Lue keskustelun säännöt.
Yritän äitinä tehdä kaiken oikein. Seuraa purkaus:
05.10.2025 |
Käydä töissä ja hoitaa lasta, en juo enkä polta enkä tuhlaile rahaa mihinkään turhuuksiin. Kuitenkin tuo työssäkäynti tuntuu aiheuttavan valitusta, tapani hoitaa lasta on joiltain osin neuroottinen ja vaikka yritän KAIKEN tehdä OIKEIN niin kaikki on silti jatkuvasti jotenkin VÄÄRIN ja oloni on valitusta kuunnellessa niin stanan paineistettu että räjähdän hetkenä minä hyvänsä.
Sitten pitäisi maksaa rahaa jollekin terapeutille joka kirjoittaa Kantaan omien järjestelmiensä kautta ja siinä sitä ollaan köyhempänä kaikki sielun tunnot vuodettuna ties minne.
Pitäisi vain ottaa rennosti tätä joka puolelta tulevaa neuvontaa kuunnellessa eikä saisi stressata turhaan!
Mietin nykyään usein olisiko sitten parempi ettei minua edes olisi. Saisi joku olla sitten täydellinen äiti lapselleni ja täydellinen veronmaksaja ja tehdä kaiken TÄYDELLISESTI. Mikään tekemäni kun ei riitä kun en selvästikään ole riittävän hyvä tähän maailmaan.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista elämää sinä elät, jos neuvoja tulee joka puolelta? Meillä muilla ei yleensä ole ollut muita neuvojia kuin lapsen mummot sekä omat ja puolison sisarukset. Minulla niitä oli niin paljon, että päätin olla korvaa lotkauttamatta ensimmäistä lasta odottaessani.
Sanoin, että lähipiiri. Ja kun se neuvonta koskee juuri minua äitiä. Pitäisi vain olla tyhjästä loputtomiin rahaa ja resursseja, olla täydellinen ja menestynyt. Itse asiassa muutin elämääni 100-prosenttisesti parempaan suuntaan ja se vain kirvoitti lisää näitä "vaatimuksia" ja toisaalta tulee eräänlaista sääliä kun en ole kouluttautunut kuitenkaan riittävän pitkälle jne.
Aloituksessa kirjoitat neuvonnan olevan "joka puolelta tulevaa". Aika ahtaassa piirissä olet, jos lähipiiri ahdistaa sinua kaikista mahdollisista suunnista.
Sinun olisi hyvä aikuistua nyt, kun olet äiti. Ja itsenäistyä. Siihen sisältyy olennaisesti omien ratkaisujen tekeminen. Sellaistenkin, jotka eivät miellytä lähipiiriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ihan ajan kanssa, kuka niitä asioita sinulta vaatii? Itse kävin vastaavaa läpi, ja tajusin, että se olen minä itse ja vain oletan muiden vahtivan tekemisiäni 24/7. Jos joku joskus on ääneen sanonut, ettei tekemiseni riitä, silloinkin kannattaa miettiä, kannattaako tuota ihmistä edes kuunnella. Todellisuudessa ollaan itse itsemme suurimmat kriitikot. Ja seuraavaksi pohdi, mitä tapahtuu, jos jätät jotain tekemättä tai teet vain vähän sinne päin? Kaatuuko maailma, tapahtuuko jotain peruuttamatonta, menetätkö kotisi, rahasi, terveytesi, lapsesi? Tuskin. Eli kyse on omasta asenteestasi, odotuksesi itseäsi kohtaan ovat kohtuuttomat. Ja tärkeintä: mieti, mitä opetat lapsellesi kun ajattelet vain täydellisen riittävän. Lapsi oppii tämän saman asenteen
Hienoa sinulle. Minun kohdallani sekin kirvoittaa kitinää jos teen oman pääni mukaan. Ehkä et voi yleistää kokemuksiasi universaaliksi ja paukuttaa sillä henkseleitä. Ehkä olet vain päässyt helpolla ja lähipiirisikin on erilainen. Olisit iloinen siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaista elämää sinä elät, jos neuvoja tulee joka puolelta? Meillä muilla ei yleensä ole ollut muita neuvojia kuin lapsen mummot sekä omat ja puolison sisarukset. Minulla niitä oli niin paljon, että päätin olla korvaa lotkauttamatta ensimmäistä lasta odottaessani.
Sanoin, että lähipiiri. Ja kun se neuvonta koskee juuri minua äitiä. Pitäisi vain olla tyhjästä loputtomiin rahaa ja resursseja, olla täydellinen ja menestynyt. Itse asiassa muutin elämääni 100-prosenttisesti parempaan suuntaan ja se vain kirvoitti lisää näitä "vaatimuksia" ja toisaalta tulee eräänlaista sääliä kun en ole kouluttautunut kuitenkaan riittävän pitkälle jne.
