Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisen ammatti kiinnostaa miestä niin vähän? Ovatko miehet vaan niin tylsiä?
29.09.2025 |
Täällä on usein puhuttu siitä, että miksi naisia kiinnostaa aina tietää mitä mies tekee työkseen, ja sen oletetaan liittyvän miehen statukseen tai tuloihin.
Minua kiinnosti kun tutustuin mieheeni se, mitä hän tekee työkseen ja missä. Eikä se liittynyt mitenkään ajatukseen hänen palkastaan tai statuksestaan, vaan se kertoo hänen luonteenstaan mihin ammattiin hän on suuntautunut ja miksi, ja se on ylipäätään mielenkiintoista. Minä kysyn toisilta naisiltakin mitä he tekevät työkseen. En kysy onko mies ja lapsia, tai edes että onko kissaa vaikka kovasti kissoista tykkään. Vaan minusta on erittäin mielenkiintoista keskustella toisten työstä, tai jos sattuu että ollaan samalla alalla, sekin tuo hyviä puheenaiheita pitkäksi aikaa.
Jos mies ei seurustelun alussa kysyisi mitä minä teen työkseni, tulkitsisin sen siten, että häntä ei vaan kiinnosta, en minä, eikä ylipäätään mielenkiintoiset keskustelut, eli hän on tylsä. Arvatenkin mennään sitten jonkun hänen harrastuksensa mukaisiin keskusteluihin, joko penkkiurheilija, itse urheilee tai ruuvaa autoja illat pitkät, tai luoja paratkoon, metsästää kuten tätini mies. Ihan kiva että on hirvenlihaa aina pakkasessa, mutta kyllä se on vaimolle raskasta olla kaikki viikonloput yksinään syksyisin vuosikymmenestä toiseen. Joten kyllä sekin pitää kysyä mitä harrastaa, että tietää onko parempi olla kiintymättä mieheen joka on naimisissa harrastuksensa kanssa (joissain tapauksissa työnsä).
Me olemme puhuneet mieheni kanssa aina paljon kaikenlaisista asioista, politiikasta, yhteiskunnallisista asioista ylipäätään, mietimme asioita omien ammattiemme kautta jne. Toki puhumme perheestä, sukulaisista, naapureista jne. tavallisista asioista, ollaan väitelty uskonnostakin... mutta tylsää olisi, jos mun miestä ei pätkääkään kiinnostaisi mitä minä teen työkseni, koska haluan keskustella asioista mitä työssäni kohtaan, mieheni kanssa. Toki puhun aikuisen tyttäreni kanssa myös, mutta mies on tuossa vierellä joka päivä, ja hänelle kerron töistä tullessa ensimmäisenä kuulumiset ja kysyn häneltä miten hänellä meni töissä jne.
Kommentit (331)
Aloituksessa on erittäin paha ajatusvääristymä.
Ammatti ei todellakaan kerro yhtään mitään kenenkään luonteesta, koska harva pääsee mihinkään "toiveammattiin", vaan joutuu ottamaan sen työn minkä sattuu saamaan, vaikkei se vastaisikaan omia kiinnostuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Henkilö 1 on suuhygienisti. Henkilö 2 on Gigantissa asiakaspalvelija.
No niin, kertokaas nyt te työkeskeiset oikein tarkkaan, mitä kaikkea nämä ammatinvalinnat kertovat näistä kahdesta ihmisestä. Mitä arvoja ja persoonallisuuspiirteitä päättelette näiden tietojen perusteella? Ja täsmentäkääs myös, miten nämä eri ammatit näkyvät parisuhteen arjessa (muuten kuin ajallisesti), ero kun kuulemma on suuri.
Nämä esimerkit ovat ns. neutraaleja ammatteja, jotka eivät oikeastaan kerro tuollaisenaan mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö 1 on suuhygienisti. Henkilö 2 on Gigantissa asiakaspalvelija.
No niin, kertokaas nyt te työkeskeiset oikein tarkkaan, mitä kaikkea nämä ammatinvalinnat kertovat näistä kahdesta ihmisestä. Mitä arvoja ja persoonallisuuspiirteitä päättelette näiden tietojen perusteella? Ja täsmentäkääs myös, miten nämä eri ammatit näkyvät parisuhteen arjessa (muuten kuin ajallisesti), ero kun kuulemma on suuri.Nämä esimerkit ovat ns. neutraaleja ammatteja, jotka eivät oikeastaan kerro tuollaisenaan mitään.
Mikä sitten kertoisi? Englanniksi jo sanottaisiin, että sun tyyli argumentoida on "moving goalposts".
