Tuntuu, että syömisen vähentämistä ei ikinä nähdävaihtoehtona

Suomalaiset ovat laiskoja ja lihavia. Moni ei pysty enää edes töihin. Ruskeat ja mustat ihmiset hoitavat kaiken fyysistä kuntoa vaativan työn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juutuubissa on alkanut olla videoita jossa lääkärit väittävät että se miten paljon tietty ruokamäärä lihottaa riippuu siitä mikä on insuliinitaso syömishetkellä. On alettu puhua yhä enemmän aamupalan poisjättämisestä. Elimistö osaa aamulla polttaa rasvaa ilman nälän tunnetta. Ja tuo aikaikkuna kannattaisi hyödyntää.

Ei varmastikaan huono ajatus joillekin. Mantra aamupalan tärkeydestä on kuitenkin iskostettu aika monelle, itsellä paino pysyy paremmin kurissa kun ei syö juuri sitä aamupalaa. Lisäksi monille on tyypillistä syödä aamupalan jälkeen todella pian raskas lounas - suomalaiseen tyyliin jopa ennen puolta päivää. Eli 12:00 aikaan on syöty jo helposti yli puolet päivän energiatarpeesta. 

Minusta on helpompi jättää väliin iltasy

Korrelaatio ei ole kausaatio. Voit myös etukäteen päättää paljonko syöt niin ei tule mitään "syöpöttelyä". Usko tai älä, jotkut tekevät näin. Ruokaa syödään sen verran mitä on päätetty ennakkoon, eikä sen mukaan mitä vatsa kurnuttaa.

Ylipainoinen voi valittaa, että koska maha kurnii, joten on pakko syödä. Mutta ei kuuntele kehon muita signaaleja, kun polvet on kovilla, hengästyy jne - eipä niillä niin väliä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murehtia toisten syömisiä? Paetaanko silloin omia puutteita, elämässä tehtyjä virheitä? Vai onko pää niin täynnä pissiä, että joku ryhmä pitää valita  jota voi sitten ilokseen mollata? Sillä tuollainen arvostelu ei laihduta ketään, eikä johda mihinkään parempaan, päinvastoin.

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan lihavuudesta aiheutuvia sairauksia. 

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan kaikkia  sairauksia. 

Ja kuten ketjussa on jo sanottu ties kuin monta kertaa, sä et saa haukkumalla ja dissaamalla lihavia laihtumaan. Päinvastoin. SÄ itse olet siis myös vastuussa toisten lihavuudesta. Jo yksi loukkaava vihaviestisi voi saavuttaa tuhansia lihavia tällä palstalla, lapsiakin, ja pilata heidän laihiksensa. Jos oikeasti olet huolissasi n

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan kaikkia  sairauksia

Lihavuus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat ylivoimaisesti suurin taloudellinen rasite yhteiskunnalle, kun tarkastellaan itse aiheutettuja terveysongelmia.

Tupakoijat on ajettu ulos omiin karsinoihin, aski maksaa sen yli 10€ jne. Mitä ylipaino-ongelmalle tehdään? Avataan uusia buffet-ruokaloita, kehitetään Woltin tapaisia kuljetuspalveluita (ettei vaan tarvitse kävellä ja kuluttaa kaloreita), ja odotetaan että lääkeyhtiöt ja yhteiskunta sitten hoitaa ongelman, koska 24/7 kylläisyys on ihmisen parasta aikaa. Älkääkä puhuko sokeriverosta, se ei ole mikään ratkaisu - katsokaa ympärillenne kuinka paljon sitä ihan muuta kuin sokeria menee sen viisi kertaa päivässä energiana alas. Houkutuksia on, halpaa energiapitoista syötävää ja juotavaa löytyy joka paikasta. Niitä vastaan kukaan muu ei valitetavasti taistele, kuin jokainen meistä itse. Yhteiskunta on kädetön eikä se tässä ole kuin avuton sivustakatsoja, pelkkänä maksajana tälle kaikelle. Sisukkuutta tarvitaan se on selvä, eikä se ole helppoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murehtia toisten syömisiä? Paetaanko silloin omia puutteita, elämässä tehtyjä virheitä? Vai onko pää niin täynnä pissiä, että joku ryhmä pitää valita  jota voi sitten ilokseen mollata? Sillä tuollainen arvostelu ei laihduta ketään, eikä johda mihinkään parempaan, päinvastoin.

