Lue keskustelun säännöt.
Pitkä avioliitto päättymässä, surutyö jo tehty loppuvaiheen kitumisen vuosissa.. OLEN VAPAA ETSIMÄÄN ONNEA
20.09.2025 |
10 vuotta siinä meni ja nyt alkaa uusi sivu elämässäni!
onko vinkkejä miten oppia elämään yksin? milloin kannattaa deittailla? mistä löytää miehen joka puhuu ja pussaa?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku lemmikki voisi auttaa pahimpaan yksinäisyyteen. Mieluummin lemmikki kuin uusi mies.
En ole ap, mutta vaikka eläimistä tykkään niin kotiini en niitä halua. Koirat vaatii niin paljon ja kissat taas on aika arvaamattomia. En halua että kotona kukaan seuraa minua tai säikyttelee. Kotona pitää saada olla rauhassa ja hiljaa.
Onpa ihme käsitys kissoista 🙄🙄🙄 Kissat ovat kivoja
t. 8 kissaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyään kyllä mieskulttuurissa on muodissa läiskiminen ja kuristaminen ja kaikenlainen naisviha. Mutta on niitä puhuvia ja pussaavia sentään olemassa, jotka ovat muodeista sopivasti pihalla. Minä löysin sellaisen. Tärkeää on tutustua kaikessa rauhassa ja kiinnittää huomiota siihen, millaiset jutut miehellä on ja millä tavalla hän naisista puhuu. Ja tietysti tärkeää on pitää hyvää huolta itsestään kaikin tavoin, se tuppaa pitkässä ja huonossa suhteessa unohtumaan.
Joo, ne ovat näitä pitkistä suhteista juuri ulostautuneita. Tuo sama hullun kiilto silmissä heillä kuin ap:lla. Jonkinlainen mania shokin keskellä. Pysyttelen kaukana, kunnes tasaantuvat ja löytävät oman itsensä ensin. Harmillisesti löytävät sen usein vähän ikävistä paikoista.
Tarkoitatko manialla toivoa ja elämäniloa? Aikuist
En vaan maniaa ja psykoosia. Ap on juuri ollut 15 vuotta miehen kanssa ja kuvittelee että nyt miestä vaihtamalla saa erilaisen miehen.
Kun ihmisellä on paljon suuria muutoksia meneillää, tällä on ns. vauhti päällä. Siinä on helppo ajaa puuta päin tai ottaa kyytiin joku, joka ei olekaan ihan sitä mitä kuvittelee tämän olevan, kun ei ole niin aikaa tutustua ja tarkastella. Toinen juttu että jos uusi suhde rakentuu vanhan raunoille tai perustuu esim. eksien haukkumiseen, mitä nämä kakkoskierrokset usein ovat, niin ne eivät ole enää parisuhteita vaan haaremeita. Sen suhteen perusta on se ykkössuhteen raunio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt hlvetti uutta äijää ota 😲
Olisi ihana saada hellyyttä, jota ilman olen mennyt liian pitkän ajan! Ap
Ei sitä hellyyttä saa alkamalla treffailemaan. Korkeintaan huonoa seksiä ja muita ongelmia. Mutta huomaat tämän kyllä vähän ajan päästä itsekin. Parasta mitä voit tehdä on opetella olemaan tyytyväinen ihan itsekseen.
En minä ole posliinia, en kuole siihen jos treffailu ei ole kivaa. Sitten vaan lopetan sen. Kai tosi monet nyt eron jälkeen vähän deittailee, vaikka ei olisi etsinnässä mitään vakavaa? Ap
Juu. Esimerkiksi threads on muuten täynnä näitä samalla tavalla maanisia ukkoja, kuin sinä olet nyt. Profiilissa lukee, että "avioero meneillään" eli ei ole edes virallisesti vapaa, mutta "tyttöjahti" kiinnostaa ja juuri tuo sama psykoottinen riemu.
Et nää miestäsi enää koskaan, sen panon takia. Buhahaa!
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tuo on osittain paskapuhetta että ensin pitää olla yksin onnellinen ja sitten vasta saa luvan lähteä etsimään parisuhdetta. Ei elämä etene noin suunnitelmallisesti. Ja me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä yritetään unohtaa kaikessa yksilökeskeisyydessä. Yksin olevalle ihmiselle on luvallista olla yksinäinen ja onneton.
Monella on etäiset välit omiin vanhempiin, jotka saattavat olla myös aika kusipäisiä luonteeltaan. Sama koskee sisaruksia. "Ystävät" ehtivät nähdä muutaman kerran vuodessa. Säännöllisesti nähdään työ- ja harrastuskavereita...
