Tuntuu, että syömisen vähentämistä ei ikinä nähdävaihtoehtona

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset edes söisivät hitaammin, mutta Suomessa, missä  yhdessäsyöminenkään ei ole enää tavallista, joten edes keskustelu ei hidasta hotkimista, ihmiset syövät aivan liian nopeasti. Liian nopeasti syöminen lihottaa ja tulee syötyä paljon enemmän kuin pitäisi.

Siihenhän peruskouluissa opetetaan kun ei rakenneta riittävän suuria ruokaloita. 15 minuutissa koko ruokailu pitää hoitaa alusta loppuun ja jos sen jälkeen on vielä ruokalassa syömässä, saa Wilma-merkinnän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska ylensyömisessä heidän tapauksessaan on psykologisia juttuja taustalla. Ne pakottaa heidät ylensyömään usein.

Niin isolla osalla suomalaisista ei voi olla psykologisia ongelmia, jotka linkittyisivät syömiseen. Tyhmyyttä ja välinpitämättömyyttä veikkaan itse.

 

Miksi ajattelet, että isolla osalla ihmisistä ei voisi olla psykologisia ongelmia? 

Eikö tyhmyys tai välinpitämättömyys terveydestä mielestäsi ole psykologinen ongelma? Jos äly ei riitä normaaliin elämään, pitäisin sitä erittäin suurena ongelmana kyllä, ja psykologian allehan älykkyystutkimuskin menee. Ja jos ihmisellä ei ole kiinnostusta tai motivaatiota huolehtia hyvinvoinnistaan, jos se ei ole psykologinen ongelma, mikä sitten? Koska sehän kertoo siitä, että ei rakasta itseään, mikä ei ole la

Ylipaino koskee puolta aikuisesta väestöstä. Mielenterveysongelmia on monin verroin vähemmän. Niin isoksi psykologiseksi ongelmaksi en laskisi Kun arki on niin rankkaa -argumentointia, koska jos muotisanaa resilienssiä käyttää, niin ei voi kansan sisukkuus vajota niin alas, että puolet lihoo. Seuraapa kuinka iloiseti vailla huolen häivää ihmiset syö isoja lounasannoksia esimerkiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksa lukea koko ketjua, kerron vaan oman syyn miksi "syö vähemmän" ei ikinä toiminut.

 

Jos haluan painon pysyvän samassa, voin syödä noin 1500 kcal päivässä. 

Jos haluan sen tippuvan, voin syödä enintään noin 1000 kcal. Tälläkään paino ei tipu kuin noin 200-300g viikossa.

Kävelen ja harrastan liikuntaa keskimäärin 1-2h päivässä, eikä ole aikaa kasvattaa sitä määrää.

Nuo sallitut määrät ovat niin pieniä, että niiden noudattaminen johtaa muutamassa päivässä hillittömään ahmimiseen kun nälkä kasvaa aivan hallitsemattomaksi. Ja syön vähähiilarisesti (paljon kasviksia, kuituja, lihaa, rasvaa). Labrat on normaalit, olen vain lyhyehkö ja elimistö on äärimmäisen tehokas käyttäessään ravintoa. Kaikki normaalit dieettiohjeet ovat mulle lähinnä vitsejä, jos söisin sen määrän ruokaa mitä ne mulle tarjoavat lihoisin ki

Jep ja sinä olet selvästi perinyt sekä geenit että todennäköisimmin bakteerikannan vanhemmiltasi. Minä olen syntynyt sektiolla ja isän puolen suku on kaikki vähän isompia, vaikka kukaan heistä ei mitenkään näkyvästi ainakaan mässäillyt. Tasan ei käy onnenlahjat, enkä todellakaan edes pyri olemaan laiha. Mutta haluaisin painon edes siihen bmi25 rajalle, jotta ei vanhemmiten tule sairauksia (suvuissa on esim paljon diabetesta). Mutta todella vaikeaa se on, kun syödä saa niin äärettömän vähän.

T. Se 1000kcal syöjä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hienoa kuulla, että Suomessa ei ole tehty asian eteen oikein mitään: "Suomalaiset lihovat muita eurooppalaisia nopeammin. Meillä ei ole ryhdytty mihinkään merkittäviin toimiin lihavuuden vähentämiseksi."



https://www.laakarilehti.fi/terveydenhuolto/suomalaiset-lihovat-muita-e…



Ja yksilöllä ei tietenkään ole vastuuta mistään. Pisa-tutkimuksissa mennään alas kärkipaikalta ja ylipaino-ongelman kanssa kivutaan kärkeen. Torille (syömään munkkikahvit)!

