Miksi emme jaksa sosiaalisia tilanteita enää?
Mikä meihin on iskenyt..
Vielä ..90-00 luvuilla ihmisten suurin ilo oli usein tavata tuttuja. Kaupassa äidit jutteli tunninkin helposti, ihmiset kävi kodeissa kahvilla jne.
Lapsena, teininä, nuorena oli ihanaa olla kavereiden kanssa samassa paikassa, katseltiin leffaa, pelattiin unoa tai luettiin.
Nykyään en minä, eikä moni muukaan enää saa iloa muiden kanssa olosta, vaan tapaamiset tuntuu raskailta, työkaverit rasittavilta. Nuoret ei tapaa toisiaan koulun ulkopuolella jne.
Mitä tapahtui?
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.
Sairastuin syöpään. 95% kavereista otti jalat alleen kun kerroin rehellisesti olevani menossa hoitoihin. Parannuin syövästä: yksikään entisistä kavereista ei edes tervehtinyt ja nyt olemme ikäänkuin emme olisi ikinä toisiamme edes tavanneet.
Olipas ikäviä kavereita. Sulla pitäisi olla tosi ystävä, ne ei jätä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki ei saa toimeentulotukea.
Lääkärit kirjoittavat mielialalääkkeitä, mutta niitä ei haeta apteekista, koska ei ole tilillä rahaa.
Lääkeyhtiöille on tulossa isot tappiot hallituksen tekemien leikkauksien takia.
Jotta voi ostaa lääkkeitä pitää saada palkkaa tai ansiosidonnaista.
Minäkin joudun nyt kieltäytymään lääkkeistä, koska ei ole rahaa ostaa niitä. Työmarkkinatuki 595 netto kuukaudessa. Apteekki ei saa siis rahoja.
Kuinka isot tappiot mahtaa lääketehtaat tehdä, kun hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja ihmiset ei voi hakea lääkäreiden kirjoittamia lääkkeitä apteekista.
Sanoin lääkärille, että kyllä sinä voit reseptejä kirjoitella, mutta en hae lääkkeitä apteekista, kun ei ole rahaa. En saa toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka isot tappiot mahtaa lääketehtaat tehdä, kun hallitus leikkasi ansiosidonnaisen ja ihmiset ei voi hakea lääkäreiden kirjoittamia lääkkeitä apteekista.
Kokoomus halusi leikata isot määrät myynneistä Orionin lääketehtaalta.
Kokoomus ei tykkää lääketehtaista, ei ole niiden johtajien ystävä.
On ainakin kolmenlaisia ihmisiä joita en siedä:
1. Juoruämmät jotka haukkuu omat ja vieraat. Keksii ja utelee juttuja toisista ja levittää eteenpäin.
2. Mykät jotka eivät puhu mitään omista asioistaan. Kysyt mitä kuuluu, vastaus on "eipä ihmeempiä" ja sitten ollaan hiljaa.
3. Loukkaantujat, jotka kaivaa mistä tahansa sanomastasi jotain itseään koskevaa loukkausta. Kehut ja kiitoksetkin on vttuilua.
Siinäpä kolme hyvää syytä pysytellä yksin. On vielä neljäskin tyyppi, se joka halveksii ja tuhahtelee, pilkkanauraa vaikka sitten puhuisit säästä. Hymyilevä eli iloinen utelija joka tulee vttuilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Sanoin lääkärille, että kyllä sinä voit reseptejä kirjoitella, mutta en hae lääkkeitä apteekista, kun ei ole rahaa. En saa toimeentulotukea.
Minäkin sanoin ja alkoi lääkäri inttää ja pakottaa hakemaan. Sanoin että joudun sitten olemaan syömättä. Intti ja intti joten lopulta kivahdin että voin antaa tilinumeroni, sinne voit siirtää rahaa niin paljon kuin irtoaa. No Kela hylkäsi lääkekorvauksen joten en hakenut ja hyvä niin, nyt se olisi tarpeeton.
Omalla kohdallani syy on älypuhelin ja sen tusinat eri viestit minuutin välein, joissa ei lopulta ole yhtään mitään asiaa tai on pahimmillaan jonkun itsekkään ääliön uusi yritys houkutella ilmaiseksi hyysäämään. Tämä on saanut huomaamaan, ettei lähipiirissäni ole kuin pari ihmistä, jotka ymmärtävät, mitä on ystävyys. Nuo loput ovat lähinnä itsekkäitä hyväksikäyttäjiä, joita on lähisukulaisuuden tai muun syyn takia perässä vedettävä läpi elämän, vaikka se tukahduttavan raskasta onkin.
Ihmiset käyttäytyvät livenä nykyään kuin olisivat somessa. Joskus tekisi mieli ihan huomauttaa, että "hei, me emme ole nyt internetissä".
Liikaa sometusta. Se kuormittaa.
43 työvuoden kokemuksella: tietokonetyö kuormittaa liikaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut. En tiedä perussyytä, mutta some on enemmänkin erottanut ihmisiä, kuin yhdistänyt. Ihmiset ovat negatiivisempia nykyään.
Nykyään monet ottavat positiivisuuden jopa loukkauksena. Ainoastaan naama norsunvitulla valittaminen ja voivottelu on hyväksyttävää. Enpä jaksa tuhlata positiivista energiaani tuollaisiin, olen mieluummin itsekseni sitten.
Tämä. Olen kokenut elämässä hirmu vaikeita asioita. Silti pyrin olemaan kiva muille enkä rasittaa heitä stressilläni tai kipuiluillani.
Töissä toivotan ystävällisesti huomenet, keitän kahvit ja siistin paikkoja ohi mennen. Juttelen positiivisia asioita ja kuuntelen aktiivisesti muita.
