Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?

Kun nämä pienet nyt kerran yhteiskunnan taholta halutaan varhaiskasvatuksen pariin, niin minusta heille pitäisi pyrkiä järjestämään omanlaisensa hoitopaikka. Kaikki ymmärtävät, ettei päiväkoti ole hyvä paikka 10 kk ikäiselle vauvalle. Mihin katosivat seimet, joita ennen oli? Eivätkös ne olleet nimenomaan pienimmille tarkoitettuja, äidit kävivät imettämässäkin siellä työpäivän lomassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole oikein, mutta kun yhteiskunta on rakennettu siten, että äiti syrjäytyy palkkakehityksestä jos jää lapsen kanssa kotiin ja taloudellisesti jostain toisesta tahosta riippuvainen ihminen ei ole koskaan täysivaltainen, on meidän pakko toimia näin.

 

Minä en näe asiaa näin. Kyllä Suomessa saa ruokaa, katon pään päälle ja peruasiat. Kyllä tärkeämpää on luoda turvallinen suhde omaan lapseen ja olla vähän kauemmin pois työelämästä. Minusta on pöyristyttävää miten monet ajattelee, että työ menee lapsen edelle. 

Kun maailma on rakennettu kapitalismin keinoin, ei hyvinvointiin riitä enää se, että on katto päänpäällä ja saa ruokaa. Mitä paremmat puitteet vanhemmat pystyvät luomaan lapsilleen, sitä paremmin lapset menestyvät tässä yhteiskunnassa. Korkeakoulutetut, työelämässä menestyneet vanhemmat tuottavat pärjääviä jälkeläisiä. Tämä ei ole mielipideasia, vaan tilastoistakin näkyvä fakta.

Työ ei mene lapsen edelle, vaan sitä tehdään lapsen takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

 

Vai niin. Jouduttiin aikoinaan viemään lapset tarhaan jo alle vuoden ikäisinä, kun oli pakko lähteä heti äitiysloman jälkeen töihin (talon lainat), molemmista lapsista kehittyi ihan hyvät aikuiset jotka hyvissä ammateissa.

Tämä oli oikein osuvalla tavalla suomalaista mentaliteettia kuvaava kommentti:

"Molemmista kehittyi *ihan hyvät aikuiset, jotka hyvissä ammateissa*" 

Pääasia aina kertoa, että ammatti on. Se on tärkeintä luterilaisen työmoraalin maassa. 

Mites tunne-elämä ja hyvinvointi? Miten terveys? Ovatko menestyneitä ihmissuhteissa? Onko rikkonaisia ihmissuhteita? Miten voivat ja osoittavat läheisyyttä ja kohtelevat muita? 

Vierailija kirjoitti:

Millä ne asuntolainat pitäisi maksaa, jos ei saa mennä töihin?

Asuntolainan ottaminen betonikuutioon ei ole mikään pakko ainakaan silloin kun lapset ovat pieniä. 

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole oikein, mutta kun yhteiskunta on rakennettu siten, että äiti syrjäytyy palkkakehityksestä jos jää lapsen kanssa kotiin ja taloudellisesti jostain toisesta tahosta riippuvainen ihminen ei ole koskaan täysivaltainen, on meidän pakko toimia näin.

 

Minä en näe asiaa näin. Kyllä Suomessa saa ruokaa, katon pään päälle ja peruasiat. Kyllä tärkeämpää on luoda turvallinen suhde omaan lapseen ja olla vähän kauemmin pois työelämästä. Minusta on pöyristyttävää miten monet ajattelee, että työ menee lapsen edelle. 

Kun maailma on rakennettu kapitalismin keinoin, ei hyvinvointiin riitä enää se, että on katto päänpäällä ja saa ruokaa. Mitä paremmat puitteet vanhemmat pystyvät luomaan lapsilleen, sitä paremmin lapset menestyvät tässä yhteiskunnassa. Korkeakoul

Tällaisella kiihkoilulla ja kilpailullako se sitten vain paranee? Eikö olisi parempi jo vähän pysähtyä miettimään miten teemme elämästämme inhimillisempää lapsillemme ja meille itsellemme. Minusta tämä yhteiskunta on varsin sekopäinen arvoiltaan. 

