Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

Ei muuttanut kauas mutta tukiverkot katosivat?

Miksi hän ei pidä yhteyttä entisiin naapureihinsa?

Miksi hän ei pidä yhteyttä muihin ystäviinsä?

Miksi hän ei pidä yhteyttä sukulaisiinsa?

Kyllä tässä nyt haisee ihan joku muu ongelma kuin maalaiset.

Veikkaan tatuointeja, räväkkyyttä, kolme lasta joilla jokaisella eri isä. Kulutusluottoja ja yleistä elämänhallinnan hidasta lahoamista.

Mutta mukavampi syyttää maalaisia.

Vierailija kirjoitti:

Elukka on elukka ja jokainen vastaa omistaan. 

- kusipäinen maalausjuntti

Mä asun täällä juuri siksi ettei tarvitse olla osa jonkun tukiverkostoa feikkihymy naamalla ja täyttää jonkun toisen narsistisia tarpeita vaan voin olla ihan oma itsensä. Nyökätä naapurille ja mököttää yksinään. 

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.  

Vai niin, ehkä lähiössä, mutta täällä kalliimmissa kaupunginosissa tervehditään ihan normaalisti, hillitysti, nyökätään tai sanotaan huomenta, hei, moi tai goddag ilman mitään ongelmaa.

Vierailijat:

'Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.'

'*tervehtii'

 

Ei täältä.

Skippaan ketjun.

👋🙂

Kuulostaa Mouhijärveltä.

Minkäköhän ikäinen Janina mahtaa olla?

Kyllä nyt sekä ap että Janina ovat niin pihalla kuin olla ja voi. Itse maalta kaupunkiin muuttaneena olen kokenut päinvastoin. Täällä Helsingissä ei kukaan edes tervehdi saati ole minkäänlaista yhteisöllisyyttä naapureita kohtaan. Maalla oli paljon sellaista että saatettiin vain kävellä naapuriin kahville ja päivä meni siinä turistessa, saatettiin samalla auttaa naapuria töissä. Mitä kotieläimiin tulee niin tottakai ne ovat vain eläimiä, kissa ulos vapaaksi päästettynä on täysin lainsuojaton peto, itselläni yhden söi kettu, yksi jäi niittokoneeseen, kaksi vain katosi. Niinhän se on koirakin, tuolla voi olla susi joka syö tai jäädä auton alle. Vastuu on omistajalla, ei maaseutu ole mikään eläinten turvapaikka vapaana kulkemiseen. En minä ole koskaan saanut kaupungissa lastenhoitoapua, koska tuttavia ei ole niinkuin maalla oli ovat lapset aina minulla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut sekä kaupungissa että maalla, ja olen päinvastaista mieltä Janinan kanssa. Esimerkiksi ero päiväkodin eteisessä on valtava: kaupungissa muut vanhemmat korkeintaan tervehtivät, kun taas maalla kuuluu suorastaan tapoihin jäädä juttelemaan. Myös kyläilykutsuja ihmisten koteihin olen saanut maalla jopa puolituntemattomilta, kaupungissa en koskaan. Maalla koen tulevani tietyllä tapaa nähdyksi: lähes kaikki vastaantulijat tietävät, kuka olen. Jollekin se voi tietysti olla ahdistavaakin, mutta itse pidän sellaista ympäristöä hyvänä etenkin lasten kehitykselle.

Vaikka nykyinen paikkakuntamme on lähellä vanhaa, sosiaalinen käyttäytyminen on hyvin erilaista. Se on ollut kulttuurishokki, hän kertoo.



Asut jossain muualla kuin Helsingin kehyskunnissa?  

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa Mouhijärveltä.

Minkäköhän ikäinen Janina mahtaa olla?

Heh, Mouhijärvi on aika kaukaa Helsingistä. 

Kyllä maalle muutettaesa menee aikaa, ennenkuin hyväksytään kylän jäseneksi. Aluksi ihmetlevät ja seurailevat, että mitähän väkeä nämä ovat.

Vierailija kirjoitti:

Jos / kun ihminen on aina asunut maalla, pienissä ja ahtaissa ympyröissä, hänen maailman katselmuksensa on tietty erilainen kuin hänen, joka tulee suuremmista ympyröistä

Avaa vähän milkaiset ne suuremmat ympyrät ovat kaupunkien lähiöiden minikaksioissa? Kyllä saa nauraa 

Kuulostaa rasittavalta naapurilta, jota pitäisi olla auttamassa ja tukemassa.

Tuon aika totta. Jos ette usko niin muuttakaa maalle ja kokeilkaa. Jos teidät hyväksytään siihen yhteisöön muutaman vuoden kyräilyn jälkeen niin onneksi olkoon. Varaudu siihen että kaikki on kallista ja kaukana. Maaseutu on mukava paikka asua jos olet varakas ja voit ostaa kaikki palvelut rahalla etkä ole millään tavalla riippuvainen naapureista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.

Eniten yhteisöllisyyttä on Helsingin kantakaupungissa. Asutko sinä täällä? Minä asun.

Kuten jo kirjoitin muutamissa kermapersealueissa sitä voi olla kun samat suvut asuu samoissa kämpissä sukupolvien ajan ja sinne kukaan muuta ellei pinkka ole kunnossa.

