Lue keskustelun säännöt.
Isovanhempi ei halua auttaa
05.10.2025 |
Mummilla uusi kumppani, ei siis isäni. Tällä lapsia ja lapsenlapsia, mutta eivät ole liiemmin tekemisissä.
Meillä 1v ja isompi lapsi. Mummi hakenut 1-2 päivää viikosta päiväkodissa ja kesällä oli 1 viikon lasten kanssa. Tämä on nyt liikaa, koska kumppani haluaa matkustella. Ovat olleet tänä vuonna jo ainakin kolme kuukautta matkoilla ja mökkeilemässä, kesälläkin siis koko muun kesän paitsi tämän viikon.
Ymmärrän hyvin heidän tarpeen mennä, mutta se ihmetyttää vähän, että tämä lasten hoito on nyt yhtäkkiä liiallista. En ole siis ikinä vaatinut sitä. Mielestäni tämä osallistuminen on ollut aika normaalia isovanhemmalle ja osahan tekee enemmänkin ja sitä kautta ihmettelen, miksi puhe on sellaista että isovanhempi on todella paljon auttanut ja ei pysty enää auttamaan näin paljon. Syyllistävää puhetta ikään kuin. Onko mielestänne meitä autettu tavalla, joka on liikaa tai ei mahdollista isovanhemman omaa elämää? Hänen kumppaninsa saattaa myös olla mustasukkainen.
Kommentit (301)
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissuhteita ei voi pakottaa, voi vain toivoa parasta. Ja silti voi jäädä vain toivomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun lapsesi, ei äitisi.
Mutta tytär auttaa sitten vanhusta aikanaan-kohta. Puolin ja toisin, eiks niin.Onhan se kiva, että on tukiverkostoja ja osallisuutta ja läsnäoloa läheisten kanssa. Joo romanssi vie nyt aikaa, eikä siinä mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat hoitavat lapsensa eivät isovanhemmat.
onhan se mummo ja paappakin sit kohta tässä näin hyvinkin monenlaisen avun tarpeessa, isommankin kuin baby nyt. vuorotellen kunnes kuolema erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissuhteita ei voi pakottaa, voi vain toivoa parasta. Ja silti voi jäädä vain toivomaan.
Ei ne ihmissuhteet niin toimi että isovanhempi hoivaa lapsenlasta ja tämä ikuisesti kiitollisena ravaa kylässä. Ei ihmissuhteet synny syyllistämällä. Noin voi toimia kahden aikuisen välinen sanaton sopimus, mutta ei isovanhemman ja lapsenlapsen välinen sopimus.
Ei lapsi ole siitä velkaa että häntä on hoidettu lapsena.
Läheinen suhde syntyy ihan muista asioista. Joskus jotkut eivät vain ole samalla aaltopituudella, vaikka olisi kaikki olemassa: arvostus, kiinnostus, kannustus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on sinun lapsesi, ei äitisi.
Tämä! Hoida itte pentus kun kerta olet ne porsinut. Vai eikö lapsi ole suomalaisen värinen, silloin kukaan täysjärkinen ei kyllä auta?
Olet niin nolo moisen kielenkäyttösi perusteella. Mene terveystarkastukseen-heti. Et ainakaan fiksu ole. Jokin ongelmakimppu. Mene nurkkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissuhteita ei voi pakottaa, voi vain toivoa parasta. Ja silti voi jäädä vain toivomaan.
<
Ei ne ihmissuhteet niin toimi että isovanhempi hoivaa lapsenlasta ja tämä ikuisesti kiitollisena ravaa kylässä. Ei ihmissuhteet synny syyllistämällä. Noin voi toimia kahden aikuisen välinen sanaton sopimus, mutta ei isovanhemman ja lapsenlapsen välinen sopimus.
Ei lapsi ole siitä velkaa että häntä on hoidettu lapsena.
Läheinen suhde syntyy ihan muista asioista. Joskus jotkut eivät vain ole samalla aaltopituudella, vaikka olisi kaikki olemassa: arvostus, kiinnostus, kannustus.
Niinpä. Ja nyt, kun olen itse vaihdevuosissa ja nämä kaksi muuta sukupolvea ja työelämä ovat edelleen vain ottamassa, alan tosiaan tuntea, etten ole kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Välinpitämättömyys on varmasti ihanan vapauttavaa, kun lakkaa toivomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummo on oikeassa, sillä on vanhemmilta edesvastuutonta olettaa mummoikäisen huolehtivan säännöllisesti päiväkodista noin pienet lapset, kun nuorin on vuoden ja heitä on vielä kaksi. Tuon ikäisten valvominen vaatii nopeaa reaglintikykyä eri tilanteisiin, jo lapsen turvallisuuden vuoksi. Muuten lapsi on heitteillä.
