Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En enää rakasta
20.09.2025 |
Tajusin tässä hiljattain, että en enää rakasta vaimoani. Miten kannattaa kertoa/järjestää? Löysin jo vuokrakämpän lokakuun alusta.
Avioliittoa takana 11v, lapset 6 ja 8v. Romantiikka ja läheisyys väheni lasten saannin myötä vuosien mittaan, kaikki keskustelut arjen käytännön asioihin liittyviä. Seksiä ei ole muutamaa yksittäistä kertaa lukuun ottamatta ollut kolmeen vuoteen.
Kämppiksinä ollaan käytännössä eletty, panin vaan merkille kun kesän aikana vaimon läsnäolo lähinnä ärsytti. En näe mitään pointtia jatkaa.
Ei varmaan kuitenkaan ole helppoa tulla jätetyksi, miten jätetyksi tulleet olisivat halunneet asian kerrottavan tai järjestettävän?
Kommentit (95)
Et oo varmaan mikään mestari ollut sänkypuuhissa. Mestaria himoitsee aina. Muutsma helmi on elämässä ollut.
Aiks hyviä paljon. Huonohs muutama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla olet yrittänyt keskustella ja korjata suhdetta?
Järjestänyt treffi-iltoja, yrittänyt löytää yhteinen harrastus, järjestänyt muutaman lomamatkan & vuokramökkireissun niin, että lapset hoidossa isovanhemmilla. Ja puhunut yhteyden puutteesta, ja kuinka intiimin yhdessäolon ja kahdenkeskisen ajanvietteen puute vaivaa minua. Tai siis pari vuotta sitten jaksoin vielä puhua, kämppiksiähän tässä ollaan viime aikoina oltu.
Tänä kesänä asia vaan jotenkin valkeni, että mitä älyä jatkaa kämppissuhdetta.
Mitä puoliso on tehnyt? Ei yhtään mitään. Ei kun taisi hän alkukesästä ennen syntymäpäivääni kysyä, haluanko käydä jollain marjaviinitilalla. Siellä käytiin ja monta sanaa ei vaihdettu.
Miksi ette ole käy
Jossain väestöliiton pariterapiassa käytiin muutaman kerran kun toinen lapsi oli n. 6kk.
Lähinnä molemmat naurettiin sille, kuinka huono se terapeutti oli.
Mistä oikein pitäisi puhua kun suhde kuoli vuosia sitten, eropäätös on tehty kuukausia sitten ja asutaan erillään? En voi edes lähettää ex-vaimolle viestejä.
Pitäisikö mennä puhumaan säästä? En edes.halua nähdä koko ihmistä.
Miksi ihmeessä olette hankkineet vielä kolmannen lapsen, jos suhde oli karilla jo toisen lapsen ollessa 6kk?
Mistä olet niin varma, että lasten äiti tulee vieraannuttamaan lapset keinolla millä hyvänsä? Suurin osa vanhemmista ei tee niin.
Täytyy kyllä sanoa, että aika munaton on ap, normaali, lapsistaan välittävä isä sanoisi taistelevansa lapsistaan loppuun asti. Mitä tämä tekee? "Eipä tässä mitään voi, etten näe lapsia enää koskaan". Hyi stana, mikä "isä"!
Vierailija kirjoitti:
Mistä olet niin varma, että lasten äiti tulee vieraannuttamaan lapset keinolla millä hyvänsä? Suurin osa vanhemmista ei tee niin.
Täytyy kyllä sanoa, että aika munaton on ap, normaali, lapsistaan välittävä isä sanoisi taistelevansa lapsistaan loppuun asti. Mitä tämä tekee? "Eipä tässä mitään voi, etten näe lapsia enää koskaan". Hyi stana, mikä "isä"!
Suhtautumisesta lapsiin päättelen, että tämäkin aloitus on vain keksitty skenaario, joka vain jatkuu niin kauan, kuin tätä täällä jaksetaan valvoa. Oikeassa elämässä ei kukaan isä jätä lapsiaan heti kättelyssä, että ikävä tulee, mutta ei voi mitään. Oikeassa elämässä ei tyydy siihen, että exä ei halua puhua eikä nähdä, koska tuossa vaiheessa on ihan pakko järjestää lasten asiat.
