Mitkä psyykkiset diagnoosit aiheuttavat terveydenhuollossa huonointa kohtelua potilaalle?

Riippuu missä. Leikkauksessa oli apua kun oli tiedot ahdistuksesta. Osittain.

Minulla on vakava masennus, vaativa persoonallisuus , pakko-oireinen häiriö ja välillä oli psykoottinen masennus. Aina olen saanut hyvää hoitoa julkiselta puolelta olkoon vaivani somaattinen tai psyykkinen.

Minulla on skitsofrenia ja minua on ainakin kohdeltu ihan hyvin. Kerran hain psykoosissa sairauslomaa ja lääkäri oli tökerö ja sanoi että antaa kaksi päivää.

Muistan lukeneeni täältä että jossain päivystyksessä (?) oli opas miten kohdata epävakaa ettei tulisi itse manipuloiduksi eli kyseenalaistaa kaikki epävakaan sanomiset. En tiedä oliko tosi juttu, mutta aika vaarallista kyseenalaistaa kaikki, ei fyysiset sairaudet sillä poistu jos on epävakaa...

Epävakaasta oli tuollainen ohje jo 20 vuotta sitten. En ole ollenkaan varma onko sellainen laillista. Eihän sellaista ohjetta ole edes psykopaateista tai narsisteista. Tuntemistani epävakaista kukaan ei ole patologinen valehtelija, dramaattisia kyllä, mutta kukaan ei valehtele. 

Vierailija kirjoitti:

Epävakaasta oli tuollainen ohje jo 20 vuotta sitten. En ole ollenkaan varma onko sellainen laillista. Eihän sellaista ohjetta ole edes psykopaateista tai narsisteista. Tuntemistani epävakaista kukaan ei ole patologinen valehtelija, dramaattisia kyllä, mutta kukaan ei valehtele. 

Ei kannata siis ottaa epävakaata diagnoosilistalleen.

Kukaan ei haluaisi hoitaa narkomaaneja tai mielisairaita. Ovat raskaita potilaita ja pääsääntöisesti täynnä itseään eli kusipäitä.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei haluaisi hoitaa narkomaaneja tai mielisairaita. Ovat raskaita potilaita ja pääsääntöisesti täynnä itseään eli kusipäitä.

voi vi**u, toivottavasti et ole mikään terveydenhuollon "ammattilainen". Vaikutat tosi kusipäiseltä tyypiltä.

Väkivallalla uhkailemalla saa kaikki hoitajat, lääkärit ja vartijat kimppuunsa.

Vierailija kirjoitti:

Väkivallalla uhkailemalla saa kaikki hoitajat, lääkärit ja vartijat kimppuunsa.

Niin? Tuon nyt tietää apukoululainenkin. Tässä kysyttiin diagnooseja. 

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Riippuu varmaan missä hakee hoitoakin. Työterveydessä olen aina saanut asiallista hoitoa somaattisella puolella vaikka olen hoidattanut masennusta samassa paikassa. Julkiselta olen piilottanut kaikki tiedot, koska siellä nyt lähinnä muutenkin yritetään keksiä kaikki mahdolliset syyt miksi hoitoa ei tule saada, niin eivätpä ainakaan voi tt-puolen diagnooseja lyömäaseena käyttää.

Epävakaa persoonallisuushäiriö, mutta todella ystävällistä kohtelua. Ei millään tasolla ongelmaa.

Asperger

T. Asperger syndroomainen

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Miten se huomionhakuisuus näyttäytyy hoitotilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Miten se huomionhakuisuus näyttäytyy hoitotilanteessa?

Tää on sitä porukkaa, joka pitää suljettua psykiatrista osastoa jotenkin pyöröovina. Vedetään ranteita auki iltaisin ja aamulla kerrotaan miten kaikki on taas ihan hyvin ja halutaan kotiin ja illalla sama saatanan sirkus uudelleen. Vuodesta toiseen. 

Mulla on epävakaa persoonallisuushäiriö ja käytän ainoastaan yksityisiä terveyspalveluita, koska mulla on yksityinen sairausvakuutus. Aina olen saanut hyvää kohtelua. Jos en saa, en asioi siinä firmassa enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Miten se huomionhakuisuus näyttäytyy hoitotilanteessa?

Se riippuu varmaan onko se oikeaa huomiohakuisuutta vai sitä, että henkilökunta päättää, että se on huomiohakuisuutta. Pahimmillaanhan se on sitä mitä Miki Liukkoselle kävi, että hänen oli kuulemma siedettävä olla vain siellä osastolla pahimpina jaksoina, mutta koska suomalainen järjestelmä ei tunne sellaista pitkäaikaishoitoa, ilmeisesti hänen toistuvat yrityksensä päästä ihan todellisestakin itsetuhoisuudesta kertomalla sinne tulkittiin huomionhakuisena käytöksenä diagnoosiin vedoten eikä häntä otettu sinne. 

Nämä on ihan hirveitä kohtaloita. 

Kerran varmaan näin päivystyksessä yhden oikeasti huomiohakuisen naisen. Sillä oli jokin juttu jalassa, siellä se kovaan ääneen valitteli miten menee koko päivä täällä, mutta oli samalla ihan elementissään, selvästi onnellinen ollessaan potilas ja huomion kohteena ja jutteli kaikkien muiden kanssa ja tervehti onnellisena hoitohenkilökuntaa. Kun tuntien jälkeen tuli naisen vuoro, hän oli nopeasti sisällä ja ulos ja lähtiessään huikkaili, että nähdään varmaan pian taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Epävakaa todellakin. Hoitohenkilökunta on nähnyt niin paljon niiden huomionhakuisuutta ja draamailua että ovat tulleet kyynisiksi. 

Miten se huomionhakuisuus näyttäytyy hoitotilanteessa?

Tää on sitä porukkaa, joka pitää suljettua psykiatrista osastoa jotenkin pyöröovina. Vedetään ranteita auki iltaisin ja aamulla kerrotaan miten kaikki on taas ihan hyvin ja halutaan kotiin ja illalla sama saatanan sirkus uudelleen. Vuodesta toiseen. 

Kerro lisää, onko tuo siis hoitohenkilökunnan näkökulma? Liittyen siihen, että ne mielialat heittelee niin rajusti äärimmäisyydestä toiseen? 

Huumeriippuvaisia kohdellaan huonoiten. Mua luultiin sellaiseksi kun menin paniikkikohtauksessa pyytämään rauhoittavia. Kohtelu oli jäätävää ja muuttui paremmaksi kuin taikaiskusta puhtaiden kusitestien jälkeen.

Ihan todella väärin, koska samalla tavalla se paniikki ahdistaa riippuvaistakin, mutta häntä sitten kuormitetaan vain lisää pskalla asenteella.