Lue keskustelun säännöt.
Kelpaako nelikymppinen YH-isä kenellekään?
27.09.2025 |
Pitkä avoliitto päättyi reilu kaksi vuotta sitten. Tästä avoliitosta minun kanssani jäi asumaan kaksi alakouluikäistä lasta. Käyvät välillä äidillään viikonlopun ja loma-aikoina pidempiä pätkiä.
Aloitin kesällä treffailun uudelleen. Ongelma ei ole niinkään siinä, ettenkö pääsisi treffeille. Elämäntavat, ura ja ulkonäkö ovat kunnossa. Homma hiipuu yleensä aika nopeasti, kun selviää, että lapset tulevat asumaan luonani siihen asti, että muuttavat omilleen.
Kertokaahan naiset, että onko tällainen tilanne totaalinen NO GO? Jos on, niin miksi?
Pelkkä sängyssä peuhaaminen ei kiinnosta. Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Kannattaako suosiolla luovuttaa vai yrittää vielä etsiä sitä "oikeaa", joka olisi valmis hyväksymään tilanteen?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kelpaa kukaan yli 35 vuotias mies, lapsilla tai ilman. Taidan iteki vaa hypätä kiikkuun kun lapset on kohta aikusia.
"Yhyy tapan itseni jos en saa pillua."
Kuunnelkaa nyt itsejänne. :D
Miksi kituuttaa ilman syytä elää?
Jos naisen kusinen suolenpätkä on sinun syysi elää niin huhhuh...
Pillu ei ole suolenpätkä. Kusi ei myöskään tule samasta reiästä mihin moni normaali heteromies haluaa kullinsa työntää. Koita jo tajuta tämä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon että sinullekin on sopiva kumppani, helposti se ei varmastikaan löydy. Sellaiseen ei kannata tyytyä, joka hampaat irvessä yrittää sopeutua uusperhearkeen ja hiljaa lopulta katkeroituu kuviosta.
Itselleni kelpaisi yh-isä, vaikka lapset asuisivat pääasiassa isänsä luona. Minulla on lapsia, joten sen vuoksi asia ei olisi kynnyskysymys. Mutta muutamasta asiasta lapsien suhteen pitäisi olla vahvasti samanlaiset näkemykset;
- tutustutaan hitaasti, kaikille osapuolille sopivaan tahtiin, jotta on aikaa sopeutua uusiin ihmisiin
- yhdessä jos/kun asutaan, molemmilla on oikeus ja velvollisuus kasvattaa, rajata ja rakastaa molempien lapsia
- kasvatukselliset periaatteet pitäisi olla siis samanlaiset
- molemmat ottaa vastuuta molempien lapsista (päiväkoti, koulu, kaverisuhteet, perustarpeet), eli ei voi olla vain minun ja sinun lapset
Ja kyllä sen kumppanin täytyy olla pohjimmiltaan sellainen, kenen vuoksi HALUAA nähdä kaiken tuon vaivan. Ei semikiva, sängynlämmittäjä ja pyykinpesijä.
Uskon että vähemmän on niitä ihmisiä, jotka nykymaailmassa ovat valmiita tekemään uhrauksia ja elämään siten, että minäminäminä ei ole keskiössä. Mutta kyllä heitäkin on. Jossakin.