Tietysti, voihan noin munattomia miehiä olla, ei sillä. Jos ap oikeasti on, olen hirvittävän pahoillani, ellei ryhdistäydy suhteessa lapsiinsa.
"Miksi ihmeessä olette hankkineet vielä kolmannen lapsen, jos suhde oli karilla jo toisen lapsen ollessa 6kk?"
Mistä keksit kolmannen lapsen tähän hätään? Aloituksessa lukee, että meillä on kaksi lasta.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten asiallista pohdintaa, mutta lasten osuutta voisit miettiä vielä. Itse en ihan noin helpolla heistä irrottaisi, vaikka puolisosta eroon hankkiutuisinkin. Lapset tuossa suunnitelmassa eniten kärsivät, muutto kauas on heille melkoinen rangaistus vaikkeivät ole syyllisiä tilanteeseen.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Hän sanoi, ettei halua olla missään tekemisissä.
Murtaudunko vanhaan kämppääni ja hankin vielä rikosrekisterin, joka auttaa vieraannuttamaan entisestään?
Joku valvottu tapaaminen sosiaalitantan läsnäollessa kerran kahdessa viikossa kuulostaa huonolta vaihtoehdolta.
Kyllä sinulla on oikeus lapsiasi tavata. Miksi pitäisi tavata valvotusti? Oletko rikollinen?
En tiedä kovin hyvin näitä pykäliä. Tunnen vaan lähipiiristä pari tapausta, jossa isä saa taistella lapsen tapaamisesta, ja ex tekee kaikkensa tätä hankaloittaakseen. Ovat kovin uupuneita. Puhelimeen ei vastata, matkaliput jätetään ostamatta, ollaan 2 tuntia myöhässä, jne.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tuosta eniten kärsii, vaan eipä se tietysti sinua kiinnosta. olisiko kannattanut käydä vaikka pariterapiassa niin olisi voinut solmut aueta. Teillä on kuitenkin perhe eikö sitä olisi edes kannattanut yrittää pelastaa? vai tuliko sulle 50kympin villitys ja rupes menojalkaa vipattaa ja sutturat kiinnostaa? ymmärrätkö ettet jätä vain vaimoasi vaan myös ne lapset joiden kuuluisi olla sulle tärkeintä maailmassa ja mennä kaiken edelle
No mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä?
Pariterapiassa on käyty, eron mahdollisuudestakin ollaan puhuttu. Monesta paikasta olen lukenut, että riitelevät vanhemmat, jotka asuvat lasten takia vastentahtoisesti yhdessä on kehityksen kannalta haitallisempaa kuin avioero. Oletko oikeasti sitä mieltä, että kulissiliitto olisi tänä päivänä se paras vaihtoehto?
Antakaa jokin konkreettinen vaihtoehto ja ehdotus, älkääkä vaan sättikö. Menkää johonkin muuhun ketjuun, jos tavoitteena on haukkua miehiä. Asialliset kommentit hukkuvat tähän suoltamasi kaltaiseen paskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sit vaan eropaperit kärikseen vireille, varaat ajan lastenvalvojalle sopiaksesi lasten huollosta, tapaamisesta ja elatuksesta. Teet tulevan exän kanssa osituksen, jotta lasten on helpompi tehdä perunkirjoitus, kun potkaiset tyhjää. Jos ei muuta, niin dokumentti siitä, ettei ositettavaa omaisuutta ollut. Sit vaan katsomaan tilin saldoa, että minkälaisen juristin palkkaat käräjille lasten elatuskannetta varten. Pelionnea!
Kiitos!
Näin teen. Ei edes tuo ositus käynyt mielessä tässä myllerryksessä. Ei tavan ihmiselle tule välttämättä mieleen, mitä kaikkea byrokratiaa vaikka ero tai läheisen kuolema pitää sisällään. Mitä lastenvalvojalle kannattaa sanoa? Vuorovanhemmuus olisi optimi, mutta käsittääkseni tavallisin järjestely on joka toinen viikonloppu jne. Tämä on liian vähän, ja altistaa vieraannuttamiselle.
Tällaista lisää kiitos!
