja ainakaan mitään fyysisiä murrosiän merkkejä ei ole näkyvissä ja jotenkin muutenkin on vielä lapsen oloinen.
Mieli voi silti jo vähän kuohua kun hormonitoiminta käynnistyy.
Onko lääkehoito ehdoton ei?
Ei ole ehdoton ei, tähän asti pärjätty ilmankin. Pitänee miettiä.
Kannattaa, kokeilemalla ei menetä mitään. Ja eihän sen lääkkeen tarvitse olla käytössä kuin koulupäivisin.
Joo, noinhan se on. On meille tästä lääkehoidosta puhuttukin, mutta lääkäri oli sitä mieltä että ei tarvetta lääkehoidolle kun koulu on muuten sujunut ihan hyvin.
Eihän se koulunkäynti ole se ainoa mittari, vaan myös tosiaan tuo, että miten se muualla arjessa näkyy. On aika yleistä, että nää koulussa hyvin pärjäävät adhd tapaukset jää vähän heitteille, ja sitten se nimenomaan kotona näkyy, kun lapsi tsemppaa muualla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan just on syysloma.
Niin on, onneksi. Toivon todella että tämä auttaa tilanteeseen.
Näitä on kyllä nykyään paljon. Kouluun ei tulla, koska ahdistaa tai väsyttää tai jotain muuta. Ei työpaikaltakaan voi olla pois.
Tämä on maailman väsynein ja tyhmin selitys, minkä aina kuulee, jos nuori on koulusta kuormittunut. Että kun työpaikaltakaan ei voi pois olla. Teini-ikäinen nuori on keskimäärin kehitysprosessinsa takia paljon väsyneempi kuin aikuinen. Ei hän ole mieleltään ja kehitykseltään kuin koulut käynyt aikuinen. Koulusta ei makseta palkkaa toisin kuin töistä. Monet käyvät etenkin ulkomailla rentoa kotikoulua, pitävät sapattivuosia purjehtien lapset mukana jne. Ihme tiukkapipoja täällä. Jokainen voi käyttää maalaisjärkeä. Jos lapsi on uupunut, on paljon järkevämpi olla pois koulusta kuin mennä kouluun. Ei se kotikaan mikään tyhjiö ole, jossa ei mitään voi oppia. Etenkään, kun lapsen koulu sujuu hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Näitä on kyllä nykyään paljon. Kouluun ei tulla, koska ahdistaa tai väsyttää tai jotain muuta. Ei työpaikaltakaan voi olla pois.
Tämä on maailman väsynein ja tyhmin selitys, minkä aina kuulee, jos nuori on koulusta kuormittunut. Että kun työpaikaltakaan ei voi pois olla. Teini-ikäinen nuori on keskimäärin kehitysprosessinsa takia paljon väsyneempi kuin aikuinen. Ei hän ole mieleltään ja kehitykseltään kuin koulut käynyt aikuinen. Koulusta ei makseta palkkaa toisin kuin töistä. Monet käyvät etenkin ulkomailla rentoa kotikoulua, pitävät sapattivuosia purjehtien lapset mukana jne. Ihme tiukkapipoja täällä. Jokainen voi käyttää maalaisjärkeä. Jos lapsi on uupunut, on paljon järkevämpi olla pois koulusta kuin mennä kouluun. Ei se kotikaan mikään tyhjiö ole, jossa ei mitään voi oppia. Etenkään, kun lapsen koulu sujuu hyvin.
Ja tässä tapauksessa ei ole edes vielä teini-ikäinen vaan 11-vuotias (tai 10-vuotias, jos loppuvuonna syntynyt) lapsi. Kuinka moni lapsi systemaattiseti valehtelisi ja esittäisi kuormittunutta?
Vierailija kirjoitti:
Näitä on kyllä nykyään paljon. Kouluun ei tulla, koska ahdistaa tai väsyttää tai jotain muuta. Ei työpaikaltakaan voi olla pois.
Tämä on maailman väsynein ja tyhmin selitys, minkä aina kuulee, jos nuori on koulusta kuormittunut. Että kun työpaikaltakaan ei voi pois olla. Teini-ikäinen nuori on keskimäärin kehitysprosessinsa takia paljon väsyneempi kuin aikuinen. Ei hän ole mieleltään ja kehitykseltään kuin koulut käynyt aikuinen. Koulusta ei makseta palkkaa toisin kuin töistä. Monet käyvät etenkin ulkomailla rentoa kotikoulua, pitävät sapattivuosia purjehtien lapset mukana jne. Ihme tiukkapipoja täällä. Jokainen voi käyttää maalaisjärkeä. Jos lapsi on uupunut, on paljon järkevämpi olla pois koulusta kuin mennä kouluun. Ei se kotikaan mikään tyhjiö ole, jossa ei mitään voi oppia. Etenkään, kun lapsen koulu sujuu hyvin.
Mutta miksi se nuori on uupunut? Ei se teini-ikä biologisesti ole muuttunut kauheasti viimeisen 20 vuoden aikana. Ja ei koulunkäynti kyllä ole myöskään mitenkään haastavampaa ainakaan ihan opiskelun suhteen, paljon enemmän meiltä vaadittiin.
Kuka tahansa uupuu, jos on jatkuvasti alttiina kaikille aistiärsykkeille. Mä kävin 900 oppilaan lukiota 2000 luvun alussa ja ihan hirvee hulabaloo, melu ja meininki siellä oli. Mutta vapaa-ajalla ei ollut somea (tai no, irc-galleria, mutta ei siellä tuntitolkulla hengailtu) tai samanlaista informaatiotulvaa kuin nyt. Iltaisin ainakin omat lempiohjelmat loppui klo 22 ja sen jälkeen menin nukkumaan tai lukemaan kirjaa. Siksi sitä ei kuormittunut samalla tavalla.
En sano, että teinien ahdistuneisuuden syynä on pelkästään tuo, mutta kyllä se on isossa roolissa, siitä ei pääse yli eikä ympäri.
Sanoisinpa, että jos nykylapset laitettaisiin elämään esim. 1990-luvun lapsen elämää, suurin osa kirjaindiagnooseista häviäisi.
Vanhempien kannattaa oikeasti miettiä, miten paljon lapsi on laitteella päivän aikana. Kaksi tuntia on jo liikaa, mutta aika tuntuu nykyään monesta vähältä.
Mitä lapsi syö? Paljonko lapsi nukkuu? Paljonko lapsi harrastaa liikkumista? Onko hyviä ihmissuhteita?
Ap, ei ole ok jäädä pois perjantaina koulusta, jos lapsi ei ole sairaana.
Ei ole myöskään ok jäädä vanhempana kotiin perjantaina sillä syyllä, että lapsi on kuormittunut (=sairaana).
Jokainen kai tykkäisi pidennetystä viikonlopusta.
On niin kovin kuormittunut, mutta silti harrastaa???
Olisiko aika luopua harrastuksista, jos ei koulua jaksa? Koulunumeroilla päästään eteenpäin elämässä, ei kivoilla vapaa-ajan toiminnoilla.