Oletko ostanut jotain niin järjetöntä, ettet kehtaa kertoa siitä kenellekään? Tunnustan

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset virhearvion ja -ostoksen tehtyään hilloavat niitä mokia kaapeissa vuosikausia sen sijaan että edes koittaisivat myydä tai lahjoittaa ne eteenpäin? Onko hutihäpeä oikeasti niin kova ettei vaan pysty?

Se toive että joskus tulisi sitä romua vielä käytettyä tai häpeä siitä ostoksesta. Jos on sijoittanut siihen paljon rahaa, niin toivoisi saavansa jotain takaisinkin. Näin se ei vaan aina mene.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kärcherin höyrypesuri. Kauhean sihinän se pitää, mutta ei puhdista oikeastaan yhtään mitään kuin hirmuisella vaivalla.

Mulla on myös höyrypesuri, kätevä kylppärin ja oikeastaan kaiken putsaukseen. Ainoa millä saa lemmikkien häkit ja tarvikkeet oikeasti puhtaaksi. Paras ostos hetkeen.

Noissa Kärchereissä tuntuu olevan erilaiset laadut ammattilais- ja kuluttajalaitteilla. Tottakai kuluttajille tarkoitetut laitteet ovat surkeampia laadultaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffebulla kirjoitti:

Tilasin teininä kuponkiuutisista jotain laihdutuspillereitä. Yllättäen en laihtunut.

Aikoinaan tyttöystäväni kanssa päätettiin alkaa laihduttamaan, olimme 18v. Kuponkiuutisista "ananas kapseleita" jotka sisältävät mysteeriainesosaa joka saa laihtumaan 🤣

Taisi laihtua vain lompakko.

Hyvä tuuri, jos maksa ei niistä turvonnut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin 80-luvulla paristoilla toimivan hammasharjan. Teho ei paljon eronnut käsipelillä harjaamisesta ja inhottavaa vatkaamista se vekotin piti suussa. 

Jonkinlainen sähköhammasharjan esiaste se oli. 

Vai sittenkin itänaapurista kotoisin oleva perseensuristin?

Ei ollut neuvostoliittolaista tekoa vaan ehta Kiinan tuote.

Äitini osti laihdutustabletteja 70-luvulla. Ihmettelen, miten hän uskalsi syödä niitä. Turha ostos se kuitenkin oli, koska ei hän laihtunut yhtään. Sen nyt olisi arvannutkin.

Jäätelökoneeseen on täälläkin sorruttu. Ei jäänyt käyttöön ja kierrätin kaapin perukoilta.

Iloinen yllätys on ollut kippipenkki (selkäkippi), joka oikeasti korjasi ongelman  johon se hankittiin ja jäi nopeasti tarpeettomaksi. On iso ja ruma ja ajattelin myydä sen, kunhan keksin miten tuo kuljetetaan. "Vain nouto ja purku paikan päällä."

Vierailija kirjoitti:

Salaattilinko. Käytin kerran, sen jälkeen oli 10v keittiön kaapissa ja lensi roskiin.

On tainnut olla 10 vuotta, enkä ole yhtä monta kertaa käyttänyt kuin on vuosia tuolla kaapissa ollut 

Vierailija kirjoitti:

Koruja Temusta. Niin ihanan kiilteleviä mainoksissa, niin ihanan halpoja...

Mikä oli todellisuus? Muovia vai ihottumaa?

Melkein ostin, mutta nuori ikä pelasti minut. Lapsena meille tuli Valitut Palat ja niissä kaupiteltiin timantteja. Ne oli sellaisessa läpinäkyvässä rasiassa ja graafisella käyrällä esitettiin miten niiden arvo nousee. Miestin, että sitten kun minulla on rahaa ostan niitä, niin olen isona rikas. Mainoksessa tosin varoiteltiin, että timanttien arvo ei nouse, jos rasian avaa. En tajunnut vielä sitä lukiessa, että kyseessä on huijaus.

Aikuisena ostin sukset, monot ja muut tykötarpeet, kun ajattelin ruveta harrastamaan hiihtoa. Kodin läheltä meni hiihtolatuja, mutta niitä meni sinne ja tänne eikä mitään kylttejä ollut. Kävin kerran hiihtämässä ja kahden tunnin kuluttua huomasin eksyneeni. Ilta alkoi pimetä ja minua melkein itketti. Sitten näin 8-kymppisen papparaisen, jolta kysyin missä me nyt ollaan. Mies neuvoi suunnan ja kysyi haluanko hiihtää hänen kanssaan. Sanoin löytäväni kotiin ja mies lähti. En olisi ikinä pysynyt hänen vauhdissaan. Sen reissun jälkeen en hiihtänyt.

Vanhempani ostivat pelkästä kohteliaisuudesta ö-luokan taiteilijalta taulun olohuoneemme seinälle. 

