Lue keskustelun säännöt.
Onko enää sellaisia kovistyttöjä kuin 90-luvulla oli?
01.10.2025 |
Yläasteella ja olettaisin että myös amiksessa oli 90-luvulla kovistyttöjä, jotka tupakoivat, joilla oli vahvasti rajatut silmät ja fritsuja kaulassa, hiukset yleensä värjätty joko mustiksi tai mahonginpunaisiksi, melkein viininpunaisiksi. Kovistytöt ryyppäsivät viikonloppuisin, koulukiusasivat ja olivat mukana väkivaltaisissa yhteenotoissa. He kuuntelivat Mötley Crueta, Metallicaa, Gunnareita, Yötä, Eppujakin joskus. Monelle tuli joku merkintä nuorena tehdystä rikoksesta tai sosiaalihuollon kontaktista mikä saattoi vaikeuttaa ammattikoulun hoitoalalle pääsyä. Moni kovistytöistä hakeutui nimenomaan hoitoalalle tai sitten keittiö- ja ravintola-alalle.
Kommentit (121)
Mulla oli yliopistossa kaksi aikuistunutta versiota 90-luvun kovistytöistä vajaat 10 vuotta sitten. Parhaat kaverukset, hiukset värjätty mustaksi, tatuoinnit kuin halvan tatskasalongin flashbookista ja niitä oli paljon, pullasuti-irtoripset, tumma meikki, tummat vaatteet, halvat merkkilaukut, Nocco-tölkit kädessä ja röökinkäry perässä. Kovaääninen kiroilu seurasi minne ikinä menivätkään, ja kuulinpa joskus luennolla miten toinen retosteli jollain saamallaan pahoinpitelytuomiolla ja naureskeli sille.
Toisesta oli tuolloin juttu lehdessä, miten oli voittanut suuret vaikeudet ja epätodennäköiset olosuhteet ja päässyt kovalla työllä oikikseen. Lehtijuttu antoi kyllä henkilöstä ihan eri kuvan kuin habitus ja presenssi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kovistytöt olivat niitä jotka kokivat vanhempiensa eron tai kuoleman tai perheen ongelmat, huostaanoton ja sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisen olemisen meriiteiksi.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.
Onhan se totta että jotkut ei koe mitään vaikeuksia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kovistytöt olivat niitä jotka kokivat vanhempiensa eron tai kuoleman tai perheen ongelmat, huostaanoton ja sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisen olemisen meriiteiksi.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.
Minulle alkoi kerran tällainen vanhempiensa eron kokenut, omien mokiensa vuoksi sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisiin päätynyt, huutelemaan, että helppohan sinun on kun et ole kokenut elämässä mitään oikeasti rankkaa.
Kovistyttö oli samassa koulussa 2008, siltä oli kuolleet vanhemmat. Kuunteli räppiä ja pukeutui lököhousuihin, varasteli ja lintsaili ja uhkaili että hänellä on niin vaikeaa. Eiköhän samanlaisia typeryksiä ole edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä, ulkonäkö tosin on hämärän peitossa kun pukeutuvat kokovartalokaapuihin. Heillä on tapana tyttöporukalla potkia maassa makaavia vääräuskoisia.
Sä oot nyt kirjoittanut jo kolme samanlaista viestiä. Eikö yksi riittäis?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin itse tuollainen. Alaasteella kiusattiin, joten päätin että seiskalle siirtyessä en enää joudu samaan rooliin vaan alan kovikseksi. Kotona olin ihan laiminlyöty, vanhemmat ei välittäneet pätkääkään mitä tein tai en tehnyt, mun kanssa ei ikinä esim juteltu, en harrastanut mitään, hoisin omat lääkäri yms käynnit alle 10 alkaen jne. Kun aloin seiskalla sitten käymään kaupungilla ryyppäämässä, ei mulla ollut mitään kotiintuloaikoja, eikä kukaan huolehtinut että ylipäätään pääsin kotiin. Ihan jeesuksen ihme (lol) ettei ikinä sattunut mitään, oltaisiin oltu tosi helppoja kohteita kännissä yksin talvella kaupungilla liftaamassa jne...
