Onko koulun kuormittavuus ok syy jäädä pois koulusta?

Ota yhteyttä lapsesi luokanopettajaan. Älä anna lapsesi jäädä ylimääräisiksi vapaapäiviksi kotiin. 

Vierailija kirjoitti:

Sanoisinpa, että jos nykylapset laitettaisiin elämään esim. 1990-luvun lapsen elämää, suurin osa kirjaindiagnooseista häviäisi.

Vanhempien kannattaa oikeasti miettiä, miten paljon lapsi on laitteella päivän aikana. Kaksi tuntia on jo liikaa, mutta aika tuntuu nykyään monesta vähältä. 

Mitä lapsi syö? Paljonko lapsi nukkuu? Paljonko lapsi harrastaa liikkumista? Onko hyviä ihmissuhteita?

Lapsi syö normaalia kotiruokaa, kasviksia myös. Nukkuu vähintään 9,5h Liikkuu paljon, harrastaa 3-5 kertaa viikossa urheilulajeja. Sen lisäksi kulkee koulumatkat jalan tai pyörällä. Liikkuu vapaa-ajalla kavereiden kanssa, kentällä, leikkipuistoissa tai pihalla 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin kovin kuormittunut, mutta silti harrastaa??? 

Olisiko aika luopua harrastuksista, jos ei koulua jaksa? Koulunumeroilla päästään eteenpäin elämässä, ei kivoilla vapaa-ajan toiminnoilla.

Harrastukset nyt on kuitenkin melkoinen voimavara. Jos ei harrasta niin sitten se vapaa-aika menee herkästi ruudun ääressä, mikä ei sovi kenellekään, mutta ei varsinkaa ylikuormittuneelle nepsy-lapselle.

Voimavara? Ei ole voimavara siinä vaiheessa kun on koulupudokas kun sinne ei kiinnostanut mennä ei lasta eikä äitiä. Voin lyödä vetoa että siinä vaiheessa ei kiinnosta sitten jalkapallokaan.

Nykyään ollaan kovin helposti ahdistuneita ja kuormittuneita ja jäädään pois koulusta ja töistä. Tällaista ei ennen ollut lasten keskuudessa. Myös aikuisten kuormittuneisuus ja ahdistuneisuus on lisääntynyt valtavasti ainakin puheiden perusteella.

Kuinkahan paljon älylaitteet ja some vaikuttavat tähän muutokseen?

Kauhean jyrkkiä vastauksia tullut. 

Tämä on minusta tosi monimutkainen asia. Olen itsekin harkinnut joskus että antaisi. Lapsen jäädä kotiin samoista syistä mutta en ole sitä vielä kertaakaan tehnyt

Parhaiten tiedät itse, mikä on lapselle parasta. Miettisin kuitenkin sitä, että jos kuormitus on jatkuvaa, vapaapäivän pitäminen jatkuvasti joka viikko ei ehkä ole järkevää. Jotenkin pitäisi saada se koulun kuormitus vähenemään tai kotona heti koulun jälkeen kuormitus purkautumaan 

Yläkoulun opettajana sanoisin, että älä lähde tuolle tielle.

Nyt luulet, että tilanne pysyy sinun hallinnassasi ja sinä päätät poissaoloista. Tämä ei jatku, kun lapsi tulee murrosikään ja oma kantti kasvaa. Pian hän on yläkoulussa ja siellä kynnys jäädä kotiin tai häipyä kesken päivän on matalampi, kun siitä ei heti jää omalle opelle kiinni. 

Olen paljon näitä nähnyt. Alakoulussa on jääty kotiin omille lomille ihan huoltajan suostumuksella. Sitten kun murrosikä iskee, kakka osuu tuulettimeen ja huoltaja menettääkin otteen asiasta.

Älä totuta lasta siihen, että kouluun lähtö on harkinnanvaraista. Muuten sinulla on kohta siinä teini, joka tekee ne harkinnat ihan itse teinin viisaudella. 

Koulusta kieltäytyvän teinin kanssa voi olla ihan mahdotonta. Meillä on oppilaita, joita äiti tuo kouluun ja taluttaa sisään. Heti kun äiti lähtee, teini kävelee toisesta ovesta ulos. Sitähän ei kukaan usko, että itselle voi käydä näin.

Mieti mieluummin muita keinoja helpottaa lapsen arkea.