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan lihavuudesta aiheutuvia sairauksia. 

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan kaikkia  sairauksia. 

Ja kuten ketjussa on jo sanottu ties kuin monta kertaa, sä et saa haukkumalla ja dissaamalla lihavia laihtumaan. Päinvastoin. SÄ itse olet siis myös vastuussa toisten lihavuudesta. Jo yksi loukkaava vihaviestisi voi saavuttaa tuhansia lihavia tällä palstalla, lapsiakin, ja pilata

Tuo sokeri on myös siitä mystinen komponentti että se on itsessään ihan karmean makuista. Kukaan ei edes pysty syömään sokeria suoraan pussista. Luulisi että tämä jo paljastaa, ettei se ole tarkoitettu syötäväksi. Tai esimerkiksi marenki, jossa on vain kananmunaa ja sokeria, sehän maistuu aivan järkyttävän ällöttävältä

Sokeri on nautinnollista viljojen kanssa, koska molemmat näistä ruokkivat kehon sisäisiä sieniä JA syöpiä. Jos ei syö sokeria ja vehnää niin on todella vaikea edes lihoa, sillä energiaa ei tule mistään niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juutuubissa on alkanut olla videoita jossa lääkärit väittävät että se miten paljon tietty ruokamäärä lihottaa riippuu siitä mikä on insuliinitaso syömishetkellä. On alettu puhua yhä enemmän aamupalan poisjättämisestä. Elimistö osaa aamulla polttaa rasvaa ilman nälän tunnetta. Ja tuo aikaikkuna kannattaisi hyödyntää.

Ei varmastikaan huono ajatus joillekin. Mantra aamupalan tärkeydestä on kuitenkin iskostettu aika monelle, itsellä paino pysyy paremmin kurissa kun ei syö juuri sitä aamupalaa. Lisäksi monille on tyypillistä syödä aamupalan jälkeen todella pian raskas lounas - suomalaiseen tyyliin jopa ennen puolta päivää. Eli 12:00 aikaan on syöty jo helposti yli puolet päivän energiatarpeesta. 

Näissä on toki yksilöllistä vaihtelua, mikä kenellekin sopii. Mutta on ihan merkittävästi yleisempää, että alkupäivän kaloreista nipistämällä saa aikaiseksi vain iltapainotteista ahmintaa, sen sijaan että saisi järkevästi vähennettyä kaloreita. 



Se nimenomaan toimii tutkitusti paremmin, että yli puolet päivän kaloreista on syöty jo puoleen päivään mennessä, ja iltaa kohti syö vähemmän. Ja toisaalta tämähän on ihan hirveän helppoa yksilötasolla omalla kohdalla katsoa: jos illalla karkkipussi rapisee ja koko ajan tekee mieli syödä jotain, se tarkoittaa että alkupäivä on mennyt liian vähäisellä ravinnolla. Silloin sinne alkupäivään kannattaa laittaa reilusti isää ruokaa. Mutta yleensä ihminen toimii niin, että kun edellisillan syömisistä on morkkis, niin sitten taas nipistää alkupäivän ruoista ja on ihan hirveän onnellinen kun sai lounaankin skipattua... kunnes taas illalla homma kostautuu.