Eli ei eroa maaseudusta mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä maalle muutettaesa menee aikaa, ennenkuin hyväksytään kylän jäseneksi. Aluksi ihmetlevät ja seurailevat, että mitähän väkeä nämä ovat.

Miksi pitäisi tulla hyväksytyksi jonku kylän jäseneksi?

Muut eivät ryhtyneet hänelle tallirengeiksi ja 

kotipiioiksi?

Minulla on yhä edelleen 

samat Parhaat Ystävät kuin

ennen Savoon saapumistani.

Kiinnyn syvästi ja pitkäkestoisesti. 

En kaipaa kerran parin kahvikaveruuksia.

Fyysinen välimatka ei ole etäännyttänyt

meitä lainkaan, vaan aivan päinvastoin.

Suhteemme ovat syventyneet

entisestään.

Koenkin näin: 

k u n   e n   n ä e   s i n u a  - 

k u u l e n 

s i n u t   p a r e m m i n . 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt sekä ap että Janina ovat niin pihalla kuin olla ja voi. Itse maalta kaupunkiin muuttaneena olen kokenut päinvastoin. Täällä Helsingissä ei kukaan edes tervehdi saati ole minkäänlaista yhteisöllisyyttä naapureita kohtaan. Maalla oli paljon sellaista että saatettiin vain kävellä naapuriin kahville ja päivä meni siinä turistessa, saatettiin samalla auttaa naapuria töissä. Mitä kotieläimiin tulee niin tottakai ne ovat vain eläimiä, kissa ulos vapaaksi päästettynä on täysin lainsuojaton peto, itselläni yhden söi kettu, yksi jäi niittokoneeseen, kaksi vain katosi. Niinhän se on koirakin, tuolla voi olla susi joka syö tai jäädä auton alle. Vastuu on omistajalla, ei maaseutu ole mikään eläinten turvapaikka vapaana kulkemiseen. En minä ole koskaan saanut kaupungissa lastenhoitoapua, koska tuttavia ei ole niinkuin maalla oli ovat lapset aina minulla.

mä en edes tunne mun talossa asuvia naapureita vaikka oon asunu 25v täällä. Niitä tulee ja menee

Vierailija kirjoitti:

Maalaiset pelkää jos kylälle tulee joku, joka ei ole samaa sisäsiittoista tallukkaa kuin itse. Maalaiset on sisäänpäinlämpiäviä, kateellisia ja pahansuopia ihmisiä. Ollaan olevinaan niin rehtejä ja mukavia, mutta ei niitä kohtaan, jotka jostain syystä sen virheen tekee että muuttaa johonkin tuppukylään, johan alkaa paskanpuhuminen ja juoruilu. Älkää böndet tekään tehkö sitten lomareissujanne isoihin kaupunkeihin, ilma pilaantuu.

Ei se nyt ihan niinkään ole.

Sekä tarinan maallemuuttajille että muille taisi tulla yllätyksenä, että myös maalla asuvat ovat ihmisiä, joilla on omat huolensa ja murheensa. Ei maalaisillakaan ole aikaa eikä resursseja välttämättä huolehtia, miten kaupungista muuttaneet lumihiutaleet nyt pystyvät sopeutumaan ja luomaan verkostoja ja yhteisöllisyyttä. Jos maalla kaipaa yhteisöllisyyttä, niin silloin pitää itse olla myös tekijä ja osaaja, eikä vain odottaa muilta apua ja resursseja.

Tietysti on niitäkin kyliä, jossa naapurin mies tulee pyytämättä auraamaan umpeen menneen tien ilman maksua tai muuta vastaavaa, mutta "maalaisten kyräily ja pahansuopaisuus" on oikeasti aika usein katkeruutta siitä, että kaupungista maalle tulijat - olkoot kesämökkiläisiä tai pysyvämmin asuvia - tulevat ja odottavat maalaisten hymyillen palvelevan heitä "yhteisöllisyyden" hengessä. Lisäksi maalle muuttajilla on usein paha tapa alkaa hyödyntämään yhteisön omassa käytössä olevia yhteisiä resursseja - vaikkapa yksityisteitä, venepaikkoja, yhteisiä tiloja tms - sillä oletuksella, että säännöistä piittaamatta ja mihinkään osallistumatta he voivat käyttää yhteisiä resursseja niin kuin muutkin. Jos jotakin maalaiset eivät siedä, niin se on kaupunkilaisten monin tavoin (pieninkin) ilmenevä vapaamatkustaminen. Tästä on lukuisia esimerkkejä, ja näistä tilanteista johtuvat pienet konfliktit tai sitten niiden välttelyt (kyräily) toistuvat useissa maalla-ei-ollutkaan-niin-ihanaa -tarinoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.

Kannattaa hiukan valikoida missä lähiössä asuu. Ilmeisesti olet asunut jossain ghetossa?

Jep. Helsingin Maunula on duunarialuetta ja täällä yhteisöllisyys on omasta mielestäni jopa ärsyttävän suurta. Onneksi ei tarvitse itse ottaa osaa noihin juttuihin mitä mainostavat joka paikassa, mutta jos sellaisesta pitää, täällä sitä ainakin on. Varmasti Pakilat ja muut tuossa vieressä ovat samanlaisia. Onhan se selvää, että ongelmalähiössä et halua tuntea naapuriasi.