Aadalla, 26, ei ole kaveriporukkaa Tältä näyttää yksinäisyys."..mitä ittua!?
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/9e941605-27e0-41dc-b4fe-1d111014aaad
"Se, kuinka usein näen ystäviäni, vaihtelee ja menee kausittain. Jos puolisoani ei lasketa, sanoisin, että kasvokkain näen jotakuta ehkä kerran viikossa tai kahdessa."
Eikö yksinäisempää haastateltavaa olisi!?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otsikkona "Tältä näyttää yksinäisyys"
Ja heti seuraavassa lauseessa "Vaikka on yksin, ei välttämättä ole yksinäinen"
Toimittaja voisi opetella mitä sanat tarkoittavat, ja harjoitella kirjoittamaan otsikon joka vastaa juttua tai jutun joka vastaa otsikkoa...
Helvetti, eikö Suomesta löytynyt edes yhtä oikeaa yksinäistä, vai eikö vain osannut tyrkyttää itseään toimittajalle?!
En tyrkyttäisi, saati edes antaisi haastattelua. En halua avautua yksinäisyydestäni julkisesti, tuskin kovin moni muukaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä tuo on vielä vähän harhaanjohtavasti otsikoitu. Ei tuo ole yksinäisyyttä. Yksinäisyyttä on tunne siitä, että ei ole ketään toista ja usein myös suree sitä. Tuo on yksinoloa tai yksinoloon hakeutumista.
Tai sitten ihan vaan introvertin elämää, sillä hänhän kertoo latautuvansa nimenomaan yksinolosta. (Introverttiys ei ole sitä, että olisi ihmisivihaaja tai haluaisi aina olla vain yksikseen, introverteilläkin on sosiaalista elämää).
Typerää että tuollaisesta ihmisestä tehdään lehteen juttu aiheella "Tällaista on yksinäisyys". Tuo ei yksinäisyydestä tiedä tuon taivaallista.
PS. Ei ystäviä tai kavereita (työkavereita en kavereiksi laske - ovat enemmänkin välttämätön paha)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti ehkä vahvempi kuin muut kun en koe yksinäisyyttä.Minulla on ollut vaikeampi elämä,kuin muilla niin keskiverrosti ja silti olen tyytyväinen elämääni.
Henkisesti vahvempi? Ei se liity vahvuuteen eikä heikkouteen, miten ihmisellä on tarve tai ei tarvetta toisen ihmisen luo. Vahvuutta vaatisi se, että oöisit valtavan yksinäinen ja sinnittelisit jotenkin ja tekisit elämästäsi siitä huolimatta hyvää.
Miksi vertailet elämääsi muiden elämiin?
No ,minulla ei ole tarvetta kuulua porukkaan,en ole laumasielu.Olen eksentrinen otrovertti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei tiedä yksinäisyydestä mitään.
Tuollaisia nykynuoret on, pitäis 24/7 olla saatavilla, hyperventiloidaan jos näkee 1 krt/vko eikä 10 krt/ 7 pvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Miksipä et alottaisi vaikka salilla käymistä, vapaaehtoistoimintaa tai muuta mukavaa harrastu
Ruma on ruma oli hyvä kroppa tai ei. Siinä se ongelma.
On kyllä päässä se vika eikä ulkonäössä, jos ajattelee koiran tai vapaaehtoisorganisaation arvottavan ulkonäköään.
Ihminen voi kokea yksinäisyyttä vaikka olisi puoliso ja paljon ystäviä.
Toisaalta erakkona yksinäisyydessä elävä ihminen voi olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Miksipä et alottaisi vaikka salilla käymistä, vapaaehtoistoimintaa tai muuta mukavaa harrastu
Ruma on ruma oli hyvä kroppa tai ei. Siinä se ongelma.
Eli olet sitä mieltä, että rumilla ihmisillä ei voi olla ystäviä?
Mietipäs nyt uudestaan.
Ei ole tuokaan nuori yksinäisyyttä nähnytkään, otsikko oli provosoiva, jutun toimittaja taas kerran mokasi, termejä ei tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Miksipä et alottaisi vaikka salilla käymistä, vapaaehtoistoimintaa tai muuta mukavaa harrastusta? Tai hanki vaikka koiraa/muuta lemmikkiä, joka
Aloitekyvyn puutehan tuollaisen ongelma on. Odottaa että joku muu tulee määräämään tai hoitamaan asiat, odotetaan että työnantaja määrittelee nukkumaanmenon tai äiti sen milloin imuroi. Kun kukaan ei käske, ei ilmeisesti vain voi tehdä omalla ainoalla elämällään mitään. Sääliksi käy sitä joka tällaisen lapamadon puolisoksi erehtyy, siinä on työmaata.
Vierailija kirjoitti:
Tältä siis näyttää naisten yksinäisyys. Sivuhuomiona, puoliskokin on itsestään selvyys ja sitä ei oikein edes kunnolla lasketa.
