Miksi vanhojen aikojen muistelu aiheuttaa psyykkistä ahdistusta?
Ja miksi niihin palaa lopulta aina uudelleen urkkimaan mitä sillon ja sillon tapahtui. Kaikki vanhat päiväkirjat on suorastaan aarteita ja haluaa lukea ne ahmien. Haluaa alitajuisesti Ärsyttää itseään ja saa siitä jotain kiksejä.
Kommentit (7)
Mä en pysty katselemaan vanhoja valokuvia vaikka lapseni kanssa. Hänen lapsuudestaan. Olen niin epäonnistunut.
Olet koukussa tunnemyrskyihin. Arki on liian tylsää ja turvallista.
Vierailija kirjoitti:
Jospa sulla on menneisyydessä jotain kesken jäänyttä, mikä pitäisi saattaa loppuun? Selvittämisen jälkeen voisit olla sinut sen ajan kanssa eikä olisi tarvetta enää palata siihen, vaan voisit keskittyä nykypäivään. Ahdistus tulee siitä, että menneisyys herättää ehkä ikäviä muistoja.
Kaikkea ei voi selvittää saati korjata enää. Eikä ehkä kannata, jos tarpeeksi pahoista asioista on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Mä en pysty katselemaan vanhoja valokuvia vaikka lapseni kanssa. Hänen lapsuudestaan. Olen niin epäonnistunut.
Menneisyyttä ei voi muuttaa mutta nykyään olet ehkä eri ihminen. Ahdistaviin aikoihin ei ole pakko palata.
Vierailija kirjoitti:
Olet koukussa tunnemyrskyihin. Arki on liian tylsää ja turvallista.
Oikea vastaus on löytynyt!
Jospa sulla on menneisyydessä jotain kesken jäänyttä, mikä pitäisi saattaa loppuun? Selvittämisen jälkeen voisit olla sinut sen ajan kanssa eikä olisi tarvetta enää palata siihen, vaan voisit keskittyä nykypäivään. Ahdistus tulee siitä, että menneisyys herättää ehkä ikäviä muistoja.