Lue keskustelun säännöt.
Yritän äitinä tehdä kaiken oikein. Seuraa purkaus:
05.10.2025 |
Käydä töissä ja hoitaa lasta, en juo enkä polta enkä tuhlaile rahaa mihinkään turhuuksiin. Kuitenkin tuo työssäkäynti tuntuu aiheuttavan valitusta, tapani hoitaa lasta on joiltain osin neuroottinen ja vaikka yritän KAIKEN tehdä OIKEIN niin kaikki on silti jatkuvasti jotenkin VÄÄRIN ja oloni on valitusta kuunnellessa niin stanan paineistettu että räjähdän hetkenä minä hyvänsä.
Sitten pitäisi maksaa rahaa jollekin terapeutille joka kirjoittaa Kantaan omien järjestelmiensä kautta ja siinä sitä ollaan köyhempänä kaikki sielun tunnot vuodettuna ties minne.
Pitäisi vain ottaa rennosti tätä joka puolelta tulevaa neuvontaa kuunnellessa eikä saisi stressata turhaan!
Mietin nykyään usein olisiko sitten parempi ettei minua edes olisi. Saisi joku olla sitten täydellinen äiti lapselleni ja täydellinen veronmaksaja ja tehdä kaiken TÄYDELLISESTI. Mikään tekemäni kun ei riitä kun en selvästikään ole riittävän hyvä tähän maailmaan.
Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Inhoan ihmisiä ketkä heittäytyy marttyyriksi. Elämä on se minkä siitä teet. Sinä valitset joka hetki. Muita ei kiinnosta sinun elämä kun on oma.
Pitäkööt sitten turpansa kiinni. Sinäkin voit aloittaa itsestäsi kun ei kerta kiinnosta. Opettele muuten se possessiivisuffiksi, kuulostat tyhmältä kun kirjoitat "sinun elämä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^Olen lukenut Anthony de Mellon Havahtumisen, mutta sellaisen elämän eläminen vaatisi satojen tonnien varannot että voisi häipyä tästä yhteiskunnasta elämään rauhassa tai reseptin joihinkin rauhoittaviin. Enkä ala muiden takia vetämään lääkkeitäkään. Vihaan vain ihmisiä joka päivä enemmän.
Häh? Eihän tuo ollut kirjan pointti ollenkaan, päinvastoin. Ei yhteiskunnasta tarvitse häipyä, kun oppii tulemaan sinuiksi yhteiskunnan kanssa. Helpommin sanottu kuin tehty toki.
No helvetti on muut ihmiset. Mikäs sitä olisi eläessä henkistyneenä valo-olentona jos ei tarvitsisi sietää kaikenlaisia tapauksia ympärillään. Ihmisten kanssa on pelattava sosiaalisia pelejä vaikkei ymmärtäisi edes paskapelien sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Itse makaan tällä hetkellä sohvalla, selaan nettiä vaan, vaikka vauvalla on pitkät päiväunet. Eineksiä ollaan syöty tällä viikolla monta kertaa, ja yhtenä päivänä en käynyt suihkussa ollenkaan. Lapsi kasvaa ja voi hyvin ja itse saan iloa lapsesta ja esim. ulkoilusta. Nukkuminen on myös mukavaa, silloin kun siihen on mahdollisuus. Elossa ollaan, joka päivä kuolema lähenee.
Aha, no mulla toi taso ei riittänyt vauvavuoden aikanakaan. Nythän en voi enää edes olla kotona kun en halua olla yhteiskunnan elättinä eikä säästöjä ole pitää lasta kotona. Ulkoilin tekemällä pitkiä vaunulenkkejä niin sain raskauskilojakin pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Pidänkin. Musta pelkästään kotona olo taaperon kanssa on noloakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että, kuulostaa ihan marttyyri uhriutuja äidiltäni. Niin samanlaista tekstiä, mitä jouduin kuuntelemaan koko lapsuuteni. Uhriutui jatkuvasti ja itki meille juuri noin. Sitä oli KAMALAA kuunnella, kun äiti uhriutuu omille lapsilleen ja jatkuvalla itkulla ja meidän syyllistämisellä yritti saada sympatiat puolelleen. Se vain karkotti meidän kauemmas.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, kuulostaa ihan marttyyri uhriutuja äidiltäni. Niin samanlaista tekstiä, mitä jouduin kuuntelemaan koko lapsuuteni. Uhriutui jatkuvasti ja itki meille juuri noin. Sitä oli KAMALAA kuunnella, kun äiti uhriutuu omille lapsilleen ja jatkuvalla itkulla ja meidän syyllistämisellä yritti saada sympatiat puolelleen. Se vain karkotti meidän kauemmas.