Aloituksessa kirjoitat neuvonnan olevan "joka puolelta tulevaa". Aika ahtaassa piirissä olet, jos lähipiiri ahdistaa sinua kaikista mahdollisista suunnista.
Minä teen niitä päätöksiä itse ja olen aikuinen! Silti se ei riitä vaan teen väärin, väärin, väärin! Olen jo oppinut sen, että minun on selviydyttävä yksin ja jos lasta ei olisi olisin jo eristäytynyt kaikesta.
Kokemusta on neuroottisuudesta ja toisten miellyttämisestä. Onneksi sain kolmekymppisenä herätyksen ja tajusin, että nyt teen valinnat itseäni kuunnellen, välittämättä KENENKÄÄN muun mielipiteistä. Oma sisäinen kriitikkokin piti hiljentää samalla, koska se vain estää minua elämästä.
Mitä tapahtui? Moni läheinen ja tuttu järkyttyi. Sain moitteita ja neuvoja. Niin se vaan menee, kun miellyttäjä luopuu epäterveestä miellyttämisestä. Muiden reaktiot juurikin kertovat siitä, että suunta on oikea.
Toki toivoisin, että Ap:lla olisi joku kannustavakin läheinen. Mites lapsen toinen vanhempi?
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa nyt keskittyä niihin asioihin, joissa olet onnistunut ja vahvistaa niitä. Äläkä yhtään vähättele tekemistäsi. Vanhemmuus ei ole helppoa.
Älä tule sokeaksi hyvälle.
Olenkin ihmetellyt miten monta vaikeaa asiaa olen kestänyt ja selviytynyt, mutta ne ovat jotain itsestäänselvyyksiä jotka eivät saa jäädä painamaan tai vika on minussa jos niistä jää jokin vaivaamaan (läheisen lähellä käynyt kuolema tms. tai oma sairaus).
Lähipiirissä on ns. täydellisiä ihmisiä joilta asiat vain "onnistuvat" ja he myös ottavat rennosti samaan aikaan. Minä en pysty siihen. Olen sairas ja huono ihminen samalla kun olen pienen lapsen äiti. Olen vain riittämätön ja näemmä lapsellinenkin. Olisi pitänyt lähteä tästä maailmasta jo ajat sitten ennen kuin minusta tuli mitään äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ap, listaa nyt ihan konkreettisesti, kuka on sanonut ja mitä. Me voidaan sitten ruotia, oliko kommentti edes tästä todellisuudesta ja voisiko sen vain antaa olla. Tai oliko joku silmien pyöritys vain oma tulkintasi. Mutta yhtäkaikki, sulla on oikeus vetää rajat ja sanoa, ettet tarvitse neuvoa tai kuulla toisen näkemystä, sillä vain sinä tiedät, mitä se teidän perheen arki on, mihin rahkeesi riittävät ja millaisia myönnytyksiä pitää tehdä, että leipää saa pöytään ja että pystyt olemaan myös lapsen kanssa. Ihannemaailmassa äiti saisi olla lapsen kanssa 18 vuotta, mutta me emme valitettavasti sellaisessa maailmassa elä.
Luuletko että kenelläkään on aikaa tuohon?
Siis aikaa mihin??
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa nyt keskittyä niihin asioihin, joissa olet onnistunut ja vahvistaa niitä. Äläkä yhtään vähättele tekemistäsi. Vanhemmuus ei ole helppoa.
Älä tule sokeaksi hyvälle.
Olenkin ihmetellyt miten monta vaikeaa asiaa olen kestänyt ja selviytynyt, mutta ne ovat jotain itsestäänselvyyksiä jotka eivät saa jäädä painamaan tai vika on minussa jos niistä jää jokin vaivaamaan (läheisen lähellä käynyt kuolema tms. tai oma sairaus).
Lähipiirissä on ns. täydellisiä ihmisiä joilta asiat vain "onnistuvat" ja he myös ottavat rennosti samaan aikaan. Minä en pysty siihen. Olen sairas ja huono ihminen samalla kun olen pienen lapsen äiti. Olen vain riittämätön ja näemmä lapsellinenkin. Olisi pitänyt lähteä tästä maailmasta jo ajat sitten ennen kuin minusta tuli mitään äitiä.
Olen pahoillani. Kuulostaa siltä, että lähipiirisi on aika hanurista ja kaikkea muuta, kuin täydellisiä ihmisiä. Kyllähän vaikeat kokemukset jättävät väkisinkin jäljen. Sairas on se, jolla ei muka tunnu missään. Et ole huono ihminen, olet vain kokenut kovia ja yrittänyt pärjätä. Kiitä itseäsi siitä. Pyri olemaan itsellesi yhtä lempeä kuin olet lapsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa täydellisen hyvää äitiä joka tekee kaiken oikein.
