Ihan ok, mutta väljähtynyt suhde

Up

Etkö osaa tätäkään päättää, vaan täältä pitää kysyä. Häpeäisit olla miehen elätettävänä, jota et edes rakasta.

Mitä ne asunnot olisi, jossa lapset asuisi vanhempiensa kanssa, jos ei perheasuntoja?!

Ero on lapselle sairas kokemus.

Vähän riippuu minkä ikäiset lapset ovat. Pienten kanssa on helpompaa, jos on kaksi vanhempaa koko ajan huolehtimassa arjesta. Joten joko kärvistelisin tai yrittäisin saada suhteen toimimaan kunnes lapset ovat isoja. Teillä ei ilmeisesti kuitenkaan mitään akuuttia kriisiä ole meneillään.

Suhdehan toimii. Teillä on pmat harrastukset ja asutte yhdessä ja lapset kunnollisia. Mitä se haittaa jos on vähän erilaiset katsomukset molemmilla. Se on tässä ja nyt joskus se voi muuttua ihan itsestään.

Mutta mitä sinä odotat suhteelta?

Monet ja hyvin monet elävät yhdessä ja erikseen, se vaan on niin eikä kannata ruveta hautomaan eroa ja eroa ja vihaamaan puolisoa.

Täällä palstalla kyllä torvet ja pasuunat pauhaa.

Perheasunnolla tarkoitin sellaista, jossa kaikille on jonkinlainen oma tila, sellaisessa nyt suurin osa lapsiperheistä asuu. Olemme ihan keskituloisia tai vähän alle, mutta pääkaupunkiseudulla on kallista ja eron jälkeen kumpikin varmaan saisi ostettua ehkä pienen kolmion/kaksion. Lapsille kokemus olisi varmaankin aika ikävä kaikin puolin. Me aikuiset eletään tällä hetkellä kämppiselämää, välillä tuntuu kuin asuisi tuntemattoman kanssa. Minulla on ikävä sitä tyyppiä, jonka kanssa menin yhteen vuosia sitten.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Suhdehan toimii. Teillä on pmat harrastukset ja asutte yhdessä ja lapset kunnollisia. Mitä se haittaa jos on vähän erilaiset katsomukset molemmilla. Se on tässä ja nyt joskus se voi muuttua ihan itsestään.

Mutta mitä sinä odotat suhteelta?

Monet ja hyvin monet elävät yhdessä ja erikseen, se vaan on niin eikä kannata ruveta hautomaan eroa ja eroa ja vihaamaan puolisoa.

Täällä palstalla kyllä torvet ja pasuunat pauhaa.

Haluaisin kovasti sellaisen suhteen, jossa kumpikin haluaisi viettää aikaa yhdessä ja jossa olisi hellyyttä. Ihan vaan arkista kahvittelua ilman puhelimia, kävelylenkkejä, joskus aikaa ilman lapsia. Keskusteluja jostain muustakin kuin lasten asioista. Tunnen oloni todella yksinäiseksi, ystäviä ei oikein ole enkä ole kovin läheinen lapsuudenperheen kanssa. Tuntuu ikävältä väistellä toista kotona tai tulla väistetyksi.

Ap

Aloitit kuitenkin positiivisella maininnalla että ihan ok, odotat romantiikkaa suhteeseen, mutta joskus se ei toimi ja sitten taas joskus toimii.

Keskusteltu ei meilläkään ole, mieheni kun on vaan niin hiljainen ja tekee remonttia ja tietokoneen juttuja, joista minä en ymmärrä. Mutta remppaa osaan jossain määrin tehdä. Ei hän ole minun jutuista kiinnostunut.

En odota mitään suuria tunteita liitoltani, tämä on arkea ja me molemmat voimme hyvin.

Sinunkaan ei tarvitse väistellä miestäsi tai kantaa paineita siitä, että hän ei ymmärrä sinun romanttista puoltasi.

Ainakin minä tulen hyvin toimeen itseni kanssa kun olen oppinut ymmärtämään itseäni.

Paha olo vie energiaa, sitä pahaa oloa kannoin ja vannoin kaikkea kurjaa, mutta sitten huomasin kaiken kaunan ja väistelyn olevan pahaksi minulle. Vähitellen opit siihen, että teillä on hyvä ilma jota hengittää kotona. Se on tärkeää, että molemmille on tilaa, eikä tarvitse "väistellä" kuten tätä termiä käytit.

Mitä se autta jos lähdet jonnekin, ota tilaa hyväksymällä omat meininkisi.

Sellaiset puoliystävyydet ovat hyviä, ei vaadi liikaa keneltäkään. Minullakaan ei juuri ole ystäviä eikä minulle juuri kukaan edes soita saati postittelisi.

Etsin iloa pienistä asioista, menen meikkiosastolle ja juttelen hauskojen ihmisten kanssa. Kahvittelu nyt on sinulta jäänyt miehesi kanssa. Onkohan hän vaivautunut tuon tunnepuolensa kanssa. Mutta näin on miehillä usein, minun mieheni kun ei kahvittelusta välitä katsoo tv kuppi kädessä. Tosin kun on harvoin vieraita niin silloinon tietysti seurassa.

Tästa olemisesta on tullut elämän sisältö, eikä se enää haittaa.

Mahdatkohan lukea näitä minun kirjoituksiani.

Entä sellainen ratkaisu, että lapset jäävät pysyvästi nykyiseen kotiin. Vuokraatte yksiön, olette miehen kanssa vuoroviikoin yksiössä ja vuoroviikoin lasten kanssa perhekodissa? 

Vierailija kirjoitti:

Etkö osaa tätäkään päättää, vaan täältä pitää kysyä. Häpeäisit olla miehen elätettävänä, jota et edes rakasta.

 

Missä sanottiin että mies elättää AP:tä?

Vierailija kirjoitti:

Entä sellainen ratkaisu, että lapset jäävät pysyvästi nykyiseen kotiin. Vuokraatte yksiön, olette miehen kanssa vuoroviikoin yksiössä ja vuoroviikoin lasten kanssa perhekodissa? 

En usko, että mies suostuisi tuohon ja luulen, että saisin siivottavaksi kaksi kotia. Jos eroaisimme, mies varmaan aloittaisi uuden suhteen nopealla aikataululla, on sitä tyyppiä. 

Ap