Mitkä psyykkiset diagnoosit aiheuttavat terveydenhuollossa huonointa kohtelua potilaalle?

Päihdeongelma/ syömishäiriö. Koska "oma vika".

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni täältä että jossain päivystyksessä (?) oli opas miten kohdata epävakaa ettei tulisi itse manipuloiduksi eli kyseenalaistaa kaikki epävakaan sanomiset. En tiedä oliko tosi juttu, mutta aika vaarallista kyseenalaistaa kaikki, ei fyysiset sairaudet sillä poistu jos on epävakaa...

Mulla on kokemuksia tästä, että epävakaus on vaikuttanut etenkin nuorempana saamaani kohteluun. Yritin lapseni menetyksen jälkeen itsaria, tulin kesken järkiini ja soitin apua- ensihoitajat olivat empaattisia, mutta ekassa päivystyspaikassa (Meilahti) jätettiin käytävälle itkemään + kärsimään sivuoireista yksin, lääkäri naureskeli kepeästi kun tuli tsekkaamaan kerran voinnin. Lähetti Auroraan, jossa en saanut minkäänlaista hoitoa, vaan taksikyydin kotiin. Lääkärin toteamus "et sä enää tänään samaa yritä" vei kaiken uskon suomalaiseen psykiatriseen hoitoon, ja lakkasinkin käymästä avohoidossa (kunnes jouduin myöhemmin osastolle useita kertoja).

Osastojaksoillani tutustuin viisikymppiseen epävakaaseen naiseen, jolle puhuttiin kuin kylähullulle. Hoitajien kielenkäyttö oli rumaa ja asiattoman rajalla. Nainen vaan itki ja hoki, ettei tiedä miten pärjää itsensä kanssa, hoitajat torjuivat tämän kaikilla tasoilla ja muistuttivat päivittäin, että tämä on vika hoitojaksonsa. :/ 

Joo, Kupittaalla parikymmentä vuotta sitten kun olin väärällä diagnoosilla pari kuukautta, epävakaa vaikka olisi pitänyt olla cptsd, oli aikamoista menoa. Jos sanoi, että haluaisi kuolla, hoitaja sanoi, että haluat vaan päästä elämästä helpolla. Jos ei suostunut lääkitykseen, sanottiin, että selvästikään ei vielä ole tarpeeksi paha olla. Nuo on ihmisarvon kannalta aivan järkyttäviä juttuja eikä sellaisia pitäisi sivistysvaltiossa olla. 

Itseni pelasti sinä vuonna se, että sain vaihdettua omalta tuntuvalle alalle missä olen edelleen enkä ole palannut mihinkään tuon tason psykiatriseen hoitoon koskaan. Silloin sanottiin myös, että epävakaat ovat luonnostaan älyllisesti heikompia eivätkä kykene korkeakoulutukseen. 

Hoitohenkilökuntaa missä tahansa pelkään edelleen 20 vuotta myöhemminkin. 

"Itseni pelasti sinä vuonna se, että sain vaihdettua omalta tuntuvalle alalle missä olen edelleen enkä ole palannut mihinkään tuon tason psykiatriseen hoitoon koskaan. Silloin sanottiin myös, että epävakaat ovat luonnostaan älyllisesti heikompia eivätkä kykene korkeakoulutukseen."

Hyvä, että olet pärjäillyt! Täällä päinvastoin sanottiin, että ei muuta kuin hakemaan korkeakouluun, tai yliopistoon. Niin sitten minä ja monet muut epävakaat suoritimme korkeakoulututkinnon. 

Älykkyys ja ylimielisyys. Myös se että on jotunut rikosten kohteeksi niin että siihen on sotkeutunut paskapää oksetus kuvotus lääkäreitä. Eihän se tietenkään kivaa ole kun joku uhkaa paljasta heidän oksettavat törkyrikokset.  Oijoi saattaa pukkaa yritystä mt-diagnooseihin sen jälkeen. . 