Silti saan paljon negatiivista vastapalloon ja kuittailua että olen ärsyttävä. Tuntuu, että ankeuttajia arvostetaan enemmän ja he ovat jotenkin vakavasti otettavia. Olisin varmaan jo savustettu ulos ellen olisi tiimin taitavin core-asioissa; minun osaamisalue myy eniten.
Tiedän omat syyni. Ikä ja vaihdevuodet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.
Sairastuin syöpään. 95% kavereista otti jalat alleen kun kerroin rehellisesti olevani menossa hoitoihin. Parannuin syövästä: yksikään entisistä kavereista ei edes tervehtinyt ja nyt olemme ikäänkuin emme olisi ikinä toisiamme edes tavanneet.
Samat kokemuksia molempien kirjoittajien kanssa. Tämmöiseksi tämä on mennyt. Joku ihmisyys kuollut.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä nuo äidit juttelevat tunnin ruokakaupassa ovat niin saatanan tylsää porukkaa, että hyvä, kun ovat jääneet pois. Tällaisia vanhan ajan paskanjauhajia näkee kylläkin vielä välillä, ja voi sitä banaaliuden määrää. Mitä kuuluu, mitä naapurin Helveticalle kuuluu, minkä ikäisiä sun lapset on, minkä ikäisiä sun lapset on, mitä kukin näistä tekee, blaablaablaa. Linnoittautuvat yleensä Prismassa keskelle käytävää jauhamaan tuota paskaa. Ihan hyvä, että nykyään useimmat ihmiset keksivät palkitsevampia aktiviteetteja kuin tuollaiset tyhjänräpättämisen. (Samaa se oli se maaseudun tauoton muiden taloissa ravaaminen ja tyhjänräpättäminen entisaikaankin.)
Mitä kuuluu? Kyllä on banaalia. 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
varmaan työ vie mehut nykypäivänä suurimmalta osalta. Työelämä on muuttunut paljon vaativammaksi. Ihmiset eivät voi hyvin, joten eivät enää jaksa olla sosiaalisia. Tietenkin myös osaltaan sosiaalinen media on muuttanut kulttuuria.
Tämä. Lisäksi individualismi on ylikorostunutta. Ei nähdä isoa kuvaa vaan maailman pitäisi pyöriä vain oman navan ympärillä koko ajan. Ja toisaalta myös se, että nykyisin ei saa olla eri mieltä mistään. Ennen, siis esim 10v sitten, siedettiin paljon paremmin erilaisia mielipiteitä ja tapoja elää. Nyt jos jollain on eri mielipide, se on syy katkaista tuttavuus. Lisäksi ysärillä ihmisillä oli vielä huumorin tajua. Ei koko ajan loukkaannuttu jostain eikä ainakaan jonkun toisen puolesta.
Tämä. Liberaalit vihaavat yhteisöllisyyttä ja perhettä, siksi nuoret, etenkin naiset, ovat hirvittävän masentuneita.
Hohhoijaa, nyt taas. Jenkkiläiseltä Youtube- kanavaltako tuon opit?
Tiedoksesi, että liberaaleja on tutkimusten mukaan yli 50% suomalaisista. Perheet on ja myös yhteisöllisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totta puhut. En tiedä perussyytä, mutta some on enemmänkin erottanut ihmisiä, kuin yhdistänyt. Ihmiset ovat negatiivisempia nykyään.
Eikä somessakaan kukaan enää kommentoi mitään mihinkään. Halutaan vain kytätä. Enpä itsekään päivitä enää mitään. Ainoastaan harrastusjuttuja instassa kun siellä ei sukulaiset ja ystävät ole ollenkaan seuraajina.
Tämä. Laitoin someen kivoista ja vähän höpsöistä sattumuksista kuvia. Mutta osan on pakko keksiä jotain ilkeää.
Esim. Kun olin laittamassa mikroon kylmenneen kahvin ja löysin sieltä edellisen kylmenneen kahvin, jonka olin laittanut lämpeneen ja oli jo nyt kylmä. Elin pienten lasten kanssa hektistä arkea päivisin. Tämä sai äitini ja anopin kilvan nälvimään kaikkien näkyville, että 'koita nyt pärjätä siellä vai pitääkö hälyyttää apua' ja 'eikö se kahvi kannattaisi juoda kuumana' ym.
Tai jos laitoin kerrankin kauniin kuvan itsestäni niin tuli tosi ilkeää vihjailua, että "kuka kuvassa on, ei ainakaan sinuksi tunnista!".
Ja olen siis ollut aina tosi kiva ja kohtelias molemmille. Joku joukkokiusaaminen on muodissa..
Lopetin somettamisen kokonaan.
Tällä viikolla heräsin siihen, että olen vuosien ajan kutsunut ja kestinyt ihmisiä kodissamme. Noin kymmeniä kyläilyjä vuosittain. Hoitanut muiden lapsia.
Mutta en ole saanut vastakutsua tai meidän lapsia hoidettu vuosiin. Tuntui kylmältä tajuta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Some on paljastanut ihmisten itsekkyyden, mulkkuusen ja tyhmyyden. Kukaan ei jaksa enää tavata livenä, kun tietää että ihmiset ovat oikeasti todellisuudessa myrkyllisiä itsekkäitä kusipäitä. Parempi olla vain oman perheen kanssa ja tavat vian pakosti muita.
Suku on pahin
Kaikki ei saa toimeentulotukea.
Lääkärit kirjoittavat mielialalääkkeitä, mutta niitä ei haeta apteekista, koska ei ole tilillä rahaa.
Lääkeyhtiöille on tulossa isot tappiot hallituksen tekemien leikkauksien takia.