Lue keskustelun säännöt.
Onko koulun kuormittavuus ok syy jäädä pois koulusta?
08.10.2025 |
Kysyisin mielipidettä, onko ok pitää ylimääräinen vapaapäivä lapselle, jota koulu kuormittaa kovasti. Meillä viidesluokkalainen, jolla on todettu ADHD. Itse ADHD pysyy hyvin hallinnassa, eikä näy juurikaan ulkoisesti esim. koulussa. Koulu sujuu hyvin ja koenumerot on 8-10 välillä.
Poika pystyy hyvin tsemppaamaan koulupäivän, mutta kotona ja harrastuksissa kuormitus sitten helposti purkautuu, erityisesti kotona, kiukun ja kilareiden muodossa. Nukkuisi myös kellon ympäri, jos saisi. Menee nukkumaan n. 21.30-22 riippuen monelta koulu aamulla alkaa. Silti saa aamulla herättää ja on väsyneen oloinen/ärtyinen, joka sitten vaikuttaa koulupäivään.
Onko täällä muita, ketkä ovat miettineet samaa tai opettajia, jotka voisi kommentoida. Lapsen luokanopettajalta en ole kysynyt, kun meillä nyt on aiemmin ollut omat haasteensa myös koulussa.
Tekisi siis mieli ottaa lapsi jo perjantaiksi pois koulusta, mutta emmin. Vai ilmoittaisiko vaan, että lapsi on sairaana.
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten teillä ap näkyy tuo ADHD? Koulussa? Kotona?
Kotona näkyy levottomuutena, haaveiluna, unohteluna, toisaalta saattaa uppoutua johonkin pitkäksi aikaa, voitontahto ja halu olla paras on todella kova, häviäminen ja pettymysten sieto heikkoa.
Koulussa: istuu kyllä paikallaan, mutta se on vaikeaa, vaihtaa asentoa ts. pyörii paikallaan. Keskittyminen herpaantuu helposti jos joltain putoaa esim kynä. Tarkkailee ympäristöä, koska kiinnostaa mitä muut tekee. Ajoittain tulee kahnauksia välitunnilla tai liikuntatunnilla, jos siellä pelataan jotain.
Ja mitä tukitoimia olette saaneet kouluun?
Koska koulujen resurssit on tänä päivänä aika pienet, niin tukitoimet koulussa ovat olleet luokkaympäriston muokkaaminen, eli paikka vaihdettu edestä taakse, josta pystyy näkemään koko luokan ja mitä siellä tapahtuu. Aiemmin oli mm. sermi, mutta se ei toiminut yhtään, koska kurkki sermin takaa/yli, jolloin ela ehdotti paikkaa takarivistä. Tämä on toiminut, koska opettajan pöytä on myös takana, niin on myös opettajan läheisyydessä. Pulpetin jalkojen väliin pingotettu kuminauha, mitä voi jalalla nytkyttää ja suunnata motorista levottomuutta siihen. Tarvittaessa pitäisi päästä erityisopettajan huoneeseen tms. pienryhmään opiskelemaan rauhallisempaan ympäristöön. Käytännössä tämä ei ole toteutunut, koska erityisopettajan luokse on ohjattu esim. niitä, jotka tarvitsevat tukea vaikkapa matematiikassa. Meillä matematiikka ja kielet, eli ne aineet, joissa tuo erityisopettaja on käytettävissä sujuu erinomaisesti, joten emme ole päässeet. Pojan luokalla on siis muutama tunti viikossa, missä erityisopettaja hakee luokasta muutaman oppilaan mukaansa ja kielten tunneilta opettaja lähettää muutaman oppilaan erityisopen luokse.