Maan hallitus pystyy päättämään veropolitiikasta ja lainsäädännöstä. Äänestäjä valitsee sellaisen äänestettävän, jolla on mielipide asiasta. Esimerkiksi roskaruoan, makeisten, snacksien mainostamiseen voitaisiin tehdä edes samanlaista lapsia suojellaan kansallista lainsäädäntöä kuin muissakin maissa on tehty. Varmasti kaikkien mielestä on moraalitonta altistaa

Puolella suomalaisista kolmekymppisistä on suussaan jo hampaiden irtoamista aiheuttava parodondiitti. Sen esiaste ientulehdus on vielä useammalla, milteinpä jokaisella suomalaisella aika ajoin. Syntyy noidankehä, koska suun kiinnityskudosten tulehdussairaudet lisäävät matala-asteista tulehdusta ja matala-asteinen tulehdus puolestaan vauhdittaa lihomista. Asialle olisi helppo tehdä joka kodissa heti paljonkin: alkaa pestä hampaita kunnolla ja käydä niiden välejä läpi hammasväliharjoilla ja hammaslankaimella. Yhtään ruoanmurua ei kannata jättää suuhun aiheuttamaan tulehdusta. Nykyään sähköhammasharjoja, saa alle 30 eurolla tuon tuosta tarjouksesta, kotimaiset Oxygenol-hammastahnat ovat laadukkaita, marketeista saa edullisia hammasväliharjoja ja lankaimia sekä pika-avuksi tulehdukseen merisuolaa. Ennen vanhaan tehtiin vahvaa merisuolavettä, jolla purskutettiin suuta muutaman kerran päivässä. Merisuola toimii siksi, että se on antibakteerista. Harva on niin köyhä, etteikö pystyisi merisuolapussia ostamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääke ja/tai lihavuusleikkaus auttaa ihmistä syömään kohtuudella ja pitämään itselleen kurisyömistä, en näe siinä mitään pahaa. Miksi sinä ap ja kaltiasensa näkevät niiden käytön pahana asiana? Tähän olisi kiva saada perusteltu vastaus. 

Lihavuuden hoito maksaa yhteiskunnalle aika paljon. Tuota ensinnäkään ei pitäisi päästää niin pitkälle. Ensisijainen keino tulisi olla syömisen vähentäminen, koska kumpikaan näistä oikoteistä ei toimi ilman elintapojen muutosta muutenkaan. 

Täällä on paljon yritetty verrata asiaa päihderiippuvaisiin, joka on anteeksi nyt vaan aivan eri asia. Päihderiippuvaiset aiheuttavat muita yhteiskunnallisia ongelmia, kuten levottomuutta, turvattomuutta, väkivaltaa, rikollisuutta, ja kasvavaa riskiä huumerikollisuuteen. Lihavuus ei. Kukaan ylipainoinen ei ala rautatieasem

Terveyskylän painonhallinnan itsehoito-ohjelma https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/itsehoito/painonhallinnan-its… .

Terveyskylän terveyslaihdutusvalmennus https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/terveyslaihdutusvalmennus .

Leikkaus ja lihavuuslääke auttavat ettei tee mieli syödä liikaa. Tietenkin on kyse syömisen vähentämisestä. Ei sitä niin vaan pysyvästi vähennetä.

Itse en halua vähentää, koska syöminen on lähes ainut iloni elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ja lihavuuslääke auttavat ettei tee mieli syödä liikaa. Tietenkin on kyse syömisen vähentämisestä. Ei sitä niin vaan pysyvästi vähennetä.

Itse en halua vähentää, koska syöminen on lähes ainut iloni elämässä.

