En enää rakasta

No voithan sä seuraavalla kierroksella onnistua, tai sitä seuraavalla. Sääli  että puolisosi veikkasi väärää hevosta.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia, joita jakaa? Mitä kannattaa tehdä, mitä ei kannata tehdä? 

Lähinnä mietin, pitäisikö hakea töitä muualta ja vaihtaa maisemaa.

-ap

Luulen että kannattaa keskittyä lapsiin nyt vähän aikaan. Se on se yhteinen hyvä mitä teillä on ja siitä on hyvä huolehtia ja sen avulla rakentaa se aikuinen, entisten puolisoiden suhde. Siihen voi aina vedota 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla kokemuksia, joita jakaa? Mitä kannattaa tehdä, mitä ei kannata tehdä? 

Lähinnä mietin, pitäisikö hakea töitä muualta ja vaihtaa maisemaa.

-ap

Luulen että kannattaa keskittyä lapsiin nyt vähän aikaan. Se on se yhteinen hyvä mitä teillä on ja siitä on hyvä huolehtia ja sen avulla rakentaa se aikuinen, entisten puolisoiden suhde. Siihen voi aina vedota 

Laittoi viestin, että turha sitten yrittää lapsia tavata, kun et kerran halua olla isä

Ja blokkasi whatsappissa... Ikävähän niitä skidejä tulee, mutta en lähde vuosien vieraannuttamis/oikeusrumbaan. Etsin jo töitä muualta, Tanskassa potentiaalinen työtarjous.

Vanhemmuus ja parisuhde on kaksi eri asiaa. Parisuhteen voi lopettaa, jos se ei toimi. Vanhemmuuteen kun on ryhtynyt, sitä kannattaa vaalia koko elämänsä.

Vedä henkeä ja mieti miten toteutat isänä olemista jatkossa.

Muuten asiallista pohdintaa, mutta lasten osuutta voisit miettiä vielä. Itse en ihan noin helpolla heistä irrottaisi, vaikka puolisosta eroon hankkiutuisinkin. Lapset tuossa suunnitelmassa eniten kärsivät, muutto kauas on heille melkoinen rangaistus vaikkeivät ole syyllisiä tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmuus ja parisuhde on kaksi eri asiaa. Parisuhteen voi lopettaa, jos se ei toimi. Vanhemmuuteen kun on ryhtynyt, sitä kannattaa vaalia koko elämänsä.

Vedä henkeä ja mieti miten toteutat isänä olemista jatkossa.

Aikamoisia tarinoita täälläkin saanut lukea siitä, miten on tehty perättömiä lasuja ja levitelty valheita, joita on puitu käräjillä asti. Sitä odotellessa.

Jos (käytännössä ex-mutta vielä virallisesti) vaimo sanoo, että turha yrittää edes tavata lapsia, on hän tehnyt aikeensa jo melko selväksi. Tiesin, että ei hyvin mene suhteessa, mutta en nyt ihan tuollaista odottanut. Yrittääkö hän saada perumaan eropäätöksen vai mikä tuossa kiristyksessä on ideana? Nimenomaan lapsethan siinä kärsivät.

Outo aloitus. Ei ollenkaan pohdintaa, minne muuttaisin lasten kanssa vai jäisinkö tähän asumaan lasten kanssa ja vaimo muuttaisi pois. Vain kylmästi toteamus, että hommasin kämpän itselleni ja heippa lapset.

Vierailija kirjoitti:

Outo aloitus. Ei ollenkaan pohdintaa, minne muuttaisin lasten kanssa vai jäisinkö tähän asumaan lasten kanssa ja vaimo muuttaisi pois. Vain kylmästi toteamus, että hommasin kämpän itselleni ja heippa lapset.

Kaikkea ei pidä uskoa, mitä tänne sepustetaan.

Ei ihme jos aviopari etääntynyt jos mies ei ole läheisissä välissä yhteisiin lapsiin ja on valmis heidät hylkäämään.  

Näin naisen näkökulmasta; ensimmäinen moka että hommasit asunnon ja veit tavaroita ennakkoon pelkuruutesi vuoksi. Oletit negatiivisesti että vaimo rupeaa reuhaamaan. Tämä vaikeuttaa nyt lasten asioista sopimista ja muutakin. Kaiva nyt se mies esille (jos löytyy) mene käymään tai olkaa muuten yhteydessä, pyydä anteeksi tekojasi ja myönnä että mokasit ja pelkäsit ja haluat edelleen erota. Ota omalta osaltasi vastuu lapsista ja koeta helpottaa asioiden hoitamista, lapset kärsii eniten tuossa tilanteessa.  Ja muille pelkureille, ottakaa ero puheeksi ennen kuin hommaatte asuntoa, vaikka siinä tulisikin itkua ja raivoa niin tuollainen etukäteen salaa toimiminen on järkyttävää.

