Työ vie paljon enemmän energiaa kuin mitä siitä saa irti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Miten se on sinusta järjestetty? Monen mielestä se on järjestetty huonosti tai ei ollenkaan, mistä ne ongelmat johtuvat. Yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat tässä kuviossa aika vähäiset.

Nyt voidaan siis ajatella työelämästä mustavalkoisesti? Keitä ovat nämä monet? Sinun tuttuja? Aihe vapaalle ja iltapäivälehtiin kirjoittavat? Varmasti on työpaikkoja joissa on ongelmia, mutta tuskin se on koko totuus. 

Ei ole asiat oikein eikä tasapainossa jos tuntuu tuolta. Tuntui joskus itsestänikin, mutta nyt on vain puolipäiväinen suorittava työ, jossa työt jää töihin, terve työilmapiiri jne. Kerrankin voin hyvin! Ja toivon sitä kaikille muillekin. Joskus olisin arvioinut että työ vie 80% elämästäni, nyt arvioisin 50%, iso parannus siis kun jaksaa tehdä itselleen mieleisiä, palauttavia asioita ja levätä riittävästi, niin mielialatkin kiittää :)

Jos työstä saisi enemmän kuin se ottaa niin se olisi harrastus eikä siitä maksettaisi palkkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos työstä saisi enemmän kuin se ottaa niin se olisi harrastus eikä siitä maksettaisi palkkaa. 

Niin no jos nyt edes saisi sen takaisin mitä se vie, mutta koko ajan ollaan yhä pahemmin miinuksen puolella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat ovat tulleet vastaan työelämässä. Työnantajat vaativat jatkuvasti parempaa tulosta samalla palkalla ja kun siihen tavoitteeseen päästään, tulee uusia tavoitteita. Esimiehet kokoustavat miten saadaan enemmän tehoja työntekijöistä, mutta työaika ja palkka pysyvät samoina. Lisää ja lisää pitää vain repiä selkänahasta irtisanomisen uhalla. Ei ihme että moni saa burn outin.

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Tuolla taktiikalla ei kyllä yleensä kovin pitkälle urallaan pääse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Surullinen fakta on ettei järjestelmä tunnista kaikkia yksilön tarpeita. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.

Mikäli yksilöllisiä tarpeita ei edes yritetä huomioida, sitä useampi työelämästä syrjäytyy. Se käy kansantaloudelle todella kalliiksi.

Kun työpaikallani lähti sairauslomat kasvuun uupumuksesta johtuen niihin lähdettiin etsimään ratkaisuja ja niitä löydettiinkin. On palkattu lisää väkeä, uudistettu organisaatioita, yms.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Surullinen fakta on ettei järjestelmä tunnista kaikkia yksilön tarpeita. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.

Mikäli yksilöllisiä tarpeita ei edes yritetä huomioida, sitä useampi työelämästä syrjäytyy. Se käy kansa

Missä näin toimitaan? Joka paikassa on yt-neuvotteluja koko ajan ja väki vain vähenee, vaikka työt eivät vähene.

Ihmiset aina valittaa nykyajan työelämästä. Työelämässä on aina kaksi osapuolta. Työntekijä ja työnantaja. Jos työnantajat vaativat kohtuuttomia niin mikä on sen toisen osapuolen rooli asiassa. Työntekijät vain suostuvat kaikkeen. Jos työntekijät päättäisivät että nyt tämä homma loppuu että me emme enää suostu tähän, niin asiat muuttuisivat. Mutta suurin osa työntekijöistä on ihan lapasia jotka tottelevat kiltisti ja mutisevat vain nurkissa. Taitaa olla niin että työelämä muuttuu vasta kun nykynuoret ovat pääroolissa, he eivät enää suostu mihin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat ovat tulleet vastaan työelämässä. Työnantajat vaativat jatkuvasti parempaa tulosta samalla palkalla ja kun siihen tavoitteeseen päästään, tulee uusia tavoitteita. Esimiehet kokoustavat miten saadaan enemmän tehoja työntekijöistä, mutta työaika ja palkka pysyvät samoina. Lisää ja lisää pitää vain repiä selkänahasta irtisanomisen uhalla. Ei ihme että moni saa burn outin.

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Tuolla taktiikalla ei kyllä yleensä kovin pitkälle urallaan pääse. 

Sekö on oleellisinta? Mulle riittää, että palkka tulee tilille. Oleelliset asiat ovat työuran ulkopuolella. Työ on elämää varten, eikä päin vastoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Surullinen fakta on ettei järjestelmä tunnista kaikkia yksilön tarpeita. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.

Mikäli yksilöllisiä tarpeita ei edes yritetä huomioida, sit

 

Missä näin toimitaan? Joka paikassa on yt-neuvotteluja koko ajan ja väki vain vähenee, vaikka työt eivät vähene

Se mitä iltapäivälehtien otsikoissa lukee ei ole koko totuus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat ovat tulleet vastaan työelämässä. Työnantajat vaativat jatkuvasti parempaa tulosta samalla palkalla ja kun siihen tavoitteeseen päästään, tulee uusia tavoitteita. Esimiehet kokoustavat miten saadaan enemmän tehoja työntekijöistä, mutta työaika ja palkka pysyvät samoina. Lisää ja lisää pitää vain repiä selkänahasta irtisanomisen uhalla. Ei ihme että moni saa burn outin.

