Lue keskustelun säännöt.
Aadalla, 26, ei ole kaveriporukkaa Tältä näyttää yksinäisyys."..mitä ittua!?
08.10.2025 |
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/9e941605-27e0-41dc-b4fe-1d111014aaad
"Se, kuinka usein näen ystäviäni, vaihtelee ja menee kausittain. Jos puolisoani ei lasketa, sanoisin, että kasvokkain näen jotakuta ehkä kerran viikossa tai kahdessa."
Eikö yksinäisempää haastateltavaa olisi!?
Kommentit (138)
Vierailija kirjoitti:
Jokapäiväkö tämän Aadan pitäisi jonkun käsipuolessa roikkua? Mitä ihmettä?
Minusta tuo on melkoisen ystävärikasta toimintaa, jos kerran tai kaksi viikossa näkee ystäviään. Itselläni on yksi hyvä ystävä, näen häntä 1-2 kertaa vuodessa.
Näet 1-2 kertaa vuodessa? sanot ystäväksi? Itselläni on hieman eri käsitys ystävyydestä, tosin voihan se noinkin toimia mutta eikö ystävyyteen kuulu se että ollaan tekemisissä ja yhteykissä sillä jos nämä aktiivisesti puuttuvat niin silloin kyse on ehkä jostain muusta esim. siitä että ei vain kehdata laittaa välejä poikki tai ei olla kiinnostuneita tai halukkaita olemaan tekemisissä. Mutta kukin tavallaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjussa "enemmän yksinäiset" haukkuu lyttyyn. Ilmankos ovat yksinäisiä, jos ovat noin negoja myös irl. Kuka tollasia jaksaa,
Vierailija kirjoitti:
Mitenkä tähänkään lööppimagneettiin ei sopinut teemaltaan ps-syrjäytynyt pleikkaa luukussaan 24/7 takova työtön nuorimies?
Ei kukaan tunne sellaista, että voisi haastatella. Koska ne on yksinäisiä.
No siis vl parissa tuo on yksinäisyyttä, jos haluaisi enemmän seuraa. Mutta 1. Ei halua enempää seuraa 2. Ei vastaa valtaväestön kokemusta yksinäisyydestä.
Toimittaja on huono, kun teki noin sekavan sekä virheellisen jutun.
Tuo nainen ei tiedä yksinäisyydestä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokapäiväkö tämän Aadan pitäisi jonkun käsipuolessa roikkua? Mitä ihmettä?
Minusta tuo on melkoisen ystävärikasta toimintaa, jos kerran tai kaksi viikossa näkee ystäviään. Itselläni on yksi hyvä ystävä, näen häntä 1-2 kertaa vuodessa.
Näet 1-2 kertaa vuodessa? sanot ystäväksi? Itselläni on hieman eri käsitys ystävyydestä, tosin voihan se noinkin toimia mutta eikö ystävyyteen kuulu se että ollaan tekemisissä ja yhteykissä sillä jos nämä aktiivisesti puuttuvat niin silloin kyse on ehkä jostain muusta esim. siitä että ei vain kehdata laittaa välejä poikki tai ei olla kiinnostuneita tai halukkaita olemaan tekemisissä. Mutta kukin tavallaan..
Juttelen ystäville viikottain, mutta nähdään harvemmin, joitakin kertoja vuodessa. Yksi ystävä taas asuu 800km päässä ja hänellä on lapsi, joten sekin estää näkemästä useammin. Ihme arvostelua ja arvottamista taas, onneksi en ole sun "ystävä" tai muutenkaan tekemisissä, jos tuollaista naputusta pitää seurassasi kuunnella.
Jutun sisältö on esitellä Aadaa näpsäkkänä nuorena naisena, joka on päässyt tasapainoon itsensä kanssa siitä, että kokee ajoittain itsensä yksinäiseksi. On puoliso, perhettä, ystäviä. Ehkä hän vertaa itseään henkilöihin, joilla on satojatuhansia seuraajia somessa tmv.
Ehkä tämä on jokin täytetarina, jossa toimittajan piti äkkiseltään luoda jokin juttu jostain tuntemastaan henkilöstä ja yhdessä sovittiin tämä teema? Siltä se vähän vaikuttaa. Toimittajilla on laajat verkostot ja usein nämä jutut ovat tehty jostain puolitutuista. Toimittaja arvioi jutun klikkiarvoa tietenkin siten, millainen tarina myy. Tarina nätistä nuoresta naisesta myy ja kiinnostaa, vaikka siinä ei olisi mitään varsinaista sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät "ruuhkavuosiaikuiset" ehdi alati tavata. Silti ollaan ystäviä. Ja välimatkakin voi olla pitkä.
