Lue keskustelun säännöt.
Ristiriitaiset tunteet omiin ikääntyneisiin (n. 80 v) vanhempiin. Onko muilla samanlaisia tunteita?
25.09.2025 |
Olen 50-vuotias nainen ja ollut koko ikäni hyvin läheinen vanhempieni kanssa. Poislukien parinkymmentä pääkaupunkiseudulla vietettyä vuotta olen myös asunut heidän kanssaan samalla paikkakunnalla suurimman osan elämästäni ja näin ollen ollut tekemisissä heidän kanssa paljon. Rakastan heitä paljon ja arvostan heitä monissa asioissa - erityisesti siinä, miten he ovat olleet läsnä lasteni elämässä - kovasti.
Valitettavasti on kuitenkin todettava, että he eivät mielestäni ole ikääntyneet erityisen arvokkaasti ja tähän liittyen minulla on alkanut tulla myös hieman negatiivisia tunteita heitä kohtaa, ja tämä aiheuttaa itselle jopa vähän syyllisyyttä.
Tässä syitä:
1. Huolimatta siitä, että vanhempani ovat vielä ikäisekseen hyvinkin toimintakykyisiä ja terveitä, pyörii heidän elämänsä hyvin pitkälti sairauksien (omat ja tuttavien), niiden pelkäämisen ja niiden tutkimisen ympärillä. Joka ikisellä tapaamisella keskustelut pyörivät suurelta osin näissä teemoissa.
2. Edelliseen liittyen, mielestäni vanhemmillani ei ole kykyä hyväksyä vanhenemisen tuomia muutoksia / rajoitteita, vaan he haikailevat jatkuvasti nuoruuden perään ja toisaalta voivottelevat omaa kohtaloaan. Tässä on mielestäni jäänyt joku elämän keskeisistä kehitystehtävistä saavuttamatta.
3. Vanhempieni maailmankuva on kaventunut kapenemistaan viime vuodet eivätkä he enää ole millään tavalla kiinnostuneita, mitä maailmassa tapahtuu saatika että siitä jotain ymmärtäisivät. Näin ollen esim. ajankohtaisista asioista keskusteleminen heidän kanssaan on mahdotonta.
4. Vanhempani hyvin mielellään tuovat esille mielipiteensä siitä, miten muiden (erityisesti me lapset ja lapsenlapset) tulisi elää ja millaisia ratkaisuja tehdä elämässä eivätkä myöskään malta olla arvostelematta ja päivittelemättä ratkaisuja, jotka eivät sovi heidän näkemyksiinsä.
Edellä kuvatut esimerkit ovat johtaneet siihen, että en nykyisin erityisen mielelläni enää vietä aikaa heidän kanssaan, koska se on jollakin tavalla kuormittavaa. Tästä puolestaan tulee syyllisyys ja suru, koska tietää ettei yhteisiä vuosia nyt niin kovin paljon enää voi mitenkään olla. Olisi kiva kuulla, jos jollakulla muulla on samanlaisia tunteita omia vanhempia kohtaan. Ovat yhtä aikaa äärimmäisen rakkaita ja äärimmäisen rasittavia :)
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 4 on niin tuttua! Jotenkin vanhemmilleni ei mene perille, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin he ovat tehneet. Esim. kilpailutin vakuutuksia > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu yhtiö X:n asiakkaita. Pankkia ei voi vaihtaa > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu pankki Y:n asiakkaita. Mitään mobiilisovelluksia ei voi asentaa (osaavat kyllä käyttää älypuhelimia), koska ennenkin pärjättiin ilman. Olen opetellut sulkemaan korvat kun aiheesta saarnaaminen alkaa.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen kertoilee vanhemmilleen noinkin tarkkaan asioita? Luojan kiitos lapseni eivät rasit minua vakuutuksillaan ja raha-asioillaan. Enkä minä heitä niillä enkä sairauksillani enkä kotitöilllään. 80 v
Meillä on tapana keskustella eri asioista ja
No mutta, aikuisena vaihdat pankkia tai vakuutusyhtiötä jos haluat jos se 80 v ei ole holhoojasi. Miksi keskustelet jos et kestä toisenlaisia mielipiteitä?