Onko lääkitys kohdillaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niin kovin kuormittunut, mutta silti harrastaa??? 

Olisiko aika luopua harrastuksista, jos ei koulua jaksa? Koulunumeroilla päästään eteenpäin elämässä, ei kivoilla vapaa-ajan toiminnoilla.

Harrastukset nyt on kuitenkin melkoinen voimavara. Jos ei harrasta niin sitten se vapaa-aika menee herkästi ruudun ääressä, mikä ei sovi kenellekään, mutta ei varsinkaa ylikuormittuneelle nepsy-lapselle.

Voimavara? Ei ole voimavara siinä vaiheessa kun on koulupudokas kun sinne ei kiinnostanut mennä ei lasta eikä äitiä. Voin lyödä vetoa että siinä vaiheessa ei kiinnosta sitten jalkapallokaan.

Ei kai kukaan tässä mistään jalkapallosta ole puhunutkaan. Ei edes ap. 

 

Mutta kaksipiippuinen juttu. Onko riskinä että kuormittuu liikaa ja kilahtaa koulussa? Onko sekään hyvä, että lapsi ajetaan äärirajoille ja rupeaa oireilemaan voimakkaammin? 

Lisäisin vielä, että älä missään nimessä opeta lasta valehtelemaan. Tulet sen varmasti edestäsi löytämään. Jos päätätte olla poissa, kerrotte kouluun totuuden asiasta. 

T. Yläkoulun opettaja 

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun opettajana sanoisin, että älä lähde tuolle tielle.

Nyt luulet, että tilanne pysyy sinun hallinnassasi ja sinä päätät poissaoloista. Tämä ei jatku, kun lapsi tulee murrosikään ja oma kantti kasvaa. Pian hän on yläkoulussa ja siellä kynnys jäädä kotiin tai häipyä kesken päivän on matalampi, kun siitä ei heti jää omalle opelle kiinni. 

Olen paljon näitä nähnyt. Alakoulussa on jääty kotiin omille lomille ihan huoltajan suostumuksella. Sitten kun murrosikä iskee, kakka osuu tuulettimeen ja huoltaja menettääkin otteen asiasta.

Älä totuta lasta siihen, että kouluun lähtö on harkinnanvaraista. Muuten sinulla on kohta siinä teini, joka tekee ne harkinnat ihan itse teinin viisaudella. 

Koulusta kieltäytyvän teinin kanssa voi olla ihan mahdotonta. Meillä on oppilaita, joita äiti tuo kouluun ja taluttaa sisään. Heti kun äiti lähtee, teini kävelee toisesta ovesta ulos. Sitähän ei kukaa

Totta tuokin, lähinnä tässä olisi kyse yhdestä yksittäisestä päivästä. Tai juurkin myös parin vuoden päässä häämöttävä yläkoulu mietityttää ja toivon, että asiat järjestyvät siihen mennessä. 

 

Meillä ei ole lääkitystä, kun muut toimet ovat olleet riittäviä. 

Yläkoulun ope kirjoittaa viisaita. Kun huoltaja opettaa lapsensa sille tavalle, että kotiin voi jäädä, jos ei jaksaisi lähteä kouluun, lapsi oppii tavan. Voin jäädä kotiin, vaikken ole sairaana.

Murrosiässä teini sitten jää entistä helpommin kotiin. Siinä ei sitten enää auta, vaikka äiti sanoisi mitä. Peli on menetetty. 

"Meillä ei ole lääkitystä, kun muut toimet ovat olleet riittäviä."

No eihän ne näköjään enää ole. Murrosiän hormonaaliset muutokset ovat alkamassa ja tilanne pahenee ehkä juuri siksi.

Suosittelisin kokeilemaan lääkitystä. Kesällä muistaakseni julkaistiin tutkimus, jonka mukaan lääkitys auttaa aivojen kehitystä. 

Adhd on vakava asia. Se laskee elinikää keskimäärin 8 vuotta. Jos lääkityksestä on apua, lapsella pitäisi olla siihen oikeus. 

T. Yläkoulun opettaja 

Ap, miksi ajattelet, että kyse olisi vain tästä yhdestä kerrasta? Onko se yksikään kerta sitten oikeasti tarpeellinen, jos niitä ekstravapaita ei myöhemmin enää tarvita?