Tunkekaa vihakommentit hanuriinne, t. AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaa, mun mielestä on ehkä ihan hyvä olla jo se toinen asunto katsottuna kun alkaa puhua siitä, ettei rakkautta ole eikä tule. On nimittäin aika hirveää elellä siinä vaan saman katon alla muuten vaan, jos kerran tilanne on tuo.
Nimim. Kokemusta on
Siinähän ennättää sopia asioista, harjoitella neuvottelutaitoa, oppia kuinka pysyä rauhallisena kriisitilanteissa. Keskustella lasten asioista. Nim. Toinen jolla on kokemusta toimia näin.
Juuri näin, vaikka ei meillä lasten isän kanssa siinä kohtaa enää ollut hirveästi puhuttavaa, mutta otin lapset mukaan katsomaan asuntoja, ja valittiin sitten se, josta kaikki tykättiin. Näin lapsilla oli käsitys, mihin muuttavat kun ovat mun luona. Saivat itse sisustaa huoneensa. En ikimaailmassa olisi voinut vain häipyä ja jättää lapset tyhjän päälle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko aloittaja vähän tyhmä? Miksi pitäisi "rakastaa" jotakin puolisoa? Teillä on perhe. Huolehdi siitä vätys.
Rakastuminen on naistenlehtien satuja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sit vaan eropaperit kärikseen vireille, varaat ajan lastenvalvojalle sopiaksesi lasten huollosta, tapaamisesta ja elatuksesta. Teet tulevan exän kanssa osituksen, jotta lasten on helpompi tehdä perunkirjoitus, kun potkaiset tyhjää. Jos ei muuta, niin dokumentti siitä, ettei ositettavaa omaisuutta ollut. Sit vaan katsomaan tilin saldoa, että minkälaisen juristin palkkaat käräjille lasten elatuskannetta varten. Pelionnea!
Kiitos!
Näin teen. Ei edes tuo ositus käynyt mielessä tässä myllerryksessä. Ei tavan ihmiselle tule välttämättä mieleen, mitä kaikkea byrokratiaa vaikka ero tai läheisen kuolema pitää sisällään. Mitä lastenvalvojalle kannattaa sanoa? Vuorovanhemmuus olisi optimi, mutta käsittääkseni tavallisin järjestely on joka toinen viikonloppu jne. Tämä on liian vähän, ja altistaa vieraannuttamiselle.
Tällaista lisää kiitos!
Tunkekaa vi
Vaikkapa googlettamalla löytyy, mitä kaikkea erotilanteessa ottaa huomioon ja missä järjestyksessä asiat hoidetaan. Lisäksi apua voi saada maksutta kolmannen sektorin toimijoilta, joille voi soittaa tai käydä tapaamassa, mutta nämä ovat niin paikkakuntakohtaisia, ettei voi nimetä tässä. Myös seurakunnat tarjoavat apua, samoin perheneuvolat. Jokainen näistä toimijoista tukee yhteishuoltajuutta, joten saat varmasti puolueetonta apua.
Mielestäni olisi hyvä, jos jaksaisit hetken asua vielä lasten kanssa, jutella tilanteesta, että erosta huolimatta rakastat ja välität heistä (eikä kylmästi vaan kadota!) ja jos mahdollista, ottaa mukaan suunnittelemaan tulevaisuutta lapsen ikätason mukaisesti.
Lapsi ei tule ikinä antamaan anteeksi, jos nyt vain katoat heidän elämästään, etkä edes yritä yhteishuoltajuutta. He tulevat muistamaan sut isänä, joka vain häipyi ja jätti äidin pärjäämään yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten asiallista pohdintaa, mutta lasten osuutta voisit miettiä vielä. Itse en ihan noin helpolla heistä irrottaisi, vaikka puolisosta eroon hankkiutuisinkin. Lapset tuossa suunnitelmassa eniten kärsivät, muutto kauas on heille melkoinen rangaistus vaikkeivät ole syyllisiä tilanteeseen.
Mitä tässä oikein pitäisi tehdä. Hän sanoi, ettei halua olla missään tekemisissä.
Murtaudunko vanhaan kämppääni ja hankin vielä rikosrekisterin, joka auttaa vieraannuttamaan entisestään?
Joku valvottu tapaaminen sosiaalitantan läsnäollessa kerran kahdessa viikossa kuulostaa huonolta vaihtoehdolta.
