Lue keskustelun säännöt.
Kelpaako nelikymppinen YH-isä kenellekään?
27.09.2025 |
Pitkä avoliitto päättyi reilu kaksi vuotta sitten. Tästä avoliitosta minun kanssani jäi asumaan kaksi alakouluikäistä lasta. Käyvät välillä äidillään viikonlopun ja loma-aikoina pidempiä pätkiä.
Aloitin kesällä treffailun uudelleen. Ongelma ei ole niinkään siinä, ettenkö pääsisi treffeille. Elämäntavat, ura ja ulkonäkö ovat kunnossa. Homma hiipuu yleensä aika nopeasti, kun selviää, että lapset tulevat asumaan luonani siihen asti, että muuttavat omilleen.
Kertokaahan naiset, että onko tällainen tilanne totaalinen NO GO? Jos on, niin miksi?
Pelkkä sängyssä peuhaaminen ei kiinnosta. Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Kannattaako suosiolla luovuttaa vai yrittää vielä etsiä sitä "oikeaa", joka olisi valmis hyväksymään tilanteen?
Kommentit (151)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa kukaan yli 35 vuotias mies, lapsilla tai ilman. Taidan iteki vaa hypätä kiikkuun kun lapset on kohta aikusia.
"Yhyy tapan itseni jos en saa pillua."
Kuunnelkaa nyt itsejänne. :D
Miksi kituuttaa ilman syytä elää?
Jos naisen kusinen suolenpätkä on sinun syysi elää niin huhhuh...
Pillu ei ole suolenpätkä. Kusi ei myöskään tule samasta reiästä mihin moni normaali heteromies haluaa kullinsa työntää. Koita jo tajuta tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Mitä tarkoitat tuolla lauseella?
Eikös tuo nyt ole aika selvää? Jos et elä aktiivista ja terveellistä elämää, on aika vaikea yht. äkkiä sellaiseen hypätä.
Enkä itse halua elää parisuhteessa, jossa toinen ei jaksa liikkua mukana tai haluaa joka ilta litkiä viiniä tai syödä epäterveellisesti.
Enkä siis tuomitse tai ylenkatso. Jokainen saa tehdä elämällään mitä haluaa ja elää kuten tahtoo. En vain koe, että liian isoa arvo ristiriitaa saa sovitettua yhteen.
Joku kirjoitti, että liikunnallisia naisia ja miehiä on yhtä paljon. Varmasti näin, mutta olen todennut, että omassa ikähaarukassa vapaana olevat ovat aika harvassa.
Vierailija kirjoitti:
Lol. Mitä teit sille lastesi äidille, että jätti sinut? Miksi kuvittelet, että toinen nainen sietäisi tätä kohtelua paremmin? Ja vielä PÄÄLLE toisen naisen lapsia? Olet vitsi.
Mielenkiintoisia kysymyksiä, mielenkiintoisella oletuksella (eikä tämä ollut ainoa vastaava).
Missä tilanteessa nainen jättää sekä miehensä, että lapsensa? Onko koskaan tullut mieleen, että vika ei aivan aina ole miehessä? Mieskö ei voi jättää naista?
Kiitos kaikille viesteistä. (Kyllä, myös teille teiniyteen jämähtäneille netti trolleille.)
Yhteenvetona voisi todeta, että toivoa on, mutta helppoa ei tule olemaan. Kumpi lienee sitten helpompi löytää. Aktiivisen elämän tavan omaava yh, jolla myös aktiiviset lapset vai lapseton tilanteen hyväksyvä nainen.
Nähtäväksi jää.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että sinullekin on sopiva kumppani, helposti se ei varmastikaan löydy. Sellaiseen ei kannata tyytyä, joka hampaat irvessä yrittää sopeutua uusperhearkeen ja hiljaa lopulta katkeroituu kuviosta.