Meilläkin viiskymppiset vaihtoivat asuntoa ja pankkia, ok, yotesin. Pankinvaihdon tiesin siitä että antoivat lastenlasten uudet tilinumerot kun merkkipäivät muistan niille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 4 on niin tuttua! Jotenkin vanhemmilleni ei mene perille, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin he ovat tehneet. Esim. kilpailutin vakuutuksia > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu yhtiö X:n asiakkaita. Pankkia ei voi vaihtaa > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu pankki Y:n asiakkaita. Mitään mobiilisovelluksia ei voi asentaa (osaavat kyllä käyttää älypuhelimia), koska ennenkin pärjättiin ilman. Olen opetellut sulkemaan korvat kun aiheesta saarnaaminen alkaa.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen kertoilee vanhemmilleen noinkin tarkkaan asioita? Luojan kiitos lapseni eivät rasit minua vakuutuksillaan ja raha-asioillaan. Enkä minä heitä niillä enkä sairauksillani enkä kotitöilllään. 80 v
Meillä on tapana keskustella eri asioista ja
Eli heillä ei saisi olla näissä keskusteluissa omia mielipiteitä vaan heidän pitäisi myötäillä sinua?
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmettelen näitä kun minä 80 v olen vielä pärjännyt ihan itse. Lapset yrittää urkkia sairauksistani ja tee nyt niin ja vaadi enemmän terveyakeskuksesta. En mielestäni rasita heitä.
Sukulaisnainen, sinkku, pärjäsi kuolemaansa ilman lapsia, siivouksen tais ostaa.
Minusta tuntuu että täällä liioitellaan koko ajan vanhusten tuottamaa vaivaa. Tutut naapuriparskunnat, useampi, on 85 -90. Kaikki he ajavat autoa, käyvät kaupassa, kummankin ainoat lapset asuvat muualla. En tiedä ostavatko jotain siivousta, sen kummempaa ei ainakaan.
Ihan noin tilastollisesti yli puolet miehistä kuolee alle 80-vuotiaana. Kiva että sinulla on valikoitunut ystäväpiiri, mutta siitä ei voi tehdä yleistyksiä koko kansaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 4 on niin tuttua! Jotenkin vanhemmilleni ei mene perille, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin he ovat tehneet. Esim. kilpailutin vakuutuksia > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu yhtiö X:n asiakkaita. Pankkia ei voi vaihtaa > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu pankki Y:n asiakkaita. Mitään mobiilisovelluksia ei voi asentaa (osaavat kyllä käyttää älypuhelimia), koska ennenkin pärjättiin ilman. Olen opetellut sulkemaan korvat kun aiheesta saarnaaminen alkaa.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen kertoilee vanhemmilleen noinkin tarkkaan asioita? Luojan kiitos lapseni eivät rasit minua vakuutuksillaan ja raha-asioillaan. Enkä minä heitä niillä enkä sairauksillani enkä kotitöilllään. 80 v
Meillä on tapana keskustella eri asioista ja
Okei, eli erilainen mielipide on henkilökohtainen loukkaus ja hyökkäys sinua vastaan?
Pappani vetaisi kyllä elämänsä aika kunnioitettavasti läpi. Omillaan eleli päälle 90veeksi kepin kanssa liikkuen ja autolla ajaen ja vasta viimeisenä viikkona oli niin avuton että vietiin sairaalaan missä sitten kuoli. En tiennyt hänen sairauksistaan mutta jos sairasteli, niin ei sitä päälle päin ainakaan huomannut. Pääkin oli terävä loppuun saakka. Olisipa kaikilla yhtä hyvä tuuri vanhentuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä narsistisen itsekeskeistä toimintaa tuon ikäluokan ihmisille.