Kyllä sinulla on oikeus lapsiasi tavata. Miksi pitäisi tavata valvotusti? Oletko rikollinen?
En tiedä kovin hyvin näit
Varmasti näille isille turhauttavaa ja väsyttävää, mutta näetkö, he taistelevat lapsestaan. Sä et aijo tehdä mitään.
Olet, ap, ajautunut siihen kuolemanlaaksoon, jossa kysyttäessä "haluaisit" keskustella suhteen korjaamisesta, mutta alitajuisesti olet kuitenkin päättänyt luovuttaa. Haluutko kuulla lisää? Sinua ajaa jokin epämääräinen kuvitelma, että asiat olisivat jotenkin muuten paremmin. Nyt mielestäsi se jotenkin muuten, on jossain muualla. Eron jälkeen noin parissa vuodessa, tajuat minkä emämunauksen teit, mitään uutta seksinnälkäistä kumppania ei löytynytkään, ruoho ei aidan takana ollut yhtään sen erilaisempaa. Se exäsi on ihan sama ihminen johon joskus ihastuit. Luulet, että rakkaus on jokin tunne joka pysyy ilman huolenpitoa, kunnes eräänä päivänä se olikin haihtunut pois, ja mitäs tässä sitten enää mitään kannattaa yrittää? Poissa mikä poissa? Se mitä sinun kannattaa tehdä, on löytää uusi näkökulma, yhteiset hyvät asiat ja elvyttää oleva suhde. Se mitä tod.näk. teet, on että annat mennä kun on alamäki. Häviät siinä pirusti, mutta oma on mokasi, eikä mikään mahti voi estää sinua mokaamasta, koska niin olet asian päättänyt. Etsit vain kokoelman verukkeita asialle, jotta voit uskoa niihin itsekin, edes vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan asiallinen aloitus eikä mitenkään harvinainen tilanne. Ehkä tuo vuokrakämpän hankinta jo ennen kuin edes on puhunut vaimolle, on vähän selän takana toimimista. Toisaalta onpa sitten paikka minne mennä jos tilanne kärjistyy kotona.
Mutta epäilen että erohalut tulee vaimollekaan yllätyksenä. Vaimo on ehkä itsekin miettinyt tätä, tuskinpa kukaan haluaa tieten tahtoen elää kämppissuhteessa.
Harvoin se liekki sieltä enää uudelleen syttyy, ihan sama kuinka monta kylpyläviikonloppua vietätte ilman lapsia. Meillä vähän sama, vuosi sitten miehen kanssa päätettiin erota, ehdittiin jo lapsillekin kertoa, mutta sitten pakitettiin kuitenkin. Jonkun aikaa meni paremmin, nyt on taas sellainen olo, että ehkä olisi sittenkin pitänyt erota jo silloin, nyt jossitellaan.
Käytännön vinkkinä, kuten täällä jos mainittiinkin, niin ehdottomasti lasten asiat mustaa valkoiselle, ihan ekana soitto lastenvalvojalle, jo edes ennen kuin muuttoauto on pihassa. Sinne kun voi olla viikkojen jono. Mitään ei kannata sopia puolison kanssa suullisesti, asiat kun jossain vaiheessa kuitenkin mutkistuu, tulee uusia puolisoita sotkemaan tilannetta, toisen tulot muuttuvat jne jne. niin sitten tapellaan että kuka maksaa ja kuinka paljon. Ei kannata lähteä kokeilemaan.
Vierailija kirjoitti:
Olet, ap, ajautunut siihen kuolemanlaaksoon, jossa kysyttäessä "haluaisit" keskustella suhteen korjaamisesta, mutta alitajuisesti olet kuitenkin päättänyt luovuttaa. Haluutko kuulla lisää? Sinua ajaa jokin epämääräinen kuvitelma, että asiat olisivat jotenkin muuten paremmin. Nyt mielestäsi se jotenkin muuten, on jossain muualla. Eron jälkeen noin parissa vuodessa, tajuat minkä emämunauksen teit, mitään uutta seksinnälkäistä kumppania ei löytynytkään, ruoho ei aidan takana ollut yhtään sen erilaisempaa. Se exäsi on ihan sama ihminen johon joskus ihastuit. Luulet, että rakkaus on jokin tunne joka pysyy ilman huolenpitoa, kunnes eräänä päivänä se olikin haihtunut pois, ja mitäs tässä sitten enää mitään kannattaa yrittää? Poissa mikä poissa? Se mitä sinun kannattaa tehdä, on löytää uusi näkökulma, yhteiset hyvät asiat ja elvyttää oleva suhde. Se mitä tod.näk. teet, on että annat mennä kun on alamäki. Häviät siinä pirusti, mut
Moni tälläkin palstalla on löytänyt paremman suhteen eron jälkeen. Ei ole mitenkään harvinaista.