Vierailija kirjoitti:

Tuo sokeri on myös siitä mystinen komponentti että se on itsessään ihan karmean makuista. Kukaan ei edes pysty syömään sokeria suoraan pussista. Luulisi että tämä jo paljastaa, ettei se ole tarkoitettu syötäväksi. Tai esimerkiksi marenki, jossa on vain kananmunaa ja sokeria, sehän maistuu aivan järkyttävän ällöttävältä

Sokeri on nautinnollista viljojen kanssa, koska molemmat näistä ruokkivat kehon sisäisiä sieniä JA syöpiä. Jos ei syö sokeria ja vehnää niin on todella vaikea edes lihoa, sillä energiaa ei tule mistään niin paljon.





 

No hitsit, mietihän miten mystinen komponentti alkoholi on! Se vasta itsessään onkin ihan karmean makuista. Ei sitä kukaan edes pysty juomaan sellaisenaan suoraan pullosta ( paitsi että pystyy, ihan samoin kuin lähes kaikki ihmiset pystyvät syömään sokeria ihan sellaisenaan). Luulisi sen jo paljastavan, ettei alkoholia ole tarkoitettu juotavaksi. 



Jatkanko vielä tätä tyhjänpäiväistä soopaa? 

Muistelen nuoruuttani, 60-luku, 70-luku. Silloin ei ollut tietoa lihavuudesta. Vaattet kaupoissa vain yhtä kokoa, tietysti pituuksilla oli erot.  Ei ihmisillä todettuja geneettisiä taipumuksia lihavuuteen. Ei traumoja syödä itseään Xxxxl kokoon. Silloin ei yksinkertaisesti ollut lihavia ihmisiä.

Nyt kun oikein pinnistelen muistiani voin muistaa vain kolme ylilihavaa ihmistä nuilta ajoin. Tosin olivat samasta sikala yrittäjä perheestä. Varakkaita olivat senaikaisen mittapuun mukaan. Muistaakseni yli tuhat hehtaaria maita..ym. kadehdittavaa...

Edes papit, lääkärit ja opettajat eivät tuolloin olleet keskiverto työläistä pulleampaa porukkaa.

Tuosta sika-hommasta vielä muistaisin seuraavaa. Tuolloin sian kilohinta määräytyi silavakerroksen mukaan, eli mitä paksumpi silavakerros, sn kalliinpaa. Vaikea uskoa sitä todeksi nykypäivänä.

Muistan elävästi isäni kironneen kauppareissulla myyjälle seuraavan laisesti. "Mikä helkutin lamasika se tämäkin on, nälässä pidetty.." kun joutui ostamaan possua, jossa ei sitä silavaa liiemmin ollut.

Vierailija kirjoitti:

Miksi murehtia toisten syömisiä? Paetaanko silloin omia puutteita, elämässä tehtyjä virheitä? Vai onko pää niin täynnä pissiä, että joku ryhmä pitää valita  jota voi sitten ilokseen mollata? Sillä tuollainen arvostelu ei laihduta ketään, eikä johda mihinkään parempaan, päinvastoin.

Näin sanoo pullea sivuilleen keikkuvalla kävelytyylillä varustettu muori, jolla on hengenahdistusta, diabetes, rikkinäiset polvet, odotuslistalla mahalaukun kuristusleikkaukseen.

Vierailija kirjoitti:

Muistelen nuoruuttani, 60-luku, 70-luku. Silloin ei ollut tietoa lihavuudesta. Vaattet kaupoissa vain yhtä kokoa, tietysti pituuksilla oli erot.  Ei ihmisillä todettuja geneettisiä taipumuksia lihavuuteen. Ei traumoja syödä itseään Xxxxl kokoon. Silloin ei yksinkertaisesti ollut lihavia ihmisiä.

Nyt kun oikein pinnistelen muistiani voin muistaa vain kolme ylilihavaa ihmistä nuilta ajoin. Tosin olivat samasta sikala yrittäjä perheestä. Varakkaita olivat senaikaisen mittapuun mukaan. Muistaakseni yli tuhat hehtaaria maita..ym. kadehdittavaa...

Edes papit, lääkärit ja opettajat eivät tuolloin olleet keskiverto työläistä pulleampaa porukkaa.

