Miten selviätte ulkonäön vanhenemisesta?
Minkä ikäisiä olette? Miten sinä, joka olet aina näyttänyt nuoremmalta, kestät sen, että yhtäkkiä et näytäkään nuoremmalta? Entä sinä, joka olet ollut hyvin ulkonäkökeskeinen ja nyt luullaankin vanhemmaksi kuin olet?
Kommentit (82)
En mä tiedä minkä ikäisenä muut mua pitää tai mitä ne minusta ajattelee. Ei kai kukaan sellaisia muilta kysele?!
Surettaa vanhentua. Itsensä hoitamisessa on kovempi homma kuin nuorena. Haluaisin näyttää hyvälle loppuun asti mutta siinä tosiaan on kova työ. Enkä tarkoita nyt mitään botoxeja. Niitä en ottaisi.
En ole koskaan ollut kaunis. Nyt olen sentään vähän fiksumman ja arvokkaamman näköinen. Musta tämä on ihan hyvä juttu. Vielä kun näkö heikkenisi sen verta, että voisin hankkia nätit lasit.
Kertokaa nyt mitä tälle kaulalle voi tehdä :D Kaiken muun kanssa olen 40-vuotiaana ihan ok, mutta tämä viime vuosina rupsahtanut ryppyinen kaula on hämmentävä. Yritin välillä kaikenlaista jumppaa, mutta, ei kun päätä vähän kääntää on sellanen ryppyjen kansanvaellus leuan alla joka kerta :(
Vierailija kirjoitti:
Sepä se kun en vanhene.Olen 35v hiukset on lyhentynyt mutta naamataulu pysynyt suht samanlaisena.
Ei 35 vuotias ole normaalisti vielä ikääntynyt ulkonäöltään. Muutamia vuosia lisää niin tilanne on toinen.
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Nautin ihanaa elämää vauraana kuuskymppisenä. 😀
Onko asuinkumppanisi homo? Kertoiko itse vai ympäristö?
Luulen, oikeassa elämässä ulkonäkökeskeisiä on todella vähän ja siksi se ei ole ongela, vaan muut arvot ja meriitit menevät ulkonäön edelle.
Näin itselläni, en osaa arvostaa ketään hiusten tai meikin perusteella tai iän tai sukupuolen ja yleensä kiinnitän muissa huomiota esim. käytös, äänen sävy, ilmeet ja eleet jne.
Ja vaikka olisi kuinka kaunis ja nuorekas, mutta jos ilkeä ja pahasuinen, tuskin ketään kiinnostaa tyyppi.
Jos ei hyväksy omaa vanhenemista, silloin pitää jättää elämä elämättä ja kuolla nuorena, n. 30v.
Ihminen alkaa rappeutua ja mennä kohti vanhuutta jo 25 ikävuoden jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä minkä ikäisenä muut mua pitää tai mitä ne minusta ajattelee. Ei kai kukaan sellaisia muilta kysele?!
Surettaa vanhentua. Itsensä hoitamisessa on kovempi homma kuin nuorena. Haluaisin näyttää hyvälle loppuun asti mutta siinä tosiaan on kova työ. Enkä tarkoita nyt mitään botoxeja. Niitä en ottaisi.
Kyllä iän olettaminen tulee esiin kuulluista kommenteista ja oletetusta elämäntilanteesta. Nelikymppisenä on minua pidetty opiskelijana ja äitini lapsenlapsena.
Olen ollut aina ulkonäkökeskeinen - lienen ainoa av-mamma tätä lajia.
En pidä yhtään ikääntymisen merkeistä! Kaikki on kirjaimellisesti pistetty peliin: botoxit, täyteaineet ja mesolangat. Eniten mua riepoo kasvojen muodon muuttuminen, etenkin hamsteripussit. Rypyt ovat helpompi rasti, enkä niitä ikänäölläni edes näe kovin hyvin.
Kivittäkää minut, tuskin tästä siltikään viisastun. (Todennäköisesti puuteroin itseäni vielä ruumisarkussakin.)
Vanhetessa ulkonäkö on pieni murhe. Aika alkaa kulua nopeammin ja samalla itse hidastuu. Tulee sairauksia ja ystävien kuolemia. Moni menneisyyden asia olisi ollut helpompi nykytiedon valossa. Surua hukkaanmenneistä ajoista ja asioista jotka olisi voinut mennä toisin.
