Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäisenä aloit aktiivisesti luopua kaikesta maallisesta?
21.09.2025 |
Täytin 46 tänä kesänä ja olen aloittanut luopumisen hiljalleen. Ulkonäöstä luopuminen, tavarasta luopuminen, kuluttavasta elämästä luopuminen, hyväksynnän tarpeesta luopuminen, turhista ihmissuhteista luopuminen. Olen luopunut myös seksistä kokonaan. Meikit heitin pois. En aja enää karvoja. En värjää hiuksia. Lopetin kauneuden ylläpidon oikeastaan kokonaan. Luovuin somesta. Luovuin alkoholista. Luovuin rahan ja kaikenlaisen materian tavoittelusta. En enää edes puhu ihmisille jos en halua, suurin osa ihmissuhteista on täysin tyhjänpäiväisiä. Luovuin muistoista joita olin hillonnut laatikoissa vuosikymmeniä.
On enää vain tämä hetki, lapset ja luonto. Ja lopullinen hiipuminen hiljalleen pois tästä maailmasta, rauhan ja seesteisyyden saattelemana.
Kommentit (22)
Juuri tuossa iässä, on luonnollista. Tuossa iässä luopuminen on suurta, olet menettänyt nuoruuden, lisääntymiskyvyn, kauneuden, et ole niin haluttu enää työmarkkinoilla, lapset ei tarvitse enää jne. Hirvittävä ajanjakso.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
52 vuotiaana luovuin loisivasta, ilkeästä, käskyttävästä, haukkuvasta ja rumenevasta miehestä. Sitten luovuin hänen tavaroistaan, aina kun tuli eteen. Samalla Olen luopunut tavaroista, jotka muistuttivat jotenkin hänestä. Laitin oikeastaan lähes koko kodin uusiksi. Valtavat määrät meni jätesäkeissä roskikseen. Ihana tunne. Sain vihdoin esim. hankittua pehmeitä karvaisia mattoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
No ei ne elämän ehtoovuodet mitäään hienoja ole. Kummatkin vanhempasni (76 ja 75v) liikkuvat rollaattorilla ja muisti on ilm.dementtiassa kummallakin. tuskin elävät edes 80 vuotiaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Joo itsepetos on lähes nolouden tasolla. En tiedä onko silmät ummistettu kaikelta, vai onko tämä sitä, että kukaan ei usko vanhenevansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parikymppisenä hankkiuduin eroon isoimmista huonekaluista ja sen jälkeen olen vetänyt extreme-minimalisti-linjaa. Se tuntuu hyvältä. Kaikkea on, mutta vain vähän. Tykkään myös meikeistä ja ihonhoidosta, se on sellaista itsensä hoivaamista ja hellittelyä laittautua, vaikkei enää kaikista kaunein olisikaan. Mutta teen sitä vain sen verran, mikä tuntuu itsestä hyvältä ja omassa rytmissä. Eikä kukaan vartaloani koskettele tai katsele, ketään en palvele. En myöskään sosiaalisesti: jos en itse koe suhdetta palkitsevaksi niin se jää siihen
Aistinautintoja on vielä. Taide, musiikki, meditaatio, liikunta, ruoka... Nyt tällaista elämää takana n. 15 vuotta. Varmaan hamaan tappiin mennään tällä linjalla. Voisin kuvitella eläväni myös ihan täysin laitosmaista eli esim. luostarielämää, mutta en halua sitoutua kristilliseen dogmaan ja toisaalta laitoksissa voi syntyä sosiaalisia ongelmia. Kerrostalo on kuitenkin vähän niinkuin vapaamuotoinen laitos
Olen 66 ja ei ole tullut mieleenkään luopua mistään. Koko ajan ostan cd ja vinyylilevyjä, kirjoja ja lehtiä, vaikka olen jo hukkumassa entisiin. Mielelläni eläisin 1000-vuotiaaksi ja ostelisin lisää noita kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole luopunut yhtään mistään paitsi turhasta tavarasta kotona. Kotini on tällä hetkellä just sellainen kun haluanko. Yritän vielä jollain tavalla kumminkin panostaa esim. ulkonäköön ja hyvään ruokaan ja lapsiin ja ystäviin. N60v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Joo itsepetos on lähes nolouden tasolla. En tiedä onko silmät ummistettu kaikelta, vai onko tämä sitä, että kukaan ei usko vanhenevansa.
Jostain syystä 80-vuotiaat ovat kuitenkin kaikista tyytyväisimpiä elämiinsä. Ehkä se arjen haastavuus tuo sitten myös merkityksen kokemusta. Ja toisaalta ulkoista validaatiota ei ole välttämättä saatavilla, joten itseluottamuskin on jo kasvanut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 66 ja ei ole tullut mieleenkään luopua mistään. Koko ajan ostan cd ja vinyylilevyjä, kirjoja ja lehtiä, vaikka olen jo hukkumassa entisiin. Mielelläni eläisin 1000-vuotiaaksi ja ostelisin lisää noita kaikkia.
Hamstraaminen viestii jostain köyhyystraumasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavat 40 vuotta sitten ollaan ilman mitään? Oletko jotenkin masentunut?
Mäkin täytin kesällä 46v enkä kyllä ajatellut aloittaa tuollaista luovuttamista. Kyllä mä haluan edelleen elää ja kokea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Mäkin olen hoitaja ja tiedän paljon ihmisiä jotka elää eläkkeellä mukavaa elämää. Nyt vähän todellisuudentajua peliin taas kerran eikä maalata piruja seinille täysin turhan takia. Mä olen 46v enkä todellakaan ajatellut vielä lopettaa elämistä. Ei ole lopettanut mun äitikään joka on 65v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Jotenkin en ole yllättynyt että tuollaisen ajatusmallin omaava henkilö on hoitaja.
Minä en juuri ole harrastanut 'mitään turhaa', mutta minulla on harrastuksia ja kämppä täyttynyt niihin liittyvistä materiaaleista. Miten te muut jotka harrastatte jotain - ette kait luovu niistä ja jää odottamaan kuolemaa? N lähes 80 v. Kuolinsiivouksen ja testamentin tein noin 6 vuotta sitten kun äitini kuoli.
Ap, sulla voi olla 54 vuotta jäljellä 😁 eli enemmän kuin olet elänyt.
Enpä ole ajatellut aloittaa.