Eikä todellakaan ole se sama ihminen, jonka kanssa menin naimisiin. Sen ihmisen kanssa oli juttuja, läheisyyttä ja seksiä. Nykyisen kanssa ei ole, vaikka sama henkilötunnus on.
Yhteisiä hyviä asioita on tyhjästä paha nyhjäistä. Se, että oli jonkin sortin käsitys siitä, että voi jollain tasolla luottaa on mennyttä, kun ex alkaa lapsilla kiristämään.
Huom! minä olen valmis huolehtimaan lapsista, ex on tässä esteenä
Vierailija kirjoitti:
Ihan asiallinen aloitus eikä mitenkään harvinainen tilanne. Ehkä tuo vuokrakämpän hankinta jo ennen kuin edes on puhunut vaimolle, on vähän selän takana toimimista. Toisaalta onpa sitten paikka minne mennä jos tilanne kärjistyy kotona.
Mutta epäilen että erohalut tulee vaimollekaan yllätyksenä. Vaimo on ehkä itsekin miettinyt tätä, tuskinpa kukaan haluaa tieten tahtoen elää kämppissuhteessa.
Harvoin se liekki sieltä enää uudelleen syttyy, ihan sama kuinka monta kylpyläviikonloppua vietätte ilman lapsia. Meillä vähän sama, vuosi sitten miehen kanssa päätettiin erota, ehdittiin jo lapsillekin kertoa, mutta sitten pakitettiin kuitenkin. Jonkun aikaa meni paremmin, nyt on taas sellainen olo, että ehkä olisi sittenkin pitänyt erota jo silloin, nyt jossitellaan.
Käytännön vinkkinä, kuten täällä jos mainittiinkin, niin ehdottomasti lasten asiat mustaa valkoiselle, ihan ekana soitto lastenvalvojalle, jo edes
Kiitos näistä ja voimia sinnekin!
T.ap
Vierailija kirjoitti:
Onko aloittaja vähän tyhmä? Miksi pitäisi "rakastaa" jotakin puolisoa? Teillä on perhe. Huolehdi siitä vätys.
Rakastuminen on naistenlehtien satuja
Jaa että pitäisi elää loppuelämä selibaatissa inhoamansa ihmisen kanssa saman katon alla? Vaan siksi ettei näyttäytyisi vätyksenä jollekin incelille tai pirttihirmulle?
Joo ei kiitos, pidä huonot mielipiteesi.
No ei ainakaan niin, että laittaa toiselle puhumatta avioerohakemuksen ja toinen saa tietää asiasta, kun tulee sähköinen ilmoitus avioerohakemuksesta.
Voin sanoa, että elämältä putosi pohja ja usko rakkauteen meni. Trauma tuosta tuli.
"Varmasti näille isille turhauttavaa ja väsyttävää, mutta näetkö, he taistelevat lapsestaan. Sä et aijo tehdä mitään"
Olen nähnyt mihin se johtaa. Kymmenen vuotta vanhentuneet silmissä. Ei pelkästään se, että vihaava puoliso sanelee, milloin saa tavata OMAA lastaan, vaan myös kaikki se muu henkinen väkivalta.
Väkivaltaiseen ihmiseen pitää katkaista välit.
Alue: Aihe vapaa
Jossain väestöliiton pariterapiassa käytiin muutaman kerran kun toinen lapsi oli n. 6kk.
Lähinnä molemmat naurettiin sille, kuinka huono se terapeutti oli.
Mistä oikein pitäisi puhua kun suhde kuoli vuosia sitten, eropäätös on tehty kuukausia sitten ja asutaan erillään? En voi edes lähettää ex-vaimolle viestejä.
Pitäisikö mennä puhumaan säästä? En edes.halua nähdä koko ihmistä.