Kuinka pystyä kertomaan toiselle, että minulla on lapsi?

Jos seurustelu syvenee parisuhteeksi ja varsinkin, jos se johtaa uusperheen perustamiseen, edessä voi olla kovin vaihtelevia tilanteita. Jotkut sopeutuvat helposti uuteen, jotkut huonommin ja jotkut eivät lainkaan. On kuitenkin myös uusperheitä, joissa vallitsee tiivis perheyhteys ja rakkautta ja huolenpitoa riittää niin omille-, puolison- kuin yhteisillekin lapsille.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.

Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.

Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tuossa on mielestäni epärehellisyys. Kyllä. Sitä se on, jos oleellista asiaa elämässään piilottelee. Toinen on ehkä jo ehtinyt rakastua. Ei sillä asialla edes ole niin väliä, kun tuollainen jättää sellaisen olon, että toinen ei kerro kaikkea eikä siksi häneen voi luottaa.

Käsi ylös kaikki 25-30-vuotiaat miehet, jotka eivät säikähtäisi ja pakenisi kuullessaan suunnilleen ikäisellään treffailunaisella olevan 12 v. tytär? Yli kolmikymppiset ovat alkaneet nähdä perheitä ympärillään ja ehkä hiukan tottua ajatukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kysy nyt ensin onko ehkäisy kunnossa . Onko työssä ja varaa maksaa ELATUSMAKSUT.  Ota hänen syntymä aika ylös kun taas tulet raskaaksi tuskin isovanhemmat enää toista haluaa hoitaa vai mitä. ????  Maksatko itse isovanhemmillesi elatusmaksuja lapsesi hoidosta ???   Käytkö työssä saat palkkaa maksat itse vuokran ???   Käykö uusi miesystävä työssä ja onko hänellä rahaa ??   Oletko kehitysvammainen onko mies vammainen ??  

Käydään molemmat töissä. Minä ja tuo mies. Minä maksan lapsen kuluja kyllä. Vanhempani taas ajoittain ostavat tytölleni pieniä lahjoja ja esimerkiksi tyttären ruokia en maksa heille. Harrastuksen taas esim. maksan minä. Ja ei, emme ole kehitysvammaisia. Lähinnä minä olen ihminen jolle on sattunut vähän liikaakin elämässä. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelu syvenee parisuhteeksi ja varsinkin, jos se johtaa uusperheen perustamiseen, edessä voi olla kovin vaihtelevia tilanteita. Jotkut sopeutuvat helposti uuteen, jotkut huonommin ja jotkut eivät lainkaan. On kuitenkin myös uusperheitä, joissa vallitsee tiivis perheyhteys ja rakkautta ja huolenpitoa riittää niin omille-, puolison- kuin yhteisillekin lapsille.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen

Olisiko sinulla tuon keiton reseptiä? Voisi ratkaista monta ongelmaa.

Mies on siis aiemmin kertonut toivovansa perhettä etkä ole siinäkään tilanteessa maininnut että ai niin, mullahan on lapsi. Jos on naisena ollut haastavaa valita lapselleen isää, niin sen täytyy olla miehelle todella paljon vaikeampaa valita lapselleen äiti. Äidit kun usein kantaa sen päävastuun ja ap on antanut vastuun muille. Mitä se miehelle kertoo? Että hänestä saattaa tulla yksinhuoltaja. Jippii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko pois, ei yh-äidin kanssa tule mitään "vakavaa".

 

No, äläpäs nyt. Kyllä meillä yh-äideilläkin on vientiä, kunhan ns. kaikki kortit on avoimesti pöydällä. Itse en ottaisi miestä joka kertoisi kuukausien jälkeen, että hänellä on lapsi, joka ei edes asu hänen kanssaan. Olisin ihmeissäni, että mitenkä solmuun hän on asiansa saanut. Suomessa kun jopa päihdevanhemmat saa lapset luokseen.

Varmaan jonain linnakundien nyrkkeilysäkkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seurustelu syvenee parisuhteeksi ja varsinkin, jos se johtaa uusperheen perustamiseen, edessä voi olla kovin vaihtelevia tilanteita. Jotkut sopeutuvat helposti uuteen, jotkut huonommin ja jotkut eivät lainkaan. On kuitenkin myös uusperheitä, joissa vallitsee tiivis perheyhteys ja rakkautta ja huolenpitoa riittää niin omille-, puolison- kuin yhteisillekin lapsille.

Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.

Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepei

 

Kyllähän se minulta löytyy. Se on neidän sukuaarteemme. Resepti on sovitettu nykyaikaisen pienen perheen tarpeisiin. Alkuperäinen keitto valmistettiin muuripadassa ja siihen käytettiin kerralla monta kapallista perunoita ja useampi kulkukissa.

Kissanlihakeitto

400 g kissan lihaa (lapaa, etuselkää tai kylkeä)

1 l vettä

1 tl suolaa

1 tl kokonaisia maustepippureita

1 laakerinlehti

1 sipuli

3 porkkanaa

100 g lanttua

50 g palsternakkaa

50 g juuriselleriä

6 perunaa

10 cm purjoa

2 rkl tuoretta persiljaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko pois, ei yh-äidin kanssa tule mitään "vakavaa".

 

No, äläpäs nyt. Kyllä meillä yh-äideilläkin on vientiä, kunhan ns. kaikki kortit on avoimesti pöydällä. Itse en ottaisi miestä joka kertoisi kuukausien jälkeen, että hänellä on lapsi, joka ei edes asu hänen kanssaan. Olisin ihmeissäni, että mitenkä solmuun hän on asiansa saanut. Suomessa kun jopa päihdevanhemmat saa lapset luokseen.

Varmaan jonain linnakundien nyrkkeilysäkkeinä.

Ei nyt oikein tämä provoilu uppoa.

Senkun päräytät tiedon ilmoille. Jos se kaataa jonkun maailman, sitten se kaataa. No can do. Shit happens. Sitten se kohtaaminen ei vaan ollut match made in heaven, hyvä sitten niin. Vältyt monelta.

"Käydään molemmat töissä. Minä ja tuo mies. Minä maksan lapsen kuluja kyllä. Vanhempani taas ajoittain ostavat tytölleni pieniä lahjoja ja esimerkiksi tyttären ruokia en maksa heille. Harrastuksen taas esim. maksan minä. Ja ei, emme ole kehitysvammaisia. Lähinnä minä olen ihminen jolle on sattunut vähän liikaakin elämässä. Ap."

Kirjoitin aiemmin viestin, jossa epäilin ap:llä olevan elämänhallinnan ongelmia. Voi sitä vastustusta minkä viestini sai. Kuinka ollakaan, tuossahan ap itse sanoo, että elämässä on tapahtunut liikaa. Eli mitä?? Jos ne tapahtumat on sellaisia, ettei omaa lasta ole nähnyt kuin kerran kuukaudessa ja lomalla, niin miten ongelmainen tapaus onkaan kyseessä. Lievimmilläänkin äärettömän itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

"Käydään molemmat töissä. Minä ja tuo mies. Minä maksan lapsen kuluja kyllä. Vanhempani taas ajoittain ostavat tytölleni pieniä lahjoja ja esimerkiksi tyttären ruokia en maksa heille. Harrastuksen taas esim. maksan minä. Ja ei, emme ole kehitysvammaisia. Lähinnä minä olen ihminen jolle on sattunut vähän liikaakin elämässä. Ap."

 

Kirjoitin aiemmin viestin, jossa epäilin ap:llä olevan elämänhallinnan ongelmia. Voi sitä vastustusta minkä viestini sai. Kuinka ollakaan, tuossahan ap itse sanoo, että elämässä on tapahtunut liikaa. Eli mitä?? Jos ne tapahtumat on sellaisia, ettei omaa lasta ole nähnyt kuin kerran kuukaudessa ja lomalla, niin miten ongelmainen tapaus onkaan kyseessä. Lievimmilläänkin äärettömän itsekäs. 

Ap on ehkä traumatisoitunut jouduttuaan lapsena syömään kissanlihakeittoa. Sellainen voi vaikuttaa koko elämään 😼🍖🍲

Salailu ei kannata. Se kertoo itsestäsi ihmisenä, esim oletko luotettava, jos salailet asioita.

Sanontakin sen sanoo : sen minkä taakseen jättää niin edestään löytää.

Kissanlihakeiton ja öylättien ääressä keskustellen ihmissuhteiden vaikeimmatkin solmut aukeavat kuin tyhjää vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin ongelma tuossa on mielestäni epärehellisyys. Kyllä. Sitä se on, jos oleellista asiaa elämässään piilottelee. Toinen on ehkä jo ehtinyt rakastua. Ei sillä asialla edes ole niin väliä, kun tuollainen jättää sellaisen olon, että toinen ei kerro kaikkea eikä siksi häneen voi luottaa.

Käsi ylös kaikki 25-30-vuotiaat miehet, jotka eivät säikähtäisi ja pakenisi kuullessaan suunnilleen ikäisellään treffailunaisella olevan 12 v. tytär? Yli kolmikymppiset ovat alkaneet nähdä perheitä ympärillään ja ehkä hiukan tottua ajatukseen. 