Tuosta sika-hommasta vielä muistaisin seuraavaa. Tuolloin sian kilohinta määräytyi silavakerroksen mukaan, eli mitä paksumpi silavakerros, sn kalliinpaa. Vaikea uskoa sitä todeksi nykypäivänä.

Muistan elävästi isäni kironneen kauppareissulla myyjälle seuraavan laisesti. "Mi

On tosi surullista, että siat syötetään nykyisin niin rasvattomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murehtia toisten syömisiä? Paetaanko silloin omia puutteita, elämässä tehtyjä virheitä? Vai onko pää niin täynnä pissiä, että joku ryhmä pitää valita  jota voi sitten ilokseen mollata? Sillä tuollainen arvostelu ei laihduta ketään, eikä johda mihinkään parempaan, päinvastoin.

Näin sanoo pullea sivuilleen keikkuvalla kävelytyylillä varustettu muori, jolla on hengenahdistusta, diabetes, rikkinäiset polvet, odotuslistalla mahalaukun kuristusleikkaukseen.

Selvä. Pääsi on siis täynnä pissiä.

-eri

Itse olen 102kg/168cm, eli ihan roimasti läskiä piisaa,vaikka liikun 10t-20t askelta päivässä, eli en ole edes sohvaperuna. En ikinä ole silti nähnyt ratkaisu ongelmaan olevan lihavuusleikkaus. Olen kerran elämäni aikana tiputtanut 33kg, joten tiedän, että laihtuminen on kiinni eniten syömisistä, koska muuten minäkin olisin reilusti laihempi.

Nyt kun toisen kerran lihosin näihin mittoihin lyhyessä ajassa (noin kahdessa vuodessa), niin edeltävään kertaan verrattuna kaupassa oleva ruoka on huonontunut selkeästi siitä kun kiloni 10 vuotta sitten tiputin viimeksi. On paljon vaikeampaa syödä järkevästi nyt kuin silloin.

Tällä hetkellä aivot on hyvin vahvassa sokeri- ja rasvakoukussa joiya tupakoinnin lopetus vahvisti ja sen asian kanssa taistelen päivittäin. Välillä tekisi mieli aloittaa tupakointi uudestaan, koska nyt nautin sokerista ja rasvasta.

Mittaan tällä hetkellä syömisiäni ja yritän aivojani opettamaan kohtuuteen. Olen jo 3kg saanut painoni tippumaan, mutta viimeksi riitti kuin pienensin annoskokoa. Nyt todella täytyy tutkia ainesosaluettelo läpikotaisin ja rasvattomia/sokerittomia vaihtoehtoja ei kyllä paljoa ole tarjolla. Karkit onneksi maksaa jo liikaa, niin niistä olen luopunut kokonaan, mutta edelleen päivittäinen sokerinsaantini on liikaa. Mutta nyt se tulee ns. "tavallisesta" ruuasta!

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 102kg/168cm, eli ihan roimasti läskiä piisaa,vaikka liikun 10t-20t askelta päivässä, eli en ole edes sohvaperuna. En ikinä ole silti nähnyt ratkaisu ongelmaan olevan lihavuusleikkaus. Olen kerran elämäni aikana tiputtanut 33kg, joten tiedän, että laihtuminen on kiinni eniten syömisistä, koska muuten minäkin olisin reilusti laihempi.

Nyt kun toisen kerran lihosin näihin mittoihin lyhyessä ajassa (noin kahdessa vuodessa), niin edeltävään kertaan verrattuna kaupassa oleva ruoka on huonontunut selkeästi siitä kun kiloni 10 vuotta sitten tiputin viimeksi. On paljon vaikeampaa syödä järkevästi nyt kuin silloin.

Tällä hetkellä aivot on hyvin vahvassa sokeri- ja rasvakoukussa joiya tupakoinnin lopetus vahvisti ja sen asian kanssa taistelen päivittäin. Välillä tekisi mieli aloittaa tupakointi uudestaan, koska nyt nautin sokerista ja rasvasta.