Isovanhempi-ikäisten reaglintikykyä on pysyvästi alentunut, liikkeet hidastuneet, voimavarat heikentyneet, näkö ja kuulo heikentynyt, tapaturman ja sairaskohtauksen riski nousst jne. Vointi voi vaihdella lyhyellä ajalla.
Ja siksi he ovat suurin riski liikenteessä ja heidän ajokykyky tarkistetaan 70v jälkeen muutaman vuoden välein, auton ajo-oikeus voidaan ottaa milloin vain, samoin he eivät enää voi työskennellä hoitoalalla tai varhaiskasvatuksessa ja monissa ammateissa yli 70v. mutta silti vanhemmat antavat puolustuskyvyttömän lapsen, jopa yksi vuot
totta, vanhuus on riski mm saada kohtaus, autolla-ajo vaarallista, aisitkin surkastuu. ihan pikkulapsia en antais vanhuselle hoitoo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissuhteita ei voi pakottaa, voi vain toivoa parasta. Ja
Ei ne ihmissuhteet niin toimi että isovanhempi hoivaa lapsenlasta ja tämä ikuisesti kiitollisena ravaa kylässä. Ei ihmissuhteet synny syyllistämällä. Noin voi toimia kahden aikuisen välinen sanaton sopimus, mutta ei isovanhemman ja lapsenlapsen välinen sopimus.
Ei lapsi ole siitä velkaa että häntä on hoidettu lapsena.
Läheinen suhde syntyy ihan muista asioista. Joskus jotkut eivät vain ole samalla aaltopituudella, vaikka olisi kaikki olemassa: arvostus, kiinnostus, kannustus.
Niinpä. Ja nyt, kun olen itse vaihdevuosissa ja nämä kaksi muuta sukupolvea ja työelämä ovat edelleen vain ottamassa, alan tosiaan tuntea, etten ole kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Välinpitämättömyys on varmasti ihanan vapauttavaa, kun lakkaa toivomasta.
Kuule, lopeta hyvä nainen jo passaaminen. Sä oot tehnyt enemmän kuin tarpeeksi ja siitä sulle hatunnosto. Mutta muista, ettei kukaan lapsista tai lapsenlapsista ole pyytänyt päästä tähän maailmaan. Se oli meidän aikuisten päätös, ja siksi me myös kannetaan siitä vastuu.
Ihmissuhteet ei synny pakottamalla tai syyllistämällä. Jos joku ei ehdi tai jaksa olla läsnä, se on heidän elämäänsä, ei merkki siitä, että sinä olisit tehnyt jotain väärin. Nyt on sun aika miettiä, mitä itse haluat ja tarvitset. Nauti elämästä omilla ehdoillasi, äläkä jää odottamaan, että joku muu sen tekee.
Missä lasten isä tai sun vanhemmat? Missä miehen isä? Miksi vtussa kuvittelet, että jonkun muun pitää sun kakaroita hoitaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmansa kullakin. Mun lapsi, jolla lapsia, ei asu suomessa. Itse on vielä vähän yli 6kymppisenä jatkaa töissä. Haluaisin auttaa ja olla enemmän läsnä, mutta lähinna lomilla pääsen heille auttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissu
Kuule, lopeta hyvä nainen jo passaaminen. Sä oot tehnyt enemmän kuin tarpeeksi ja siitä sulle hatunnosto. Mutta muista, ettei kukaan lapsista tai lapsenlapsista ole pyytänyt päästä tähän maailmaan. Se oli meidän aikuisten päätös, ja siksi me myös kannetaan siitä vastuu.
Ihmissuhteet ei synny pakottamalla tai syyllistämällä. Jos joku ei ehdi tai jaksa olla läsnä, se on heidän elämäänsä, ei merkki siitä, että sinä olisit tehnyt jotain väärin. Nyt on sun aika miettiä, mitä itse haluat ja tarvitset. Nauti elämästä omilla ehdoillasi, äläkä jää odottamaan, että joku muu sen tekee.
Kiitos, tiedostan tämän, mutta hiton vaikeaa se on. Työelämälle oli paljon helpompi antaa piutpaut, omaisten kanssa poden jotain mystistä moraalista velvollisuutta. Yritän opetella vielä siitä eroon, päivä kerrallaan kohti parempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun äitisi on jo sinut kavattanut vinkumatta apuja, joten yritä sinä selvitä myös. Missä sun lastesi isä(t) ja näiden vanhemmat lusmuilee?
