Lue keskustelun säännöt.
Kelpaako nelikymppinen YH-isä kenellekään?
27.09.2025 |
Pitkä avoliitto päättyi reilu kaksi vuotta sitten. Tästä avoliitosta minun kanssani jäi asumaan kaksi alakouluikäistä lasta. Käyvät välillä äidillään viikonlopun ja loma-aikoina pidempiä pätkiä.
Aloitin kesällä treffailun uudelleen. Ongelma ei ole niinkään siinä, ettenkö pääsisi treffeille. Elämäntavat, ura ja ulkonäkö ovat kunnossa. Homma hiipuu yleensä aika nopeasti, kun selviää, että lapset tulevat asumaan luonani siihen asti, että muuttavat omilleen.
Kertokaahan naiset, että onko tällainen tilanne totaalinen NO GO? Jos on, niin miksi?
Pelkkä sängyssä peuhaaminen ei kiinnosta. Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Kannattaako suosiolla luovuttaa vai yrittää vielä etsiä sitä "oikeaa", joka olisi valmis hyväksymään tilanteen?
Kommentit (151)
Ei kukaan halua suhdetta jossa on bonuslapsia. Jos eka avioliitto on sössitty niin todennäköisesti seuraavakin johtaa eroon. Ja ne penskat on rasittavia. Sulla oli mahdollisuus, sössit sen, elä ny sitte vaan sinkkuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse en lapsettomana ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on noin pieniä lapsia. Jos ne lapset kiinnostaisi, olisin tehnyt omia.
Hyi en lähtisi mistään hinnasta kellekkään äijälle lastenpiiaksi. Jos tekeemieli lasta niin haluan oman ja vapaan miehen.
Vierailija kirjoitti:
Mulla oli 40-vuotiaana 16v lapsi joten en olisi kyllä halunnut tuon ikäisenä miestä jolla alakouluikäisiä lapsia. Silloin olin toki parisuhteessa, mutta nyt olen eronnut. Olen 46v ja on mun ikäisiä miehiä joilla pieniä tai nuoria lapsia. Ei kiitos. Mun lapsi on 22v ja asuu omillaan.
Luulen, että monella naisella samanlaisia ajatuksia kuin mulla.
Meinaatko kelpaavasi tuon ikäisenä :DD
Mun elämä on niin raskasta jo nyt. Olen vähän päälle 40v. Mulla on vakavaa fyysistä sairautta takana yli 30 vuotta ja jos sinä hoidat minun sairausasiat, olet valmis tulemaan rinnalleni joka sairausasian kanssa ja minun ei tarvitse hoitaa ikinä sun lapsia voisin harkita. Toisaalta miksi munkaan pitäisi suostua uusioperhekuvioon kun ei kukaan mieskään halua sairasta naista "riesakseen". Itse asiassa viihdyn hyvin aivan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollisuutta saada lapsia mihinkään edes hoitoon vai onko kaikki vapaa-aika uuden naisen kanssa aina lapsiaikaa? Aika mahdottomalta kuulostaa uuteen kumppaniin tutustuminen. Ja jollei isä/lapsi suhde ole täysin terve vaan esim lapser nukkuvat isän vieressä tai isä on täysin heidän vietävissä aiheutettuja traumoja ja äitisuhdetta paikatessaan on uudella kumppanilla toosi ikävä tilanne. Ja vielä ex joka aiheuttanut/aiheuttaa turvattomuutta... 🙈 Kuulostaa jo niiin pahalta...
On mahdollista, mummut ja ukit sekä täti, heidän lisäksi tarvittaessa voin palkata lapsenvahdin. Ja kuten jo todettu, muutaman tunnin pärjäävät myös omillaan, joten siinä ehtii kävelylenkillä tmvs. tutustumaan. Aika on tietysti huomattavasti rajallisempaa lapsettomiin verrattuna.
Ihan omissa huoneissaan nukkuvat. En koe olevani lasteni vietävissä ja ovat saaneet hyvän tapakasvatuksen. Toisaalta haaste voi tulla siitä, että jaksavat kysellä, keskustella ja olla uteliaita. Jos on tottunut ruutua tuijotteleviin lapsiin, niin uskoisin käyvän raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse en lapsettomana ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on noin pieniä lapsia. Jos ne lapset kiinnostaisi, olisin tehnyt omia.