Mittaan tällä hetkellä syömisiäni ja yritän aivojani opettamaan kohtuutee

Hienoa, että tupakointisi sai hyvän päätöksen. Ole ylpeä siitä. Liikuntasi kuulostaa ihan kadehdittavalta. Toki ruokatottumuksesi leväperällä. Valmistatko itse ruokasi, jos sen teet, luulisin ratkaisunkin löytyvän. Valmista keittoja, kanaa, uunijuureksia, kasvispihvejä, vähärasvaista jauhelihaa.... paistamiseen, jos ihan pakko sitä harrastaa, öljyä ja tilkka voita... Suklaat ja makeiset kieltolistalle.. päätöksiä ja toteutuksia, kyllä se siitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen nuoruuttani, 60-luku, 70-luku. Silloin ei ollut tietoa lihavuudesta. Vaattet kaupoissa vain yhtä kokoa, tietysti pituuksilla oli erot.  Ei ihmisillä todettuja geneettisiä taipumuksia lihavuuteen. Ei traumoja syödä itseään Xxxxl kokoon. Silloin ei yksinkertaisesti ollut lihavia ihmisiä.

Nyt kun oikein pinnistelen muistiani voin muistaa vain kolme ylilihavaa ihmistä nuilta ajoin. Tosin olivat samasta sikala yrittäjä perheestä. Varakkaita olivat senaikaisen mittapuun mukaan. Muistaakseni yli tuhat hehtaaria maita..ym. kadehdittavaa...

Edes p

On tosi surullista, että siat syötetään nykyisin niin rasvattomiksi.

Sanos muuta, kaikessa yrittävät säästää, mutta ihmisravinnon määrästä ei saa tinkiä. Mätettävä on, mätettävä on... Monty Pytonin eräs sketsi tulee väistämättä mieleeni

Ei kaikilla ole takana masennus ja ahdistus, johon sitten syö. 

Moni on vaan oppinut väärät elintavat. Ja laihduttaminen on vaikeaa. Herkuista tai hyvästä ruoasta kieltäytyminen ja liikkeelle lähtö on vaikeaa, pitkäkestoisesti ne täytyy tehdä, eikä kaksi kuukautta tai puoli vuotta. 

Mun lapsuudessa piti vielä syödä lautanen aina tyhjäksi, nälkä tai ei (olen 50-v. ) Ja olen esim töissä tavannut ihmisiä, joilla on tämä ihme asenne - ei saa jättää ruokaa, ikinä, jos heittää roskiin heittää hukkaan (no miten se HYÖDYKSI menee omassa mahassa, jos se säilööntyy rasvana??) 

Tai että ruoka-aikaan on syötävä vaikka ei ole nälkä. Oikein huolestutaan OMASTA ITSESTÄ, kun jotain pitäis syödä vaikka ei oo nälkä. Miten niin pitäisi? Jos keho sanoo, ettei ole nälkä, niin ei ole pakko syödä. Aikuinen terve työkykyinen ihminen! 

Nämä on opittuja tapoja, että syödään syödään vaikka ei oikeasti tarvitse. Aikuisen ei tarvi syödä 5 kertaa päivässä väkipakolla, jos ei edes ole nälkä. Tottakai painoa kertyy. 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 102kg/168cm, eli ihan roimasti läskiä piisaa,vaikka liikun 10t-20t askelta päivässä, eli en ole edes sohvaperuna. En ikinä ole silti nähnyt ratkaisu ongelmaan olevan lihavuusleikkaus. Olen kerran elämäni aikana tiputtanut 33kg, joten tiedän, että laihtuminen on kiinni eniten syömisistä, koska muuten minäkin olisin reilusti laihempi.

Nyt kun toisen kerran lihosin näihin mittoihin lyhyessä ajassa (noin kahdessa vuodessa), niin edeltävään kertaan verrattuna kaupassa oleva ruoka on huonontunut selkeästi siitä kun kiloni 10 vuotta sitten tiputin viimeksi. On paljon vaikeampaa syödä järkevästi nyt kuin silloin.

