Lue keskustelun säännöt.
Yritän äitinä tehdä kaiken oikein. Seuraa purkaus:
05.10.2025 |
Käydä töissä ja hoitaa lasta, en juo enkä polta enkä tuhlaile rahaa mihinkään turhuuksiin. Kuitenkin tuo työssäkäynti tuntuu aiheuttavan valitusta, tapani hoitaa lasta on joiltain osin neuroottinen ja vaikka yritän KAIKEN tehdä OIKEIN niin kaikki on silti jatkuvasti jotenkin VÄÄRIN ja oloni on valitusta kuunnellessa niin stanan paineistettu että räjähdän hetkenä minä hyvänsä.
Sitten pitäisi maksaa rahaa jollekin terapeutille joka kirjoittaa Kantaan omien järjestelmiensä kautta ja siinä sitä ollaan köyhempänä kaikki sielun tunnot vuodettuna ties minne.
Pitäisi vain ottaa rennosti tätä joka puolelta tulevaa neuvontaa kuunnellessa eikä saisi stressata turhaan!
Mietin nykyään usein olisiko sitten parempi ettei minua edes olisi. Saisi joku olla sitten täydellinen äiti lapselleni ja täydellinen veronmaksaja ja tehdä kaiken TÄYDELLISESTI. Mikään tekemäni kun ei riitä kun en selvästikään ole riittävän hyvä tähän maailmaan.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (88)
Äitiys on sen hyväksymistä että muiden mielestä teet kaiken väärin. Se pitää vaan hyväksyä, ja sitten ne puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa juttuja joille en vain voi mitään ja jotka haittaavat jokapäiväistä elämää, mutta niidenkään tuomat vaikeudet eivät saa näkyä missään ja pitäisi vain ottaa rennosti niistä huolimatta. Voi vttu.
No kuka nyt sinua niin kovasti neuvoo ja tekemisistäsi valittaa? Kuka on sinusta niin kiinnostunut?
Hyi helv että toi jaxuhalit on ärsyttävä sana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitiys on sen hyväksymistä että muiden mielestä teet kaiken väärin. Se pitää vaan hyväksyä, ja sitten ne puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. :)
No en jaksa hyväksyä. Ei vain jaksaminen enää riitä. Ilmeisesti on aivan sama heittää lekkeriksi suoraan ja tehdä asiat miten sattuu kun lopputulos on ihan sama.
Lopeta pingottaminen ja rentoudu, kukaan meistä ei ole täydellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On huonoja terapeutteja. Jos se ahdistaa niin ei sulle sopiva. Suoritat liikaa ehkä arjessa? Pitää huomioida muiden ja itsen olotila sekä tuntemukset. Etukäteen kun, jos tietää. Paineita vähemmän? Jos on vastuussa muiden olotilasta vaikka lapsen, sen voi huomioida. Työkaverin tms joka valitus tuskin hyväksi jos turhia ja korjattu asioita, tai prosessit. Sä päätät elämästäsi ja sen sisällöstä.
Kuulostat neuroottiselta, pingottavalta ja siltä, että kaikki pitää mennä siten kuin olet suunnitellut. Ilmankos alkaa vanne puristaan päätä. Luovu tuosta ajatuksesta, että sun pitää olla täydellinen äiti. Ei tartte, lapset pysyy hengissä ja voi hyvin ihan keskinkertaisellakin äidillä. Olet ihminen etkä voi aina tehdä kaikkea oikein. Kun sen hiffaat niin elämäkin tuntuu rennommalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti ihan ajan kanssa, kuka niitä asioita sinulta vaatii? Itse kävin vastaavaa läpi, ja tajusin, että se olen minä itse ja vain oletan muiden vahtivan tekemisiäni 24/7. Jos joku joskus on ääneen sanonut, ettei tekemiseni riitä, silloinkin kannattaa miettiä, kannattaako tuota ihmistä edes kuunnella. Todellisuudessa ollaan itse itsemme suurimmat kriitikot. Ja seuraavaksi pohdi, mitä tapahtuu, jos jätät jotain tekemättä tai teet vain vähän sinne päin? Kaatuuko maailma, tapahtuuko jotain peruuttamatonta, menetätkö kotisi, rahasi, terveytesi, lapsesi? Tuskin. Eli kyse on omasta asenteestasi, odotuksesi itseäsi kohtaan ovat kohtuuttomat. Ja tärkeintä: mieti, mitä opetat lapsellesi kun ajattelet vain täydellisen riittävän. Lapsi oppii tämän saman asenteen ja hänkin ajattelee, ettei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuka nyt sinua niin kovasti neuvoo ja tekemisistäsi valittaa? Kuka on sinusta niin kiinnostunut?
