Lue keskustelun säännöt.
Miksi puoliso ei näe minua
Kuvaannollisesti tarkoitan. Jos yritän puhua hänelle, hän selvästikään ei kuuntele, vaan pohdiskelee jotain ihan omiaan. Tai selaa kännykkää.
On aihe sitten arkipäiväinen tai syvällisempi, niin en saa mitään vastakaikua jutuilleni. Puuhailee vaan jotain omiaan. Joskus vastaa lyhyesti jotain, mikä paljastaa, ettei oikeasti kuunnellut.
15 vuoden suhde takana. Tällaista tämä on ollut jo vuosia ja en suoraan sanottuna jaksa enää. Kaipaisin yhteyttä toiseen ihmiseen. Pelkkä seksi ei aja samaa asiaa.
En yritä enää puhua, koska en kuitenkaan saa syöttö takaisin..
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täyttää nyt lisätä tähän vielä, että meillä on alaikäisiä lapsia, joten sitä lähtemistä on tullut lykättyä ja lykättyä.
Nyt vaan alkaa oma motivaatio parisuhteeseen panostamiseen olla jo kuopattu. Vuosia leikittiin kissa-hiiri-leikkiä. Minä halusin kontaktia ja kommunikointia ja toinen vähät välittää siitä. En jaksa yrittää enää "ottaa yhteyttä"...
Ap
Kysy häneltä mielipidettä johonkin ihan muuhun asiaan. Samalla kun teette tosiaan jotain muuta, niin että tilanne ei ole niin paineinen. Useimmat pitävät enemmän kysymyksistä kuin luennoista, ja etenkin jos kysymyksillä ei mennä henkilökohtaiselle alueelle. Sinänsä on varmaan hyvä, jos kissahiirileikkinne vähenee. Onhan sekin mahdollista tiettävästi, että piirileikki saattaa kääntyä toiseen suuntaan, jos jompikumpi ottaa asiakseen muokata rooliaan riittävästi.
Vaik
Minähän kerroin lopettaneeni kissa-hiiri -leikin aikoja sitten. Ei ole innottanut puolisoa keskusteluun sekään.
Yritän olla välittämättä ja samalla kuitenkin kaipaan ystävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taisit vastata jo itse kysymykseesi? Onko hän enää edes uskollinen? Voitko saada hänen kännykkäänsä hetkeksi, tsekkaa viestiketjut ja sovellukset. Suosittelen urkintaa. Sillä säästät omaa aikaasi; et tuhlaa uskottomaan. Ja ajastaan kannattaa olla tarkka, sitä kannattaa säästää. Elät vain kerran. Voimia.
Toisen ajan ja elämän varastaminen on alhaista.
Mikäs syy sulla on tuossa suhteessa jatkaa? Haluatko vielä viiden vuoden päästä olla samassa tilanteessa?
"Ei tuollaisista asioista oikein ole kohteliasta lähteä puolisoa haastattelemaan. Hän on liian lähellä, ja voi olla, että tuollaisia kysyttäessä hän joutuu valehtelemaan paljonkin pitääkseen kysyjän tyytyväisenä. Voit kertoa omista toiveista ja peloista, ja antaa toiselle tilaa kertoa omistaan, jos hän haluaa niin tehdä. Onko keskuteleminen kanssasi useinkin tuota luokkaa, että avaa kulta suu niin nyhdän sinulta hampaan?"
APn mies on juuri sitä, mikä yleensä mielletään "ihannekumppaniksi". Eli pinta on erinomainen. Vähän kuluu aikaa, niin se totuus paljastuu. Kun tämä mies ei enää jaksa mielistellä sen naisen vuoksi, vaan haluaa olla oma itsensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän halusi parisuhteen, ei ensisijaisesti sinua. Parisuhde on edelleen kiva, mutta sinä ihmisenä et edelleenkään.
Varmasti tiedät mitä tarvitsee tehdä.
Olen kerran jo ollut pakkaamassa kamojani ja silloin hän aneli, etten jättäisi.
En oikein ymmärrä. Jos ei kerran kiinnosta, niin miksi ei anna mennäkkään?
