Nyt loppui köyhien kavereiden avustaminen.
Minulla on kolme läheistä, jotka ovat koko elämänsä valittaneet rahojen tiukkuutta. Toinen kertonut, kuinka joutunut joskus keräämään pulloja, jotta saa ruokas ja toinen ollut leipäjonossa. Kolmas lainaa rahaa milloin mistäkin.
En minäkään mikään rikas ole, mutta olen avustanut heitä ostamalla lapselle kenkiä tai tarjoamalla lounaita tms.
Nyt loppui. Toinen kertoi juuri eilen ostavansa kaikkea tunteella. Oli taannoin ostanut itsellen 8 vaatetta, kun oli alennusmyynnit. Ja toinen on lähdössä syyslomalla koko perheen voimin ulkomaille. Kolmas osti itsellen liki 200 euron hajuveden.
Vitsi, että mua on vedätetty. Ei köyhät olekaan oikeasti köyhiä. Rahaa on aina siihen, mitä oikeasti haluaa. Ihmiset vain sössivät omat raha-asiansa. Ihan itse.
Kommentit (79)
En tiedä miten ap kirjoittajan ystävät ovat lomansa rahoittaneet, mutta tunnen joitakin ihmisiä/ perheitä, joille esim. isovanhemmat ovat maksaneet etelänmatkan. Moni ei näitä huutele julkisesti. Itsekin olen saanut lahjaksi kotimaanmatkan.
Olen myös esim. ostanut joululahjaksi saamillani lahjakorteilla/ rahalla omaan budjettiini aivan liian kalliin laukun 70 alesta, alehinta oli noin 40e. Myös Marinekon laukun olen ostanut Torista 20e hintaan lähes 10v sitten. Moni varmasti ihmettelee, miten työttömällä on tällaiseen varaa. Pukeudun hyvin, mutta lähes kaikki vaatteet ovat jopa 10-15 vanhoja, ostettu kun rahatilanne oli parempi.
Onko varmaa, että 200e hajuvesi ei ole lahjaksi/ lahjakortilla saatu? Ihmettelen kyllä, kenellä on varaa ostaa tuollaisia tuotteita, ellei ole todella hyvätuloinen.
Totuus ei kuitenkaan aina ole suoraan se joka näkyy päällepäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Kun ihminen on oikein lujilla ja stressaantunut, esimerkiksi työtön ja rahaton, järkevien valintojen tekeminen voi olla hyvin vaikeaa. SItä on sellaisessa sumussa ja "tilassa", että aivot eivät toimi normaalisti. Tämä on ihan tutkittu juttu.
Mä muistan omalta kohdaltani tuon, kun elin opintoetuuksilla ja vanhempainpvrahalla. Jatkuvasti huomio kiinnittyi kaikkeen mitä en voi saada ja mikä multa puuttuu. Kun rahaa oli, olin mielestäni kituuttanut niin paljon, että olin ansainnut jotain "tavallista " kuten kahvilassa käynnin tai Pancho Villa tms. Mulla oli kuvitelma, että muut (työssäkäyvät) tekee tuollaista usein. Jos jollain oli jotain, niin ajatus oli aina, että mäkin tarvitsen.
Nyt sitten
Muistan myös tuon tunteen, että jotakin puuttuu. Jokin alitajuinen stressi kai. Minulla se näkyi myös aivan loputtomana nälkänä. Yritin syödä terveellisesti ja halvalla mutta nälkä oli tauoton! Lihoin työttömänä voimakkaasti. Kun raha-asiat paranivat, hellitti nälkäkin vähitellen ja se outo tarve koko ajan saada jotain.
Sivusta katsoen rahattoman toimet näyttävät usein järjettömiltä.
Annoin kerran 50 euroa ihmiselle, joka valitti ettei lapsilla ole edes ruokaa. Meni sitten lapsineen pitsalle, kun ei kuulemma jaksanut ajatella mitä ostaisi.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloitus herätä ajatuksia?
No herättää kyllä ajatuksen siitä, että ois taas joku kokoomusprovo.
Jos ei ole, niin ap on käsittämättömän yksinkertainen, jos kuvittelee, että köyhät ei oikeasti ole köyhiä jonkun parin tuttavansa perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Se pienituloisuuskin on valinta ilmaisen koulutuksen maassa. Täällä voi myös yrittää vapaasti. Sairastumiset ja sellaiset ovat aina poikkeuksia.
Niinhän se tuntuu henkilöstä, jolla on henkistä ja fyysistä kapasiteettia.
Eihän se ole kuin opiskella ja tehdä asioita.