Eihän 50 v suinkaan ole narsisti jos vain hänen asiansa on tärkeitä ja vaatii vanhuksilta täyttä huomiota niille? Pöh, vanhojen asiat ja sairaudet, mitä niistä kun MINÄ
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samaa ja erityisesti isäni kanssa joka kaataa kaiken pahan olonsa muiden niskaan rähjäämällä ja kiukuttelemalla. Ei ole muistisairaus, vaan perusluonne joka on muuttunut vielä kulmikkaammaksi kun ikää ja vaivoja on tullut.
Äiti on täysin kykenemätön käsittelemään kremppojaan. Ravaa lääkäreillä ja fyssarilla, mutta ei tee harjoituksia joita saa, ei käytä niveltukia joita on kunnasta annettu. Valittaa, kun närästää niin kauheasti, mutta juo valehtelematta pannullisen kahvia joka päivä.
Kuuntelen ja mutisen jotain hyväksyttävän tapaista ja pidän itseni henkisesti etäällä. Fyysisesti käyn vanhempieni luona aika useinkin, asuvat samassa kaupungissa. Ja lapsenlapset on heille tärkeitä ja he myös lapsenlapsille. Heille isäni ei sentään rähjää, mutta minulle ja sisaruksilleni kyllä.
Terveydenhuoltoa kuormittaa tavattomasti nämä boomerit, jotka haluavat hoivaa ja hoitoa. Juurikin, koska tunnetaitoja ei juurikaan ole, esimerkiksi sairauksien pelkoa ja sen tuomaa ahdistusta läyhätään terveyskeskuksessa tyyliin minun kengänhiertämäni pitää hoitaa heti koska minulla on diabetes ja siitä voi tulla yleisinfektio. Röntgenkuvat ja antibioottikuurit ovat sellaista mieluisaa hoivaa, jumppaohjeet taas koetaan ennemminkin halventavana. Tämä on siis päivittäinen ilmiö ja tuttu terveydenhoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina ihmettelen näitä kun minä 80 v olen vielä pärjännyt ihan itse. Lapset yrittää urkkia sairauksistani ja tee nyt niin ja vaadi enemmän terveyakeskuksesta. En mielestäni rasita heitä.
Sukulaisnainen, sinkku, pärjäsi kuolemaansa ilman lapsia, siivouksen tais ostaa.
Minusta tuntuu että täällä liioitellaan koko ajan vanhusten tuottamaa vaivaa. Tutut naapuriparskunnat, useampi, on 85 -90. Kaikki he ajavat autoa, käyvät kaupassa, kummankin ainoat lapset asuvat muualla. En tiedä ostavatko jotain siivousta, sen kummempaa ei ainakaan.
Ihan noin tilastollisesti yli puolet miehistä kuolee alle 80-vuotiaana. Kiva että sinulla on valikoitunut ystäväpiiri, mutta siitä ei voi tehdä yleistyksiä koko kansaan.
Eo vaan naapurit . Ja kyllä myös lasten appivanhemmat eri puolilla suomea. Mekin kyllä olemme pitkäikäinen suku, vanhin nyt 98, asuu vaimonsa 90 kanssa, yleensä 90 -+ ollut kuolinikä, ei hoitokoteja. Joku parin viikon sairaalajakso ennen viimeistä henkäystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä narsistisen itsekeskeistä toimintaa tuon ikäluokan ihmisille.
Ensin ovat hoitaneet sisaruksia, sitten omat lapset ja siihen päälle omat vanhemmat, sitten lapsenlapset niin eiköhän suoda vähän enemmänkin ihan vaan omat asiat ?
No ainakaan mun äitini ei ole tehnyt yhtään noista, mutta YMMV. 😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samaa ja erityisesti isäni kanssa joka kaataa kaiken pahan olonsa muiden niskaan rähjäämällä ja kiukuttelemalla. Ei ole muistisairaus, vaan perusluonne joka on muuttunut vielä kulmikkaammaksi kun ikää ja vaivoja on tullut.