Oikeistolaisessa Suomessa ihmisillä ei ole varaa ajatella vauvoja, vaan työ on asetettava etusijalle. Millaisessa asemassa luulet olevan naisen, joka on hoitanut vaika kahta lasta kotona? Irtisanomissuojaa on heikennetty, työttömyysturvaa heiennetty... etenkin naisen asema työelämässä on heikentynyt. En ihmettele yhtään, että ihmisten täytyy yrittää minimoida kotonaoloaika, naisten varsinkin. Tätä on nyt Petteri orpon Suomi: vauvat on vietävä päiväkotiin, vaikka se pilaisi imetyksen ja vaikka äiti ei haluaisi, ja äidin on paahdettava pitkää päivää ja oltava ensisijaiaesti työnantajansa käytettävissä. Tätä on oikeistolainen Suomi. Ihan turha syyllistää äitejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole kuullut kenenkään katuvan sitä, että on ollut lapsen kanssa pitkään kotona. Sitä kyllä kadutaan, ettei ole viettänyt lasten kanssa tarpeeksi aikaa. 

Harmi kun ne isät ei kadu, kun eivät edelleenkään hoida osaansa tässä asiassa... 

Kyllä ne katuu, sitähän on tutkittukin. Miehet katuu ihan samalla tavalla kuolinvuoteella eniten ettei ole panostanut läheisiin ihmissuhteisiin.

Ja kyllä hoitaa kun sovitte asianne niin

Tässä maassa naisia ei voi pakottaa yhtään mihinkään, ei edes sinne kotiin. Joten turha esittää mitään "ei ne miehet suostu". 

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Ai mies työtön? Tuota en ymmärrä, että MOLEMMAT on kotona ja lapsi hoidossa, mutta raskaus ja pikkuvauva on kyllä ihan hyvä syy esim. 3-vuotiaan muutaman päivän hoidolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

 

Vai niin. Jouduttiin aikoinaan viemään lapset tarhaan jo alle vuoden ikäisinä, kun oli pakko lähteä heti äitiysloman jälkeen töihin (talon lainat), molemmista lapsista kehittyi ihan hyvät aikuiset jotka hyvissä ammateissa.

 

Tämä oli oikein osuvalla tavalla suomalaista mentaliteettia kuvaava kommentti:

"Molemmista kehittyi *ihan hyvät aikuiset, jotka hyvissä ammateissa*" 

Pääasia aina kertoa, että ammatti on. Se on tärkeintä luterilaisen työmoraalin maassa. 

Mites tunne-elämä ja hyvinvointi? Miten terveys? Ovatko menestyneitä ihmissuhteissa? Onko rikkonaisia ihmissuhteita? Miten voivat j

Tätä on oikeistolainen Suomi. Ilman ammattia ja työtä ihmisellä ei ole mitään arvoa eikä edes riittävää sosiaaliturvaa. Tottakai vanhemmat yrittävät auttaa lapsiaan pärjäämään, ja tässä kovien oikeistolaisten arvojen maassa pärjääminen tai edes selviytyminen ei ole itsestäänselvyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole oikein, mutta kun yhteiskunta on rakennettu siten, että äiti syrjäytyy palkkakehityksestä jos jää lapsen kanssa kotiin ja taloudellisesti jostain toisesta tahosta riippuvainen ihminen ei ole koskaan täysivaltainen, on meidän pakko toimia näin.

 

Minä en näe asiaa näin. Kyllä Suomessa saa ruokaa, katon pään päälle ja peruasiat. Kyllä tärkeämpää on luoda turvallinen suhde omaan lapseen ja olla vähän kauemmin pois työelämästä. Minusta on pöyristyttävää miten monet ajattelee, että työ menee lapsen edelle. 

Kun maailma on rakennettu kapitalismin keinoin, ei hyvinvointiin riitä enää se, että on katto päänpäällä ja saa ruokaa. Mitä paremmat puitteet vanhemmat pystyvät luomaan lapsilleen, sitä paremmin lapset menestyvät tässä yhteiskunnassa. Korkeakoul

Saisko sellasen tilaston nähdä, että uratykkien lapset voivat parhaiten? Ja mitä tarkoittaa tässä yhteydessä "menestys"? Pelkkä työtä ja koulutusta? Onko tilastoja, jossa selviäisi miten noiden uratykkien vanhemmat voivat oikeasti?

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Kaikki kuuluu seurakuntaan ja haluaa viedä lapsiaan niihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

 

Vai niin. Jouduttiin aikoinaan viemään lapset tarhaan jo alle vuoden ikäisinä, kun oli pakko lähteä heti äitiysloman jälkeen töihin (talon lainat), molemmista lapsista kehittyi ihan hyvät aikuiset jotka hyvissä ammateissa.

