Miten päästä eroon sosiaalisten tilanteiden pelosta?
Minua vaivaa sitkeä sosiaalisten tilanteiden pelko joka alkoi joskus murrosiässä kun jouduin kiusatuksi kaveripiirissä ja koulussa. Ajoittain olen ollut aika erakoitunut sen takia. Ahdistaa kun tuntuu ettei pysty puhumaan kunnolla ihmisille. Puhuessa tulee jotenkin todella epämukava olo ja ajatus katkeilee ja mietin vaan miltä mahdan näyttää ja kuulostaa. Toisten ihmisten osoittama huomio tuntuu todella ahdistavalta ja haluaisin olla näkymätön. Toisaalta kaipaan ihmisiä ja haluaisin kyetä normaaliin sosiaaliseen kanssakäymiseen. Menetän paljon, elämä suunnilleen pilalla tämän asian takia.
Kommentit (15)
Fake it til you make it.
Olen entinen superujo, nykyinen asiakaspalvelija ja tykkään jutella varsinkin tuntemattomien kanssa. Itselleni hyvän "kylmän suihkun" antoi työskentely kaupan kassalla, jossa joutui olemaan jatkuvasti ihmisten kanssa tekemisissä. Pikku hiljaa tilanteet on helpottaneet. Ehkä olen myös kasvanut aikuiseksi.
Voisitko lähteä vaikka päiväretkelle toiseen kaupunkiin? Jonnekin, jossa voit päivän olla ihan kuka vaan. Ei tule vanhoja koulukavereita ym vastaan, vaan voit leikkiä olevasti sosiaalinen ja reipas. Se voi tuntua aluksi hassulta, mutta helpottaa jokaisella interaktiolla. Se sosiaalisten tilanteiden pelko on vaan sun omassa päässä. Ihmiset on oikeasti tosi mukavia! Ja jos ei ole, niin se ei ole sun vika.
Liity Kokoomukseen, niin ei sosialistiset tilaisuudet häiritse.
Ota alkohoolia...näkäräisiä tasaiseen tahtiin..
Minua on auttanut sen pohtiminen, miksi ihmiset ovat ilkeitä. Vaatii aikaa ja toistoja. Useimmiten syy ei ole sinussa ja se on totta, että ilkeilijä kertoo enemmän itsestään kuin haukkujen kohteesta. Voi olla helpompi tehdä huomioita ulkopuolisena tarkkailijana, kun joku muu joutuu kohteeksi. Joku vaikka huorittelee kaupanmyyjää tms. Mieti mitä eri syitä käytökselle voisi olla ja onko sanottu totta/myyjän vika.
Ei mitenkään. Olen hyväksynyt itseni tällaisena ja erakoitunut aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minua on auttanut sen pohtiminen, miksi ihmiset ovat ilkeitä. Vaatii aikaa ja toistoja. Useimmiten syy ei ole sinussa ja se on totta, että ilkeilijä kertoo enemmän itsestään kuin haukkujen kohteesta. Voi olla helpompi tehdä huomioita ulkopuolisena tarkkailijana, kun joku muu joutuu kohteeksi. Joku vaikka huorittelee kaupanmyyjää tms. Mieti mitä eri syitä käytökselle voisi olla ja onko sanottu totta/myyjän vika.
Tuossa pääpointti ylipäänsä ymmärtää, että syitä huonolle käytökselle voi olla monia. Itselläni syy oli aina minussa, kun joku kohteli huonosti.
Eihän puheen pulputus ole itseisarvo, sisältö ratkaisee.
Jos on traumapohjaista niin kuin itsellä niin tuskin mitenkään.
Menemällä niihin sosiaalisiin tilanteisiin. Siedätyshoito toimii aina, kun taso säädetään oikein.
Karsimalla väärät kontaktit. Ja panostamalla aitoihin ok ihmisiin. Hyväksymällä puutteita itsessä ja muissa. Elämä on matka. Oma aika ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
Menemällä niihin sosiaalisiin tilanteisiin. Siedätyshoito toimii aina, kun taso säädetään oikein.
Tuo ei kyllä aina toimi.
Älä mene terapiaan. Ei ole vitsi.
Mulla helpotti kun pääsin työkyvytttömyyseläkkeelle. En tosin päässyt pelkästään sos.fobian takia.
Onko lapsuuden kodissasi ollut niin, että olet joutunut olemaan huomaamaton? Sanot että toisten osoittama huomio tuntuu ahdistavalta, mikä on sen tunteen juurisyy? Kaikkia meitä välillä ahdistaa sosiaaliset tilanteet. Älä ainakaan ala välttelemään sosiaalisia tilanteita. Kaikki olemme sisällämme arkoja arvostelulle ja toisten hyväksynnän puutteelle. Toivon että arvostat itseäsi juuri sinuna ja otat tilasi. Kenenkään ei tarvitse tuntea itseään toisia vähemmäksi.
Voisitko tutustua ihmisiin netissä kirjoitellen?