Minulla on myös tunne, että enemmän keskitytään siihen, miten poika pärjää aineopiskelussa, siirtymissä ja sosiaalisissa kontakteissa. Suurin osa palavereistamme on mennyt niin, että käytä läpi miten oppiaineissa sujuu, mikä on helppoa ja mikä vaikeaa. Miten kaverisuhteet menneet, onko ollut kahnauksia ja mikä niitä aiheuttaa. Sitten kun ollaan todettu, että numeroiden valossa koulu sujuu hyvin, välillä välituntipelit aiheuttaa riitaa/kahnauksia niin keskitytään enemmän niihin, että pitää esim. laskea 10 tai poistua paikalta. Joo, näitäkin ollaan harjoiteltu ja menee koko aika paremmin, mutta tuntuu että se ns. henkinen puoli unohdetaan kokonaan, varsinkin kun on varsin iloinen ja vauhdikas kaveri, josta ei välttämättä ulos päin huomaa kuormitusta/väsymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten koulunkäynti ei ole rankkaa. Heitä ei ajeta äärimmilleen. Lapsilta vaaditaan koulussa nykyään paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Olen psykiatrille kuvaillut, miten koulussa oli kuormittava IHAN KAIKKI MUU paitsi opetus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
En ole ap, mutta ihmetyttää miksi niistä pitäisi karsia, jos ne ovat voimavara.
Varmaan meille jokaiselle olisi voimavara kaksi kuukautta vuodesta valitsemassaan kohteeessa. Mutta kun elämä ei toimi niin.
Itse ottaisin toisen harrastuksen tauolle ja katsoisin mitä tapahtuu. Sitten selviää, jatketaanko yhdellä, nollalla vai kahdella. Minä en olisi jaksanut kahta tuollaista harrastusta.
T.AuDHD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
En ole ap, mutta ihmetyttää miksi niistä pitäisi karsia, jos ne ovat voimavara.
Varmaan meille jokaiselle olisi voimavara kaksi kuukautta vuodesta valitsemassaan kohteeessa. Mutta kun elämä ei toimi niin.
Itse ottaisin toisen harrastuksen tauolle ja katsoisin mitä tapahtuu. Sitten selviää, jatketaanko yhdellä, nollalla vai kahdella. Minä en olisi jaksanut kahta tuollaista harrastusta.
T.AuDHD
Vähän eri verrata jotain lomamatkaa kuin harrastuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastuksia pitää vähentää. Ei koulua.
Miksi?
No ettei yhteiskuntaa kuormita joku uusi kaltaisesi tyhmä ihminen.
En ole ap, mutta ihmetyttää miksi niistä pitäisi karsia, jos ne ovat voimavara.
Varmaan meille jokaiselle olisi voimavara kaksi kuukautta vuodesta valitsemassaan kohteeessa. Mutta kun elämä ei toimi niin.
Itse ottaisin toisen harrastuksen tauolle ja katsoisin mitä tapahtuu. Sitten selviää, jatketaanko yhdellä, nollalla vai kahdella. Minä en olisi jaksanut kahta tuollaista harrastusta.
T.AuDHD
Vähän eri verrata jotain lomamatkaa kuin harrastuks
Ei sinänsä ole. Ei niitä tarvitse koko elämäksi lopettaa. Koulu on kuitenkin lapselle tärkein, koska sillä luodaan pohja koko loppuelämälle.
Ap, tutustu lusikkateoriaan. Jos lapsi olisi minun, tällä hetkellä harrastukset eivät saisi viedä yhtään lusikkaa. Jos lusikoita on myöhemmin enemmän, lääkityksen myötä, tilanteen muututtua jne, voi lusikoita käyttää perustoimien ulkopuolelle.
Vain tekeminen, joka luo lusikoita (esim. Rauhallinen luova toiminta), on tällä hetkellä viisasta. Nyt urheiluharrastus on sama kuin ajaisi loppuunkäytetyllä autolla ilman edes öljynvaihtoa. Se taukohan voi olla hyvin lyhytkin, jos lapsi elpyy. Näin luodaan hermostoa, joka selviää paremmin aikuisena, eikä sen tarvitse pelätä, että siitä revitään kaikki irti ja lopulta on revitty kaikki irti.
Terveisiä tk-eläkkeeltä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten koulunkäynti ei ole rankkaa. Heitä ei ajeta äärimmilleen. Lapsilta vaaditaan koulussa nykyään paljon vähemmän kuin aikaisemmin.