Minua taas ketuttaa naiset, jotka vapaa-ajalla haluaa puhua töistä. Toki töistä tullessa voi puuskahtaa jos jokin päivässä otti päähän mutta se siitä. Toki kiinnostaa, mitä nainen tekee. Jos on esim sairaanhoitaja, ei todennäköisesti ole niitä penaalin terävimpiä kyniä mutta osaa huolehtia, tosin tässäkin pitää muistaa että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Pyrin kuitenkin siihen, että työ ei välttämättä kerro ihmisestä mitään. Esim "lääkärit on autisteja" ei ollenkaan pidä paikkaansa. Myöskään lääkäri ei aina ole mukava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole AP ja ymmärrän pointtisi, mutta haluan silti sanoa, että sekin kertoo jotain ihmisestä, jos tyytyy siihen mihin sattui pääsemään. Moni jatkaa sinnikkäästi hakeutumista sinne minne oikeasti haluaa tai edes jollekin toiselle kiinnostavalle alalle. Se ei ole helppoa, mutta kertoo päättäväisyydestä. Eli kyllä ammatti voi myös heijastaa sitä, kuinka pitkälle on valmis yrittämään unelmiensa eteen.
Luuletko oikeasti muka, että minä tai moni muukin samassa tilanteessa oleva ei hakisi muutakin? Olet yhtä naivi kuin ap!
Niin, no jos tuo nykyinen ammattisi on sinulle vain väliaikainen etappi, niin silloin kumppaniehdokasta tavatessa kannattaa tuoda asia esille. Se, että sanot "olen tarjoilija", ja se, että sanot "olen nyt väliaikaisesti tarjoilija, mutta tavoitteeni on
Mulla ei ole paskan väliä mitä joku välittää deittailumielessä mun ammatista, se on munattomien miesten ongelma. Tulinkin vain kommentoimaan ap:n ja muiden kommentojien erittäin naivia ja lapsenomaista ajatusmaailmaa. Surullista, että Suomi on näin täynnä näköalattomia ja kapeakatseisia naisia!
Jos haluaa löytää mahdollisimman yhteensopivan kumppanin, niin totta kai sillä on väliä, miten kumppani suhtautuu ammattiisi ja tulevaisuudensuunnitelmiisi. Se vaikuttaa ihan käytännön elämässäkin, esimerkiksi siihen, miten hän tukee unelmiasi. Jos nyt vaikka haluat edellä mainituksi näyttelijäksi, niin tottakai haluat miehen, joka tukee sinua tässä, etkä sellaista, joka vähät välittää tavoitteistasi. Samaten, jos haluatkin olla tarjoilija loppuelämäsi, niin tottakai haluat sellaisen miehen, joka arvostaa työtäsi ja tukee sinua siinä, etkä sellaista, joka vähättelee valintaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ketuttaa naiset, jotka vapaa-ajalla haluaa puhua töistä. Toki töistä tullessa voi puuskahtaa jos jokin päivässä otti päähän mutta se siitä. Toki kiinnostaa, mitä nainen tekee. Jos on esim sairaanhoitaja, ei todennäköisesti ole niitä penaalin terävimpiä kyniä mutta osaa huolehtia, tosin tässäkin pitää muistaa että suutarin lapsilla ei ole kenkiä.
Pyrin kuitenkin siihen, että työ ei välttämättä kerro ihmisestä mitään. Esim "lääkärit on autisteja" ei ollenkaan pidä paikkaansa. Myöskään lääkäri ei aina ole mukava ihminen.
Lääkäri ei välttämättä ole mukava ihminen, mutta kyllä se luonteenpiirteistä kertoo ainakin pitkäjänteisyydestä ja sinnikkyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Henkilö 1 on suuhygienisti. Henkilö 2 on Gigantissa asiakaspalvelija.
No niin, kertokaas nyt te työkeskeiset oikein tarkkaan, mitä kaikkea nämä ammatinvalinnat kertovat näistä kahdesta ihmisestä. Mitä arvoja ja persoonallisuuspiirteitä päättelette näiden tietojen perusteella? Ja täsmentäkääs myös, miten nämä eri ammatit näkyvät parisuhteen arjessa (muuten kuin ajallisesti), ero kun kuulemma on suuri.
Kumpikin ovat taviksia eikä mitään erityisen eksentrisiä persoonia, eivät myöskään erityisen kunnianhimoisia, jos tuo on pysyvä ammattivalinta. Suuhygienisti todennäköisesti huolellinen, vastuuntuntoinen, järjestelmällinen ja rauhallinen. Gigantin asiakaspalvelija käytännönläheinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on erittäin paha ajatusvääristymä.
Ammatti ei todellakaan kerro yhtään mitään kenenkään luonteesta, koska harva pääsee mihinkään "toiveammattiin", vaan joutuu ottamaan sen työn minkä sattuu saamaan, vaikkei se vastaisikaan omia kiinnostuksia.