Terveydenhuolto, työelämä, lähipiiri, onhan näitä joiden mielestä pitäisi olla täydellinen ja samalla rento ja kiva äiti joka tekee töissä täyttä päivää ja kuitenkin on kotona lapsen kanssa. Lähdin tienaamaan mm. osa-aikatyöhön ja katsotaan silmät pyöreänä kun sanon etten pääse johonkin työvuoroon kun on sovittu meno olemassa. Lähipiiristä taas valitetaan siitä työstä kun lapsenhoidon pitäisi mennä kaiken edelle. Sitten kun lapsi menee kaiken edelle niin sekin menee neuroottisuuden puolelle.
Ei vain ole ikinä riittävän hyvin. Enkä jaksa enää suodattaa sitä kitinää. Aina löytyy se vinivänivalitus jostain.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ihan ajan kanssa, kuka niitä asioita sinulta vaatii? Itse kävin vastaavaa läpi, ja tajusin, että se olen minä itse ja vain oletan muiden vahtivan tekemisiäni 24/7. Jos joku joskus on ääneen sanonut, ettei tekemiseni riitä, silloinkin kannattaa miettiä, kannattaako tuota ihmistä edes kuunnella. Todellisuudessa ollaan itse itsemme suurimmat kriitikot. Ja seuraavaksi pohdi, mitä tapahtuu, jos jätät jotain tekemättä tai teet vain vähän sinne päin? Kaatuuko maailma, tapahtuuko jotain peruuttamatonta, menetätkö kotisi, rahasi, terveytesi, lapsesi? Tuskin. Eli kyse on omasta asenteestasi, odotuksesi itseäsi kohtaan ovat kohtuuttomat. Ja tärkeintä: mieti, mitä opetat lapsellesi kun ajattelet vain täydellisen riittävän. Lapsi oppii tämän saman asenteen ja hänkin ajattelee, ettei riitä.
Voisinhan minä jättäytyä työttömäksikin ja alkaa syödä mitä sattuu sekä laittaa vain lapsen hoitoon sekä lojua kotona lössykkänä tekemättä mitään. Sittenpähän sitä sanomista riittäisi vaan sepä tulisi sitten asiasta. Ollaan sitten lihavia luusereita ja opetetaan lapsellekin ettei enempää tarvitse olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme ettei ole miestäkään.
Missä niin on sanottu?
Teet vain yhden ainoan virheen: yrität olla kaikille mieliksi.
Jos vähänkään katsoisit ympärillesi, huomaisit sen olevan täysin mahdotonta. Niin ristiriitaisia ja vastakkaisia mielipiteitä muilla on.
Lakkaa yrittämästä olla niin täydellinen. Elä sinä omaa elämääsi, ja yritä olla vain tarpeeksi hyvä. Täydellinen ei voi olla kukaan. Siihen pyrkivistä monet ovat niitä anoreksiaan tai itsemurhaa päätyviä, koska eivät voi koskaan tavoitettaan saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
On huonoja terapeutteja. Jos se ahdistaa niin ei sulle sopiva. Suoritat liikaa ehkä arjessa? Pitää huomioida muiden ja itsen olotila sekä tuntemukset. Etukäteen kun, jos tietää. Paineita vähemmän? Jos on vastuussa muiden olotilasta vaikka lapsen, sen voi huomioida. Työkaverin tms joka valitus tuskin hyväksi jos turhia ja korjattu asioita, tai prosessit. Sä päätät elämästäsi ja sen sisällöstä.
No en voi oikein päättää vaikka työpaikasta kun ei sopivia ole joka nurkalla. En voi samaan aikaan pitää huolta valtavasta määrästä asioita ja ottaa rennosti. En voi samaan aikaan olla pikkurahalla kotona ja maksaa terapiasta. Mut ilmeisesti se on naisen ja äidin osa.
Millaista elämää sinä elät, jos neuvoja tulee joka puolelta? Meillä muilla ei yleensä ole ollut muita neuvojia kuin lapsen mummot sekä omat ja puolison sisarukset. Minulla niitä oli niin paljon, että päätin olla korvaa lotkauttamatta ensimmäistä lasta odottaessani.
Kuulostaa raskaalta. Onko mahdollista, että vain kuvittelet ympäristön asenteet?
Mulla töissä on ymmärretty etten jää ylitöihin tai muuta työvuoroja lennosta, eikä tämä aiheuta kenessäkään suuria tunteita. Päiväkodissa kukaan ei ole nillittänyt kuopuksen satunnaisista pitkistä hoitopäivistä (välillä työ vaatii käyntejä eri paikkakunnilla.) Olen ottanut asenteen, että viimeistään teininä lasteni mielestä olen tehnyt kaiken mahdollisen pieleen, niin teen asiat niinkuin minusta parhaalta tuntuu.
Useampi ihminen varmasti ajattelee että teen asiat väärin mutta mitä sitten?
Varmaan jos olisin ollut jo tarhasta asti täydellinen ja hankkinut 500 tuhannen euron omaisuuden olisin voinut olla hyvä äiti. Ilman traumoja ja sairauksia varakkaana naisena olisin ollut hyvä äiti. Omana itsenäni en vain riitä, ihan sama mitä teen olen säälittävä, huono ja köyhä. Paska äiti.