Ei ihmisiä ole tarkoitettu tälläiseen. Tuntuu että ainoa luonteva tapa olla läheisempi jonkun kanssa on parisuhde.
On sanonta, että liitto on vain niin onnellinen, kuin sen osapuolet erikseen. Ap vaikuttaa maaniselta, joten hänen perusonnellisuutensa taso voi vielä muuttua rajustikin, kun suurin shokki on ohi. Lauma voi tuoda elämään hyviä tai huonoja asioita. Ei se kaikkia palvele. Jos on pätevä ja vaikka kaunis, saattaa olla laumassa hierarkian pohjalla, sillä aiheuttaa muissa katkeruutta ja kateutta. Lauma on apinaelämää. Siinä on omat kommervenkkinsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen ap yksin omassa rauhassa elämistä ja siihen joku kiva mieskaveri/mieskavereita, joita tapailet, kun haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tuo on osittain paskapuhetta että ensin pitää olla yksin onnellinen ja sitten vasta saa luvan lähteä etsimään parisuhdetta. Ei elämä etene noin suunnitelmallisesti. Ja me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä yritetään unohtaa kaikessa yksilökeskeisyydessä. Yksin olevalle ihmiselle on luvallista olla yksinäinen ja onneton.
Monella on etäiset välit omiin vanhempiin, jotka saattavat olla myös aika kusipäisiä luonteeltaan. Sama koskee sisaruksia. "Ystävät" ehtivät nähdä muutaman kerran vuodessa. Säännöllisesti nähdään työ- ja harrastuskavereita...
Ei ihmisiä ole tarkoitettu tälläiseen. Tuntuu että ainoa luonteva tapa olla läheisempi jonkun kanssa on parisuhde.
Kiitos että sanoit tuon ääneen. Tuo "ensin pitää olla yksin onnellinen" -mantra on kyllä aika väsynyt ja epärealistinen. Totta kai voi kaivata läheisyyttä ja yhtey
Yleensä näissä suhteissa on vaan sellainen tietty kaava. Eka on merkittävin ja jos sen aikana tulee lapsia, niin usein myös pisin. Seuraava vastaa ekan puutteisiin ja kolmas tokan. Se selittämätön ihastuminen on aina johonkin henkilön ominaisuuteen, omaisuuteen tai piirteeseen rakastumista, josta haluaa oppia. Se itse henkilö jää paitsioon, ja sen vuoksi erotaan, kuten ap:kin teki nyt.
Kristillinen avioliitto katsoo asiaa toiselta näkökantilta, tämä on se eläinvaistoinen versio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa tapailla muslimimiehiä. Kohtelevat kuin kuningatarta.
Manuaalinen pään irroitus hartioilta, elävänä, tai muuten kunnianirhatuksi tuleminen, sehän se on "kuin kuningatarta kohtelisi" :D
Mutta mikäpä minä olen tuomitsemaan kenenkään tykkäämisiä ja haluamisia, ihmettelen vain ääneen....
Tilastojen mukaan, jos väkivaltaa haluaa vältellä, ei kannata myöskään kantasuomalaista katsella
Joo aika hirveetä on lukea joka päiväiset suomiuutiset missä naisia hakattu, pahoinpidelty ja tapettu. Ja ihan kantasuomalaisten miesten toimesta. Joo että suattaapi siis olla ettei se kantasuomalainen ole paras vaihtoehto mutta onhan niitä toki hyviäkin suomalaisia miehiä.
Valitettavasti se o
Nääh, eivät ne miehet ole sen kummempia missään muuallakaan. Samaa laulua tulee itä-aasiasta, intiasta, euroopasta ja amerikasta. Miehet ja naiset ovat yhtä fundamentaalisesti erilaisia, kuin muutkin naaraat ja koiraat. Ja suurin osa näistä elää erillään tai homososiaalisissa laumoissa, ei suinkaan keskenään jatkuvasti paritellen.
Avioliitto tähtää siihen, että ensin saa olla elukka ja sitten pitää kasvaa ihmiseksi, eli yli siitä elukkamaisesta vaistosta. Onneton liitto johtuu siitä, jos tämä ei onnistu, vaan menee elukkana hautaansa. Siihen ei yleensä 1 kumppani riitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestäni tuo on osittain paskapuhetta että ensin pitää olla yksin onnellinen ja sitten vasta saa luvan lähteä etsimään parisuhdetta. Ei elämä etene noin suunnitelmallisesti. Ja me ihmiset olemme laumaeläimiä, vaikka tämä yritetään unohtaa kaikessa yksilökeskeisyydessä. Yksin olevalle ihmiselle on luvallista olla yksinäinen ja onneton.