Sillä on jotain kertomatta. Homma haisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täyttää nyt lisätä tähän vielä, että meillä on alaikäisiä lapsia, joten sitä lähtemistä on tullut lykättyä ja lykättyä.
Nyt vaan alkaa oma motivaatio parisuhteeseen panostamiseen olla jo kuopattu. Vuosia leikittiin kissa-hiiri-leikkiä. Minä halusin kontaktia ja kommunikointia ja toinen vähät välittää siitä. En jaksa yrittää enää "ottaa yhteyttä"...
Ap
Kysy häneltä mielipidettä johonkin ihan muuhun asiaan. Samalla kun teette tosiaan jotain muuta, niin että tilanne ei ole niin paineinen. Useimmat pitävät enemmän kysymyksistä kuin luennoista, ja etenkin jos kysymyksillä ei mennä henkilökohtaiselle alueelle. Sinänsä on varmaan hyvä, jos kissahiirileikkinne vähenee. Onhan sekin mahdollista tiettävästi, että piirileikki saattaa kääntyä toiseen suuntaan, jos jompikumpi ottaa asiakseen muokata rooliaan riittävästi.
Vaik
Lisään vielä:
Olen jo keskittynyt uraan ja aloittanut uusia harrastuksia. Yrittänyt keksiä elämään muuta sisältöä.
Mutta se tyhjyyden tunne mikä tulee inhimillisestä kohtaamattomuudesta seuraa joka paikkaan perässä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa. Kuitenkin jotenkin saa vaikutelman, että teidän suhteessa on paljon, minkä takia voisi kannattaa yrittää vielä taistella.
Ymmärrettävästi olet väsynyt tilanteeseen. Ihan vielä ei ehkä kuitenkaan pidä luovuttaa.
Teidän elämä on ilmeisesti tyypillisen kuormittavaa. Työt, lapset ja muut. Arki on todellista.
Vietättekö kahdestaan miten paljon aikaa keskenänne? Millaista se on? Jos mahdollista niin joku viikonloppureissu voisi tehdä hyvää.
Pystytkö käymään minkäänlaisia keskusteluita? Tiedätkö yhtään mitä hänen päässään liikkuu? Miten kuormittavaa hänen työnsä on tai paremminkin onko hän kovin tressaantunut jostain syystä?
Paljon pitempään ei joka tapauksessa kannata jatkaa noin. Jos ette keskenämme saa puhuttua niin voisiko olla parisuhdeterapia?
Sano hänelle niin, että menee perille, joko saatte suhteen toimimaan tai muuten täytyy miettiä muita ratkaisuja.
Kun mä nimenomaan haluaisin tietää mitä hänen päässään liikkuu!
Arki rullaa. Kaupassa ja töissä käynti hoituu. Kahdenkeskinen aika taas on kiusallista ja ahdistavaa. Mä en enää jaksa alottaa keskustelua niin joko ei puhuta oikeastaan mitään tai sitten toinen puhuu vain työstään.
Ei oikeastaan viihdytä kahdestaan, vaikka perheen arkiset asiat hoituu ilman isompia ongelmia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän halusi parisuhteen, ei ensisijaisesti sinua. Parisuhde on edelleen kiva, mutta sinä ihmisenä et edelleenkään.
Varmasti tiedät mitä tarvitsee tehdä.
Olen kerran jo ollut pakkaamassa kamojani ja silloin hän aneli, etten jättäisi.
En oikein ymmärrä. Jos ei kerran kiinnosta, niin miksi ei anna mennäkkään?
Koska hän on mukavoitunut elämään jonka sinä myötävaikutuksellasi mahdollistat hänelle. Eikä hän estä sinua lähtemästä, vaan ihan sinä itse.
Ei tietenkään estä, mutta jos hänellä on motiivi jatkaa, niin miksei hän sitten halua jutella kanssani mistään.
Hänelle riittää pelkkä fyysinen kosketus.