Vähän sama kuin pyörätuolipotilaalle sanoisi, että ihan oma valinta olla kävelemättä kauppaan, katso vaikka, ihan tästä näin vaan lähdetään lampsimaan. Toki (ainakin melkein) kaikki ovat sen verran fiksuja, että ymmärtävät, ettei pyörätuolipotilas pysty kävelemään ainakaan pitkiä matkoja, mutta ihan sama se on henkisen kapasiteetinkin kanssa. Kaikilla ei yksinkertaisesti riitä pää opiskelemaan hyväpalkkaiseen ammattiin. Tai jos nippanappa opiskelu meneekin, niin itse ammatin harjoittaminen ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Kun ihminen on oikein lujilla ja stressaantunut, esimerkiksi työtön ja rahaton, järkevien valintojen tekeminen voi olla hyvin vaikeaa. SItä on sellaisessa sumussa ja "tilassa", että aivot eivät toimi normaalisti. Tämä on ihan tutkittu juttu.
Mä muistan omalta kohdaltani tuon, kun elin opintoetuuksilla ja vanhempainpvrahalla. Jatkuvasti huomio kiinnittyi kaikkeen mitä en voi saada ja mikä multa puuttuu. Kun rahaa oli, olin mielestäni kituuttanut niin paljon, että olin ansainnut jotain "tavallista " kuten kahvilassa käynnin tai Pancho Villa tms. Mulla oli kuvitelma, että muut (työssäkäyvät) tekee tuollaista usein. Jos jollain oli jotain, niin ajatus oli aina, että mäkin tarvitsen.
Nyt sittenkun olen töissä ja näen, että ei se elämä nyt niin leveäksi muuttunut, on tuo kaikki vuosien varrella tasaantunut. En oikein edes kaipaa mitään. Onko sitten mieli rauhoittunut, kun voin jotenkin luottaa että raha riittää välttämättömään, mutta ei sen enempään? En ainakaan enää unelmoi mistään paremmasta enkä ketään kadehdi. Paitsi, että nyt kaipaan sitä "köyhää" aikaa, kun oli jaksamista ja aikaa enemmän asioihin. Nyt sellaiset jutut katkeroittaa. Esim kylläpä kelpaisi nytkin auringonpaisteella lähteä metsään kävelemään, mutta töissä ollaan kuuteen saakka..
Tämä yllä oleva viimeksi lainattu teksti on hyvä muistutus siitä, että ihan oikeasti kannattaa enemmän keskittyä siihen mitä itsellä on, kuin siihen mitä muilla on sellaista, mikä itseltä puuttuu.
Kaikilla asioilla on aina puolensa. Toki elämä voi olla ihan absoluuttisestikin paskaa, mutta yleensä menee siten, että toisen elämää kadehditaan rusinat pullasta menetelmällä: ei ollenkaan ajatella mikä mulla on paremmin kuin toisella, vaan tuijotetaan pelkästään niitä asioita, mitä toisen elämästä haluaisi itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Ja erittäin pienituloisuus johtuu vähintään osittain OMISTA VALINNOISTA.
Monet tekee koko elämänsä töitä sen eteen että huominen olisi parempi. Aina välillä aurinko paistaa hetken risukasaan ja tuntuu että vihdoin on saanut mahdollisuuden, mutta ennen pitkää pudotetaan taas maan tasan alle.
Täällä ei kannata yrittää liikoja ja kuvitella että pitkän opintoperiodin päätteeksi lainan lisäksi olisi töitäkin. Luulla harhaisesti että tehtyäsi osa-aikaduunia riittävän pitkään saisit vakipaikan, koska olet niin tunnollinen ja hyvä työntekijä.
Eikä se riitä, että on helvatan kurjaa, unettomuutta, terveyshuolia jne henkisesti loppu, kun pitää päälle jaksaa kanssaihmisten ymmmärtämättömyys epätoivoiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen sekä ottaa sekin syyksi niskoilleen.
Mikä ihme se on, että Suomi loistaa itsemurhatilastoillaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Ja erittäin pienituloisuus johtuu vähintään osittain OMISTA VALINNOISTA.
Esim. päihdeongelma ei ole oma valinta. Jos juo viikkotolkulla niin on vähän sumussa, vielä kun juo heti aamusta iltaan asti niin päivät menee pöhnässä. Ja putkea on vaikea katkaista.
Vierailija kirjoitti:
Oon kans huomannu jotain ristiriitoja. Esim meidän urheiluseuran yhden muksun maksut menneet jo vuosia ilmaisrahastosta, vaikka perheellä on kyllä rahaa etelän lomamatkoihin.
Ja vastaavaa oon huomannut muutenkin. Joidenkin kohdalla tuntuu, että ihmisten hyväuskoisuutta käytetään hyväksi - maksatetaan ikävät tai pakolliset asiat muilla, niin nk omat rahat voi käyttää kaikkeen kivaan.