Monella on etäiset välit omiin vanhempiin, jotka saattavat olla myös aika kusipäisiä luonteeltaan. Sama koskee sisaruksia. "Ystävät" ehtivät nähdä muutaman kerran vuodessa. Säännöllisesti nähdään työ- ja harrastuskavereita...
Ei ihmisiä ole tarkoitettu tälläiseen. Tuntuu että ainoa luonteva tapa olla läheisempi jonkun kanssa on parisuhde.
Kiitos että sanoit tuon ääneen. Tuo "ensin pitää olla yksin onnellinen" -mantra on kyllä aika väsynyt ja epäreali
Yleensä näissä suhteissa on vaan sellainen tietty kaava. Eka on merkittävin ja jos sen aikana tulee lapsia, niin usein myös pisin. Seuraava vastaa ekan puutteisiin ja kolmas tokan. Se selittämätön ihastuminen on aina johonkin henkilön ominaisuuteen, omaisuuteen tai piirteeseen rakastumista, josta haluaa oppia. Se itse henkilö jää paitsioon, ja sen vuoksi erotaan, kuten ap:kin teki nyt.
Kristillinen avioliitto katsoo asiaa toiselta näkökantilta, tämä on se eläinvaistoinen versio.
Kristillinen avioliitto on tehty alunperin naisen ja lasten turvaksi. Nykyaikana naisten vapaus on vähän eri luokkaa, joten on vapaus miettiä rakkautta eikä vain taloudellista järkevyyttä. Jos kristinuskon on tarkoitus olla elävä uskonto, pitää uskaltaa miettiä kontekstia laajasti.
Ja sanon tämän kristittynä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku ankeuttaja on pölähtänyt keskusteluun spämmäämään aiheesta "toivo jo ilo on maanisuutta, kyynisyys ja ankeus aikuisuutta"
Etsi ensin hauskoja kavereita naisista! Sitten lähdette yhdessä iskemään miehiä ja katsomaan toistenne perään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunhan et aloita laastarisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et aloita laastarisuhdetta.
Jos surutyö on jo tehnyt, ei silloin tarvi laastaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et aloita laastarisuhdetta.
Jos surutyö on jo tehnyt, ei silloin tarvi laastaria.
Ei ap sitä ole oikeasti tehnyt
Vanhan kantturan on turha haaveilla rakkaudesta.
Panopuuksi saatat kelvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan et aloita laastarisuhdetta.
Jos surutyö on jo tehnyt, ei silloin tarvi laastaria.
Ei ap sitä ole oikeasti tehnyt
Kas, selvännäkijä. Sitten vielä ensi viikon lottonumerot, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vanhan kantturan on turha haaveilla rakkaudesta.
Panopuuksi saatat kelvata.
Kun lukee tälläisiä viestejä, sitä on iloinen että tuntuu täysin vieraalta puhua tuntemattomille noin rumasti. Varmaan hankalaa elää luonteeltaan noin rumana ihmisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on vapaus löytää uusia harrastuksia ja haasteita. Keskity aisioihin, jotka antavat iloa ja miellyttävät sinua. Kokeilemalla se(kin) selviää. Anna itsellesi aikaa tottua uuteen elämänrytmiin. Ole hyvä ja armollinen itsellesi. Päivä kerrallaan. Sinulla ei ole kiire mihinkään. Tsemppiä uudelle elämänjaksolle!
Kiitos :) Hyviä neuvoja! Odotan tosi paljon sitäkin, että voin itse laittaa juuri sellaisen kodin kuin haluan. Ap
Tässä ollaan asian ytimessä jotenkin. Yhteisen kodin laittaminen pitäisi olla sellainen projekti, että se tehdään yhdessä ja molempien ideat tulevat käytetyiksi, ja että molemmat diggaa toisen sisustusideoista, ainakin pääsääntöisesti. Jos on hyvin paljon erilainen maku, se voi olla ilmaus yhteensopimattomuudesta muillakin alueilla.
Yhteinen sisustus on tavallaan parisuhteen metafora, vertauskuva. Onko siinä molemmille tilaa? Jos on, syntyy synergiaa. Itse iloitsin suuresi kun mentiin naimisiin ja mieheni rapuna osasi tosi hyvin sisustaa, kodikkaasti ja lämmpimästi. Opin häneltä paljon tässä asiassa. Viihdyin niissä ilmapiireissä, jotka hän loi.
Mutta voi tilanne olla sellainenkin, että jompikumpi puolisoista ei halua "yhdistyä" vaan pitää erillisyytensä liitossakin. Tällä yhdistymisellä en tarkoita sitä, että ihmiset menettäisivät minuutensa liitoissaan, vaan sitä, että on yhteinen alue, joka jaetaan. Se ei kata kaikkea, ihmisellä on myös "oma elämä".
Tuo ei käy edes huonoksi vitsiksi