Olen psykiatrille kuvaillut, miten koulussa oli kuormittava IHAN KAIKKI MUU paitsi opetus.
Tämä on totta, varsinkin nykypäivän kouluissa, kun miettii minkä kokoisia ne on
Oletko varma ettei ylimääräisistä vapaista tule lapselle tapa? Helposti sitten vaatii lisää vapaita, kun kerran on sille tielle lähtenyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdoton ei ylimääräisille omille vapaapäiville.
Tuo kuormittavuuden purkautuminen koulun jälkeen on perusarkea nepsylapsella. Sen kanssa täytyy oppia elämään tyyliin rauhoitetaan illat, ajoissa nukkumaan, hyvä aamupala. Meillä nepsy oli pienluokalla ja vasta yläkoulussa helpotti ja esim. harrastuksia saattoi toteuttaa myös arkipäivisin.
Ja jos ADHD:hen käytetään lääkitystä se romahdus koulun jälkeen lääkkeen hiipuessa on vielä ilmeisempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rauhallinen tavallinen arki koulupäivän jälkeen on hyväksi kaikille lapsille. Se sisältää:
- rauhoittumisen päivän jälkeen ilman älylaitteita
- hyvä ravinto
- normaalit ihmissuhteet kotona
- riittävä määrä päivittäistä liikuntaa
- riittävän aikainen nukkumaanmenoaika = herää virkeänä seuraavana aamuna
- vain ripaus aikaa älylaitteiden parissa
Vierailija kirjoitti:
Tuo kuormittavuuden purkautuminen koulun jälkeen on perusarkea nepsylapsella. Sen kanssa täytyy oppia elämään tyyliin rauhoitetaan illat, ajoissa nukkumaan, hyvä aamupala. Meillä nepsy oli pienluokalla ja vasta yläkoulussa helpotti ja esim. harrastuksia saattoi toteuttaa myös arkipäivisin.
Ja jos ADHD:hen käytetään lääkitystä se romahdus koulun jälkeen lääkkeen hiipuessa on vielä ilmeisempi.
Miten tuo romahdus lääkkeiden kanssa ilmenee? Meillä on nyt jo ajoittan melko tunnemyrsky, niin kuinka sitten mahdollisten lääkkeiden kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten kuvittelit että lapsesi pärjää työelämässä joka on todella kuormittavaa? Et sinä voi mennä vaatimaan hänen esimiestä että et voi vaatia työntekoa kun se kuormittaa niin paljon. Vai meinasitko kasvattaa jälleen yhden sossupummin joka ei kestä normaalia elämää?
Vierailija kirjoitti:
Miten kuvittelit että lapsesi pärjää työelämässä joka on todella kuormittavaa? Et sinä voi mennä vaatimaan hänen esimiestä että et voi vaatia työntekoa kun se kuormittaa niin paljon. Vai meinasitko kasvattaa jälleen yhden sossupummin joka ei kestä normaalia elämää?
Ei, en aio. Työelämään on kuitenkin useita vuosia aikaa ja lapsi ehtii sinä aikana kasvaa aikuiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap, meneekö lapsi huomenna kouluun vaiko ei.
Lääkkeissä on käsittääkseni tasaisempia ja ärhäkämpiä. Paras olisi, että dopamiini saataisiin mahdollisimman tasaiseksi.
Jännä tuo ahatus, että neuroepätyypillisyys jotenkin katoaisi aikuisuudessa. Suurin osa tk-eläkeläisiä on nepsyjä, joiden hermosto vaan ei enää kestä. Toki tasainen ja hyvä elämä tukee hermostoa ja auttaa siihen, että pysyy spektrillä paremmassa kohdassa, mutta resilienssi on pysyvästi heikompi. Reaktiot suurempia, palautuminen hitaampaa ja vaikeampaa, etenkin ilman lääketukea.
Kun on oikea ADHD, toimiva lääke huojentaa ja selkeyttää, elimistön stressitasot laskevat jne.
Poikaani rasitti koulu. Koetti välttää tekeytymällä sairaaksi. Koulupäivän päättyessä olisi ollut terve lähtemään harrastuksiin. En antanut lupaa, koska sairaus vaatii ainakin muutaman koko päivän sairastelun. Ei sairastellut enää. Koulu sujui, jotta illalla pääsi kavereiden joukkoon.
