Miksi emme jaksa sosiaalisia tilanteita enää?
Mikä meihin on iskenyt..
Vielä ..90-00 luvuilla ihmisten suurin ilo oli usein tavata tuttuja. Kaupassa äidit jutteli tunninkin helposti, ihmiset kävi kodeissa kahvilla jne.
Lapsena, teininä, nuorena oli ihanaa olla kavereiden kanssa samassa paikassa, katseltiin leffaa, pelattiin unoa tai luettiin.
Nykyään en minä, eikä moni muukaan enää saa iloa muiden kanssa olosta, vaan tapaamiset tuntuu raskailta, työkaverit rasittavilta. Nuoret ei tapaa toisiaan koulun ulkopuolella jne.
Mitä tapahtui?
Kommentit (49)
Ihmiset eivät enää osaa olla yhdessä, keskustelu ei onnistu enää kuten aiemmin. Myös aivot on turrutettu somella eli aivot tarvitsevat nykyään dopamiinipiikkejä jatkuvasti kun ne on totutettu niihin. Kun ihmisten kanssa ei niitä saa samalla tavalla kuin vaikka Tiktokissa 15 sekunnin välein niin iskee vieroitusoireet.
Itse en käytä mitään "älysovelluksia", Tiktokia tai vastaavia ollenkaan ja pystyn keskittymään sen takia vielä vaikka kirjankin lukemiseen, mutta ihmisten kanssa on yleensä vain ikävä olla. Vähintään pitää olla alkoholia tai jotain tekemistä että ihmisiä jaksaa ja he minua.
Eipä ole oikein mitään keskusteltavaa..
Kyllä ainakin omat teinit näkee kavereitaan jatkuvasti.
Itse olen sohvautuneempi mutta syytän siitä keski-ikää.
Tämä on oikeasti ongelma, ja iso sellainen. Taannoin kysyin eräältä kaverilta, joka ei ole pitänyt yhteyttä puoleen vuoteen, että mitä kuuluu. Hän vastasi vain "miten nii?". Minä siihen sitten että ei mitää kummempia, ajattelin vain kysyä että mitä kuuluu kun ei ole aikoihin nähty. Hän vastasi siihen edelleen "niin, ni miten niin??" Sanoin vain sitten, että ok no ei kai sitten mitään, heippa. Eikä ole sen jälkeen oltu yhteydessä. Tästä aikaa nyt noin vuosi. Tunnettu yli 20 vuotta. Ihan ihmeellistä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole oikein mitään keskusteltavaa..
Sama juttu, tuntuu ettei ole kenenkään kanssa enää oikein mitään puhuttavaa.
En minä niitä jaksanut koskaan kuin hammasta purren. Taivaallista, kun aikuisena saa itse valita, miten elää.
Ei ollut tuollaista 90-luvullakaan ainakaan täällä. Tunnin juttelu kaupassa? Ei ikinä.
Mietin nyt tätä, kyllä vain, on hieman jopa vaivaannuttavaa istua kaverin kanssa kahvilla, kun kumpikin väkisin yrittää keksiä jotain puhuttavaa. Lisäksi nämä kaverini tuijottelevat puhelinta jatkuvasti samalla, joten eipä enää oikein kiinnosta tapailla.
Kun tuntuu että kellään ei taaskaan ollut oikeasti mitään tärkeää sanottavaa. Tai jos oli niin sähköposti olisi riittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Some on paljastanut ihmisten itsekkyyden, mulkkuusen ja tyhmyyden. Kukaan ei jaksa enää tavata livenä, kun tietää että ihmiset ovat oikeasti todellisuudessa myrkyllisiä itsekkäitä kusipäitä. Parempi olla vain oman perheen kanssa ja tavat vian pakosti muita.