Olen henkisesti ehkä vahvempi kuin muut kun en koe yksinäisyyttä.Minulla on ollut vaikeampi elämä,kuin muilla niin keskiverrosti ja silti olen tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Ihan on oma syysi, ettet yritä ottaa elämääsi haltuun. Ala tietää, koska imuroit. Älä anna itsesi tuijottaa seinää. Etsi terveellistä tekemistä. Rajoita epäterveellistä. Ja yritä innostua jostain, mostä saat sisältöä elämääsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen henkisesti ehkä vahvempi kuin muut kun en koe yksinäisyyttä.Minulla on ollut vaikeampi elämä,kuin muilla niin keskiverrosti ja silti olen tyytyväinen elämääni.
Henkisesti vahvempi? Ei se liity vahvuuteen eikä heikkouteen, miten ihmisellä on tarve tai ei tarvetta toisen ihmisen luo. Vahvuutta vaatisi se, että oöisit valtavan yksinäinen ja sinnittelisit jotenkin ja tekisit elämästäsi siitä huolimatta hyvää.
Miksi vertailet elämääsi muiden elämiin?
Tuohan on normaalia aikuisen elämää. :D Ei ketkään muut kuin teinit ja pulsut hengaile missään kaveriporukoissa monta kertaa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan on normaalia aikuisen elämää. :D Ei ketkään muut kuin teinit ja pulsut hengaile missään kaveriporukoissa monta kertaa viikossa.
No, lestadiolaiset myös. Hän ei tunne normaalia elämää.
Enpä tiennyt että olen yksinäinen. Mulla saattaa mennä helposti parikin viikkoa etten näe niitä paria ystävää ketkä samassa kaupungissa asuu. Saan siitä näkemisestä paljon iloa, mutta en jaksa heti nähdä uudestaan. Joskus harvoin jos viikon sisällä on ollutkin vaikka kolme sosiaalista tapaamista, olen aivan uupunut ja ajattelen, että huh onpa nyt haipakkaa :D Puolisoa ei edes ole nyt.
Kuvittelisin että oikea yksinäisyys on ennemminkin tunne siitä että elämässä ei ole (tarpeeksi) läheisiä ihmisiä, kuin se, kuinka usein muita tapaa. Varmasti kokemus on toki iästäkin kiinni, ruuhkavuosissa elävästä tuntuu ehkä toiselta kuin opiskelijasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nainen ei kestäisi kunnollisen, kiltin, hyvän ja yksinäisen miehen elämää sekuntiakaan.
Kaikki päivät ovat samaa: töihin, töistä kotiin. Ruudun ääressä istumista. Kauppaan ja takaisin. Työttömyyden ollessa päällä valvotaan aamuun ja herätään iltapäivällä. Roskakorit täyttyvät, ei muistikuvaa milloin kämpässä on viimeksi imuroitu. Vain oma seura, satunnaiset rappukäytävästä kuuluvat äänet. Videopelejä, televisiosarjoja, elokuvia tai seinän tuijottamista tyhjä katse silmillä. Pientä iloa silloin tällöin suklaalevyistä, sipsipusseista ja pakastepizzasta - ehkä alkoholistakin.
Ei mitään muuta. Tämä kaikki vain siksi, ettei saanut synnytyslaitoksella komean alfachadin geenejä.
Miksipä et alottaisi vaikka salilla käymistä, vapaaehtoistoimintaa tai muuta mukavaa harrastusta? Tai hanki vaikka koiraa/muuta lemmikkiä, joka voisi tuoda sisältöä elämään.
Ymmärrän yksinäisyysjulkisuustyrkkyä ja typerää toimittajaa, mutta luulisi päätoimittajan sanovan, ettei Iltalehtikään mitä tahansa julkaise.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tältä siis näyttää naisten yksinäisyys. Sivuhuomiona, puoliskokin on itsestään selvyys ja sitä ei oikein edes kunnolla lasketa.
Naisten elämä on ainakin sosiaalisten suhteiden (puoliso, ystävät yms.) osalta helpompaa kuin miesten.
Miten niin?
Rupes v"tuttaa koko juttu, taas kerran tuollaista pskaa ja suoranaista v"ttuilua oikeasti yksinäisille joilla ei ole ketään ei sukua, ei kavereita, eikä kontakteja.
Aadakin kun vähän aikuistuu, niin huomaa, että tuota se aikuisten ystävyys on. Tiiviit kaveriporukat kuuluu teini-ikään jo pelkästään ympäristönsä puolesta.