Lihavuusleikkaus ei perustu pelkästään tilavuuden vähentämiseen. Se aikaansaa muutoksia suolistohormoneissa. Sen lisäksi se vaikuttaa aineenvaihduntaan erityisen voimakkaasti heillä, jotka lisäävät liikuntaa elämäänsä ohjeistuksen mukaisesti. Sitten on myös heitä, joilla ei synny yhtä suuria muutoksia suolistohormoneissa kuin heillä (noin 50% leikatuista), jotka ovat säilyttäneet saavuttamansa painon, ovat geneettisesti alttiimpia keräämään rasvakudosta ja joilla on heikommassa hapessa oleva suolistomikrobisto kuin menestyneemmällä ryhmällä. Suomalaisen julkisen terveydenhuollon menestystarina on kuitenkin se, että vain 16% julkisella puolella leikatuista lihoo ennalleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset edes söisivät hitaammin, mutta Suomessa, missä  yhdessäsyöminenkään ei ole enää tavallista, joten edes keskustelu ei hidasta hotkimista, ihmiset syövät aivan liian nopeasti. Liian nopeasti syöminen lihottaa ja tulee syötyä paljon enemmän kuin pitäisi.

Siihenhän peruskouluissa opetetaan kun ei rakenneta riittävän suuria ruokaloita. 15 minuutissa koko ruokailu pitää hoitaa alusta loppuun ja jos sen jälkeen on vielä ruokalassa syömässä, saa Wilma-merkinnän.

Kotona tämä yhdessä rauhallisesti syöminen pitäisi opettaa. Toki kouluissakin olisi syytä tarkistella näitä aikatauluja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset edes söisivät hitaammin, mutta Suomessa, missä  yhdessäsyöminenkään ei ole enää tavallista, joten edes keskustelu ei hidasta hotkimista, ihmiset syövät aivan liian nopeasti. Liian nopeasti syöminen lihottaa ja tulee syötyä paljon enemmän kuin pitäisi.

Siihenhän peruskouluissa opetetaan kun ei rakenneta riittävän suuria ruokaloita. 15 minuutissa koko ruokailu pitää hoitaa alusta loppuun ja jos sen jälkeen on vielä ruokalassa syömässä, saa Wilma-merkinnän.

Kotona tämä yhdessä rauhallisesti syöminen pitäisi opettaa. Toki kouluissakin olisi syytä tarkistella näitä aikatauluja.

Nykyään perheet eivät syö yhdessä. Osa aikuisista puolustelee, ettei heillä ole aikaa syödä itse kun lapsia pitää koko ajan passata ruokapöydässä. Toinen on ainakin aiemmin suomalainen kulttuurinen tapa komentaa lapsia olemaan vaiti ruokapöydässä. Lapsella ja nuorella jäävät siinä luontevat sosiaaliset taidot oppimatta. Syömistä pitäisi hidastaa puhumalla välillä muiden kanssa ja laskemalla silloin aterimet alas jne. Suomessa se ei toteudu, koska puhekieltoa perustellaan liian hitaalla syömisellä ja enemmällä sotkulla ruokapöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun ihmiset edes söisivät hitaammin, mutta Suomessa, missä  yhdessäsyöminenkään ei ole enää tavallista, joten edes keskustelu ei hidasta hotkimista, ihmiset syövät aivan liian nopeasti. Liian nopeasti syöminen lihottaa ja tulee syötyä paljon enemmän kuin pitäisi.

Siihenhän peruskouluissa opetetaan kun ei rakenneta riittävän suuria ruokaloita. 15 minuutissa koko ruokailu pitää hoitaa alusta loppuun ja jos sen jälkeen on vielä ruokalassa syömässä, saa Wilma-merkinnän.

Kotona tämä yhdessä rauhallisesti syöminen pitäisi opettaa. Toki kouluissakin olisi syytä tarkistella näitä aikatauluja.

Nykyään perheet eivät syö yhdessä. Osa aikuisista puolustelee, ettei heillä ole aikaa syödä itse kun lapsia pitää koko ajan passata ruokapöydässä. Toinen on ainakin aiemmin suomalainen kulttuurinen tapa komentaa lapsia olemaan vaiti ruokapöydässä. Lapsella ja nuorella jäävät siinä luontevat sosiaaliset taidot oppimatta. Syömistä pitäisi hidastaa puhumalla välillä muiden kanssa ja laskemalla silloin aterimet alas jne. Suomessa se ei toteudu, koska puhekieltoa perustellaan liian hitaalla syömisellä ja enemmällä sotkulla ruokapöydässä.