Itselleni kelpaisi yh-isä, vaikka lapset asuisivat pääasiassa isänsä luona. Minulla on lapsia, joten sen vuoksi asia ei olisi kynnyskysymys. Mutta muutamasta asiasta lapsien suhteen pitäisi olla vahvasti samanlaiset näkemykset;
- tutustutaan hitaasti, kaikille osapuolille sopivaan tahtiin, jotta on aikaa sopeutua uusiin ihmisiin
- yhdessä jos/kun asutaan, molemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa, rajata ja rakastaa molempien lapsia
- kasvatukselliset periaatteet pitäisi olla siis samanlaiset
- molemmat ottaa vastuuta molempien lapsista (päiväkoti, koulu, kaverisuhteet, perustarpeet), eli ei voi olla vain minun ja sinun lapset
Ja kyllä sen kumppanin täytyy olla pohjimmiltaan sellainen, kenen vuoksi HALUA
Tämä resonoi ja ehkä se todennäköisin vaihtoehto. Helppoa ei tosiaan ole ja sitä valitettavan moni tuntuu nykyään haluavan.
Tuntuu, että semmoinen vastuullinen yhteiseksi hyväksi työskentelevä aikuisuus on hävinnyt/häviämässä. Suhteessa eletään vain itselle eikä yhteiselle tulevaisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei olis mun juttu, mutta onnea matkaan. Yh:lle sopii toinen yh.
Pitäisi kehitellä joku yh-vanhemmille tarkoitettu deittisovellus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi helvetissä haluaisit suhteeseen?
M41 (isä myöskin)
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä haluaisit suhteeseen?
M41 (isä myöskin)
Koen, että elämä on tehty jaettavaksi. Omasta mielestä arkea on paljon mukavampi jakaa toisen kanssa. Olipa se sitten ruuanlaittoa, harrastamista, pihatöitä, retkeilyä jne. toisen kanssa niistä saa irti enemmän.
Tietysti siinä sivussa saa hankkia mukavia yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Lisäksi voi jakaa arkiset huolet, murheet, onnistumiset ja innostumiset.
Yksinkin pärjää, mutta kyllä siinä jää paljosta paitsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua ei haittaisi, kunhan pääasiallinen vastuu lapsista olisi vanhemmilla. Eli tietysti kaikki arkiset lasten asiat hoitaisin, mutta en sen enempää haluaisi alkaa kasvattamaan tai rajoja asettamaan.
Olen lapseton, enkä tiedä olisiko tämä edes mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panoksi joo, jos on hyvä muna, mut en jaksais ojentaa pikkulapsia tai kattella sitä touhua. Ehkä 10 v päästä ku lapset isoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Mitä tarkoitat tuolla lauseella?
No varmaan sitä miltä se kuulostaakin. Nelikymppisissä moni nainen on rapakunnossa, ja liikunnallista miestä sellainen ei ymmärrettävästi kiinnosta.
Etsiikö lastenhoitajaa, että pääsee treeneihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Mitä tarkoitat tuolla lauseella?
No varmaan sitä miltä se kuulostaakin. Nelikymppisissä moni nainen on rapakunnossa, ja liikunnallista miestä sellainen ei ymmärrettävästi kiinnosta.
Etsiikö lastenhoitajaa, että pääsee treeneihin?
En etsi. Lapset ovat alakoulun loppu puoliskolla ja pärjäävät hyvin pari tuntia kotona itsenäisesti. Lisäksi käyn usein samalla aikaa treeneissä, kun lapset ovat omissa harrastuksissaan.
Eli olisi mukava, jos se kumppani lähtisi mukaan treeneihin (tai muihin aktiviteetteihin).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi helvetissä haluaisit suhteeseen?
M41 (isä myöskin)
Koen, että elämä on tehty jaettavaksi. Omasta mielestä arkea on paljon mukavampi jakaa toisen kanssa. Olipa se sitten ruuanlaittoa, harrastamista, pihatöitä, retkeilyä jne. toisen kanssa niistä saa irti enemmän.