Ihmisen tärkein valuutta on aika. Mitkään rahat tai ammatit ei poista sitä mikä on vääjäämättä edessä. Kun elämän aika loppuu, se loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä minkä ikäisenä muut mua pitää tai mitä ne minusta ajattelee. Ei kai kukaan sellaisia muilta kysele?!
Surettaa vanhentua. Itsensä hoitamisessa on kovempi homma kuin nuorena. Haluaisin näyttää hyvälle loppuun asti mutta siinä tosiaan on kova työ. Enkä tarkoita nyt mitään botoxeja. Niitä en ottaisi.
Kyllä iän olettaminen tulee esiin kuulluista kommenteista ja oletetusta elämäntilanteesta. Nelikymppisenä on minua pidetty opiskelijana ja äitini lapsenlapsena.
En ole ollut tuollaisissa tilanteissa ainakaan 20 vuoteen. Sukulaiset ja kaverit tietää iän ja vieraiden kanssa en sellaisia edes juttele, että ikä olisi jotenkin relevantti keskustelun aihe.
Rintojen riippuminen häiritsee liikuntaharrastuksia entistä enemmän, se tunne on kamala.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mä tiedä minkä ikäisenä muut mua pitää tai mitä ne minusta ajattelee. Ei kai kukaan sellaisia muilta kysele?!
Surettaa vanhentua. Itsensä hoitamisessa on kovempi homma kuin nuorena. Haluaisin näyttää hyvälle loppuun asti mutta siinä tosiaan on kova työ. Enkä tarkoita nyt mitään botoxeja. Niitä en ottaisi.
Kyllä iän olettaminen tulee esiin kuulluista kommenteista ja oletetusta elämäntilanteesta. Nelikymppisenä on minua pidetty opiskelijana ja äitini lapsenlapsena.
En ole ollut tuollaisissa tilanteissa ainakaan 20 vuoteen. Sukulaiset ja kaverit tietää iän ja vieraiden kanssa en sellaisia edes juttele, että ikä olisi jotenkin relevantti keskustelun aihe.
Hyvä sitten. Minä olen ollut tällaisissa tilanteissa. Kursseilla ja lomamatkalla ym. Ja työkeikalla minua pidettiin harjoittelijana.
Mutta ei oikeastaan liity aloitukseen.
Olen 55+. Ulkonäkö on romahtanut parissa vuodessa - kyllä se masentaa.
Välttelen peilejä ja kameroita.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa nyt mitä tälle kaulalle voi tehdä :D Kaiken muun kanssa olen 40-vuotiaana ihan ok, mutta tämä viime vuosina rupsahtanut ryppyinen kaula on hämmentävä. Yritin välillä kaikenlaista jumppaa, mutta, ei kun päätä vähän kääntää on sellanen ryppyjen kansanvaellus leuan alla joka kerta :(
Sen kun tietäisi! Mäkin oon kokeillu kaikkea jumpasta seerumeihin ja voiteisiin, mutta kaula on ryppyisempi kuin yli 30v vanhemmalla äidilläni. Alkuun peitin kaulani huivilla, mutta sitten päätin olla välittämättä koko hiton kaulanahasta. 50+
Olen ihan aidosti vain iloinen ja kiitollinen, että toistaiseksi olen saanut vanheta ja pysyä pääosin terveenä. Pidän peilikuvastani edelleen, mielestäni olen kaunis. En samalla tavalla kuin nuorena tietenkään, mutta kaunis yhtä kaikki. Ulkonäköä tärkeämpää on kuitenkin saada elää hyvää elämää. Koen itseni tässä suhteessa etuoikeutetuksi.
N51
Vaihdevuosien jälkeen tämä on ollut melkoista (jyrkkää) alamäkeä. En osannut kuvitellakaan!
Huivi kaulaan tai korkea poolo, niin rypyt ei näy.
Minäkin huomasin vanhenemisen ensimmäisenä kaulasta. Ihmettelin kerran ison peilin edessä vieraisilla, että onpas mun kaulastani tullut ryppyinen. En ollut yhtään huomannut. Normaalisti kun ei juuri kaulaansa katsele.
Harrastan pilatesta ja toivon, että se auttaa... edes pysymään notkeana ja toimintakuntoisena.
Jos en olisi vanha, olisin jo kuollut. Asiat ovat siis melko hyvin.