Vierailija kirjoitti:

"Itseni pelasti sinä vuonna se, että sain vaihdettua omalta tuntuvalle alalle missä olen edelleen enkä ole palannut mihinkään tuon tason psykiatriseen hoitoon koskaan. Silloin sanottiin myös, että epävakaat ovat luonnostaan älyllisesti heikompia eivätkä kykene korkeakoulutukseen."

 

Hyvä, että olet pärjäillyt! Täällä päinvastoin sanottiin, että ei muuta kuin hakemaan korkeakouluun, tai yliopistoon. Niin sitten minä ja monet muut epävakaat suoritimme korkeakoulututkinnon. 

Nimenomaan, niinhän sitä pitääkin tehdä, jos oma ala sitä vaatii. Itselleni sanottiin, että koska on tuo epävakaa, niin on turha yrittää korkeakouluopintoja. Sillä ei ollut mitään tekemistä oman tilanteeni kanssa, mutta jäi mieleen yhtenä sellaisena todella vahingollisena suhtautumistapana epävakaisiin siellä.

Ja se oli varmaan jokin sellainen laitoksen laajuinen asenneongelma, koska kun yhtenä oäivänä en jaksanut mennä syömään ja siellä suurkeittiössä oli tehty annos pakastekasvis-vesi-velliä kuten silloin kasvissyöjille oli tapana, seuraavalla aterialla keittäjä huutaa päin naamaa että minä sinulle ruoan tein etkä edes ilmesty syömään :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Miten se huomionhakuisuus näyttäytyy hoitotilanteessa?

Tää on sitä porukkaa, joka pitää suljettua psykiatrista osastoa jotenkin pyöröovina. Vedetään ranteita auki iltaisin ja aamulla kerrotaan miten kaikki on taas ihan hyvin ja halutaan kotiin ja illalla sama saatanan sirkus uudelleen. Vuodesta toiseen. 

Kerro lisää, onko tuo siis hoitohenkilökunnan näkökulma? Liittyen siihen, että ne mielialat heittelee niin rajusti äärimmäisyydestä toiseen? 

Mahdotontahan näitä on hoitaa, kun muutaman tunnin jälkeen kerrotaan taas iloisesti, ett ei ole aikomustakaan sitoutua minkäänlaiseen hoitoon. 

Vierailija kirjoitti:

Riippuu varmaan missä hakee hoitoakin. Työterveydessä olen aina saanut asiallista hoitoa somaattisella puolella vaikka olen hoidattanut masennusta samassa paikassa. Julkiselta olen piilottanut kaikki tiedot, koska siellä nyt lähinnä muutenkin yritetään keksiä kaikki mahdolliset syyt miksi hoitoa ei tule saada, niin eivätpä ainakaan voi tt-puolen diagnooseja lyömäaseena käyttää.

Muuten hyvä, mutta ne näkee että tietoja on piilotettu ja siitä vasta valehtelevan potilaan maineen saatkin. Sinänsä toki aiheellisesti.

Psykoosi. Koska kerran sen diagnoosin saatuasi kaikkea sun kokemaa tulkitaan valheellisesti tämän linssin läpi. Onneksi pääsin terapiaan, ja terapeuttini kirjoittaa mun elämäntarinan uusiksi hoitajille ja psykiatreille.

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi. Koska kerran sen diagnoosin saatuasi kaikkea sun kokemaa tulkitaan valheellisesti tämän linssin läpi. Onneksi pääsin terapiaan, ja terapeuttini kirjoittaa mun elämäntarinan uusiksi hoitajille ja psykiatreille.

Tuskin monelle psykoosin kokeneelle käy noin. Harmi, että sinulle kävi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistan lukeneeni täältä että jossain päivystyksessä (?) oli opas miten kohdata epävakaa ettei tulisi itse manipuloiduksi eli kyseenalaistaa kaikki epävakaan sanomiset. En tiedä oliko tosi juttu, mutta aika vaarallista kyseenalaistaa kaikki, ei fyysiset sairaudet sillä poistu jos on epävakaa...