Tietysti siinä sivussa saa hankkia mukavia yhteisiä kokemuksia ja muistoja. Lisäksi voi jakaa arkiset huolet, murheet, onnistumiset ja innostumiset.
Yksinkin pärjää, mutta kyllä siinä jää paljosta paitsi.
Komppaan tätä täysin.
Lapset ovat alakoulun loppu puoliskolla ja pärjäävät hyvin pari tuntia kotona itsenäisesti. Lisäksi käyn usein samalla aikaa treeneissä, kun lapset ovat omissa harrastuksissaan. Eli olisi mukava, jos se kumppani lähtisi mukaan treeneihin (tai muihin aktiviteetteihin). < Luulisi tällaisen tilanteen kelpaavan useammallekin. Itsellä suht samanikäiset lapset ja kyllä arjessa olisi hyvinkin aikaa myös parisuhteen hoitamiseen ja yhteiseen tekemiseen aikuisten kesken. Mutta toki jos toisen mielestä se yhteinen laatuaika on vain ne viikon lomamatkat ulkomaille, ravintolaillalliset ym, niin voi olla haastavaa, jos ei osaa tyytyä arkisempiin asioihin.
Ja täytyy vielä sen verran sanoa, että itse olen tässä sinkkuaikoina huomannut, että yllättävän moni on kykenemätön omien tunteiden ja ajatusten reflektointiin ja itsensä kehittämiseen. Sellanen ei ihan sovi uusperhearkeen.
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Mitä tarkoitat tuolla lauseella?
Normaaliälyisillä naisilla tuolla lauseella rajaat tehokkaasti itse itsesi punaliputetuksi, koska "kumppaniehdokas" on yhdyssana (olet liian simppeli ja lapsitaakkaa jne).
Minulle kelpaa 40-kymppinen isä.
M42
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa kukaan yli 35 vuotias mies, lapsilla tai ilman. Taidan iteki vaa hypätä kiikkuun kun lapset on kohta aikusia.
"Yhyy tapan itseni jos en saa pillua."
Kuunnelkaa nyt itsejänne. :D
Miksi kituuttaa ilman syytä elää?
Jos naisen kusinen suolenpätkä on sinun syysi elää niin huhhuh...
Sinulla on huonot tiedot anatomiasta.
Uskon että sinullekin on sopiva kumppani, helposti se ei varmastikaan löydy. Sellaiseen ei kannata tyytyä, joka hampaat irvessä yrittää sopeutua uusperhearkeen ja hiljaa lopulta katkeroituu kuviosta.
Itselleni kelpaisi yh-isä, vaikka lapset asuisivat pääasiassa isänsä luona. Minulla on lapsia, joten sen vuoksi asia ei olisi kynnyskysymys. Mutta muutamasta asiasta lapsien suhteen pitäisi olla vahvasti samanlaiset näkemykset;
- tutustutaan hitaasti, kaikille osapuolille sopivaan tahtiin, jotta on aikaa sopeutua uusiin ihmisiin
- yhdessä jos/kun asutaan, molemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa, rajata ja rakastaa molempien lapsia
- kasvatukselliset periaatteet pitäisi olla siis samanlaiset
- molemmat ottaa vastuuta molempien lapsista (päiväkoti, koulu, kaverisuhteet, perustarpeet), eli ei voi olla vain minun ja sinun lapset
Ja kyllä sen kumppanin täytyy olla pohjimmiltaan sellainen, kenen vuoksi HALUAA nähdä kaiken tuon vaivan. Ei semikiva, sängynlämmittäjä ja pyykinpesijä.
Uskon että vähemmän on niitä ihmisiä, jotka nykymaailmassa ovat valmiita tekemään uhrauksia ja elämään siten, että minäminäminä ei ole keskiössä. Mutta kyllä heitäkin on. Jossakin.