Tällä hetkellä aivot on hyvin vahvassa sokeri- ja rasvakoukussa joiya tupakoinnin lopetus vahvisti ja sen asian kanssa taistelen päivittäin. Välillä tekisi mieli aloittaa tupakointi uudestaan, koska nyt nautin sokerista ja rasvasta.

Mittaan tällä hetkellä syömisiäni ja yritän aivojani opettamaan kohtuutee

Hienoa, että olet tiedostaen jo tehnyt asian etteen töitä! Tsemppiä kovasti asian kanssa! Kannustat varmasti. muitakin tällä postauksella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi murehtia toisten syömisiä? Paetaanko silloin omia puutteita, elämässä tehtyjä virheitä? Vai onko pää niin täynnä pissiä, että joku ryhmä pitää valita  jota voi sitten ilokseen mollata? Sillä tuollainen arvostelu ei laihduta ketään, eikä johda mihinkään parempaan, päinvastoin.

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan lihavuudesta aiheutuvia sairauksia. 

Veronmaksajien rahoilla hoidetaan kaikkia  sairauksia. 

Ja kuten ketjussa on jo sanottu ties kuin monta kertaa, sä et saa haukkumalla ja dissaamalla lihavia laihtumaan. Päinvastoin. SÄ itse olet siis myös vastuussa toisten lihavuudesta. Jo yksi loukkaava vihaviestisi voi saavuttaa tuha

Tuo sokeri on myös siitä mystinen komponentti että se on itsessään ihan karmean makuista. Kukaan ei edes pysty syömään sokeria suoraan pussista. Luulisi että tämä jo paljastaa, ettei se ole tarkoitettu syötäväksi

Se että sinä et pysty syömään paljaaltaan, ei tarkoita ettei kukaan muukaan pystyisi. Tämä on niin mainio tämä harha, ihmiset luulevat aina ja joka asiassa, että toiset ovat kuten minä. 

En minäkään tykkää syödä sokeria suoraan pussista, mutta tunnen kyllä ihmisiä jotka pystyy. Tunnen suoraan purkista hunajaa ja siirappia syöviä ihmisiä (eivät ole ylipainoisia jos sillä on merkitystä)

Ihminen luontaisesti tykkää makeasta, sillä äidinmaito on makeaa, ja makea maku luonnossa tarkoitti (apinoilla) että hedelmä / kasvi on todennäköisesti syötävää, eikä myrkyllistä. 

Vierailija kirjoitti:

Muistelen nuoruuttani, 60-luku, 70-luku. Silloin ei ollut tietoa lihavuudesta. Vaattet kaupoissa vain yhtä kokoa, tietysti pituuksilla oli erot.  Ei ihmisillä todettuja geneettisiä taipumuksia lihavuuteen. Ei traumoja syödä itseään Xxxxl kokoon. Silloin ei yksinkertaisesti ollut lihavia ihmisiä.

Nyt kun oikein pinnistelen muistiani voin muistaa vain kolme ylilihavaa ihmistä nuilta ajoin. Tosin olivat samasta sikala yrittäjä perheestä. Varakkaita olivat senaikaisen mittapuun mukaan. Muistaakseni yli tuhat hehtaaria maita..ym. kadehdittavaa...

Edes papit, lääkärit ja opettajat eivät tuolloin olleet keskiverto työläistä pulleampaa porukkaa.

Tuosta sika-hommasta vielä muistaisin seuraavaa. Tuolloin sian kilohinta määräytyi silavakerroksen mukaan, eli mitä paksumpi silavakerros, sn kalliinpaa. Vaikea uskoa sitä todeksi nykypäivänä.

Muistan elävästi isäni kironneen kauppareissulla myyjälle seuraavan laisesti. "Mi

Näin se oli, mutta oletko miettinyt miksi? 