Asiat eivät itsestään järjesty, kun lapsi vanhenee. Yläkoulussa edessä on uudenlaiset haasteet. Tulee murrosikä ja itsenäistymisen vaihe.

Kos alakouluikäinen lapsi joutuu yhdenkin kerran jäämään koulusta luvattomalle vapaalle, homma ei ole kunnossa. Lapsen paikka on koulussa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, miksi ajattelet, että kyse olisi vain tästä yhdestä kerrasta? Onko se yksikään kerta sitten oikeasti tarpeellinen, jos niitä ekstravapaita ei myöhemmin enää tarvita?

Asiat eivät itsestään järjesty, kun lapsi vanhenee. Yläkoulussa edessä on uudenlaiset haasteet. Tulee murrosikä ja itsenäistymisen vaihe.

 

 

Lähinnä ajattelin, että saisi lepoa ja näkisi auttaako se. Toki syysloma alkamassa ja se määrittää aika paljon. Jos loma auttaa ja lapsi on taas normaali, kun koulut jatkuu, kertoo se paljon jo. 

On vaikeaa ja mahdohonta kuvitella tilannetta, että äitini olisi valehdellut opettajalleni minun olevan sairaana, jos olisin ollut poissa koulusta, kun olin ala-asteella.

Oi aikoja! Oi tapoja!

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ollaan kovin helposti ahdistuneita ja kuormittuneita ja jäädään pois koulusta ja töistä. Tällaista ei ennen ollut lasten keskuudessa. Myös aikuisten kuormittuneisuus ja ahdistuneisuus on lisääntynyt valtavasti ainakin puheiden perusteella.

Kuinkahan paljon älylaitteet ja some vaikuttavat tähän muutokseen?

Paljon! Kyllä mä ihan ilman mitään diagnooseja omaavana 38 vuotiaana huomaan eron siinä, että menenkö töistä kotiin ja lösähdän loppuillaksi sohvalle selaamaan somea vai teenkö jotain muuta kuten vaikka kotihommia, ulkoilua, luen kirjaa jne. Jälkimmäisellä vaihtoehdolla palaudun huomattavasti paremmin, ensimmäisellä passivoidun ja ahdistun. Ei tatvitse mennä kun reilu 10v taaksepäin kun some ja puhelin ei vienyt elämästä näin paljon aikaa kuin nyt. Tuntuu, että aikuisena, joka on kuitenkin elänyt ensimmäiset 20 vuotta elämästään ilman some, on välillä tpsi vaikea rajoittaa tätä pläräämistä, niin mitä sitten on noilla keskenkasvuisilla?

Syyslomako ei sitten riitä vai?

Miten teillä ap näkyy tuo ADHD? Koulussa? Kotona?

Koulussakäynnistä kannattaa pitää kiinni. Pois vain kun oikeasti sairaana. Näin pysyy normiarki, eikä myöhemminkään (lähinnä yläkouluun siirtyessä) tule äkillistä kuormituslisäystä, joka veisi vielä vahvemmin poissaolojen tielle. Toki voi olla hyvä miettiä, voiko koulussa pohtia mahdollisia kevennyksiä, tauotuksia yms. Aiemmin koulun kuormittavuutta saatettiin joissain tapauksissa tasapainottaa koulupäivien lyhentämiselle, mutta nykyään (1.8. alkaen) siihen vaaditaan todella huimemmat perusteet kuin ennen, mikä myöskin tekee näkyväksi lapsen oikeuden koulunkäyntiin -mahdollisin sovellutuksin toteutettuna.

On yksilöllistä, miten harrastukset voimaanuttavat/kuormittavat. Kuulostaisi siltä, että teillä ne tuovat hyvää. Usein urheilu ja liikkuminen antaa juurikin sitä tarvittavaa tasaamista. ADHD:ssa rauha kun tulee liikkeessä ei siinä neurotyypillisten levosta. Eli en lähtisi karsimaan näistä, mikäli lapsi itse ei näytä kokevan niitä kuormittaviksi.

Osittain muutos voi johtua myös murkkuiästä, joka tuo omat ihanuutensa arkeen.

Otsikkoon lyhyesti vastattuna: ei. Koulun kuormittavuuteen voi vaikuttaa parhaiten muokkaamalla pienilläkin muutoksilla kouluarkea ja luomalla uudenlaisia ratkaisuja kotiintulohetkeen ja kuormituksen purkuun rakentavammalla tavalla.