Kertoohan se todella paljon ihmisestä. Ne, jotka pääsevät toiveammattiinsa tai ainakin uralle joka on heistä kiinnostava, ovat todennäköisesti sinnikkäämpiä, pitkäjänteisempiä, tavoitteellisempia, älykkäämpiä, päättäväisempiä, innovatiivisempia, ongelmanratkaisukykyisempiä, sopeutumiskykyisempiä ja itsevarmempia ja omaavat paremman itsekurin kuin ne, jotka eivät pääse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on erittäin paha ajatusvääristymä.
Ammatti ei todellakaan kerro yhtään mitään kenenkään luonteesta, koska harva pääsee mihinkään "toiveammattiin", vaan joutuu ottamaan sen työn minkä sattuu saamaan, vaikkei se vastaisikaan omia kiinnostuksia.
Kertoohan se todella paljon ihmisestä. Ne, jotka pääsevät toiveammattiinsa tai ainakin uralle joka on heistä kiinnostava, ovat todennäköisesti sinnikkäämpiä, pitkäjänteisempiä, tavoitteellisempia, älykkäämpiä, päättäväisempiä, innovatiivisempia, ongelmanratkaisukykyisempiä, sopeutumiskykyisempiä ja itsevarmempia ja omaavat paremman itsekurin kuin ne, jotka eivät pääse.
Totta, itse olen laiska ja mukavuudenhaluinen enkä sen takia päässyt kiinnostavalle mutta pitkää opiskelua vaativalle alalle. Sisko taas on äärimmäisen tavoitteellinen ja pääsi just sinne minne halusi kun oli valmis viettämään kaiken vapaa-aikansa opiskellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeutuuko teidän mielestä vaikkapa esiintyväksi taiteilijaksi ja kirjastonhoitajaksi täysin samanlainen ihmistyyppi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa naisessa vain tämän kiinnostuksen kohteet, se että hän on mukava ja hänen kanssa on helppo jutella.
Minua kiinnostaa miehessä kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, työ (jota nämä kaksi edellämainittua yleensä heijastavat) keskustelutaidot, henkinen kypsyys, huumorintaju, älykkyys, luonne, tulevaisuuden suunnitelmat, elämäntavat (kuten onko siisti, syökö terveellisesti, miten käyttää rahaa) jne. Kumppanin valinta on yksi tärkeimmistä valinnoista mitä teet niin tottakai sen kanssa pitää olla tarkkana. Toki en kaikkea ekoilla treffeillä tenttaa, mutta tärkeitä asioita kaikki.
Millälailla se työ peilaa arvomaaulmaa? Itse olen perus raksa maalari, moni luulee että katon vkloput lätkää hmja juon olutta. Tosiasiassa käyn taudenäyttelyissä vierailemassa tai esittämässä teoksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ammatilla ei ole väliä, ainoastaa urapelleille on.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä teet tai ajattelet. Anna pillua ja ole mukava. Ei teistä naisista mitään muuta hyötyä tai iloa ole.
#naisvihanäkyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse kieltämättä tutustuin avoimin mieleen naisiin monilta aloilta. Puoliso on matemaatikko ja analyyttisen mielensä vuoksi täydellinen vastinkappale. Enemmän persoona taustalla vaikuttaa, mutta persoona on usein tärkeä vaikutin alanvalinnassa.
Matemaatikko nainen on sama kuin sanoisit että retardi.
Perustele nyt ihmeessä vähän. Vai vihaatko vain naisia?
Outoa, että toisessa ketjussa matemaatikkomiestä ei haukuttu retardiksi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa naisessa vain tämän kiinnostuksen kohteet, se että hän on mukava ja hänen kanssa on helppo jutella.
Minua kiinnostaa miehessä kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, työ (jota nämä kaksi edellämainittua yleensä heijastavat) keskustelutaidot, henkinen kypsyys, huumorintaju, älykkyys, luonne, tulevaisuuden suunnitelmat, elämäntavat (kuten onko siisti, syökö terveellisesti, miten käyttää rahaa) jne. Kumppanin valinta on yksi tärkeimmistä valinnoista mitä teet niin tottakai sen kanssa pitää olla tarkkana. Toki en kaikkea ekoilla treffeillä tenttaa, mutta tärkeitä asioita kaikki.
Millälailla se työ peilaa arvomaaulmaa? Itse olen perus raksa maalari, moni luulee että katon vkloput lätkää hmja juon olutta. Tosiasiassa käyn taudenäyttelyissä vierailemassa ta
Arvostat maalaamista. Sekä töissä että vapaa-ajalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on erittäin paha ajatusvääristymä.
Ammatti ei todellakaan kerro yhtään mitään kenenkään luonteesta, koska harva pääsee mihinkään "toiveammattiin", vaan joutuu ottamaan sen työn minkä sattuu saamaan, vaikkei se vastaisikaan omia kiinnostuksia.