Näitä härskejä riittää. Mulla yksi kaukainen sukulainen oikein kehui, kuinka on mestari hommaamaan avustuksia perheelle. Työt ei kuitenkaan tälle rouvalle maistu.
Vierailija kirjoitti:
Juu, lopeta lainaaminen. Kyllä he pärjäävät omillaan. Mulla on vakio lainaaja, kuun lopulla lainaa 20e, maksaa 1 pv takaisin kun saa eläkkeen. Ärsyttää kun pelaa osan rahoista, olen sanonut että kokeile kuukausi ettet pelaa.
Jospa ottaisit häneltä aina 20 euroa talteen kun saa eläkkeen, ja sitten on mistä antaa kuun lopussa :)
Mä en ole ikinä ymmärtänyt tätä, että aikuiset ihmiset lainaavat rahaa toisilleen?
Mä olen viimeksi vipannut parikymppiä kaverille varmaan joskus parikymppisenä opiskeilijana, jotta päästiin jonnekin Vuoden parhaisiin bileisiin. Aikuisena, työssäkäyvänä ihmisenä tuntuisi jotenkin aivan absurdilta, että ystäväpiirissämme lainailtaisiin rahaa toisillemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Se pienituloisuuskin on valinta ilmaisen koulutuksen maassa. Täällä voi myös yrittää vapaasti. Sairastumiset ja sellaiset ovat aina poikkeuksia.
Niinhän se tuntuu henkilöstä, jolla on henkistä ja fyysistä kapasiteettia.
Eihän se ole kuin opiskella ja tehdä asioita.
Vähän sama kuin pyörätuolipotilaalle sanoisi, että ihan oma valinta olla kävelemättä kauppaan, katso vaikka, ihan tästä näin vaan lähdetään lampsimaan. Toki (ainakin melkein) kaikki ovat sen verran fiksuja, että
Aina voi ryhtyä yrittäjäksi. Js sekin on ihan valinta aikooko kehittää itseään. Kehitysvammaiset ja vammautuneet erikseen. Matqlalla äolläkin pärjää jos ei törsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Ja erittäin pienituloisuus johtuu vähintään osittain OMISTA VALINNOISTA.
Esim. päihdeongelma ei ole oma valinta. Jos juo viikkotolkulla niin on vähän sumussa, vielä kun juo heti aamusta iltaan asti niin päivät menee pöhnässä. Ja putkea on vaikea katkaista.
Kukas sen viinan kurkkuun kaataa? Apua saa jossitä itse haluaa. Itsestä kiinni.
Todellakin olisi absurdi ajatuksenakin, että joku kaveri, tuttu, naapuri, kaukaisempi sukulainen, työkaveri pyyäisi rahaa lainaksi. Sellaista ei tapahdu, se olisi vastoin kaikkia sosiaalisia normeja.
Mulla oli aikoinaan pari työkaveria, jotka olivat vähän viinaan meneviä. Tapasi tilipäivänä olle jo pussi tyhjä, kun vipit maksettiin pois.
Yksi vanhempi työkaveri lainasi niille rahaa. Kerran kysyin häneltä, miksi aina lainaat, kun eivät luvattuna päivänä maksa takaisin. Sanoi, että kuule monta viikkoa saa olla siltä ruinaamiselta rauhassa, jos eivät ole maksaneet entisiä velkojaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuliko yllätyksenä että suomessa köyhyys on yleensä omien huonojen valintojen ja rahankäytön tulos?
Ei ole. On oikeasti erittäin pienituloisia. Osa taas voi muusta syystä sanoa olevansa, ellei ole todisteita.
Se pienituloisuuskin on valinta ilmaisen koulutuksen maassa. Täällä voi myös yrittää vapaasti. Sairastumiset ja sellaiset ovat aina poikkeuksia.
Niinhän se tuntuu henkilöstä, jolla on henkistä ja fyysistä kapasiteettia.
Eihän se ole kuin opiskella ja tehdä asioita.
Vähän sama kuin pyörätuolipotilaalle sanoisi, että ihan oma valinta olla kävelemättä kauppaan, katso vaikka, ihan tästä näin vaan lähdetään lampsimaan. Toki (ai
Et oo tosissasi: "matalalla äo:llakin pärjää.." Taidat olla esimerkki juuri siitä, noiden heittojesi perusteella..
Tässä yhteiskunnassa jokaisesta työpaikasta joutuu todellakin kilpailemaan, etenkin jos palkka on enemmän kuin 12e/ tunti (jolla ei pärjää Suomessa). Tässä kilpailussa pärjäävät he, joilla on hyvät verkostot ja riittävästi älyä, tai jotain erikoisosaamista jota hyvin harvalla on. Lisäksi tarvitaan ripaus tuuria. Enää ei riitä lukio ja AMK, ei edes yliopistotason tutkinto. Ellet ole lääkäri.