Sinä vain suoritat. Siksi olet romahtamaisillasi.
Lastasi käy sääliksi.
Aha, no mikä on se suorittamisen minimitaso sitten? Kokopäivätyö vai osa-aikatyö, lapsi tarhassa vai kotona, päivittäinen vai viikottainen suihkussa käynti, kotiruokaa vai einestä, vapaa-ajalla opiskelua vai netin selaamista, liikuntaa vai sohvalla makaamista, bussilla vai autolla matkustusta, mikä????? Mikä, mikä, mikä on hyvä, tarpeeksi, ok???? Mikä on riittävää????? Milloin saa olla RAUHASSA?????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Inhoan ihmisiä ketkä heittäytyy marttyyriksi. Elämä on se minkä siitä teet. Sinä valitset joka hetki. Muita ei kiinnosta sinun elämä kun on oma.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa sinulle. Minun kohdallani sekin kirvoittaa kitinää jos teen oman pääni mukaan. Ehkä et voi yleistää kokemuksiasi universaaliksi ja paukuttaa sillä henkseleitä. Ehkä olet vain päässyt helpolla ja lähipiirisikin on erilainen. Olisit iloinen siitä.
Siis mitä hittoa... Jos olisin helpolla päässyt, en olisi koskaan joutunut edes käymään läpi tätä samaa! Ja kyllä, olen saanut kuulla kitinää, kun en enää tee muiden pillin mukaan. Olen joutunut olemaan kovana ja seisomaan mielipiteeni takana vaikka on pelottanut, ahdistanut ja saanut kuraa niskaan. Lähipiirini on varmaan erilainen, kaikkihan ne ovat, mutta helppo se EI ole ollut! Mutta halu ottaa oma elämä haltuun voitti kaiken sen vaivan. Ja kyllä, paukuttelen henkseleitä ihan syystä! Olen ylpeä istestäni, että pääsin sen myllyn läpi, löysin oman voimani ja ääneni vastustuksesta huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa täydellisen hyvää äitiä joka tekee kaiken oikein.
Sinä vain suoritat. Siksi olet romahtamaisillasi.
Lastasi käy sääliksi.
Aha, no mikä on se suorittamisen minimitaso sitten? Kokopäivätyö vai osa-aikatyö, lapsi tarhassa vai kotona, päivittäinen vai viikottainen suihkussa käynti, kotiruokaa vai einestä, vapaa-ajalla opiskelua vai netin selaamista, liikuntaa vai sohvalla makaamista, bussilla vai autolla matkustusta, mikä????? Mikä, mikä, mikä on hyvä, tarpeeksi, ok???? Mikä on riittävää????? Milloin saa olla RAUHASSA?????
Ei tässä maailmassa saa koskaan olla rauhassa, jos ei löydä sisäistä rauhaa. Tällä palstalla et myöskään saa olla rauhassa. Ymmärräthän, että aina kun täällä avaa sydäntään, saa eniten moitteita ja ihan suoraa v*ttuilua? Oli asia mikä tahansa.
Harmittaa puolestasi, kun läheisesi ovat ilmeisesti niin inhottavia, että joudut etsimään täältä apua. Täältä saa tosiaan huonosti apua. Suosittelen mieluummin esim. lukemaan. Anthony de Mellolla on hyviä kirjoja, lyhyitä ja helppolukuisia. Sellainen kuin Havahtuminen on kovaa kamaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa täydellisen hyvää äitiä joka tekee kaiken oikein.
Sinä vain suoritat. Siksi olet romahtamaisillasi.
Lastasi käy sääliksi.
Aha, no mikä on se suorittamisen minimitaso sitten? Kokopäivätyö vai osa-aikatyö, lapsi tarhassa vai kotona, päivittäinen vai viikottainen suihkussa käynti, kotiruokaa vai einestä, vapaa-ajalla opiskelua vai netin selaamista, liikuntaa vai sohvalla makaamista, bussilla vai autolla matkustusta, mikä????? Mikä, mikä, mikä on hyvä, tarpeeksi, ok???? Mikä on riittävää????? Milloin saa olla RAUHASSA?????
Se on ihan sun oma asia, mikä on riittävästi. Se tässä on just se juttu! Jos tässäkin alat laittaa minimirajoja muiden mukaan, teet senkin jonkun mielestä väärin. Sun pitää ihan itse määritellä, mikä on tarpeeksi hyvä just sulle ja sun perheelle. Ja kun olet sen määritellyt ja joku tulee siitä sanomaan, voit vaan kuitata, että meillä eletään näin ja sun pitää se vaan hyväksyä tai lähteä menemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun kannattaa nyt keskittyä niihin asioihin, joissa olet onnistunut ja vahvistaa niitä. Äläkä yhtään vähättele tekemistäsi. Vanhemmuus ei ole helppoa.
