Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin on hirveä pätemisen tarve parisuhteessa?
21.09.2025 |
Siis että ei nähdä sitä kumppania tasa-arvoisena, vaan ajatellaan että toinen on jotenkin huonompi, tyhmempi jne. Miksi kukaan edes haluaa suhteeseen henkilön kanssa jota ei pidä itsensä veroisena?
Itsellä on naisena tullut tällaisia pätijämiehiä vastaan. Nyt olen pohtinut, voisiko itseä nuorempi mies olla hyvä vaihtoehto. Ehkä niillä ei ole niin kovaa pätemisen tarvetta?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa jonkun esimerkin ap?
Tarkoitan ihan ylipäänsä sellaista asennetta, että se oma kumppani on jotenkin itseä tyhmempi ja alempana. Tämä ilmenee sitten kaikenlaisena piruiluna, ivallisena äänensävynä ja pätemisenä.
ap
No ehkä se on sitten vaan henkisesti sairas yksilö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapailin joskus miestä, joka piti itseään älykkönä. Olihan hän ihan älykäs, ei siinä, mutta hänen näkemyksensä älykkyydestä oli hyvin suppea, ja kaikki, jotka eivät siihen muottiin mahtuneet, olivat auttamatta tyhmiä hänen mielestään. Minä varsinkin. Ihmettelin silloin suuresti, että miksi ihmeessä hän haluaa seurustella idiootin kanssa.
Yritän kirjottaa niin, ettei tunnistettaisi. Pyrimme molemmat silloin opiskelemaan, ja hänen alansa oli hyvin spesifi, sellainen, josta ei voi olettaakaan, että randomit osaisivat kasuaalisti keskustella. Tätä hän sitten voivotteli isoon ääneen, miten on raskasta elää junttien kanssa, kun ei voi tästä asiasta kenenkään kanssa keskustella.
Hän teki myös tuota elokuvan keskeyttämistä selittääkseen mitä siinä tapahtuu, minkä joku muukin täällä mainitsi. Lisäksi jokainen mun valitsema elokuva oli osoitus heikosta älystäni. Ja oikeastaan kaikki muukin, mitä tein.
Viimeinen niitti mulle oli, kun esittelin erästä meidän yhteiseen harrastukseen liittyvää asiaa. Harrastus oli sellainen, joka vähän sitä älliäkin vaatii, ja työ oli hyvä. Hänkään ei sitä voinut kiistää, joten totesi, ettei se ole mun tekemä.
No ei tuo juttu kestänyt kuin muutaman kuukauden, mutta jäi hämmentävyydessään mieleeni. Joskus mietin, että mitähän kaverille kuuluu ja onkohan löytänyt arvoisensa neron kumppanikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa jonkun esimerkin ap?
Tarkoitan ihan ylipäänsä sellaista asennetta, että se oma kumppani on jotenkin itseä tyhmempi ja alempana. Tämä ilmenee sitten kaikenlaisena piruiluna, ivallisena äänensävynä ja pätemisenä.
ap
No ehkä se on sitten vaan henkisesti sairas yksilö
Ehkä sitten. Mutta se vaan kun näitä tuntuu olevan aika paljon.
ap
Vierailija kirjoitti:
Tapailin joskus miestä, joka piti itseään älykkönä. Olihan hän ihan älykäs, ei siinä, mutta hänen näkemyksensä älykkyydestä oli hyvin suppea, ja kaikki, jotka eivät siihen muottiin mahtuneet, olivat auttamatta tyhmiä hänen mielestään. Minä varsinkin. Ihmettelin silloin suuresti, että miksi ihmeessä hän haluaa seurustella idiootin kanssa.
Yritän kirjottaa niin, ettei tunnistettaisi. Pyrimme molemmat silloin opiskelemaan, ja hänen alansa oli hyvin spesifi, sellainen, josta ei voi olettaakaan, että randomit osaisivat kasuaalisti keskustella. Tätä hän sitten voivotteli isoon ääneen, miten on raskasta elää junttien kanssa, kun ei voi tästä asiasta kenenkään kanssa keskustella.
Hän teki myös tuota elokuvan keskeyttämistä selittääkseen mitä siinä tapahtuu . Lisäksi jokainen mun valitsema elokuva oli osoitus heikosta älystäni. Ja oikeastaan kaikki muukin, mitä tein.
Viimeinen niitti mulle oli, kun esittelin erästä meidän yhteiseen harrastukseen liittyvää asiaa. Harrastus oli sellainen, joka vähän sitä älliäkin vaatii, ja työ oli hyvä. Hänkään ei sitä voinut kiistää, joten totesi, ettei se ole mun tekemä.
No ei tuo juttu kestänyt kuin muutaman kuukauden, mutta jäi hämmentävyydessään mieleeni. Joskus mietin, että mitähän kaverille kuuluu ja onkohan löytänyt arvoisensa neron kumppanikseen.