En todellakaan valita koko ajan eikä ole tarvekaan kun yleensä en joudu tekemisiin epämiellyttävien ihmisten kanssa niin usein. En ole myöskään äitisi, mene terapiaan itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Yleensä heihin voikin pitää. Tästä lähtien en kerrokaan heille enää yhtään mitään perheen asioista tai omistani. Pidän kaiken itselläni ja elän niin syrjässä näistä ihmisistä kuin mahdollista. Lapsi saa tavata heitä ja se siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Yleensä heihin voikin pitää. Tästä lähtien en kerrokaan heille enää yhtään mitään perheen a
Hyvä! Juuri näin. Elä omaa elämääsi ja VARO UHROUTUMISTA. Jos lipsuu sille tielle, kaikki on menetetty. Elä omaa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuka nyt sinua niin kovasti neuvoo ja tekemisistäsi valittaa? Kuka on sinusta niin kiinnostunut?
Terveydenhuolto, työelämä, lähipiiri, onhan näitä joiden mielestä pitäisi olla täydellinen ja samalla rento ja kiva äiti joka tekee töissä täyttä päivää ja kuitenkin on kotona lapsen kanssa. Lähdin tienaamaan mm. osa-aikatyöhön ja katsotaan silmät pyöreänä kun sanon etten pääse johonkin työvuoroon kun on sovittu meno olemassa. Lähipiiristä taas valitetaan siitä työstä kun lapsenhoidon pitäisi mennä kaiken edelle. Sitten kun lapsi menee kaiken edelle niin sekin menee neuroottisuuden puolelle.
Ei vain ole ikinä riittävän hyvin. Enkä jaksa enää suodattaa sitä kitinää. Aina löytyy se vinivänivalitus jostain.
Ymmärrän täysin. Päiväkodista asti, tai jo ennenkin (esim puistossa) sai kuulla monenlaista. Se jatkuu ja jatkuu. Kun lapsi ehtii teini-ikään, alkaa vähitellen itse "laskemaan irti" niistä puheistakin. Neuvojia on valtavasti enemmän jos lapsella on jotain haasteita. Ihmiset jotka muka tietää paremmin, vaikka ei edes tunnista lapsen oireita.
Voit sanoa neuvojille että "nyt riittää". "mä tunnen lapseni, et sinä." tms. Jos joku tulee suoraan sanomaan. Ei sun ole pakko kuunnella kohteliaasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heti sanoo, ettei juo eikä polta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Yleensä heihin voikin pitää. Tästä lähtien en
Juuri sanoin miehellekin, että hän voi käydä lapsen kanssa omilla reissuillaan enkä tule mukaan. En lähde enää minnekään sukulaisiinkaan, tapaan lähinnä harvoja enkä kerro heillekään mitään. Eristäydyn niin paljon kuin se on tällä hetkellä mahdollista. Kukaan ei tiedä minusta mitään ylimääräistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olisiko parempi, ettei minua olisi" "Mikään tekemäni ei riitä". Byhyy byhyy, näin puhuu uhriutuja, yksi vaikeimmista ihmistyypeistä.
Olisin ihan oikeasti toivonut, että tekemisiäni olisi arvostettu ja kunnioitettu valintojani, mutta kun sitä en saa niin vetäydyn omiin oloihini. En voi raskaskaan olla kun mitään ei minusta enää tiedetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Pidänkin. Musta pelkästään kotona olo taaperon kanssa on noloakin.