Tuo mestaritaiteilja oli vanha tuttu, niin pitihän häntä tukea. 

Ei sitä taulua kovin kauan seinällä kuitenkaan pidetty, mutta siinä vaiheessa oli taiteilijakin muuttanut toiselle paikkakunnalle, eikä tiennyt että teos oli vinttikomerossamme.

Vierailija kirjoitti:

Oon ostanut liian monta takkia. Mikään ei ole hyvä. Osa käyttämättömiä. Ehkä vien ne spr:lle, jotta joku saa ne käyttöön. Tämä surettaa minua, sillä muuten en tuhlaile. Olen vaatimaton.

Minä tilasin kalliin takin ja huomasin melkein heti ettei ole mitä hain, edes puhelin ei mahdu taskuun, no kokeilin sitten kuitenkin yhden lenkin ja huomasin ettei sitä voi palauttaa, pieni reikä ilmeisesti tupakasta. Ei auta kuin pitää, puoleen hintaan noin 80 euroa maksoi, no pitää jonkun verran vettä 

Puhdas ja kuiva keittiöpyyhe ajaa saman asian. Kiepautus vain!

Juu ostan kaiken, minkä joku väittää auttavan migreeniin. Oli kyse sitten maskista, päähineestä, voiteesta, tyynystä, hivenaineesta tai hoitomuodosta. Lävistyksenkin otin korvaan, nelikymppisenä.

Juu ei ole auttanut yhtään mikään. (Paitsi onneksi lääkkeet jossain määrin.) Jatkan silti ostamista, tervetuloa myymään mitä vaan tuolla selityksellä. Siitä on jo tullut sellainen vitsi. 

Vierailija kirjoitti:

Yksi taulu josta en edes tykännyt enkä ikinä aio seinälle laittaa. Se tilanne vaan oli sellainen etten kehdannut enää perääntyä.

Mulle kävi näin taiteilijakaverin taulun suhteen. Lupasi että hän maalaa "lahjaksi" pienen taulun vauvallemme. Kun saapui sen kanssa juhliin, halusikin rahaa, ja taulu oli epäonnistunut. Maksoin pitkin hampain, taulu kulki varastossa mukana pari muuttoa kunnes heitin menemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostin kerran käytettynä surkean huonekalun torista. En kehdannu hakiessa sanoa että en mä noin huonokuntoista haluakaan. Meni suoraan pihavajaan ja sain kalliit polttopuut. 

Mulla kävi tää aivan sama Näytti ihan eriltä kuvissa ja paikanpäällä en kehdannut enää kieltäytyä. Maksoi onneksi vaan kympin. Nyt on vajassa kukkaruukkukaappina 😅

Eriltä? Eri-sana ei taivu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kalliin kuntosalijäsenyyden vuodeksi. Kävin siellä ehkä kuukauden eli saliomistajan unelma.

Mä otin työpaikan Epassin edeltäjällä vuodeksi kuntosalin enkä käyny siellä kertaakaan 💃

Maksoin korona-aikaan kuntosalia turhaan puoli vuotta. En uskaltanut käydä tartunnan pelossa. Halusin kuitenkin pitää kuntoilijan imagon. (Mitä se sitten lienee..). Olen myös ostanut hätäpäissään useamman kuntoilun nettikurssin, mutta en sitten ole tehnyt kurssia kuitenkaan. Johonkin piti käyttää vanhentuvat liikuntasetelit. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on surkuhupaisa ketju

Tämä on ihan kamala ketju jos on yliempaattinen niin kuin minä 😬

Olen kolme kertaa ostanut veneilykurssin netistä aikomuksena opetella oikeasti veneilemään, mutta en kertaakaan ole päässyt alkuluentoa pidemmälle. Toinen tyhmä on erilaiset eräjormavarusteet. Haksahdan helposti ostamaan jotain vedenkestäviä tukitikkupurkkeja, tuluksia, ketjusahoja ym. varusteita, joita en tarvitse, koska en retkeile. Sitten piilottelen niitä lipaston laatikoihin. Mies niitä joskus sieltä löytää ja ihmettelee.

Vierailija kirjoitti:

Liki kahden tonnin puhelimen. Enää ei tulisi mieleenkään panna puhelimeen yli 409€. Teininä piti vaan olla hieno.

Euroissa?

Mun eka puhelin Nokia 2210 maksoi aika tasan 2000 markoissa. En todellakaan ostaisi enää niin kallista (nykyeuroissa 561 €). 

Läppäriin akku, joka ei sitten toiminutkaan ollenkaan. Piti kyllä olla oikea. Ja oikein tehoakku. Kiinasta tilasin eikä silloin ollut olemassakaan Temua. Meni vähän luotto Kiinan kauppoihin.