 

Yksi ensimmäisiä asioita, jota muuttaisin suomalaisiuudesta. Syvältä tuollainen käytösmalli. Ruokapöytä on yksi parhaista paikoista vaihtaa mielipiteitä ja kuulumisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääke ja/tai lihavuusleikkaus auttaa ihmistä syömään kohtuudella ja pitämään itselleen kurisyömistä, en näe siinä mitään pahaa. Miksi sinä ap ja kaltiasensa näkevät niiden käytön pahana asiana? Tähän olisi kiva saada perusteltu vastaus. 

Lihavuuden hoito maksaa yhteiskunnalle aika paljon. Tuota ensinnäkään ei pitäisi päästää niin pitkälle. Ensisijainen keino tulisi olla syömisen vähentäminen, koska kumpikaan näistä oikoteistä ei toimi ilman elintapojen muutosta muutenkaan. 

Täällä on paljon yritetty verrata asiaa päihderiippuvaisiin, joka on anteeksi nyt vaan aivan eri asia. Päihderiippuvaiset aiheuttavat muita yhteiskunnallisia ongelmia, kuten levottomuutta, turvattomuutta, väkivaltaa, rikollisuutta, ja kasvavaa riskiä huumerikollisuuteen. Lihavuus ei. Kukaan ylipainoinen ei ala rautatieasem

Ylipainon ja lihavuuden hoito oli aliresurssoitua julkisessa terveydenhuollossa jo ennen 1990-luvun laman leikkauksia ja tilanne ei ole parantunut senkään jälkeen. Monet päättäjät pitävät sitä vieläkin jonkinlaisena moraalikysymyksenä ja sen vuoksi alueelle ei anneta kunnollista rahoitusta. 

 

Onhan se moraalikysymys myös. Jos kaksi ihmistä menee lääkäriin, toinen oikean sairauden vuoksi ja toinen lihavuuden aiheuttaman ongelman vuoksi, kyllä pitäisi olla selvää kumpi saa kunnollisempaa hoitoa, jos/kun resursseja on vähän.

Monta kilokaloria olette tänään syöneet tähän mennessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ja lihavuuslääke auttavat ettei tee mieli syödä liikaa. Tietenkin on kyse syömisen vähentämisestä. Ei sitä niin vaan pysyvästi vähennetä.

Itse en halua vähentää, koska syöminen on lähes ainut iloni elämässä.

Lihavuusleikkaus ei perustu pelkästään tilavuuden vähentämiseen. Se aikaansaa muutoksia suolistohormoneissa. Sen lisäksi se vaikuttaa aineenvaihduntaan erityisen voimakkaasti heillä, jotka lisäävät liikuntaa elämäänsä ohjeistuksen mukaisesti. Sitten on myös heitä, joilla ei synny yhtä suuria muutoksia suolistohormoneissa kuin heillä (noin 50% leikatuista), jotka ovat säilyttäneet saavuttamansa painon, ovat geneettisesti alttiimpia keräämään rasvakudosta ja joilla on heikommassa hapessa oleva suolistomikrobisto kuin menestyneemmällä ryhmällä. Suomalaisen julkisen terveydenhuollon menestystarina on kuitenkin se, että vain 16% julk

Lihavuusleikkaus on tavallaan myös aivoleikkaus. Lihavuusleikatun mielihyvään liittyvien opioidijärjestelmän reseptorit palautuvat ja niiden toiminta normalisoituu. Pelkällä ruokavaliolla ei saada samaa tulosta aikaan.

Kun on kyse aikuistuvista nuorista, jotka ovat painineet ongelmien kanssa vuosia ja tehneet elintapamuutoksia ensin vanhempien ja teinivuosina intensiivisemmin ravitsemusterapeutin sekä Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennuksessa, ja joilla on lihavuuteen liittyviä sairauksia. Heillä on kyse myös opiskelu- ja työelämäkyvystä sekä lihavuuteen liittyvien lisäsairauksien estämisestä. 

Useimpia ylipainoisia ja lihavia lapsia koulukiusataan. Kelan tukema psykoterapia tulee maksamaan 20-25 000 euroa yhteiskunnalle. Tähän voidaan saada muutosta yhteisellä asenteenmuutoksella, jossa koko yhteisö antaa ja opettaa lapsensakin antamaan muille ihmisille kehorauhan. Realistit ymmärtävät, että tyhmimmät ihmiset eivät kykene sitoutumaan ole,auta kommentoimatta muiden ulkonäköä. 