:(
Vedä kärpäslätkällä naamaan niin että soi tai kaada sekajätteet päälle jos heräis huuda nyt se suu auki suu auki puhu stn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
C'moon, me suomimiehet ei olla ihan täydellisiä vieläkään. Voisiko mies olla sen verran autistinen että nämä filosofiset keskustelut ei vaan onnistu?
Saadaanko me naisetkin siis kohdella teitä miehiä, kuin ilmaa ja olla rauhassa tyydyttämättä tarpeitanne? Saadaanko keskittyä vain itseemme?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hänkään ei halua olla kanssasi enää, mutta ei saa sanottua sitä.
Olen tätäkin kysynyt, mutta ei kuulemma halua erota.
Sinäkin pysyt mieluummin tutussa helvetissä joten mikä on ongelma? Nainen voi Suomessa erota olipa mies siitä mitä mieltä hyvänsä.
Puoliso on täysin raitis, ei ole väkivaltainen ja käy töissä. Hoitaa osuutensa arjen askareista. En kutsuisi sentään helvetiksi. Romantiikan autiomaaksi korkeintaan..
Ap
Kysy häneltä että vaaditko liikaa? Ja käske hänen vastata täysin rehellisesti ja kaunistelematta.
Sen jälkeen voitte
En vaadi enää mitään. Ei varmaan ole mun homma yrittää motivoida häntä enempää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C'moon, me suomimiehet ei olla ihan täydellisiä vieläkään. Voisiko mies olla sen verran autistinen että nämä filosofiset keskustelut ei vaan onnistu?
Saadaanko me naisetkin siis kohdella teitä miehiä, kuin ilmaa ja olla rauhassa tyydyttämättä tarpeitanne? Saadaanko keskittyä vain itseemme?
Totta kai. Jos ei huvita. Jos vituttaa. 😁
T. Nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puhut koko ajan? Jatkuva kälätys menee ennemmin tai myöhemmin yli.
Niin mä kyllä mainitsin jo, että en enää yritä puhua.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C'moon, me suomimiehet ei olla ihan täydellisiä vieläkään. Voisiko mies olla sen verran autistinen että nämä filosofiset keskustelut ei vaan onnistu?
Saadaanko me naisetkin siis kohdella teitä miehiä, kuin ilmaa ja olla rauhassa tyydyttämättä tarpeitanne? Saadaanko keskittyä vain itseemme?
Tottakai saa keskittyä itseensä. Mutkin on kasvatettu perinteiseksi naiseksi palvelemaan ja nöyristelemään, mutta eipähän siitä mitään itselleen saanut. Kasvatin selkärangan ja aloin itsekkääksi. Yllättäen parisuhteenkin muodostin kivan miehen kanssa ja erinomaisesti sujuu kun suhde ei perustu toisen tarpeiden tyydyttämiseen ja palvelemiseen.
Joku päivä sä törmäät johonkin mieheen, jonka kanssa kipinöi ja yhteys syntyy, sit se on menoa.
Vierailija kirjoitti:
"Ei tuollaisista asioista oikein ole kohteliasta lähteä puolisoa haastattelemaan. Hän on liian lähellä, ja voi olla, että tuollaisia kysyttäessä hän joutuu valehtelemaan paljonkin pitääkseen kysyjän tyytyväisenä. Voit kertoa omista toiveista ja peloista, ja antaa toiselle tilaa kertoa omistaan, jos hän haluaa niin tehdä. Onko keskuteleminen kanssasi useinkin tuota luokkaa, että avaa kulta suu niin nyhdän sinulta hampaan?"
APn mies on juuri sitä, mikä yleensä mielletään "ihannekumppaniksi". Eli pinta on erinomainen. Vähän kuluu aikaa, niin se totuus paljastuu. Kun tämä mies ei enää jaksa mielistellä sen naisen vuoksi, vaan haluaa olla oma itsensä.
Millä perusteella pinta on erinomainen???
Ap. Jätä se akka ja ota parempi tilalle.
Sellasia ne naiset vaa on. Saa tehä kaikki maailman temput ja ne ei nää puolisoaan. Joskus jopa kirjaimellisesti kävelevät pahki.
Eroko. Pariterapia. Mikä? Vai jatkuu samoin.