Aivan samaa mieltä. Ihmisistä on tullut liian tottuneita nettiin ja sosiaaliseen mediaan ja siihen että voi aina sanoa ihan mitä tahansa ilman yhtäkään seuraamusta. Jos joku ihminen näkee vaivaa kirjoittaa tai toimimaan tietyllä tavalla netissä, niin sen viestin kirjoittaja ihan aidosti ajattelee niitä asioita oikeassa elämässä, muttei tietenkään tule näyttämään sitä livenä helposti ymmärrettävistä syistä. Esimerkkinä trollit, rasistiset ihmiset, muutenkin antisosiaaliset ihmiset jotka yrjöävät outoa ja negatiivista paskaa nettiin, anonyymisti paljastavat aidot ajatuksensa. Kun riittävän kauan tollasta menoa seuraa netissä niin alkaa näkemään ihmiset eri valossa. Kuka tahansa kadulla vastaan tuleva, kaupan jonossa jonottava, bussissa vieressä istuva ihminen on voinut paljastaa täyden kusipäisyytensä netissä, mutta et ikinä arvaisi sitä livenä.
Vierailija kirjoitti:
Individualistinen kulttuurin ja kilpailuyhteiskunnan korostuminen. Ennen kaikki oli samassa veneessä, niin oli helppo jutella samoista asioista mitkä koskettavat lähes kaikkia. Tänä päivänä moni eroaa, vaihtaa ammattia ja uraa, on työttömyyttä ja muuta, mikä voi erottaa ihmisiä.
Kilpailuyhteiskunnan korostuminen on se pointti. Kaikki on yhtä v**** vertailua. Ei sitä moni jaksa kovin kauaa, niin helpompi olla yksin.
Minusta tuntuu että some ja työpaineet tai vastaavasti stressi rahattomuudesta kuormittaa ihmisiä niin ettei porukka jaksa olla sosiaalisia enää. Ja ehkä tarvettakaan ei ole koska ihmisiin tavallaan ollaan yhteydessä älypuhelimella vaikka ei heille juttelisikaan, vähän kuin että tiedät toisen olevan elossa ja kunnossa ja se riittää.
Oma kokemus taas on se että ei ole asioita joista jutella ihmisten kanssa muutamaa lausetta enempää, tutuimmat on taas niin kitkeriä ja katkeria että sellainen seura tekee olon vaikeaksi pitkäksi aikaa. Paras vaan elää hiljaiseloa, ei se huonoa ole.
Itse tykkään kyllä keskustella, jos se on vastavuoroista jakamista. Mutta jos toinen osapuoli puhuu vain ja ainoastaan itsestään, niin silloin väsyn.
Kuka haluaa olla tekemisissä sellaisten kanssa, mitä nykyihmiset on? Ilkeitä, oman edun tavoittelijoita ja ulkonäöltään outoja, muokattuja alieneita. Lisäksi ovat herkkiä pillastumaan eikä oikeen mitään uskalla enää sanoa.
Ihmisistä on tullut ihmisvihaajia, joten heidän seuraansa ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset on niin v*****tun tyhmiä että ennemmin panostaa omaan hyvään seuraan eli minuun itseeni.
Ja itseriittoisia sössöttäjiä.
varmaan työ vie mehut nykypäivänä suurimmalta osalta. Työelämä on muuttunut paljon vaativammaksi. Ihmiset eivät voi hyvin, joten eivät enää jaksa olla sosiaalisia. Tietenkin myös osaltaan sosiaalinen media on muuttanut kulttuuria.
Minä-keskeisyys. Tuntuu, että kaikki etsii pelkkää kuuntelijaa. Kyllästyin.
erakko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Individualistinen kulttuurin ja kilpailuyhteiskunnan korostuminen. Ennen kaikki oli samassa veneessä, niin oli helppo jutella samoista asioista mitkä koskettavat lähes kaikkia. Tänä päivänä moni eroaa, vaihtaa ammattia ja uraa, on työttömyyttä ja muuta, mikä voi erottaa ihmisiä.
Kilpailuyhteiskunnan korostuminen on se pointti. Kaikki on yhtä v**** vertailua. Ei sitä moni jaksa kovin kauaa, niin helpompi olla yksin.
Ei uskalla enää kertoa omasta lomamatkasta, kun joku voi pahastua tai tulla kateelliseksi. Emme osaa enää iloita muiden onnesta.
Ihmiset ovat niin järkyttävän kovia ja ikäviä nykyään. Ei jaksa.