Samanlaista täällä vaimolla. 25v yhdessä ja 3 lasta jotka asuu kotona. Sitten jos vähän illalla käyn jossain niin valitetaan että kun on yksinäistä ja se on minun vika kun en ole siinä sohvalla koko ajan seurana.
Ikinä ei melkein soita ystävilleen joita on kuitenkin aika monta. Silloin tällöin laittaa viestiä. Aika harvoin sopii ystävien kanssa treffejä kun eivät kuulemma ehdi. Se on pelkkä tekosyy koska tiedän henkilöt heillä ei ole pieniä lapsia eikä aikaavievää työtä tai harrastuksia. Olisi niillä aikaa, mutta kun se sohvalla makaaminen houkuttaa enemmän.
Harkitsen eroa kun mitään ei oikein saa tehdä kun pitäis vaan siinä sohvalla katsoa teeveetä ja jutustella. Lapset ovat pian aikuisia en halua itse jämähtää sohvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Miksipä et alottaisi vaikka salilla käymistä, vapaaehtoistoimintaa tai muuta mukavaa harrastu
Meinaatko että koira karkaa kun omistaja on ruma, tai että avustettava ei ota lämmintä soppaa vastaan?
Elämän sisältö ja asenne on se mikä tekee ihmisestä kiinnostavan.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
No löytyi se oikea yksinäinen, tosin emme halua kuulla ruikutustasi.
Mene pois!
Ilmeisesti ei löytynyt todella yksinäisiä ihmisiä haastateltavaksi, sellaisia, joilla ei olisi puolisoakaan. Tunnen vajaan kolmikymppisen miehen, jolla ei ole ollut yhtään ystävää sitten alakoulun, tyttöystävästä puhumattakaan.
Yleensä yksinäisten nuorten aikuisten menneisyydestä löytyy koulukiusaamista, niin hänenkin. Kiusaaminen luo ihmiseen usein pysyvän epäluulon vieraita ihmisiä koskaan. Siksi on vaikea solmia ihmissuhteita.
Kiusaaja varastaa siis usein kiusatun koko elämän oman hauraan egonsa pönkittämiseksi. Paljon aikaa ja energia menee nuorelta siitä toipumiseen, jos se edes onnistuu. t. yläkoulun ope
Yksinäisyyden kokemus on tietenkin yksilöllinen. Mutta Aadan käyttäminen yksinäisen ihmisen esimerkkinä on kieltämättä vähän älytöntä, kun hänellä on kirjaimellisesti kumppani kotona ja tapaa ystäviä viikottain.
Olen enemmän vaikuttunut aisti elämyksistä,kuin ihmisten seurasta.Olen mielihyvä addiktio,ja nyt en puhu päihteiden käytöstä,vaan vaikka saunomisesta uimisesta yksin joogamisesta tai luonnossa kävelemisestä yksin ,kuulokkeet korvilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti ehkä vahvempi kuin muut kun en koe yksinäisyyttä.Minulla on ollut vaikeampi elämä,kuin muilla niin keskiverrosti ja silti olen tyytyväinen elämääni.
Henkisesti vahvempi? Ei se liity vahvuuteen eikä heikkouteen, miten ihmisellä on tarve tai ei tarvetta toisen ihmisen luo. Vahvuutta vaatisi se, että oöisit valtavan yksinäinen ja sinnittelisit jotenkin ja tekisit elämästäsi siitä huolimatta hyvää.
Miksi vertailet elämääsi muiden elämiin?
No ,minulla ei ole tarvetta kuulua porukkaan,en ole laumasielu.Olen eksentrinen otrovertti.
Itsekään en halua kuulua porukoihin, mutta tajuan ihmisen biologiasta sen verran, että normaalin ihmisen hermosto säätelee itseään toisen ihmisen seurassa ja siksi yksinäisyys on yhtä tappavaa kuin tupakointi. Psykopaatit ja muut vastaavat oikut eivät tarvitse toisia siihen, mutta muuhun kyllä.
Itse olen mies ja viimeksi jutellut jonkun kanssa kesällä 2021. Vähän erilaista yksinäisyyttä kuin jutun neitokaisen.
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi kokea yksinäisyyttä vaikka olisi puoliso ja paljon ystäviä.
Toisaalta erakkona yksinäisyydessä elävä ihminen voi olla onnellinen.
Ja sinä et tiedä lainkaan, mikä on yksinolon ja yksinäisyyden ero.
En ymmärrä juttua. Hällä on kotona puoliso ja ystäviä joita näkee ehkä joka viikko tai joka toinen mutta elämä ei ole sosiaalisesti rikasta mutta hän ei koe yksinäisyyttä vaan viihtyy yksin mutta hän antaa jutussa kasvot yksinäisyydelle??? Myöskin Aada selittää oudosti 26-vuotiaana elämän tasaantumisesta ja miten iän myötä sitä ja tätä. 26-vuotias on kamalan nuori. Tuskin aikuinen vielä.
Ruma on ruma oli hyvä kroppa tai ei. Siinä se ongelma.