Minkä ikäisenä aloit aktiivisesti luopua kaikesta maallisesta?
Täytin 46 tänä kesänä ja olen aloittanut luopumisen hiljalleen. Ulkonäöstä luopuminen, tavarasta luopuminen, kuluttavasta elämästä luopuminen, hyväksynnän tarpeesta luopuminen, turhista ihmissuhteista luopuminen. Olen luopunut myös seksistä kokonaan. Meikit heitin pois. En aja enää karvoja. En värjää hiuksia. Lopetin kauneuden ylläpidon oikeastaan kokonaan. Luovuin somesta. Luovuin alkoholista. Luovuin rahan ja kaikenlaisen materian tavoittelusta. En enää edes puhu ihmisille jos en halua, suurin osa ihmissuhteista on täysin tyhjänpäiväisiä. Luovuin muistoista joita olin hillonnut laatikoissa vuosikymmeniä.
On enää vain tämä hetki, lapset ja luonto. Ja lopullinen hiipuminen hiljalleen pois tästä maailmasta, rauhan ja seesteisyyden saattelemana.
Kommentit (43)
Vanhin mun tuntema ihminen on 104v ja hän asui vielä viime vuonna omassa kodissa. Nykyään on hoivakodissa.
Mä olen saman ikäinen ja samat tunnelmat. Myyn tavaraa pois ja selkeytän elämääni. Kyse ei ole kuolemisesta vaan jotenkin vaan koen ymmärtäneeni, mikä minulle on elämässä tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuossa iässä, on luonnollista. Tuossa iässä luopuminen on suurta, olet menettänyt nuoruuden, lisääntymiskyvyn, kauneuden, et ole niin haluttu enää työmarkkinoilla, lapset ei tarvitse enää jne. Hirvittävä ajanjakso.
HÄHHHÄÄÄ! Tajuatko että tuo sinun mielisairautesi on tuhonnut ainutkertaisen elämäsi? Tajuatko: Tuhonnut! Sinun elämäsi on tuo ripulipaskan osa, muilla on upeita elämiä. HÄHHHÄÄÄ!
Vierailija kirjoitti:
Juuri tuossa iässä, on luonnollista. Tuossa iässä luopuminen on suurta, olet menettänyt nuoruuden, lisääntymiskyvyn, kauneuden, et ole niin haluttu enää työmarkkinoilla, lapset ei tarvitse enää jne. Hirvittävä ajanjakso.
Ei, tämä on ihana ajanjakso. Mutta asiat pitää käsitellä omassa päässään ensin ja hyväksyä muutos.
Olen itse luopunut paljosta, mutta saanut myös tilalle paljon. Uusi elämänvaihe on alkanut, vaikka ulospäin voi näyttää samalta. Iso asia on lisääntymiskyvyn loppuminen, vaikka joku prosentin todennäköisyys (uudelleen) lisääntymiseen on ehkä vielä jäljellä.
n45
HÄHHHÄÄÄ! Tajuatko ap, että tuo sinun mielisairautesi on tuhonnut ainutkertaisen elämäsi? Tajuatko: Tuhonnut! Sinun elämäsi on tuo ripulipaskan osa, muilla on upeita elämiä. HÄHHHÄÄÄ!
Kuka vtun ylilutaturaani tätä ikärasismipaskaa oikein tuuttaa palstan täyteen??? Mene takaisin komeroon runkkuitkemään ja lopeta tänne ripulointi, luuseri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Joo itsepetos on lähes nolouden tasolla. En tiedä onko silmät ummistettu kaikelta, vai onko tämä sitä, että kukaan ei usko vanhenevansa.
Jostain syystä 80-vuotiaat ovat kuitenkin kaikista tyytyväisimpiä elämiinsä. Ehkä se arjen haastavuus
Oliko tämä vitsi!
MIKÄ YOUGHURT JA RAHKA KAIKESTA LUOPUNEELLE VAMMAISELÄKELÄÄSELLE????
ap
Minä luovuin ensimmäisenä aivojen käytöstä. Suosittelen lämpimästi kaikille.