Hyi en lähtisi mistään hinnasta kellekkään äijälle lastenpiiaksi. Jos tekeemieli lasta niin haluan oman ja vapaan miehen.
Ei teidän mammojen tarvitse kenenkään toisten lapsia hoitaa. Miehet eivät sitä teiltä vaadi vaikka siitä fantasioittekin. Parempi kuitenkin pysyä uusperhehelvetistä erossa.
Aika paljon kaikenlaisia vastauksia.
Voin kokemuksesta kertoa, että kelpasin ihan hyvin neljäkymppisenä kahden lapsen yksinhuoltajaisänä. Aikaa siihen meni, ja varmasti tämä rajasi "ehdokkaita" pois, mutta löytyihän se sopiva sitten lopulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nelikymppinen nainen, jolla ei ole lapsia. Etsin kumppania, jonka kanssa voisi harrastaa aikuisten juttuja: teatteria, pitkiä patikointeja, laskettelureissuja, mökkeilyä hiljaisuudessa saunoen. Elän nyt jo hyvää elämää sinkkuna, joten parisuhteeseen lähden vain, jos se tuo lisäarvoa elämääni. En todellakaan halua äitipuoleksi tekemään kompromisseja lapsille, jotka eivät ole minun.
Ap:n kannattaa katsella vain yh-äitejä. Näin molempien osapuolten tekemät kompromissit ovat tasapainossa. Lapsettomalle naiselle mukanasi tuleva paketti on yksinkertaisesti liiallinen ollakseen houkutteleva. Ihan sama kuinka komea, sporttinen ja mukava itse olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos muuten sovittaisiin yhteen, niin varmasti kelpaisi.
Mitä tarkoitat sillä, että terveelliseen elämään tähtäävät arvot vaikeuttavat kumppanin löytymistä?
Olen 37v söpö ja liikunnallinen nainen. Löytyy 13v, kohta 7v ja 1v 8kk tytöt, jotka ovat säännöllisesti myös isällään. En ole etsimässä ketään koska ero on vielä tuore, mutta miehen lapset ei olisi itselleni este. Mieluummin en enää lisää lapsia hankkisi kuitenkaan ja yhteenmuutto olisi ehdottomasti monen vuoden päässä. Voisin asua myös erillisissä kodeissa loppuiän.
Summasummarum, lapsesi ei varmaan olisi este monelle kenellä on lapsia. Ulkoilu, liikunta ja hyvä ravinto varmasti sopii myös monen arvoihin.
Aloitustekstistä saa kuvan, että lapsesi ja yh-isyys selviää naisille vasta kun tapailtu jo jonkun aikaa. Tulee olo, että olet huijannut. Tee asia selväksi jo heti, niin karsiutuu ne, joille asia ei ole ok.
Itsellä kun lapset on jo lukiolaisia, niin ei tod pikkulapsitouhut kiinnosta. Ja kun se etä-äitikin voi perua tapaamiset koska vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se niin on, että nainen ei kaipaa miestä niin paljon, että olisi valmis isoihin kompromisseihin, jota bonuslapset ehdottomasti ovat.
Miehet ovat tähän lapsidiiliin valmiimpia, koska kaipaavat enemmän kumppania.
Minulle ongelma olisi siinä, että en haluaisi kotityöorja/kuljettaja-rooliin, ja tasa-arvoinen suhde ei oikein toimi kun kuvioissa on lapset ja niiden menot. Eli joko minä kotona hoitaisin kotityöt ja ruokahuollon miehen kuskatessa lapsia, tai kuskaisin lapsia harrastuksiin miehen hoitaessa kotityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloitustekstistä saa kuvan, että lapsesi ja yh-isyys selviää naisille vasta kun tapailtu jo jonkun aikaa. Tulee olo, että olet huijannut. Tee asia selväksi jo heti, niin karsiutuu ne, joille asia ei ole ok.
Itsellä kun lapset on jo lukiolaisia, niin ei tod pikkulapsitouhut kiinnosta. Ja kun se etä-äitikin voi perua tapaamiset koska vaan.
Ja etä-äiti voi muutenkin yrittää tehdä uuden kumppanin elämästä helvettiä.