Lihavuusleikkaus maksaa sen 10 000 euroa. Jossain vaiheessa ylipainoinen tai lihava voi haluta omia lapsia ja sekä ylipaino että lihavuus heikentävät hedelmällisyyttä. Julkisella puolella tehdyn lapsettomuushoidon hinnan keskiarvo on 12 000 euroa. Ylipaino ja lihavuus rasittavat niveliä. Julkisella tehty polven tekonivelleikkaus maksaa yhteiskunnalle maksaa keskimäärin 10 000 euroa ja siihen lasketaan vain leikkaus eli ei tutkimuksia tai lääkityksiä tai jälkitarkastusta eikä fysioterapiaa. 

Varhaisessa vaiheessa tehty lihavuusleikkaus siten säästää yhteiskunnan varoja myös siinä vaiheessa kun on aika perheellistyä tai ylläpitää normaalia toimintakykyä. Lihavuus ei ole moraalikysymys ja sen vuoksi lihavuusleikkaukseen haluavan tai lihavuusleikkauksessa käyneen arvostelu moraaliperusteisesti on yksiselitteisesti tyhmää. Ihmisen painoon vaikuttavia tekijöitä tunnetaan jo tuhatkunta. Ihminen ei pysty itse päättämään kaikesta. 

Ruotsissa tehdään lihavuusleikkauksia keskimäärin kymmenen vuotta nuoremmille kuin Suomessa. Samoin ehdot täyttäviä teinejä leikataan Ruotsissa jo sillä perusteella, että he pääsevät leikkauksen avulla todennäköisemmin kiinni samoihin tavoitteisiin elämässään kuin normaalipainoiset ja ylipainoiset. Lihavan nuoren ei tarvi odottaa sitä, että terveys on niin sanotusti romuna ja että on keski-ikäinen, jolle on tullut jo enemmän peruuttamattomiakin muutoksia terveydessä ennen leikkaukseen pääsyä. Lihavuusleikatulla nuorella on siten luvassa yhtä paljon elinvuosia kuin normaalipainoisellakin on, koska terveellisiä elämäntapoja pitää noudattaa koko loppuiän ajan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Monta kilokaloria olette tänään syöneet tähän mennessä?

Olen syönyt tähän mennessä 65% päivittäisestä energiantarpeestani. Entä sinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkaus ja lihavuuslääke auttavat ettei tee mieli syödä liikaa. Tietenkin on kyse syömisen vähentämisestä. Ei sitä niin vaan pysyvästi vähennetä.

Itse en halua vähentää, koska syöminen on lähes ainut iloni elämässä.

Lihavuusleikkaus ei perustu pelkästään tilavuuden vähentämiseen. Se aikaansaa muutoksia suolistohormoneissa. Sen lisäksi se vaikuttaa aineenvaihduntaan erityisen voimakkaasti heillä, jotka lisäävät liikuntaa elämäänsä ohjeistuksen mukaisesti. Sitten on myös heitä, joilla ei synny yhtä suuria muutoksia suolistohormoneissa kuin heillä (noin 50% leikatuista), jotka ovat säilyttäneet saavuttamansa painon, ovat geneettisesti alttiimpia keräämään rasvakudosta ja joilla on heikommassa hapessa oleva suolistomikrobisto kuin menestyneemmällä ryhmällä. Suomalaisen julkisen terveydenhuollon

Tatu Kantonen on kirjoittanut siitä, kuinka tutkijat löysivät yhteyden aivojen opioidijärjestelmän ja ruoanhimon välillä. Tietoa löytyy ihan käyttämällä internetin hakukonetta.

Leikkaus tai lääke eivät ole vaihtoehto vähemmän syömiselle, vaan ne helpottavat sitä vähemmän syöntiä, kun kylläisyyden tunteen normalisoituessa keho ei huuda jatkuvasti nälkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääke ja/tai lihavuusleikkaus auttaa ihmistä syömään kohtuudella ja pitämään itselleen kurisyömistä, en näe siinä mitään pahaa. Miksi sinä ap ja kaltiasensa näkevät niiden käytön pahana asiana? Tähän olisi kiva saada perusteltu vastaus. 