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Tuolla taktiikalla ei kyllä yleensä kovin pitkälle urallaan pääse. 

Sekö on oleellisinta? Mulle riittää, että palkka tulee tilille. Oleelliset asiat ovat työuran ulkopuolella. Työ on elämää varten, eikä päin vastoin. 

6,5 suorituksilla loppuu se palkan tulokin ennemmin tai myöhemmin. Kyllä, juuri nämä  laitoin pihalle kun väkeä YT:ssä vähennettiin. Kun piti koko osastolta 10 leikata, saatoin sanoa että "mun tiimissä on 3 jotka voi laittaa ulos ja se ei vaikuta juurikaan meidän toiminnan tasoon". ja he juuri lähtivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Millaisissa töissä tällainen vaatimustaso riittää? 

Hyvin riittää, jos työnantajan mielestä suoritus on 9 vaikka itse tietää että halutessaan pystyisi vielä paljon parempaan. Mutta viisaasti säästää sen ylimääräisen energian omaan tekemiseen. 

Ei, en kerro missä hommissa olen - samanlaista työtä tekee erittäin harva.

Nykyään ei ole enää sijaisia, jotka kutsuttiin paikalle lyhyellä varoitusajalla. Sen vuoksi ei tarvita kuin flunssakausi, jonka aikana viikko toisensa jälkeen joku on poissa töistä. Yhtäkkiä onkin mennyt kuukausi vajaalla miehityksellä. Siinä alkaa toivoa että itsekin tulisi kipeäksi että pääsisi lepäämään. Arkihan on varsin kiireistä silloinkin kun kaikki ovat töissä. Melkein koko ajan saa vetää turbovaihteella ja se tarkoittaa sitä että viikonloppuisin pitää levätä ankarasti että maanantaina jaksaa aloittaa uuden viikon. Eipä jää aikaa tai energiaa muuhun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Millaisissa töissä tällainen vaatimustaso riittää? 

Hyvin riittää, jos työnantajan mielestä suoritus on 9 vaikka itse tietää että halutessaan pystyisi vielä paljon parempaan. Mutta viisaasti säästää sen ylimääräisen energian omaan tekemiseen. 

Ei, en kerro missä hommissa olen - samanlaista työtä tekee erittäin harva.

Minäkin pärjään mielestäni suorastaan alisuorittamalla! :D mitä siis tulee sellaiseen ahkeraan suorittamiseen, mutta siihen vaikuttaa eräs mun rajoite, ja kompensoin sitä silleen että olen luotettava, joustava ja asiakkaiden suosikki! (Myyntiä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rajat ovat tulleet vastaan työelämässä. Työnantajat vaativat jatkuvasti parempaa tulosta samalla palkalla ja kun siihen tavoitteeseen päästään, tulee uusia tavoitteita. Esimiehet kokoustavat miten saadaan enemmän tehoja työntekijöistä, mutta työaika ja palkka pysyvät samoina. Lisää ja lisää pitää vain repiä selkänahasta irtisanomisen uhalla. Ei ihme että moni saa burn outin.

Ei työelämässä tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 suoritus riittää. 

Joo ehkä jossain suojatyöpaikassa riittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Miten se on sinusta järjestetty? Monen mielestä se on järjestetty huonosti tai ei ollenkaan, mistä ne ongelmat johtuvat. Yksittäisen työntekijän vaikutusmahdollisuudet työhönsä ovat tässä kuviossa aika vähäiset.

Nyt voidaan siis ajatella työelämästä mustavalkoisesti? Keitä ovat nämä monet? Sinun tutt

Siis ne käy joita se hyödyttää. Hyvä virka ja kohuullinen ellei hyvä palkka ja lomat on sekä ylityöistä tulee lisät. 

Sellaisiakin töitä on kuulemma olemassa. Kyllä siihen syynsä on jos ihminen ei suostu menemään töihin huonoilla ehdoilla.

Olen melko lopussa. Oikeastaan päällimmäisenä ketutus. Työtehtäviäni on minulta kysymättä muutettu todella paljon. Ennen jaksoin hyvin ja olin motivoitunut. 

Jep tervetuloa tänne terveydenhuollon toimenpiteeseen. Olen tutustunut potilaan taustoihin, valmistellut ja desinfioinut hoitoympäristön ja välineet, teen toimenpiteen ja lopuksi kirjaan sen. Tämän kaiken aion tehdä tavalla, joka vastaa arvosanaa 6,5. Tervetuloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

sitähän se on jos ei osaa hommiaan kunnolla tai on voimaantunut liikaa.

 

Eli vika on sinusta aina pelkästään yksilössä, ei ikinä tavassa jolla työelämä on nykyisin järjestetty? Mukavan mustavalkoista ajattelua.

Miten se työelämä sitten on järjestetty? Yksilön vastuuta ei voi ajatella mustavalkoisesti, mutta työelämää voi? 

Surullinen fakta on ettei järjestelmä tunnista kaikkia yksilön tarpeita. Ihmisillä on aina maailmalle enemmän toiveita kuin maailmassa on resursseja.

Mikäli yks

Jep jep. Tilastot valehtevat ja miten se menikään.