Ja sitten on paljon sosiaalisia, ei mitään jöröjukkia miehiä jotka ovat kyllä tottuneet aina näkemään perheitä ympärillään, on sisarusten lapsia, kummilapsia ym.

Ei kaikki (nuoret) miehet elä missään nettimiesten jäykkäpiireissä. Eli voitte puhua vain omasta puolestanne! Sitäpaitsi osalla 25-30v miehistä on itselläänkin lapsia. 18-25v taas on romantikkoja eikä säikähdä vielä mitään, varsinkin siinä 18-22v on semmoset naapurinpoikaprinssit romanttisena kosioretkillä.

Mitä enemmän miehelle tulee ikää (ja pettymyksiä), sen epäluuloisemmaksi ja laskelmoivammaksi se tulee. Itse voisin ihan vaan yhdellä vilkaisulla sanoa, kenelle lapsi on ongelma ja kenelle ei. Sellaiset jäykemmät tapaukset tunnistaa kyllä heti naamasta, vaikka olisivatkin näennäisen rentoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelko pois, ei yh-äidin kanssa tule mitään "vakavaa".

 

No, äläpäs nyt. Kyllä meillä yh-äideilläkin on vientiä, kunhan ns. kaikki kortit on avoimesti pöydällä. Itse en ottaisi miestä joka kertoisi kuukausien jälkeen, että hänellä on lapsi, joka ei edes asu hänen kanssaan. Olisin ihmeissäni, että mitenkä solmuun hän on asiansa saanut. Suomessa kun jopa päihdevanhemmat saa lapset luokseen.

Varmaan jonain linnakundien nyrkkeilysäkkeinä.

Nettimiesten fantasia xD 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne on tullut huomattava määrä kommentteja. Kaikkia en ole lukenut. Näimme miehen kanssa tänään, kerroin hänelle asian. Tokaisin vain sen ulos suusta. Mies kai hieman järkyttyi kun en ollut kertonut aikaisemmin, mutta sanoi että jos meistä jotain enemmän tulee (edetty rauhakseen ja vasta se 2kk takana), haluaisi hän tutustua tyttäreeni. Kiitti että kerroin hänelle ja sitten vaihtoi ouheaihetta. On tulossa luokseni tänään, eli kaikki kai ok. Ap.

Hyvä! Teit oikein. Nyt voit kertoa asiasta lisää. Sinulla on varmasti helpottunut olo. 

Mä en kyllä usko YHTÄÄN tätä tarinaa :DDDDD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Iso lapsi jo, miksi et ole alkanut äidiksi vieläkään hänelle?

Maksatko vanhemmillesi jotain elatusmaksua? Vai maksaako vetonmaksajat?

Miksi vanhemmille pitäisi maksaa mitään? Ei kaikkien vanhemmat ole persaukisia - toisin kuin se nuori tyttö lapsen kanssa. 

Usein ensimmäisiä asioita mitä uudelle ihmiselle itsestään kertoo on parisuhdestatus sekä mahdollisten lasten määrä. Jos jompaa kumpaa peittelee niin kyse on siitä että yrittää antaa valheellista kuvaa itsestään, joka siksi että häpeää tilannettaan tai muusta syystä. Ehkä tässä on kyse siitä että sitouttaa toisen niin syvästi ettei totuuden selviäminen enää karkoita häntä. Miehethän tähän useimmiten syyllistyy, mutta ei naisetkaan näköjään ole immuuneja. Ja ymmärränhän minä että uuteen kiinnostavaan mahdolliseen kumppaniin haluaa tehdä hyvän vaikutuksen. Mutta ei se saisi olla valheellinen vaikutelma.

Itsellä on kumppani jolla myös on teini-iässä saatu isätön lapsi. Kyllä asia tuli hyvin aikaisessa vaiheessa ilmi ja minulla oli mahdollisuus harkita haluanko sekaantua asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Kissanlihakeiton ja öylättien ääressä keskustellen ihmissuhteiden vaikeimmatkin solmut aukeavat kuin tyhjää vaan.

Kiitos kissakeittoresptistä. Olisiko jollakulla vielä öylättiresepti, niin saataisiin asiat liikkeelle.

Eikö tuota kissanliha jankkaajaa voi vaan bannata. Kuinka idiootti pitää ihmisen olla, että saman mukahauskan jutun kertoo joka ketjuun? Eikö ole muuta elämää, vai onko niin iso vika päässä?