Tyttäreni ei halua lapsia. Isovanhemmuus jää siis minulta kokematta.
Hän on ainut lapseni, joten muita mahdollisuuksia ei ole. On puhunut jo vuosia, etteivät lapset kuulu suunnitelmiin mutta olen silti pientä toivoa elätellyt, että jos sittenkin.
Eilen olivat miehensä kanssa käymässä ja asia tuli jotenkin puheeksi. Mieli ei ole muuttunut. Mitään kiinnostusta lasten hankkimiseen ei kuulemma ole. Tytär on 35 vuotias ja miehensä täytti juuri 40, joten mieli tuskin enää muuttuu.
Hyväksyn tottakai heidän päätöksensä. Kyseessä on heidän elämänsä, eikä minulla mitään lapsenlapsia ole oikeutta heiltä vaatia. Silti tuntuu pahalta. Pahalta ja jotenkin niin lopulliselta. Tulee sellainen tunne, että tässäkö tämä nyt oli? Jotenkin hirveän vaikea sisäistää, että minulta se isovanhemmuus nyt vaan jää kokonaan kokematta. Tiedän, ettei se mikään ihmisoikeus ole mutta silti tuntuu pahalta.
Kommentit (153)
Lisää työttömiä vaan tulisi. Siksi en tee. Itsellänikään ei ole korkeakoulutukseni vastaavaa työtä
Niin makaa kuin petaa. Naaraat ovat ihan itse järkänneet tämän.
Miehenä minua naurattaa
Vierailija kirjoitti:
Lisää työttömiä vaan tulisi. Siksi en tee. Itsellänikään ei ole korkeakoulutukseni vastaavaa työtä
Miksi kouluttauduit tarpeettomaksi? Oli kiva larpata jotain fiksua?
Ja piti ihan aloitus tehdä? En lue.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tehnyt itse enemmän lapsia.
Ei sekään mitään takaa. Mun kummitädillä on neljä lasta ja lapsenlapsia ei ole eikä tule.
Tilastojen valossa joku lapsista on parisuhteessa. Tilastojen valossa se ei välttämättä ole elinikäinen ja uudelleen pariutuessa saattaa tulla bonuslapsenlapsia, joten turha luulla ettei tule mitään lapsenlapsia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina vituttanut nämä äidit, jotka tekee itse yhden lapsen, ja sitten painostaa sitä ainokaistaan hankkimaan vastentahtoisesti lapsia, jotta mummi saisi hoidokkeja
Olisit itse tehnyt vaikka neljä mukulaa, niin a) todennäköisemmin joku heistä olisi vapaaehtoisesti hankkinut lapsen b) ehkä olisit saanut tarpeeksesi hoivata lapsia, eikä tarvitse lapsenlapsia enää niin kiihkolla odottaa
Luitko aloitukseni? Minä en todellakaan painosta tytärtäni tekemään minulle lapsenlapsia! Valinta on täysin hänen ja miehensä! Surullinen minulla on oikeus olla, varsinkin kun puran asiaa vaan anonyyminä täällä palstalla!
Ap
Mene johonkin varamummo-toimintaan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisit tehnyt itse enemmän lapsia.
Ei sekään mitään takaa. Mun kummitädillä on neljä lasta ja lapsenlapsia ei ole eikä tule.
Tilastojen valossa joku lapsista on parisuhteessa. Tilastojen valossa se ei välttämättä ole elinikäinen ja uudelleen pariutuessa saattaa tulla bonuslapsenlapsia, joten turha luulla ettei tule mitään lapsenlapsia
Ei ne oman lapsen kumppanin lapset ole mitään lapsenlapsia.
Vierailija kirjoitti:
Olen minä jotenkin pettynyt kun ainoa lapseni on 40 vuotias vanhapoika. Oisin kyllä halunnut, että saisi itselleen perheen, luulen että kärsii itsekkin tuosta tilsnteestaan. Ihmisen ei ole hyvä olla yksin.
Eli kun poika ei elä jotain sinun fantasiaasi niin sinä olet pettynyt? Noin käy kun lapsia tehdään oman egon jatkeeksi.
Lisääntymisoikeutta pitäisi rajoittaa ja pitäisi mahdollistaa lisääntymisoikeuden lahjoittaminen/myyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua on aina vituttanut nämä äidit, jotka tekee itse yhden lapsen, ja sitten painostaa sitä ainokaistaan hankkimaan vastentahtoisesti lapsia, jotta mummi saisi hoidokkeja
Olisit itse tehnyt vaikka neljä mukulaa, niin a) todennäköisemmin joku heistä olisi vapaaehtoisesti hankkinut lapsen b) ehkä olisit saanut tarpeeksesi hoivata lapsia, eikä tarvitse lapsenlapsia enää niin kiihkolla odottaa
Luitko aloitukseni? Minä en todellakaan painosta tytärtäni tekemään minulle lapsenlapsia! Valinta on täysin hänen ja miehensä! Surullinen minulla on oikeus olla, varsinkin kun puran asiaa vaan anonyyminä täällä palstalla!
Ap
Sä voit alkaa varamummoksi
Vierailija kirjoitti:
Itse taas olen tyytyväinen, että ainoa lapseni ei aio tehdä lapsia. Olen sen verran mukavuudenhaluinen nykyään, että ajatus jostain huutavasta nyssykästä saa minussa aikaan inhoreaktion.
Lapsenlapsessa on se mahtavan hieno puoli, että kun hän itkee, mummi tai ukki voi antaa hänet äidille, ja kun hän haisee, isälle peppupyykille ja vaipanvaihtoon.
Ulinaa siitä että joku toinen ei lisäänny koska itse haluaisi? Kuulostaapa itsekkäältä. Helppoahan sitä on muilta vaatia, kun itsellä ei ole mitään pelissä, omaa terveyttä, uraa ja rahoja.
Olisit tehnyt 15 lasta niin olisit varmaan saanut lapsenlapsen. Mitäs kitsailit lasten teossa itse? Olisi kannattanut ajatella vähän enemmän asiaa