Äiti on täysin kykenemätön käsittelemään kremppojaan. Ravaa lääkäreillä ja fyssarilla, mutta ei tee harjoituksia joita saa, ei käytä niveltukia joita on kunnasta annettu. Valittaa, kun närästää niin kauheasti, mutta juo valehtelematta pannullisen kahvia joka päivä.
Kuuntelen ja mutisen jotain hyväksyttävän tapaista ja pidän itseni henkisesti etäällä. Fyysisesti käyn vanhempieni luona aika useinkin, asuvat samassa kaupungissa. Ja lapsenlapset on heille tärkeitä ja he myös lapsenlapsille. Heille isäni ei sentään rähjää, mutta minulle ja sisaruksilleni kyllä.
Terveydenhuoltoa kuormittaa tavattomasti nämä boo
Ja luulet että niitä määrätään jonkun boomerin tahdosta. Et tiedä mitään terveyskeskusten toiminnasta
On ymmärrettävää, että 80-vuotias on erilainen kuin 50-vuotias. Se on luonnon laki. Loppupuolella elämää 30-vuotta ikäeroa tekee paljon. Sanotaan, että vuosi lapsen kasvattaa ja vanhan vanhentaa.
Itse olen päätellyt, että lapsille on vaikeaa kohdata vanhemman vanheneminen. Ensiksikin haluaisivat heidän pysyvän samanlaisina kuin ennen. Vahvana ja pystyvänä tukipilarina. Toisena on vaikeaa kohdata man vanhemman vanhenemisen ja muuttumisen kautta oma ikääntymisensä. Tajuaa omankin rajallisuutensa.
Kun vanhemmat ovat elossa sitä ei voi väistää etteikö joudu kohtaamaan ikääntymisen, hiipumisen ja lopulta kuoleman. Sama on edessä taas vastaavasti nyt 50-vuotiaan ihmisen omilla lapsilla jos heitä on. 30 vuotta menee loppuajassa yllättävänkin nopeasti. Edellyttäen tietenkin, että ollaan kanssakäymisessä keskenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama täällä.
Usein saan vielä huudot päälle.
Kestän sen tämän vähän aikaa, mitä he täällä vielä ovat.
He pitivät minusta huolta ja raatoivat töissä, kun olin pieni.
Nyt on minun vuoroni auttaa.
Ei tiedä, missä kunnossa itse on tuon ikäisenä.
Murehdi mieluummin sitä miten pärjäät vanhempiesi kanssa jos ja kun heidän terveytensä heikkenee vanhuuden myötä ja joudut ottamaan vastuun heidän hoidostaan kuten kokoomus Orpon porvarihallitus kaavailee eli lapset hoitavat vanhempansa hautaan asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 4 on niin tuttua! Jotenkin vanhemmilleni ei mene perille, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin he ovat tehneet. Esim. kilpailutin vakuutuksia > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu yhtiö X:n asiakkaita. Pankkia ei voi vaihtaa > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu pankki Y:n asiakkaita. Mitään mobiilisovelluksia ei voi asentaa (osaavat kyllä käyttää älypuhelimia), koska ennenkin pärjättiin ilman. Olen opetellut sulkemaan korvat kun aiheesta saarnaaminen alkaa.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen kertoilee vanhemmilleen noinkin tarkkaan asioita? Luojan kiitos lapseni eivät rasit minua vakuutuksillaan ja raha-asioillaan. Enkä minä heitä niillä enkä sairauksillani enkä kotitöilllään. 80 v
emähölmö mee pois
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä narsistisen itsekeskeistä toimintaa tuon ikäluokan ihmisille.
Ensin ovat hoitaneet sisaruksia, sitten omat lapset ja siihen päälle omat vanhemmat, sitten lapsenlapset niin eiköhän suoda vähän enemmänkin ihan vaan omat asiat ?