Älä tule sokeaksi hyvälle.
Olenkin ihmetellyt miten monta vaikeaa asiaa olen kestänyt ja selviytynyt, mutta ne ovat jotain itsestäänselvyyksiä jotka eivät saa jäädä painamaan tai vika on minussa jos niistä jää jokin vaivaamaan (läheisen lähellä käynyt kuolema tms. tai oma sairaus).
Lähipiirissä on ns. täydellisiä ihmisiä joilta asiat vain "onnistuvat" ja he myös ottavat rennosti samaan aikaan. Minä en pysty siihen. Olen sairas ja huono ihminen samalla kun olen pienen lapsen äiti. Olen vain riittämätön ja näemmä lapsellinenkin. Olisi pitänyt lähteä tästä maailmasta jo ajat sitten ennen kuin minusta tuli mitään ä
Kiitos. Kaipasin tällaista kommenttia ja oli täällä pari muutakin mukavaa kommenttia. Olin aiemmin lapseton sinkku ja elin rennosti. Olin silloin paljon lapsellisempi ja tein murto-osan siitä mitä nyt teen. Kuitenkin koin silloin, että elämäni oli paljon parempaa ja nyt laadultaan paljon huonompaa ja raskaampaa. Ikään kuin mitä enemmän hyviä asioita teen sitä huonommaksi kaikki menee.
^Olen lukenut Anthony de Mellon Havahtumisen, mutta sellaisen elämän eläminen vaatisi satojen tonnien varannot että voisi häipyä tästä yhteiskunnasta elämään rauhassa tai reseptin joihinkin rauhoittaviin. Enkä ala muiden takia vetämään lääkkeitäkään. Vihaan vain ihmisiä joka päivä enemmän.
Itse makaan tällä hetkellä sohvalla, selaan nettiä vaan, vaikka vauvalla on pitkät päiväunet. Eineksiä ollaan syöty tällä viikolla monta kertaa, ja yhtenä päivänä en käynyt suihkussa ollenkaan. Lapsi kasvaa ja voi hyvin ja itse saan iloa lapsesta ja esim. ulkoilusta. Nukkuminen on myös mukavaa, silloin kun siihen on mahdollisuus. Elossa ollaan, joka päivä kuolema lähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole olemassa täydellisen hyvää äitiä joka tekee kaiken oikein.
Sinä vain suoritat. Siksi olet romahtamaisillasi.
Lastasi käy sääliksi.
Aha, no mikä on se suorittamisen minimitaso sitten? Kokopäivätyö vai osa-aikatyö, lapsi tarhassa vai kotona, päivittäinen vai viikottainen suihkussa käynti, kotiruokaa vai einestä, vapaa-ajalla opiskelua vai netin selaamista, liikuntaa vai sohvalla makaamista, bussilla vai autolla matkustusta, mikä????? Mikä, mikä, mikä on hyvä, tarpeeksi, ok???? Mikä on riittävää????? Milloin saa olla RAUHASSA?????
Se on ihan sun oma asia, mikä on riittävästi. Se tässä on just se juttu! Jos tässäkin alat laittaa minimirajoja muiden mukaan, teet senkin jonkun mielestä väärin. Sun pitää ihan itse määritellä, mikä on tarpeeksi hyvä just sulle ja sun pe
No musta vaikka toi että joku lähti töihin kun oma lapsi oli 8 kk ikäinen on sairasta. Ainakaan mihinkään tarhaan ei voi noin pientä laittaa. Mulla on itse asiassa aika kovat standardit tietyissä lapseen liittyvissä asioissa ja niistä tulee valitusta neuroottisuudesta. En vain halua lapselle paskaa elämää. Tuntuu että jotkut ihan yrittävät provosoida minua hermostumaan huonolla käytöksellä.
Vierailija kirjoitti:
^Olen lukenut Anthony de Mellon Havahtumisen, mutta sellaisen elämän eläminen vaatisi satojen tonnien varannot että voisi häipyä tästä yhteiskunnasta elämään rauhassa tai reseptin joihinkin rauhoittaviin. Enkä ala muiden takia vetämään lääkkeitäkään. Vihaan vain ihmisiä joka päivä enemmän.
Häh? Eihän tuo ollut kirjan pointti ollenkaan, päinvastoin. Ei yhteiskunnasta tarvitse häipyä, kun oppii tulemaan sinuiksi yhteiskunnan kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty toki.
Lopeta jo ketjun ylläpito ja itselle vastailu. Itseä säälittelet.
Luuletko että kenelläkään on aikaa tuohon?