Hypoteettisesti, jos olisin samassa tilanteessa itse eli suunnilleen samanikäisiä lapsia niin silloin kyllä. Toki sitten pitäisi huomioida muidenkin kemiat asumisjärjestelyjen ym. suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aktiivinen elämäntapa, terveellisyys ja näihin liittyvät arvot rajaavat tehokkaasti potentiaalisia kumppani ehdokkaita omassa ikähaarukassa.
Mitä tarkoitat tuolla lauseella?
No varmaan sitä miltä se kuulostaakin. Nelikymppisissä moni nainen on rapakunnossa, ja liikunnallista miestä sellainen ei ymmärrettävästi kiinnosta.
Etsiikö lastenhoitajaa, että pääsee treeneihin?
En etsi. Lapset ovat alakoulun loppu puoliskolla ja pärjäävät hyvin pari tuntia kotona itsenäisesti. Lisäksi käyn usein samalla aikaa treeneissä, kun lapset ovat omissa harrastuksissaan.
Eli olisi mukava, jos se kumppani lähtisi mukaan treeneihin (tai muihin aktiviteetteihin).
Huomaatko ollenkaan Ap, että jo tässä pikku asiassa kumppaniltasi vaaditaan joustoa. Treenaat siis samaan aikaan, kun lapsesi ovat harrastuksissa. Sanotaan vaikka, että Piia-Petterillä on satujumppa tiistaisin klo 17-18. Haluat itsellesi kuntosaliseuraa tuon tunnin ajaksi.
Mitä jos kumppanisi pääsee töistä viideltä. Menee mielellään kotiin hetkeksi lepäilemään, ja olisi valmis kanssasi salille klo 19?
Ai niin! Eihän se käy, koska silloin on sun lasten iltaruoka, läksyissä auttaminen, iltapuhteet, tappelut nukkumaanmenoajoista ym.
Näetkö miksi tuo saattaisi olla NO GO kumppaniehdikkaalle? Ja arki koostuisi kymmenistä vastaavista kompromisseista, joissa kompromissin tekijä olisi aina se sama.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ongelma olisi siinä, että en haluaisi kotityöorja/kuljettaja-rooliin, ja tasa-arvoinen suhde ei oikein toimi kun kuvioissa on lapset ja niiden menot. Eli joko minä kotona hoitaisin kotityöt ja ruokahuollon miehen kuskatessa lapsia, tai kuskaisin lapsia harrastuksiin miehen hoitaessa kotityöt.
Ensinnäkin, ei niitä kotitöitä tarvitse koko aikaa tehdä. Toisekseen, miksi haaveilet orjan/kuskin roolista? Sinulta tuskin yksikään mies sellaista vaatii. Kusipäät tietenkin erikseen mutta ei läheskään kaikki sellaisia ole. Kolmannekseen, uusperhekuviosta pitää pysyä AINA erossa.
No kyllähän moni yh löytää uuden kumppanin. Mutta se vaan on fakta, että lapset karsivat kumppaniehdokkaita paljon. Pienten lasten yh:n on vaikeampi löytää kumppani kuin vaikka teinin vanhemman, ja vuoroviikkovanhemman tai viikonloppuvanhemman on helpompi löytää kuin sellaisen, jolla lapset ovat koko ajan. Toisaalta sitten jos on riittävän kiinnostava ihminen ja hyvännäköinen, silloin useampi on valmis hyväksymään ne lapsetkin.
Olin 40 v. Kahden pienen lapsen yh-isä. Ihan saatoin valita itelleni sen vaimon. Moni nainen ei tietenkään kiinnosta lapsellinen mies....mutta hällä väliä. En ollut perustamassa haaremia....oli myös koko joukko naisia jotka koki mut lasten kera jotenkin turvalliseksi...niin kuin olenkin. Lisäksi näkivät kuinka hyvä olin lasten kaa ja myös kodinhoidossa ja ruoanlaitossa. Ihan jotain muuta kuin se normimies. Arki rullaa mun kaa. Mulla on huippusivistynyt ja kaunis vaimo....ja ai niin...paljon nuorempikin. Ja melkein yhtä kovatuloinen kuin minäkin....
No itse en lapsettomana ryhtyisi suhteeseen miehen kanssa, jolla on noin pieniä lapsia. Jos ne lapset kiinnostaisi, olisin tehnyt omia.