Meidän perheessä nämä n. 75 -vuotiaat ovat kyllä vieneet omat lapsensa 1970-luvulla omille vanhemmilleen maalle hoitoon ja jääneet itse kaupunkiin töihin ja lomalle. Pyörähtäneet maalla samalla kun lapset ovat olleet pari kuukautta mummolassa. Me viisikymppiset kyllä muistamme ne maalaiskesät mummolassa, ei paljon vanhempia näkynyt :)
Sitten kun saivat lapsenlapsia 2000-luvun alussa monilla oli niin paljon omia menoja ja matkoja, että eivät apua edes tarjonneet. Ne omat lapset kun oli katsos hoidettu jo..... Täysin ovat unohtaneet kuinka paljon omat vanhempansa auttoivat aikoinaan....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä narsistisen itsekeskeistä toimintaa tuon ikäluokan ihmisille.
Ensin ovat hoitaneet sisaruksia, sitten omat lapset ja siihen päälle omat vanhemmat, sitten lapsenlapset niin eiköhän suoda vähän enemmänkin ihan vaan omat asiat ?
Meidän perheessä nämä n. 75 -vuotiaat ovat kyllä vieneet omat lapsensa 1970-luvulla omille vanhemmilleen maalle hoitoon ja jääneet itse kaupunkiin töihin ja lomalle. Pyörähtäneet maalla samalla kun lapset ovat olleet pari kuukautta mummolassa. Me viisikymppiset kyllä muistamme ne maalaiskesät mummolassa, ei paljon vanhempia näkynyt :)
Sitten kun saivat lapsenlapsia 2000-luvun alussa monilla oli niin paljon omia menoja ja matkoja, että eivät apua edes tarjonneet. Ne omat lapset kun oli katsos hoidettu jo..... Täysin ovat unohtaneet kuinka paljon omat
Jos nyt puhut vaan omasta perheestäsi etkä yleistä. Luuletko oikeesti kaikilla olleen maalaismummoloita?
Onhan se eri asia jutella asioista kuin kuunnella kieltoja ja määräyksiä. Jos viisikymppinen lapsi kertoo vanhemmalleen harkitsevansa pankin vaihtoa, niin ei siinä tarvitse mitään jyrähdystä miten sellaista ei tehdä. Pankin vaihtaminen on yleisluontoinen asia keskustella. Muuten siinä käy melko pian niin, että kun vanhempi kysyy kuulumisia, lapsi vastaa "eipä tässä kummempia" ja keskustelu tyrehtyy siihen. Onhan se surullista, jos vanhemman viimeisten vuosien aikana hänellä ei ole mitään keskusteltavaa oman lapsensa kanssa. Aikuiseen lapseen pitää suhteutua aikuisena eikä pitää häntä aina pienenä. Tuotakin voi harjoitella ajoissa, viimeistään sitten, kun lapsi muuttaa pois kotoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kohta 4 on niin tuttua! Jotenkin vanhemmilleni ei mene perille, että asioita voi tehdä eri tavalla kuin he ovat tehneet. Esim. kilpailutin vakuutuksia > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu yhtiö X:n asiakkaita. Pankkia ei voi vaihtaa > ei näin voi tehdä kun ollaan vuosikymmeniä oltu pankki Y:n asiakkaita. Mitään mobiilisovelluksia ei voi asentaa (osaavat kyllä käyttää älypuhelimia), koska ennenkin pärjättiin ilman. Olen opetellut sulkemaan korvat kun aiheesta saarnaaminen alkaa.
Miten ihmeessä aikuinen ihminen kertoilee vanhemmilleen noinkin tarkkaan asioita? Luojan kiitos lapseni eivät rasit minua vakuutuksillaan ja raha-asioillaan. Enkä minä heitä niillä enkä sairauksillani enkä kotitöilllään. 80 v
emähölmö mee pois
No pysy sinä pikkuhölmö vaavelina ja rasita 80 v omilla asioillasi ja kysymällä neuvoja. ( ja rahaa)
Onko se ihme että maailmankuva kapenee, kun itsessään se "maailmakin" tuppaa kapenemaan loppua kohden?
Ensin ovat hoitaneet sisaruksia, sitten omat lapset ja siihen päälle omat vanhemmat, sitten lapsenlapset niin eiköhän suoda vähän enemmänkin ihan vaan omat asiat ?