Palstamammoilta ei kannata neuvoja kysellä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet yrittänyt keskustella ja korjata suhdetta?

Järjestänyt treffi-iltoja, yrittänyt löytää yhteinen harrastus, järjestänyt muutaman lomamatkan & vuokramökkireissun niin, että lapset hoidossa isovanhemmilla. Ja puhunut yhteyden puutteesta, ja kuinka intiimin yhdessäolon ja kahdenkeskisen ajanvietteen puute vaivaa minua. Tai siis pari vuotta sitten jaksoin vielä puhua, kämppiksiähän tässä ollaan viime aikoina oltu.

Tänä kesänä asia vaan jotenkin valkeni, että mitä älyä jatkaa kämppissuhdetta.

Mitä puoliso on tehnyt? Ei yhtään mitään. Ei kun taisi hän alkukesästä ennen syntymäpäivääni kysyä, haluanko käydä jollain marjaviinitilalla. Siellä käytiin ja monta sanaa ei vaihdettu. 

Miksi ette ole käyneet parisuhdeterapeutilla puhumassaasiasta, tms.?

Väität, ettei vaimosi ole tehnyt kuin yhden asian tilanteen parantamiseksi mutta sinä olet tehnyt paljonkin. Oletko puhunut tästä vaimosi kanssa? Luulen näet, että monikin aviomies kuvittelee noin tietämättä, että vaimolla voi olla sama tunne: minä tässä vaan siedän ja sinnittelen mutta mies ei tee paljon mitään.

Puhukaa enemmän.

nmitäs tuosta nyt sitten turista..

Vierailija kirjoitti:

Outo aloitus. Ei ollenkaan pohdintaa, minne muuttaisin lasten kanssa vai jäisinkö tähän asumaan lasten kanssa ja vaimo muuttaisi pois. Vain kylmästi toteamus, että hommasin kämpän itselleni ja heippa lapset.

99,9 % miehistä on lastensa hylkääjiä. Miehille lapset ovat kuin autoja, korvaavat entiset lapset uusilla uuden kumppanin kanssa. Ei heitä kiinnosta lapsen kokema trauma hylkäämisestä.

Jaa, mun mielestä on ehkä ihan  hyvä olla jo se toinen asunto katsottuna kun alkaa puhua siitä,  ettei rakkautta ole eikä tule. On nimittäin aika hirveää elellä siinä vaan saman katon alla muuten vaan, jos kerran tilanne on tuo. 

Nimim. Kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

nmitäs tuosta nyt sitten turista..

Ei varmaan enää mitään, kun aloittaja oli jo tehnyt ratkaisunsa.

Hommat uuden vaimon, teet uudet lapset, kaikki alusta. Tosi ihanaa.

Hylkää omat lapsensa. Kaikki tarpeellinen sanottu. Hyvää matkaa ja loppuelämää.

Naiset, miksi noin hyökkäävä asenne? Olen joltain osin samassa tilanteessa. Eropäätös tehtynä miehen vuosia jatkuneen alkoholismin takia, ei yhteisiä lapsia, mutta en ole saanut kerrottua miehelle vielä päätöksestäni. Jos rakkaus on kuollut ja päätös erosta tehty, ei siinä enää paljon parisuhdeterapiat auta. Ja ap, mielestäni hienoa, että pohdit miten asiasta kertoa (ex-) vaimolle. Läheskään kaikki ei eron hetkellä toista arvosta niin paljoa, että edes vaivautuisi miettimään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä tavalla olet yrittänyt keskustella ja korjata suhdetta?

Järjestänyt treffi-iltoja, yrittänyt löytää yhteinen harrastus, järjestänyt muutaman lomamatkan & vuokramökkireissun niin, että lapset hoidossa isovanhemmilla. Ja puhunut yhteyden puutteesta, ja kuinka intiimin yhdessäolon ja kahdenkeskisen ajanvietteen puute vaivaa minua. Tai siis pari vuotta sitten jaksoin vielä puhua, kämppiksiähän tässä ollaan viime aikoina oltu.

Tänä kesänä asia vaan jotenkin valkeni, että mitä älyä jatkaa kämppissuhdetta.

Mitä puoliso on tehnyt? Ei yhtään mitään. Ei kun taisi hän alkukesästä ennen syntymäpäivääni kysyä, haluanko käydä jollain marjaviinitilalla. Siellä käytiin ja monta sanaa ei vaihdettu. 

Oletko ottanut eron puheeksi?

Jotenkin tuo, että sinulla on jo vuokrakämppä alkaen parin päivän päästä, mutta et ilmeisesti ole edes puhunut erosta, on aika raju yhdistelmä.