Aadalla, 26, ei ole kaveriporukkaa Tältä näyttää yksinäisyys."..mitä ittua!?
https://www.iltalehti.fi/suhteet/a/9e941605-27e0-41dc-b4fe-1d111014aaad
"Se, kuinka usein näen ystäviäni, vaihtelee ja menee kausittain. Jos puolisoani ei lasketa, sanoisin, että kasvokkain näen jotakuta ehkä kerran viikossa tai kahdessa."
Eikö yksinäisempää haastateltavaa olisi!?
Kommentit (190)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerran kuussa käyn ruokakaupassa ja sanon kassalle "hei". muita ihmiskontakteja en ole onnistunut hankkimaan. ei minun yksinäisyydestäni silti lehdissä kirjoitella.
Minun ainoa säännöllinen ihmiskontakti on vanhempani. Tärkeintä ihmissuhteissa onkin kyllä mielestäni laatu, ei määrä. Tyhjänpäiväiset jorinat ja hengailut ei jaksa kiinnostaa. Pari, kolme ystävää ja kumppani olisi ihanteellinen tilanne. Kumppanista kuitenkin rumana ja sairaana naisena turha haaveilla. Yksi ystävä on, jota harvoin näen. Voisi mennä huonomminkin.
Mikset hanki samanlaista sairasta ja rumaa miestä? Ei kukaan meistä yksin täälä oo.
En jaksa sairauteni takia juuri kotoa poistua, joten ei siinä hankita mitään. Eikä se, että on kaksi sairasta ja rumaa
Ei se muillekaan helppoa ole. Harva on täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Oikealla yksinäisellä mitään ystäviä edes ole. Aada-yksinäinen näkee ystäviään kerran tai kaksi kertaa viikossa tai kahdessa.
Ystäviä oli viimeksi 80- luvulla, kaksi ja toinen muutti pois ja toinen löysi parempia. No vaikka on mies ja lapset aikuisia, niin eipä ole ketään oikeastaan kenelle soittaa. Mutta todella outo juttu, tiedän toki että on vielä huonommassa jamassa olevia, joilla ei ole koiraa niin kuin minulla, eikä perhettä. Mutta kun on tottunut tähän, niin en osaa edes kaivata ns muiden seuraa enää
Ei se Aadan vika ole jos iltalehden toimittaja tekee klikkiotsikon. Hän itse sanoo ettei koe olevansa yksinäinen jutussa.
Kuvastaa hyvin sitä että naiset ei koskaan ole aidosti yksinäisiä kun aina kuitenkin ympärillä on vähintään puoliso ja pari ystävää. Nainen vain kokee yksinäisyyttä jos ei saa riittävän suurta yleisöä mielistelemään ja tykkäämään kaikesta mitä nainen tekee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kerran kuussa käyn ruokakaupassa ja sanon kassalle "hei". muita ihmiskontakteja en ole onnistunut hankkimaan. ei minun yksinäisyydestäni silti lehdissä kirjoitella.
Minun ainoa säännöllinen ihmiskontakti on vanhempani. Tärkeintä ihmissuhteissa onkin kyllä mielestäni laatu, ei määrä. Tyhjänpäiväiset jorinat ja hengailut ei jaksa kiinnostaa. Pari, kolme ystävää ja kumppani olisi ihanteellinen tilanne. Kumppanista kuitenkin rumana ja sairaana naisena turha haaveilla. Yksi ystävä on, jota harvoin näen. Voisi mennä huonomminkin.
Mikset hanki samanlaista sairasta ja rumaa miestä? Ei kukaan meistä yksin täälä oo.
En jaksa sairauteni takia juuri kotoa poistua, joten ei siinä hankita mitään. Eikä se, että on kaksi sairasta ja rumaa
"Ei se muillekaan helppoa ole. Harva on täydellinen."
En missään kohtaa väittänyt, että olisi helppoa muille. Toki osalle helpompaa kuin toisille. En myöskään pyytänyt apua, totesin vain, että turha haaveilla nämä oma realiteetit huomioonottaen.
Vierailija kirjoitti:
Kuvastaa hyvin sitä että naiset ei koskaan ole aidosti yksinäisiä kun aina kuitenkin ympärillä on vähintään puoliso ja pari ystävää. Nainen vain kokee yksinäisyyttä jos ei saa riittävän suurta yleisöä mielistelemään ja tykkäämään kaikesta mitä nainen tekee
No minulla ei ole puolisoa ja siltä osin koen yksinäisyyttä. Yksi ystävä on, se riittää siltä osin.
Aada on 14 vuotiaan lapsen tasolla henkisesti. Tv. Yksin ja yksinäinen 40v töissäkäyvä mies.
Minulla ei ole kavereita mutta en ole yksinäinen. On puoliso ja perheenjäseniä sekä harrastuksia. Lisäksi käyn töissä.
En jaksa sairauteni takia juuri kotoa poistua, joten ei siinä hankita mitään. Eikä se, että on kaksi sairasta ja rumaa, kerro vielä mitään siitä, tulisivatko nämä keskenään toimeen ja pitäisivätkö toisistaan.