Ne joilla on businessälyä ja erikoisosaamista, voivat ryhtyä yrittäjäksi. Tavallinen duunari ei yrittäjyydellä nykypäivänä elätä itseään.
Ja ne verkostot luodaan jo lapsena, eli hyvin toimeentulevien perheiden lapset verkostoituvat. Hyvällä tuurilla oikein hyvä ja fiksu, tai narsistisen röyhkeä, tyyppi pääsee ujuttautumaan tähän verkostoon mukaan opiskeluaikana.
Ujot, introvertit, epävarmat, hauraat, lapsena traumatisoituneet, liian kiltit, äo alle 100, ne joilla ei ole luontaista businessvainua, jne. tippuivat kelkasta jo 10v sitten. Jokaista työpaikkaa hakee monta sataa ihmistä, heistä nohevin saa paikan.
Olen köyhä, sinnittelen 595 eurolla mutta ei tulisi mieleenkään loisia kavereiden lompakoilla. Pari poikkeusta tuli tehtyä kun kirkkokahveilla kerättiin ylimääräinen kolehti ja laulumessuilla kans. Sari maksoi yhteensä 5 euroo mun puolesta mutta heti kun talouskriisi hellittää niin maksan takasin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö aloitus herätä ajatuksia?
Herättää.
AP on harvinaisen tyhmä.
Mun veli on tuollainen kuin aloituksessa mainitut. Hän sai pitkään samat tai samansuuruiset tuet kuin minäkin mutta lisäksi äiti ja kaverit avusti. Hänellä ei lemmikkejä, minulla iso koira. Hänellä ei autoa, minulla on. Jotenkin silti hänellä oli aina, siis *aina* rahat loppu. Vaikka itsellä meni budjetista aina bensaan ja koiranruokaan ja tietenkin kerran vuodessa tai parissa myös vähintään madotus+rokotus ja koiran muita kuluja, auton oheiskulut......
Hän oli jopa lainaamassa minulta ja toiselta sisarukseltamme kun olimme kaikki työttömiä tai opiskelijoita. Tuet hupenivat aina viikossa ja mukamas joutui näkemään nälkää vaikka on niin rankasti ylipainoinen että se ei vain yksinkertaisesti pidä paikkaansa, hän ei ole nälkää nähnyt. No, jotkut lainaavat silti. Minä en, rahoille on muutakin käyttöä. Hänellä on ties mitä animefiguuria ja merkkipaitaa ja uutta pelikonetta, kuuloketta, jättitelkkaria, kaljaa ja pitsaa aina...
Joskus kun olin paikallisessa Facebook-ryhmässä aikanaan missä autettiin muita antamalla ruokakassia, kissan -ja koiranruokaan niin huomasin pettymyksekseni että siellä oli lähinnä ihmisiä jotka tiesin muualta (koirapiirit, nörtti/animepiirit) ja jotka kyllä kävivät coneissa ja koiratapahtumissa joihin minulla ei ollut varaa silloin, mutta täydensivät sitten lemmikkien, lasten ja tai omia ruokiaan keräämällä siellä. Yksikin osti koirilleen jotain nimikoituja pantoja ja glitter-custom-nimilaattoja ja tilaili itselleen t-paitoja ja oli sitten käsi ojossa että koirat näkevät nälkää :Dd
Tuet eivät kummoiset ole, mutta ei niitä kyllä perusterve ihminen saa hutaistua mihinkään pakolliseen viikossa tai kahdessa. Eri asia jos kalliit lääkkeet, kun kaikkea ei ikävä kyllä korvata. Tai monta epäonnista sattumaa samalle kuulle tai lyhyelle aikajaksolle.
Mutta kyllä ne yleensä menevät tunneshoppailuun, tunnesyömiseen tai päihteilyyn jos aina on rahat loppu. Lisää rahaa antamalla sellainen ihminen vain toteaa että "aha nyt tältäkin voi saada joka kuu vaikka 20-60 EUR lisää, jee" ja tuhlaa sitten vielä enemmän, sen sijaan että kiittäisi polvillaan mahdollisuudesta päästä pois taloudellisesta kuopastaan.
Kyllä se vähän noin on omankin kokemukseni mukaan. Lähipiirissä on yksi tällainen köyhyysvalittaja. Hän on kylläkin ulosotossa eli rahaa ei jää käteen kovinkaan paljon. En silti lainaa rahaa "äkilliseen tarpeeseen" klo 3 viikonloppuyönä, kun juuri muutama päivä sitten olen kuullut että kys. tyyppi on ostanut itselleen 800 euron puhelimen ja woltannut ruokaa kotiin kaksi kertaa samana päivänä.