Ap
Voe tokkiinsa! Kaek on heitettynnä saunan uunii ja nyt uotellaan ylöstempoomista. Mitenkäs teillä männöö?
65- vuotiaana aloin vähentää tavaraa kodistani, kuolinsiivousta lasten työn helpottamiseksi. Kaappi kerrallaan, joka päivä jotain poistoon. Eläkkeellä ehtii...
Vierailija kirjoitti:
Voe tokkiinsa! Kaek on heitettynnä saunan uunii ja nyt uotellaan ylöstempoomista. Mitenkäs teillä männöö?
Se piti lissäämäni jotta vähän holotnaa suattaapi olla yöseen aekoon kun alasti joutuupi nukkummaa...
Nyt vakavasti sairastuneena 60-vuotiaana olen tehnyt ns. kuolinsiivousta. Lisäksi olen lopettanut meikkauksen ja hiusten värjäyksen. Hankkiutunut turhasta eroon ja panostan elämyksiin ja hitaaseen elämään: tarkkailen luontoa, ulkoilen, tapaan perhettä ja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voe tokkiinsa! Kaek on heitettynnä saunan uunii ja nyt uotellaan ylöstempoomista. Mitenkäs teillä männöö?
Se piti lissäämäni jotta vähän holotnaa suattaapi olla yöseen aekoon kun alasti joutuupi nukkummaa...
Ei hätää, hurskas veljeni! Huomenna hän tulee! Nimittäin Teuvo! Laulakaamme Teuvo-lauluja jottei hän meitä turpaan tempaisisi! Ylistetty olkoon Teuvo!
Voi hyvänen aika! Täytän seuraavaksi 65 enkä ole luopunut mistään, paitsi hiusteni värjäämisestä. Elän edelleen täyttä elämää.
Viime vuonna aloin heittämään turhaa roinaa pois, eli 57v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdollisesti puolet elämästä vielä jäljellä ja nyt jo teet kuolemaa? Kamalaa.
Se loppupuolisko on kauheaa aikaa yksin ja raihnaisena. Ei siinä ole mitään odotettavaa että on ns puolet elämästä jäljellä kun se elämä on alamäkeä. Varmaan ihan pelastus että ihmiset ajattelevat näin positiivisesti vielä viiskymppisenä, että pitkä elämä edessä. Se hyvä aika elämästä on nimittäin nyt ihan oikeasti takana.
T. Hoitsu
Juurikin näin. Laitan lihoiksi sen mitä en tarvitse ja loppuelämän keskityn omaan ja läheisten hyvään elämään.
Sen tein fiksusti, etten edes yrittäjänä maksellut kuin minimieläkkeet, vaan sijoitin nekin varat. Jokaisen oli nähtävä jo 25 vuotta sitten, että tilanne tulee olemaan juuri sellainen kuin se nyt on.
Ettäkö tulisin ikimaailmassa pääsemään eläkkeelle, pah, ei tule tapahtumaan ja olin täysin oikeassa.
M44
Kotihoidon työntekijänä on tullut nähtyä monenlaista elämää. Minusta on ollut tosi kivaa katsoa kun 95v mummeli laittaa innolla joulua kotiin ja soittelee (harvoille elossa oleville) ystäville ja aina suihkun jälkeen haluaa papiljotit päähän ja valita nätit vaatteet yms. Kaikesta kauniista ja tutusta tulee hänelle hyvä olo ja mieli pysyy virkeänä. Vähän toisenlaisia on sitten ne jotka elää vuosikymmeniä sen pelkistetyn sängyn, nojatuolin ja telkkarin väliä odottaen että päivä kuluisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 66 ja ei ole tullut mieleenkään luopua mistään. Koko ajan ostan cd ja vinyylilevyjä, kirjoja ja lehtiä, vaikka olen jo hukkumassa entisiin. Mielelläni eläisin 1000-vuotiaaksi ja ostelisin lisää noita kaikkia.
Hamstraaminen viestii jostain köyhyystraumasta
Ei tämä ole hamstraamista. Levyjä kuunnellaan ja kirjoja sekä lehtiä luetaan!
Toivottavasti hankit tarvitsemasi terveydenhuollon kontaktin ja sait tarvitsemasi lääkkeet