 

Tämä oli oikein osuvalla tavalla suomalaista mentaliteettia kuvaava kommentti:

"Molemmista kehittyi *ihan hyvät aikuiset, jotka hyvissä ammateissa*" 

Pääasia aina kertoa, että ammatti on. Se on tärkeintä luterilaisen työmoraalin maassa. 

Mites tunne-elämä ja hyvinvointi? Miten terveys? Ovatko menestyneitä ihmissuhteissa? Onko rikkonaisia ihmissuhteita? Miten voivat j

Minä olen syntynyt 70 -luvulla. Silloin mentiin hoitoon kolmen kuukauden iässä. Me olemme vahvin ikäluokka tässä maassa. Korkeimmin koulutettu, vauras ja meillä on pääsääntöisesti ollut pitkiä parisuhteita. Itse olen ollut parisuhteessa 30 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Ai mies työtön? Tuota en ymmärrä, että MOLEMMAT on kotona ja lapsi hoidossa, mutta raskaus ja pikkuvauva on kyllä ihan hyvä syy esim. 3-vuotiaan muutaman päivän hoidolle.

Muutaman päivän??? Ma - pe ja 6 tuntia päivä tekee 30 tuntia hoitoa! Edes 3-5-vuotiaat eivät tarvitse tuollaista määrää "varhaiskasvatusta". Eskaripäivätkin ovat lyhyempiä kuin monen taaperon hoitopäivät. Ja kyllä se 3-vuotias viettäisi valtaosan päivistään mieluummin kotona kuin 20-30 muun ikätoverinsa kanssa kilpailemassa huomiosta.

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Kyllä! Just noin. Tuo on kyllä todella vastenmielistä ja itsekästä vanhemmilta.

Kaffebulla kirjoitti:

Taloudelliset realiteetit 

Ei ole mikään pakko velkaantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Kaikki kuuluu seurakuntaan ja haluaa viedä lapsiaan niihin?

Uli uli, on niitä kuntien / kaupunkienkin kerhotoimintoja monessa paikassa! Seurakunta tarjoaa toimintaa pienimmilläkin paikkakunnilla. Mutta eihän se mammoille sovi, parin tunnin kerho vs 8 tunnin hoitopäivät viitenä päivänä viikossa. Saa itte makoilla lettu leväällään ja somettaa.

Vierailija kirjoitti:

Millä ne asuntolainat pitäisi maksaa, jos ei saa mennä töihin?

Minä maksoin kotonaoloajan vain korkoja. Kun menin töihin jatkoin asuntolainan lyhentämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Naapurissa molemmat vanhemmat kotosalla, rouva vieläpä äippälomalla kun on loppuraskaus käynnissä. Parivuotias lapsi raahataan joka ikinen päivä 9-15 päiväkotiin. Järjetöntä. Kelpaa sitten vähän ajan päästä vauvan kanssa kuherrella, kun isompi viedään jatkuvasti hoitoon pois silmistä. Tuon ikäiselle riittäisi "varhaiskasvatukseksi" seurakunnan päiväkerho kerran viikossa, mutta eihän tuossa lapsen etua ajatella.

Oletko sinä työtön, kun noin tiedät toisten menemisistä ja tulemisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

 

Vai niin. Jouduttiin aikoinaan viemään lapset tarhaan jo alle vuoden ikäisinä, kun oli pakko lähteä heti äitiysloman jälkeen töihin (talon lainat), molemmista lapsista kehittyi ihan hyvät aikuiset jotka hyvissä ammateissa.

 

Tämä oli oikein osuvalla tavalla suomalaista mentaliteettia kuvaava kommentti:

"Molemmista kehittyi *ihan hyvät aikuiset, jotka hyvissä ammateissa*" 

Pääasia aina kertoa, että ammatti on. Se on tärkeintä luterilaisen työmoraalin maassa. 

Mites tunne-elämä ja hyvinvointi? Miten terveys? Ovatko menestyneitä ihmissuhte

Ikäluokasanne on ollut myös hämmentävän lujassa sulkea silmät tunne-elämän puolella ja alkoholismi on ollut hyvin yleistä. Mistään ei saa puhua ja kaikkeen auttaa työ, jos ei auta niin viinaa sitten. Itse olen menettänyt molemmat vanhemmat tuohon samaan sairauteen enkä ole lainkaan uniikki sen tarinan suhteen tässä maassa.