Ymmärrän niin hyvin. Minullakin kokemusta miehestä joka pitää itseään älykkönä. Hänellä oli ihmeen kova tarve vähätellä kaikkea mistä pidin tai mitä tein.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut tuollainen mies. Hänen oli vaan väheksyttävä ja halvennettava joka käänteessä, kun oma itsetunto oli paperin ohut.
Häpesin häntä ja hänen moukkamaista käytöstä niin, etten lopulta kehdannut enää pyytää ystäviä meille lainkaan. Tai lähteä hänen kanssaan porukalla mihinkään.
Erohan siitä lopulta tuli. Tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Tapailin joskus miestä, joka piti itseään älykkönä. Olihan hän ihan älykäs, ei siinä, mutta hänen näkemyksensä älykkyydestä oli hyvin suppea, ja kaikki, jotka eivät siihen muottiin mahtuneet, olivat auttamatta tyhmiä hänen mielestään. Minä varsinkin. Ihmettelin silloin suuresti, että miksi ihmeessä hän haluaa seurustella idiootin kanssa.
Yritän kirjottaa niin, ettei tunnistettaisi. Pyrimme molemmat silloin opiskelemaan, ja hänen alansa oli hyvin spesifi, sellainen, josta ei voi olettaakaan, että randomit osaisivat kasuaalisti keskustella. Tätä hän sitten voivotteli isoon ääneen, miten on raskasta elää junttien kanssa, kun ei voi tästä asiasta kenenkään kanssa keskustella.
Hän teki myös tuota elokuvan keskeyttämistä selittääkseen mitä siinä tapahtuu, minkä joku muukin täällä mainitsi. Lisäksi jokainen mun valitsema elokuva oli osoitus heikosta älystäni. Ja oikeastaan kaikki muukin, mitä tein. <
Yhden tällaisen kusiaivon ottamuksia vuosia sitten seuranneena, päätyvät yleensä jonkun typeryksen kanssa yhteen. Joko itseään merkittävästi nuoremman ja siksi heikomman tai sitten jonkun oikeasti vähän yksinkertaisemman tapauksen. Jotkut ovat myös tottuneet ilkeilyyn esim. jos on sellaisen isän kasvatti, ja siitä onkin sitten luonnollista jatkaa samanlaisen miehen naiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ymmärrän niin hyvin. Minullakin kokemusta miehestä joka pitää itseään älykkönä. Hänellä oli ihmeen kova tarve vähätellä kaikkea mistä pidin tai mitä tein.
ap"
Päädyin joskus vahingossa seuraamaan tällaisen miehen lapsuudenperheen touhuja ja sieltähän se malli tuli vanhemmilta. Ei niin, että isä olisi nälvinyt äitiä, pari oli eronnut jo. Mutta isä nälvi lapsia, äiti nälvi lapsia. Toimintaan liittyi myös positiivista vuorovaikutusta, joka sitten sotkeentui tuohon jatkuvaan väkivaltaan. Erittäin sairas dynamiikka kaiken kaikkiaan ja onneksi itse pääsin siitä eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko kertoa jonkun esimerkin ap?
Tarkoitan ihan ylipäänsä sellaista asennetta, että se oma kumppani on jotenkin itseä tyhmempi ja alempana. Tämä ilmenee sitten kaikenlaisena piruiluna, ivallisena äänensävynä ja pätemisenä.
ap
No ehkä se on sitten vaan henkisesti sairas yksilö
Ehkä sitten. Mutta se vaan kun näitä tuntuu olevan aika paljon.
ap
Tuo on osa miehen perusluonnetta ja se tulee m-m vuorovaikutuksesta. Katso koiraita luonnossa, he eivät juuri muuta tee kuin siittävät ja ölisevät dominanssiaan. Mies joka ei tätä tee on poikkeus tai alisteisessa asemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäero ei takaa mitään päinvastoin voi hämätä. Olin pitkään itseäni paljon nuoremman kanssa, ja laitoin ongelmat ikäeron piikkiin. Jälkeenpäin vasta tajuan että käytti törkeästi hyödykseen. Isokokoinen ja oli väkivallan uhka, kun varasti omaisuuttani, kyttäsi ovellani ja tempaisi oven auki, kun halusi ruokaa. Ei välittänyt minusta, vain mitä hyötyi. Materian lisäksi halusi hyväksyntää ja normalisointia huonoudelleen. Toivon ettei olisi koskaan tavattu.
Tarkoitan ihan ylipäänsä sellaista asennetta, että se oma kumppani on jotenkin itseä tyhmempi ja alempana. Tämä ilmenee sitten kaikenlaisena piruiluna, ivallisena äänensävynä ja pätemisenä.
ap