Olin aina kuitenkin hyvin fiksu ja hyvä koulussa (siksi kiusaaminen alaasteella), joten en esim alkanut vetää amfetamiinia joidenkin kaverien tapaan. Pääsin muuttamaan kotoa 17v (huonoon suhteeseen 5v vanhemman alkoholistin kanssa, mutta se on toinen tarina...). Kävin iltalukion, pääsin yliopistoon, nykyään asun ulkomailla hyvässä työssä alallani jne. Itse en halunnut ikinä lapsia, olen jo yhden lapsen hoitanut aikuiseksi eli itseni, en halua tehdä sitä toiste. Syntymäkaupungissa en ole käynyt yli 10 vuoteen enkä usko että enää ikinä käynkään. Sieltä ei ole yhtä ainoaa hyvää muistoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kovistytöt olivat niitä jotka kokivat vanhempiensa eron tai kuoleman tai perheen ongelmat, huostaanoton ja sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisen olemisen meriiteiksi.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.
Onhan se totta että jotkut ei koe mitään
Eihän kukaan voi tietää mitä joku toinen on oikeasti kokenut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuita kovistyttöjä sai 90 luvulla pelätä jopa nörtit pojat koulussa.
Nykyään ne imee "peukkua" ja hakkaa mummo ja katujengissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kovistytöt olivat niitä jotka kokivat vanhempiensa eron tai kuoleman tai perheen ongelmat, huostaanoton ja sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisen olemisen meriiteiksi.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.
Onhan se totta että jotkut ei koe mitään
Toiset osaa kohdata vaikeudet paremmin. Kasvatus tässäkin avainsana.
Itse olin tuollainen koska minua kiusattiin vuosia ja lopulta piti kovettaa itsensä, opetella tappelemaan ja puolustautua mm. seksuaaliselta väki vallalta. Vain väki valta lopetti vttuilun. Vastakkaisen sukupuolen kanssa en ollut tekemisissä vasta kuin lähempänä 30 v mutta juoruja/valeita oli senkin edestä.
Olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Ihmisistä en pidä viekäkään. Ihmiset harvoin yllättävät positiivisesti. Noista samoista kiusaajista tuli pullantuoksuisia äitejä.. Niiden lapset varmaan kiusaavat kuten vanhempansa. Onneksi en hankkinut lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Noille oli myös erityisen tärkeää korostaa, kuinka päähän potkittuja he olivat. Mitä huonommin asiat kotona olivat, sen uskottavampi oli. Elämäm koulu alkoi jo tuolloin.
Ei X-sukupolvi valittanut vaan hoiti ongelmat esimerkiksi päihteillä.
Vierailija kirjoitti:
Olin itse tuollainen. Alaasteella kiusattiin, joten päätin että seiskalle siirtyessä en enää joudu samaan rooliin vaan alan kovikseksi. Kotona olin ihan laiminlyöty, vanhemmat ei välittäneet pätkääkään mitä tein tai en tehnyt, mun kanssa ei ikinä esim juteltu, en harrastanut mitään, hoisin omat lääkäri yms käynnit alle 10 alkaen jne. Kun aloin seiskalla sitten käymään kaupungilla ryyppäämässä, ei mulla ollut mitään kotiintuloaikoja, eikä kukaan huolehtinut että ylipäätään pääsin kotiin. Ihan jeesuksen ihme (lol) ettei ikinä sattunut mitään, oltaisiin oltu tosi helppoja kohteita kännissä yksin talvella kaupungilla liftaamassa jne...
Olin aina kuitenkin hyvin fiksu ja hyvä koulussa (siksi kiusaaminen alaasteella), joten en esim alkanut vetää amfetamiinia joidenkin kaverien tapaan. Pääsin muuttamaan kotoa 17v (huonoon suhteeseen 5v vanhemman alkoholistin kanssa, mutta se on toinen tarina...). Kävin iltalukion,
Minäkään en enää jalallani astu vanhaan kotikaupunkiin. Kaikki paikat ja ihmiset eivät kuulu loppuelämään, suurin osa ihmisistä on elämässämme vain vierailulla. Eikä kouluajan kokemukset määrittele aikuisuutta, pitää päästää irti. Ei kuitenkaan kääntää toista poskea vaan jättää sinne taakse. Jatkaa matkaa ja tehdä elämästä parempi.