Suomi oli 60-luvulla vielä kuin kehitysmaa, lähes. Autot oli harvinaisia, joka paikkaan käveltiin. Myös torille ja kauppaan, ja ostokset kannettiin. Ihmiset oli myös köyhempiä, ei ollut rahaa laittaa kaikkeen hyvään, vaan ostettiin perusruokaa. 

Ja vielä, eineksiä ei ollut edes keksitty. Kaupasta sai lihaa maitoa kalaa perunoita voita ym- sieltä ei saanut esim ranskalaisia, hamppareita, majoneesia, limsaa, sipsejä, paistopisteherkkuja. Jos  leivottiin, leivottiin itse, sokeri ja voi oli kallista. 

Mielitekoja ei voinut toteuttaa, kun kaupoissa ei niitä myyty. 

Niinpä, näin helppoa on olla hoikka.

Syö perusterveellisesti, ei herkuttele, ja kävelee joka paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistelen nuoruuttani, 60-luku, 70-luku. Silloin ei ollut tietoa lihavuudesta. Vaattet kaupoissa vain yhtä kokoa, tietysti pituuksilla oli erot.  Ei ihmisillä todettuja geneettisiä taipumuksia lihavuuteen. Ei traumoja syödä itseään Xxxxl kokoon. Silloin ei yksinkertaisesti ollut lihavia ihmisiä.

Nyt kun oikein pinnistelen muistiani voin muistaa vain kolme ylilihavaa ihmistä nuilta ajoin. Tosin olivat samasta sikala yrittäjä perheestä. Varakkaita olivat senaikaisen mittapuun mukaan. Muistaakseni yli tuhat hehtaaria maita..ym. kadehdittavaa...

Edes papit, lääkärit ja opettajat eivät tuolloin olleet keskiverto työläistä pulleampaa porukkaa.

Tuosta sika-hommasta vielä muistaisin seuraavaa. Tuolloin sian kilohinta määräytyi silavakerroksen mukaan, eli mitä paksumpi silavakerros, sn kalliinpaa. Vaikea uskoa sitä todeksi nykypäivänä.

Muistan elävästi isäni kironne

On tosi surullista, että siat syötetään nykyisin niin rasvattomiksi.

Eihän se syöttämisen tulos ole, vaan jalostuksen. ....vai oliko tuo olevinaan vitsi? 

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 102kg/168cm, eli ihan roimasti läskiä piisaa,vaikka liikun 10t-20t askelta päivässä, eli en ole edes sohvaperuna. En ikinä ole silti nähnyt ratkaisu ongelmaan olevan lihavuusleikkaus. Olen kerran elämäni aikana tiputtanut 33kg, joten tiedän, että laihtuminen on kiinni eniten syömisistä, koska muuten minäkin olisin reilusti laihempi.

Nyt kun toisen kerran lihosin näihin mittoihin lyhyessä ajassa (noin kahdessa vuodessa), niin edeltävään kertaan verrattuna kaupassa oleva ruoka on huonontunut selkeästi siitä kun kiloni 10 vuotta sitten tiputin viimeksi. On paljon vaikeampaa syödä järkevästi nyt kuin silloin.

Tällä hetkellä aivot on hyvin vahvassa sokeri- ja rasvakoukussa joiya tupakoinnin lopetus vahvisti ja sen asian kanssa taistelen päivittäin. Välillä tekisi mieli aloittaa tupakointi uudestaan, koska nyt nautin sokerista ja rasvasta.

Mittaan tällä hetkellä syömisiäni ja yritän aivojani opettamaan kohtuutee

Pisteet sinulle rehellisestä puheesta. 

Tosi moni jaksaa pitää siitä kiinni, että syö kuin lintu ja silti paino vain nousee. "in denial"

Tsemppiä että pääset tavoitteeseesi. Se sokeri- ja rasvakoukku helpottaa joku kaunis päivä, yhtäkkiä ei niitä niin kaipaakaan, vaikka nyt tuntuukin tuskaiselta.