Yhteishyvä: Diana kertoo, millaista on olla vapaaehtoisesti lapseton
Rautiolle on ollut aina selvää, ettei hän halua lapsia. Elämässä ei ole ollut mitään tiettyä hetkeä, jolloin hän on oivaltanut asian, vaan hän on aina kokenut niin.
"Vapaaehtoinen lapsettomuus on aina ollut itselle sellainen todella sisäänpiirretty asia. En ole ikinä kokenut vauvakuumetta tai halua ihmisperheelle."
https://yhteishyva.fi/elama/diana-kertoo-millaista-on-olla-vapaaehtoise…
Hyvin sanottu. 👌 Kun sen tietää, sen tietää. Turha muiden huudella vierestä jotain muuta, että katuu tai muuttaa mieltä.
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä takia meidän täytyy joutua kuuntelemaan 2000-luvulla joidenkin ihmisten tilitystä siitä, miksi he eivät ole hankkineet lapsia tai miksi ovat hankkineet. Ketä kiinnostaa, ketä se hyödyttää? Mitä yhteiskunnallista merkitystä näillä ulostuloilla muka on?
Koska jonkun täytyy hoitaa ne lapsettomat vanhukset. Siksi se on yhteiskunnallinen ongelma.
Ihan samat hoitajat hoitaa kuin muutkin. Harvemmalla on nytkään ikääntyneet vanhemmat vierashuoneessa.
Ne hoitajathan on jonkun lapsia.
Niin ovat. Entä sitten? Lisääntyminen on vapaaehtoista. Tuliko tämä shokkina sinulle? 😊
Vierailija kirjoitti:
Velat ei voi enää yli 30 kymppisenä vaihtaa mielipidettä koska silloin voi laittaa röörit poikki, ellei niin tee ei ole vielä vaan vain lapseton.
Sterilisaatio on vapaaehtoinen toimenpide eikä ole välttämätöntä velaudelle.
Velana voi pysyä monilla muillakin ehkäisymenetelmillä.
Tietysti sterkasta on paljon hyötyä, ja koska se on myös ekologisempaa vrt. kondomeista ja pillereistä tuleva ympäristökuormitus. Steriloinnin tulisikin olla saatavilla kaikille täysi-ikäisille niin miten Saksassakin on lakina. Eikä niin miten Suomessa, eletään vielä DDR:n aikaisen lain mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi haastattella noin 80-vuotiaita vapaaehtoisesti lapsettomia. Vasta sitten saataisiin kiinnostava näkökulma tähän aiheeseen.
Mitähän tuokin tarkoittaa. Vaikka lapsia olisi tusinan verran, niin se ei vielä ratkaise mahdollisesti vihjailemaasi vanhuudenyksinäisyyttä. Nykyään ei lapset jää lapsuudenkotiin hoivaamaan vanhempia, vaan ne perustaa omat perheet, muuttaa toisille paikkakunnille, opiskelee ja luo uraa, joillakin menee välit syystä tai toisesta poikki. Elämässä on puolimiljoonaa muuttujaa, jotka vaikuttaa siihen, että lapsilla ei ole aikaa eikä haluja käydä katsomassa vanhempiaan. Mutta sitten kun aletaan perinnöstä puhumaan, niin kyllä äänet muuttuu kellossa ja sitten riidellään rikkinäisistä myrna.kupeistakin kynnet verillä.
Minä sain aikoinaan n. 10-vuotiaana niin kovasi "varmuuden vuoksi" turpaani vanhemmiltani, etten alkaisi huoaamaan kylillä ja kasvattamaan äpärälapsia. Nykyaikana siitä kohtelusta joutuisi vanhemmat vankilaan moneksi vuodeksi, mutta aikoinaan se oli täysin sallittua. Päätin jo lapsena, että ei pelkoa, minun kautta ei suku jatku varmasti.
Siinä sinulle toivottavasti riittävästi kiinnostavaa näkökulmaa
Onnea! 👌