Onhan se moraalikysymys myös. Jos kaksi ihmistä menee lääkäriin, toinen oikean sairauden vuoksi ja toinen lihavuuden aiheuttaman ongelman vuoksi, kyllä pitäisi olla selvää kumpi saa kunnollisempaa hoitoa, jos/kun resursseja on vähän.

Aika moni muukin sairaus tai vamma on seurausta omasta toiminnasta. Tupakka ja alkoholi tietysti kärjessä. Myös se terveellisemmäksi mielletty elämäntyyli voi altistaa esimerkiksi rasitusvammoille ja tapaturmille. Osa laihoista syö hyvin epäterveellisesti mutta määrät vaan on pieniä, näillä saattaa kuitenkin olla ihan samat elintasosairaudet kuin lihavillakin. Naisilla myös raskaudet altistaa monille sairauksille, samoin hormonaalinen ehkäisy.

En usko, että ylipainoa on mahdollista tai kohtuullista eriyttää ainoaksi itseaiheutetuksi riskitekijäksi, joka johtaisi hoidon eväämiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääke ja/tai lihavuusleikkaus auttaa ihmistä syömään kohtuudella ja pitämään itselleen kurisyömistä, en näe siinä mitään pahaa. Miksi sinä ap ja kaltiasensa näkevät niiden käytön pahana asiana? Tähän olisi kiva saada perusteltu vastaus. 

Onhan se moraalikysymys myös. Jos kaksi ihmistä menee lääkäriin, toinen oikean sairauden vuoksi ja toinen lihavuuden aiheuttaman ongelman vuoksi, kyllä pitäisi olla selvää kumpi saa kunnollisempaa hoitoa, jos/kun resursseja on vähän.

Aika moni muukin sairaus tai vamma on seurausta omasta toiminnasta. Tupakka ja alkoholi tietysti kärjessä. Myös se terveellisemmäksi mielletty elämäntyyli voi altistaa esimerkiksi rasitusvammoille ja tapaturmille. Osa laihoista syö hyvin epäterveellisesti mutta määrät vaan on pieniä, näillä saattaa kuitenkin olla ihan samat elintasosairaudet kuin lihavillakin. Naisilla myös raskaudet altistaa monille sairauksille, samoin hormonaalinen ehkäisy. 

En usko, että ylipainoa on mahdollista tai kohtuullista eriyttää ainoaksi itseaiheutetuksi riskitekijäksi, joka johtaisi hoidon eväämiseen.

 

Joka toinen ei tupakoi, joka toinen ei ole alkoholisti  - samassa mittakaavassa ei taida olla samanlaista kansanterveydellistä ongelmaa, joka koskee kolmea miljoonaa ihmistä. 

Harmi, että maksumuurin takana - mutta juurisyihin ei haluta puuttua. Eli suomeksi mm syömisen vähentämiseen: https://www.hs.fi/lifestyle/art-2000011438625.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lääke ja/tai lihavuusleikkaus auttaa ihmistä syömään kohtuudella ja pitämään itselleen kurisyömistä, en näe siinä mitään pahaa. Miksi sinä ap ja kaltiasensa näkevät niiden käytön pahana asiana? Tähän olisi kiva saada perusteltu vastaus. 

Onhan se moraalikysymys myös. Jos kaksi ihmistä menee lääkäriin, toinen oikean sairauden vuoksi ja toinen lihavuuden aiheuttaman ongelman vuoksi, kyllä pitäisi olla selvää kumpi saa kunnollisempaa hoitoa, jos/kun resursseja on vähän.

 

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jota ei aiheuta vain yksi tekijä X. Moraalikysymykset kuuluvat uskonnoille ja filosofialle. Ne eivät kuulu lääkärin, hoitajan tai ravitsemusterapeutin vastaanotolle. Siten normaalipainoisen, ylipainoisen ja lihavan ihottumaa tai virtsatulehdusta pitää hoitaa samalla tavalla. Suomessa on Käypä hoito-ohjeistus, jossa ei rajata ketään painon perusteella pois. Toki terveydenhuollon henkilökunta on vain ihmisiä, joiden pitää käydä asia itsensä kanssa läpi sekä lukea uusinta tutkimuskirjallisuutta ja ymmärtää, ettei ihmisten luokittelu keinotekoisten moraalikysymysten perusteella ole ok terveydenhuollossa ainakaan painon perusteella. Painosta huomauttaminen ei auta mitään, mikäli ei tarjota myös konkreettista apua.