Kertoohan se todella paljon ihmisestä. Ne, jotka pääsevät toiveammattiinsa tai ainakin uralle joka on heistä kiinnostava, ovat todennäköisesti sinnikkäämpiä, pitkäjänteisempiä, tavoitteellisempia, älykkäämpiä, päättäväisempiä, innovatiivisempia, ongelmanratkaisukykyisempiä, sopeutumiskykyisempiä ja itsevarmempia ja omaavat paremman itsekurin kuin ne, jotka eivät pääse.
Mitenkäs sun ajatuslogiikkaan uppoaa case Stubbin poika? Vaikutat vähän hyväuskoiselta ihmiseltä, johon vetoaa narsistit ja muut huijarit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa naisessa vain tämän kiinnostuksen kohteet, se että hän on mukava ja hänen kanssa on helppo jutella.
Minua kiinnostaa miehessä kiinnostuksen kohteet, arvomaailma, työ (jota nämä kaksi edellämainittua yleensä heijastavat) keskustelutaidot, henkinen kypsyys, huumorintaju, älykkyys, luonne, tulevaisuuden suunnitelmat, elämäntavat (kuten onko siisti, syökö terveellisesti, miten käyttää rahaa) jne. Kumppanin valinta on yksi tärkeimmistä valinnoista mitä teet niin tottakai sen kanssa pitää olla tarkkana. Toki en kaikkea ekoilla treffeillä tenttaa, mutta tärkeitä asioita kaikki.
Millälailla se työ peilaa arvomaaulmaa? Itse olen perus raksa maalari, moni luulee että katon vkloput lätkää hmja juon olutta. Tosiasiassa käyn taudenäyttelyissä vierailemassa ta
No se voi joskus esim. peilata sitä, jos henkilö on kovin rahakeskeinen. Tai käänteisesti vaikka, että arvostaa vapaa-aikaa ja sitä, mitä voi omalla ajallaan tehdä, jolloin työ on vain keino rahoittaa ne tärkeämmät tekemiset. Tai jos työskentelee esim. luonnonsuojelun, eläinoikeuksien, taiteen, kulttuurin, lasten hyvinvoinnin, tms. parissa, niin tämä saattaa hyvinkin tarkoittaa, että kyseiset asiat sopivat omaan arvomaailmaan. Tai jos on vapaaseurakunnalla töissä, ei todennäköisesti ole ainakaan ateisti. Tai jos on Kokoomuksen palkkalistoilla, vaikkapa kokoomuslaisen kansanedustajan edusunta-avustaja tms, on arvomaailma todennäköisesti erilainen kuin jos olisi vasemmiston palkkalistoilla.
Tässä nyt muutamia esimerkkejä. Pelkän ammatin tai työn perusteella ei tietysti usein ole mielekästä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta osana kokonaisuutta voi se ammattikin/työkin jotain kertoa.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksessa on erittäin paha ajatusvääristymä.
Ammatti ei todellakaan kerro yhtään mitään kenenkään luonteesta, koska harva pääsee mihinkään "toiveammattiin", vaan joutuu ottamaan sen työn minkä sattuu saamaan, vaikkei se vastaisikaan omia kiinnostuksia.
Kertoo se vähän luonteesta, mutta myös elämästä. En haluisi seurustella ihmisen kanssa, joka on vaarallisessa työssä, jopa hengenvaarassa päivittäin. En haluisi seurustella ihmisen kanssa, joka työssään vahingoittaa ihmisiä tai huijaa heitä. En haluisi seurustella ihmisen kanssa, joka matkustaa työkseen. En myöskään haluisi, että kumppanillani olisi työ, jossa hän uupuu tai jota hän vihaa. Nämä toiveeni rajaa pois useita ammatteja. Ehkei tuollaiset asiat sitten kiinnosta miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkilö 1 on suuhygienisti. Henkilö 2 on Gigantissa asiakaspalvelija.
No niin, kertokaas nyt te työkeskeiset oikein tarkkaan, mitä kaikkea nämä ammatinvalinnat kertovat näistä kahdesta ihmisestä. Mitä arvoja ja persoonallisuuspiirteitä päättelette näiden tietojen perusteella? Ja täsmentäkääs myös, miten nämä eri ammatit näkyvät parisuhteen arjessa (muuten kuin ajallisesti), ero kun kuulemma on suuri.Nämä esimerkit ovat ns. neutraaleja ammatteja, jotka eivät oikeastaan kerro tuollaisenaan mitään.
Niin. Mutta jos vaihtaa asiakaspalvelijan myyjään, niin se kertoo jo jotain. Ihminen suostuu työkseen huijaamaan mummoja ja muita asiakkaita provikoiden takia. Se on erittäin epäviehättävä piirre ihmisessä, ainakin minusta.
Ihmiset ovat monesti kiinnostuneita, jos kerron, mitä teen työkseni. Olen töissä konepajassa.