Entisenä alakoulun luokanopettajana tunnistan oppilastyypin. Mielestäni on hienoa, että oppilas kykenee toimimaan tunneilla noin hyvin. Moni ADHD (tai ADD) oppilas on oikeasti fiksu, mutta alisuorittaa koulussa, mutta tässä tapauksessa koulunkäyntiin on selkeästi kiinnitetty huomiota.
Moni ADHD-poika on liikunnallinen ja nauttii liikkumisesta, mikä on heille monesti hyväksi, kun pääsevät kanavoimaan energiaa liikkumiseen. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko kaksi liikunnallista harrastusta liikaa. Moni näistä pojista käy harjoituksissa sen 3-4 arkipäivänä, sen lisäksi ravataan peleissä joka viikonloppu, pahimmillaan molempina päivinä. Ja sen jälkeen ihmetellään, kun hermosto on ylivirittynyt ja lapsi kuormittuu.
Kyllä, kaikki lapset, erityisesti pojat tarvitsevat liikuntaa ruutujen sijaan. Monien urheiluharrastusten/joukkuelajien sijaan olisikin syytä pohtia, voisiko tuo liikkuminen olla omaehtoista tai vanhempien kanssa tapahtuvaa. Esim. metsäretki on oikein hyvä. Myös ADHD -lapset tarvitsevat kiireetöntä olemista, tylsyys tekee aivoille hyvää, joten joskus on hyvä myös vain olla kotona rauhassa.
Näitä asioita olisi hyvä pohtia, vaikka myönnän, että koulu arki voi olla nykyisin kuormittavaa, riippuen luokka/ryhmäkoosta, opetusympäristöstä ja opettajan tavasta hallita luokkaa.
https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/ba36e9ad-cbae-439b-bd4b-69939ba3e52d
Kuorimittunut lapsi?
Ensin lähdetään karsimaan harrastuksista jos niitä on monta. Tietysti lapsi tykkää harrastuksistaan mutta hän ei pysty arvioimaan sitä kuinka paljon ne kuormittaa. Anna lapsen valita mikä harrastus jätetään hetkeksi tauolle ja kokeilette miten alkaa menemään.
Jos alkaa pitämään koulusta omaa vapaata niin se on lopun alkua. Lapsi oppii että kun on vähän rankkaa niin saa jäädä pois koulusta. Miten ajattelit tämän toimivan yläasteella kun koulu on oikeasti kaikilla osa-alueilla rankkaa ja lapsi on tottunut että sitten saa olla pois koulusta. Hän alkaa ottamaan myös itse omia vapaa päiviä ja lopulta hän lintsaa harva se päivä. Teinillä ongelmat ovat monta kertaluokkaa suurempia kuin ala-asteikäisillä. Koulussa kun tulee tietty määrä poissaoloja niin se on jo lastensuojeluasia eikä siirtyminen seuraavalle luokalle tai päästötodistuksen saaminen onnistu. Lapsen tulevaisuutta ei kannata pilata sen takia ettei halua karsia harrastuksista tai kestä lapsen kiukkua.
Lapsen mukaan luokassa on jonkin verran hälinää, mutta ei kauheasti. Toki tiedän, että hän itsekin sortuu ajoittain juttelemaan kaverin kanssa, mutta kuulemma muutama oppilas häiriköi kesken opettajan opetustuokion huutelemalla päälle. Ruokala on kuulemma todella meluisa, kun siellä on monta luokkaa samaan aikaan eli kaikki 5-6 -luokat kerralla. Tätä poika ei osannut oikein sanoittaa, mutta selkeästi tuo koulussa tsemppaaminen/pinneistely oman käytöksen suhteen on yksi iso syy. Tähän toki varmasti vaikuttanut se, että olemme tehneet ison työn sen eteen, että keskittyisi tunnilla opiskeluun, ei jutteluun, luokassa vaelteluun, pulpetin alle valumiseen jne. mitä oli nuorempana.