Meillä lasten isovanhemmat eivät auttaneet lasten hoidossa ollenkaan ja ovatkin jääneet lapsille tosi etäisiksi. Nyt lapset ovat jo pitkälle teini-ikäisiä. Viime keväänä äitini jutteli minulle, että on kovin suruissaan, kun lapset eivät tunnu välittävän hänestä. No eivät välitä, koska hän ei ole ollut lapsille isovanhempi. Ei ole hoitanut tai tehnyt heidän kanssaan mitään. Sanoin vaan hänelle, että jos hän haluaa lähemmät välit, hän voisi tehdä lasten kanssa jotain kivaa tai edes viettää aikaa ja tutustua. No ei ole tehnyt noin ja nyt kuulin että hän oli sanonut että meidän lapset eivät ole kovin hyväkäytöksisiä, kun pitävät mummia etäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mun vanhemmat auttaneet koskaan, ne asuivat 300 km päässä. Joten mitäpä jos koetat itse miehesi kanssa huolehtia niistä, jotka olet tähän maailmaan tuottanut kysymättä heidän lupaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla taas on aikuinen lapsi tuottanut aivan jäätävän pettymyksen mulle. Kuvittelin, että isoäidin ja lapsenlapsen suhde kasvaisi aktiiviseksi ja lämpimäksi, kun mummu aikanaan niin anteliaasti pientä hoiti ja muutti vielä eläkepäiviksi lähellekin, kun lapsi meni kouluun. Aina painotin auttamisen ja perhesuhteiden tärkeyttä. No nyt sitten on lapsettomalla aikuisella hirveä kiire töiden ja oman elämän kanssa, ei ehdi vierailla hiipuvalla mummulla, ei ehdi soitella, ei saa aikaiseksi. Mun tehtäväkseni jää tuottaa taas pettymys sille mummulle.
Samassa kaupungissa ollaan kaikki, välimatkaa heillä 2 km. Niin että eipä siitä ole näköjään mitään takeita että mitään saisi takaisin, vaikka hoivaisi elämänsä loppuun saakka. Minä en taida päätäni kauheasti lapsenlapsilla vaivata. Ihmissuhteita ei voi pakottaa, voi vain toivoa parasta. Ja silti voi jäädä vain toivomaan.
<
Ihmissuhteet ei toimi myöskään vain yhteen suuntaan, niin että toinen osapuoli olisi aina vain saamapuolella.
Tehkää lapsia!
Hylätkää ne vanhemmillenne!
Tuhotkaa oman elämänne lisäksi kahden muun sukupolven elämä!
Näinkö?
Että sun äitisi pitäisi taas kerran asettaa sinun tarpeesi omiensa edelle, ap, sitäkö sä siis vaadit?
Mikset vaadi isältäsi tai puolisoltasi tai hänen vanhemmiltaan. Miksi vtussa kiusaat äitiäsi, joka jo kasvatti sinut?
Et sinä kuitenkaan huolehdi hänestä kun hän tulee vanhaksi. Et taatusti. sinä kiukuttelet ja uhriudut silloinkin.
Vierailija kirjoitti:
Turha yleistys, ei minun mies auttanut lasten hoidossa, ehkä kerran vaihtanut vaipan, että pääsi kehumaan etevyyttään. Kun menimme naimisiin varoitti appiukko poikaansa sekoamassa naisten töihin, joten poika teki isänsä tahdon mukaan. Pirullinen luonne kun periytyi, niin mitään naisten töiden helpottamiseenkaan ei saanut hankkia apua esimerkiksi tiskikone oli turhake.
Ja sulla ei siis ollut omaa rahaa hankkia se kone itse? Heittäydyit taloudellisenkin väkivallan armoille? Miksi helvetissä niin teit?
Isovanhemmilla ei ole mitään velvollisuuksia hoitaa lastenlapsiaan, mutta ei heillä myöskään ole oikeuksia lastenlapsiinsa. Heidän varaansa ei kannata laskea.
Eri asia sitten kuka voittaa ja kuka häviää. Sitä kannattaa jokaisen kiireisen isovanhemman miettiä.
Sulla on kyllä pissiä päässä ja jotain vähän paksumpaakin.
Aina paasaatte, ettei isovanhemmilla ole mitään oikeuksia lapsenlapsiin, mutta velvollisuuksia tuntuu oleva.