 

Mulla on kokemuksia tästä, että epävakaus on vaikuttanut etenkin nuorempana saamaani kohteluun. Yritin lapseni menetyksen jälkeen itsaria, tulin kesken järkiini ja soitin apua- ensihoitajat olivat empaattisia, mutta ekassa päivystyspaikassa (Meilahti) jätettiin käytävälle itkemään + kärsimään sivuoireista yksin, lääkäri naureskeli kepeästi kun tuli tsekkaamaan kerran voinnin. Lähetti Auroraan, jossa en saanut minkäänlaista hoitoa, vaan taksikyydin kotiin. Lääkärin toteamus "et sä enää tänään samaa yritä" vei kaiken uskon suomalaiseen psykiatriseen hoitoon,

Sama kokemus. Kerran eräs potilas meinasi tukehtua pullaan. Hoitaja sanoi hiljaisella äänellä: "Toivottavasti tukehdut ja kuolet". Kysessä ei ollut mitenkään hankala potilas, vähän iäkkäämpi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Psykoosi. Koska kerran sen diagnoosin saatuasi kaikkea sun kokemaa tulkitaan valheellisesti tämän linssin läpi. Onneksi pääsin terapiaan, ja terapeuttini kirjoittaa mun elämäntarinan uusiksi hoitajille ja psykiatreille.

Tuskin monelle psykoosin kokeneelle käy noin. Harmi, että sinulle kävi. 

No, taustallani on ilmeisesti estynyt persoonallisuus joten sekin lisää riskiä hyväksikäytölle ja väärinymmärryksille.

Vierailija kirjoitti:

Huumeriippuvaisia kohdellaan huonoiten. Mua luultiin sellaiseksi kun menin paniikkikohtauksessa pyytämään rauhoittavia. Kohtelu oli jäätävää ja muuttui paremmaksi kuin taikaiskusta puhtaiden kusitestien jälkeen.

Ihan todella väärin, koska samalla tavalla se paniikki ahdistaa riippuvaistakin, mutta häntä sitten kuormitetaan vain lisää pskalla asenteella.

 Sama kokemus omien asiakkaideni kohdalla. Päihdeongelmaisia, etenkin huumeiden käyttäjiä, kohdellaan huonoiten. Sen jälkeen psykoosipotilaita jne. Ja vanhuksia vanhuuden vuoksi. 

T: sosiaalityöntekijä

Jonkun pitäisi tehdä tästä joku kirja tai lehtijuttu. Verrata vähän suomalaista hoitoa vaikka saksalaiseen tai amerikkalaiseen epävakaiden hoitoon ja hoitokokemuksiin ja kirjoittaa vähän auki, että onko tässä jokin kulttuurinenkin kyvyttömyys asialliseen hoitoon. Ei olisi ensimmäinen kerta, kun kulttuuri ja vaikka maan oma lähihistoria vaikuttaa psykiatriseen hoitoon. 

Alieeni kirjoitti:

Asperger

 

T. Asperger syndroomainen

Tää on totta. Mulla on Asperger ja kaikki kyseenalaistetaan. Jos on kipua ei uskota, kun ei näytä aidolta, mutta kerran sitten feikkasin kipuilevan ilmeitä oli siis oikeasti kipua seuraavana päivänä niin uskottiin ja oli paha tulehdus ja jouduin tiputukseen. 

Miksi joku menisi ylipäätään valehtelemaan oireita ja miksi pitää tehdä teatteria, että uskotaan. 

Kerran olin kauheassa kivuissa ja ei uskottu vaikka huusin kivusta ja itkin ja oli elämäni pahin kipu jonka koin silloin en pysynyt edes esittämään normaalia ihmistä ja jäin ilman apua nyt vaivani on pysyvä.