Olipa törkeä kommentti. Siinä ei ole mitään noloa jos hyvin hoitaa itse lapsensa. Tai kuten minä, muiden lapsia. Siellä kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, kuulostaa ihan marttyyri uhriutuja äidiltäni. Niin samanlaista tekstiä, mitä jouduin kuuntelemaan koko lapsuuteni. Uhriutui jatkuvasti ja itki meille juuri noin. Sitä oli KAMALAA kuunnella, kun äiti uhriutuu omille lapsilleen ja jatkuvalla itkulla ja meidän syyllistämisellä yritti saada sympatiat puolelleen. Se vain karkotti meidän kauemmas.
Sun äiti taisi olla täysin loppu. Tunnistan tuon halun "itkeä ja syyllistää" (vaikka en ole niin tehnyt, olen saanut hillittyä) kun aivan puhki siihen lasten vääntämiseen, temppuiluun, tappeluun, kaikkeen. Joka ikinen päivä sama ja vuosien ajan. Ja lapset ei tietenkään ole millään lailla kiitollsiia siitä mitä heidän puolestaan tekee, tietenkään, ne on lapsia, eikä tajua. Väsyneenä se voi hermoa kiristää, että mitä varten teille mitään tekisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavassa elämässä olen mies ja saan tehdä kuten haluan.
Ehkä ne miehet "saavat tehdä mitä haluavat" koska eivät välitä siitä mitä mieltä kaikki muut ovat...
Ei miehelle kukaan vingu siitä jos hän käy töissä. Itse asiassa hänelle lähinnä valitettiin siitä kun jäi isyyslomalle. Minulle taas vinguttiin siitä kun teen töitä hänen ollessaan isyyslomalla. Alan hyvin käsittämään miksei tässä maassa synny enää lapsia.
Iso osa äideistä käy töissä, ihan normaalia. Jos lähipiirissäsi on ihmisiä, jotka sekaantuvat perheesi elämään ja valintoihin, niin pidä etäisyyttä.
Pidänkin. Musta pelkästään kotona olo taaperon
Onhan se nyt noloa jättäytyä pelkästään kotiin elämään yhteiskunnan tuilla kun voisi tehdä edes osa-aikatyötä. Se taas jos hoitaa toisten lapsia palkkaa vastaan on työtä. Älä minulle valita, on täällä muut haukkuneet minuakin kun ovat OLETTANEET että aion loisia kotona yhteiskunnan varoilla.
Vierailija kirjoitti:
Ai että, kuulostaa ihan marttyyri uhriutuja äidiltäni. Niin samanlaista tekstiä, mitä jouduin kuuntelemaan koko lapsuuteni. Uhriutui jatkuvasti ja itki meille juuri noin. Sitä oli KAMALAA kuunnella, kun äiti uhriutuu omille lapsilleen ja jatkuvalla itkulla ja meidän syyllistämisellä yritti saada sympatiat puolelleen. Se vain karkotti meidän kauemmas.
Missä isä?
Juttelin juuri miehen kanssa siitä ajasta kun lapset olivat pieniä.
En esim. muista joitakin vieraita siltä ajalta ollenkaan ja moni suunniteltu juttu jäi tekemättä. Oli ne kyllä äitinä rankkoja aikoja, univajeessa ja sen viistoista tekemätöntä hommaa aina. Töissäkin piti käydä.
Yritin keskittyä olennaiseen: lapset puhtaat ja ruokaa on, lasten kanssa oltu ja leikitty ja tehty vaikka mitä. Lapsille luettu ja pitkään nukutettu. Syliin on päästy.
Nyt kun lapset on isompia niin fiksuja ovat ja hyvällä muistavat. Ja nyt mulla taas muisti pelaa ja on omaa aikaa.
Minimitason sinä määrittelet itse. Tällä pääset alkuun: käytä vähemmän isoja kirjaimia ja kysymysmerkkejä. Ne osoittavat, että olet epävarma ja huudat apua. Siihen tarpeeseen lähipiirisi tarjoaa neuvoja.
Sinä saat olla rauhassa täsmälleen sinä päivänä, kun sinä itse olet omassa päässäsi ratkaissut, mikä on sinun mielestäsi riittävä taso.