Miten selviätte ulkonäön vanhenemisesta?
Minkä ikäisiä olette? Miten sinä, joka olet aina näyttänyt nuoremmalta, kestät sen, että yhtäkkiä et näytäkään nuoremmalta? Entä sinä, joka olet ollut hyvin ulkonäkökeskeinen ja nyt luullaankin vanhemmaksi kuin olet?
Kommentit (76)
Ihan helposti, kun ego ei koskaan ole ollut sen varassa vaan älyn ja osaamisen. Eikä kyllä ulkonäkökään ole perseestä. En mä sille muuta edes tee kuin suojaudun auringolta ja rasvaan ihoa jos se on kuiva. Hyvät geenit ja raittius auttaa, kiitos vanhemmille.
N60
Olen 35-vuotias mies. Näytän noin 20-25 v. Olen komeampi kuin koskaan aiemmin. Joten tällä hetkellä olen varsin tyytyväinen. Varmaan vähän katkeransuloista joku päivä kun alkaa oikeasti rupsahtamaan, mutta onneksi maailmassa on paljon muutakin sisältöä, kuten taiteelliset ja älylliset tavoitteet, jotka eivät samalla tavalla katso ulkonäköä ja ikää. Ne pitävät kiireisenä kun ulkonäkö ja fysiikkaa alkaa rapistua. Enkä ole muutenkaan koskaan ollut kovin pinnallinen tai välittänyt ulkonäöstäni. Kaikki kuolemme joku päivä. Tämä on vain ohimenevä fyysinen kuori. Sitten sieluni menee taivaaseen.
Suremalla. Koskaan en kokenut olevani kaunis, mutta näin jälkeenpäin ymmärrän, että ihan riittävä olin ja nättikin. Sairaudet pilasivat ulkonäön. Olen 38-vuotias.
Tykkään rypyistä, eletty elämä on etuoikeus.
Ap ei varmaan älyllä loista eikä ole tiukkaa vartaloakaan.
Miksi en kestäisi? Mua ei kiinnosta se miltä näytän.
Jos möhömahamies kelpaa niin kelpaan mäkin. On typerää juosta ikuisen nuoruuden perässä, kun se todellinen sisältö ja myös tuho löytyy korvien välistä.
Lähettäkää niitä kuvianne niin helpompi.
Itseä pitää verrata omanikäisiin. Rupsahtamista tapahtuu mutta sellaista elämä on.
Olihan se järkytys. Vaikkei ihan mummo ole. Pääasia ettei sattuisi mihinkään kun vanhenee.
En ole onneksi ikinä ollut kaunotar, enkä muutenkaan puunannut itseäni, niin ei vanhenevat kasvot aiheuta minussa kuin mielenkiintoa. Jotenkin on jännä nähdä miltä vanheneminen näyttää. Oikeesti haluan näyttääkin vanhalta, vaikkei tätä kukaan usko. Oon jotenkin iloinen että että mummoudun, kun minusta on tullut nyt mummo oikeastikin. Haluan olla pehmeä lämmin turvallinen mummo, joka paistelee lettuja. Harmaita hapsia jo näkyy sivuilla, muuten on tukka vielä tumma.
Paras vaan sopeutua. En myöskään vertaile turhaan itseäni nuorempiin. Saman ikäisten sarjassa näytän ihan kivalta.
Joskus kirpaisee, kun huomaan "vanhan naisen kaulani" tai juonteet silmissä ja niiden alla. Ei siksi että harmittaisi vanheta vaan siksi, etten oikein vielä tunne tätä versiota minusta minuksi.
Koen, että siinä ei ole mitään selviämistä. Tottumista ja hyväksymistä vain. Moni ei saa elää omaa rupsahtamisen aikakauttaan.
Otin ikääntymisen merkit myös kannustuksena alkaa syödä terveellisemmin ja liikkua, jotta sitten "oikeasti vanhana" olisi parempi fysiikka ja pärjäisin pidempään itse.
Olen 60+ viriili ja freesi hopeakettu ja tsirbuloita riittää?
Vierailija kirjoitti:
Joskus kirpaisee, kun huomaan "vanhan naisen kaulani" tai juonteet silmissä ja niiden alla. Ei siksi että harmittaisi vanheta vaan siksi, etten oikein vielä tunne tätä versiota minusta minuksi.
Koen, että siinä ei ole mitään selviämistä. Tottumista ja hyväksymistä vain. Moni ei saa elää omaa rupsahtamisen aikakauttaan.
Otin ikääntymisen merkit myös kannustuksena alkaa syödä terveellisemmin ja liikkua, jotta sitten "oikeasti vanhana" olisi parempi fysiikka ja pärjäisin pidempään itse.
Mulla sama tuon liikkumisen ja terveellisemmän elämän kanssa. En halua olla kuin äitini joka nyt 77vuotiaana on lähellä liikuntakyvyttömyyttä liikkumattoman elämäntavan vuoksi.
Mutta kyllähän noi muutokset ulkonäössäkin kirpaisee, ja vähän surettaa.
Se auttaa paljon kun ei katsele itseään peilistä, eikä muutenkaan kuvaa itseään. Vaikka minua on nuorekkaaksi väitetty niin kyllä se alkaa silti leuan alus veltostumaan ja ruttua tulemaan siinä missä muillakin.
Vajaa viiskyt. En koskaan panostanut ulkonäkööni ja kasvoni ovat hieman vanhentuneet mutta ainoa negatiivinen havaintoni on tullut silmien ilmeestä. Pilke on hävinnyt vaikka polla säteilee edelleen. Ehkäpä negat elämänkokemukset ja peenpuhumisen kuuntelu ovat heijastuneet asennoitumisen kautta katseeseen. Suupielet ovat kääntyneet alaspäin kuin varkain. Ehkä sekin, että en enää oikein pidä ihmisistä yleensäkään.
Sepä se kun en vanhene.Olen 35v hiukset on lyhentynyt mutta naamataulu pysynyt suht samanlaisena.
hanki elämä ensteksi.