Kyllä se karma kiusaajia sun muita ikäviä tyyppejä muistaa, tavalla tai toisella <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin tuollainen koska minua kiusattiin vuosia ja lopulta piti kovettaa itsensä, opetella tappelemaan ja puolustautua mm. seksuaaliselta väki vallalta. Vain väki valta lopetti vttuilun. Vastakkaisen sukupuolen kanssa en ollut tekemisissä vasta kuin lähempänä 30 v mutta juoruja/valeita oli senkin edestä.
Olen nykyään korkeakoulutettu ja hyvässä työssä. Ihmisistä en pidä viekäkään. Ihmiset harvoin yllättävät positiivisesti. Noista samoista kiusaajista tuli pullantuoksuisia äitejä.. Niiden lapset varmaan kiusaavat kuten vanhempansa. Onneksi en hankkinut lapsia.
Se on kumma kuinka jotkut kiusaajat tuntui savan kaiken ja monet kiusatut kärvistelevät loppuelämänsä. Täytyy vaan toivoa, että kulissien ja suljettujen ovien takana paha saa palkkansa. Sitä ei vain instan kiiltokuvissa näy.
Kiusaamistahan on myös tällä palstalla, olettaisin täällä olevan aika monta koulukiusaajaa, ehkä jopa työpaikkakiusaajaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne kovistytöt olivat niitä jotka kokivat vanhempiensa eron tai kuoleman tai perheen ongelmat, huostaanoton ja sosiaaliviranomaisten kanssa tekemisen olemisen meriiteiksi.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.
Toiset osaa kohdata vaikeudet paremmin. Kasvatus tässäkin avainsana.
Totta. Jotkut ajattelevat jopa niin, että heidän kokemuksensa oikeuttavat käyttäytymään miten tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kovistyttö oli samassa koulussa 2008, siltä oli kuolleet vanhemmat. Kuunteli räppiä ja pukeutui lököhousuihin, varasteli ja lintsaili ja uhkaili että hänellä on niin vaikeaa. Eiköhän samanlaisia typeryksiä ole edelleen.
Helppohan orvon on kun huoltajat ja sosiaalivira omaiset järjestää elämän.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistin kuvaukset. Kävin yläasteen 2001-2004. Kovistyttöjä oli ainakin vielä silloin. Niitä pelättiin ja kadehdittiin. Kuuntelivat mitä vain musiikkia halusivat ja muut alkoivat kuunnella samaa. Meillä esim. Kaikkea humpasta ja iskelmästä alkaen. Olivat kovaäänisiä ja vaihtoivat poikakavereita usein. Kerran muistan että yksi huusi koulun käytävillä että edellinen poikaystävä oli niin huono sängyssä että oli pakko erota. Oltiin tosiaan silloin 14-vuotiaita. Säälitti se dumpattu tyyppi kun kuitenkin oli ollut hänen eka kerta ja heti oli arvostelun kohteena.
No kuule tervetuloa naisen maailmaan. Olen hämmästynyt että joku nainen tai tytönrääpäle on sanonut tuollaista, jatkuvastihan miehet lesoilevat panoillaan eteenpäin ja porukassa naureskellaan niille joita on käyty tökkäämässä.
eikä kukaan sääli vaan nauraa mukana.
Vierailija kirjoitti:
Kovistyttö oli samassa koulussa 2008, siltä oli kuolleet vanhemmat. Kuunteli räppiä ja pukeutui lököhousuihin, varasteli ja lintsaili ja uhkaili että hänellä on niin vaikeaa. Eiköhän samanlaisia typeryksiä ole edelleen.
Kunnon kovis
Tunnen yhden tsunamissa läheisiään menettäneen joka uhoaa miten ovat kohtalo hänellä on. Valittaa aina ja kaikesta.
Ainakin meidän koulussa 2000-luvulla nämä olivat sellaisia jotka oikein kovistelivat näillä, heidän mielestään se oli kova juttu kun oli kokenut jotain tällaista. Silloisessa somessa olivat sellaisissa ryhmissä kuin esimerkiksi rankka elämä kasvattaa kovempia tyyppejä, elämänkoulu, erolapset jne.
Yrittivät vahvistaa itsetuntoaan yrittämällä kiusata toisia liittyen näihin asioihin. Sanoivat, että sä et tiedä elämästä mitään, tai että sä et tiedä mitään rankasta elämästä kun olet päässyt niin helpolla, tai että sä et koskaan ole kokenut mitään oikeita vastoinkäymisiä.