Yritin kuunnella ensimmäistä äänikirjaani, ja eihän siitä mitään tullut

"Äänitä omaa puhettasi ja kuuntele sitä. Voit vaihtaa nopeutta niin saat vaihtelua. Älykkyys ja kiinnostavuustakuu".

Ei, kun sitä varten on radion vaihtoehtona hyvä äänikirja.

Siitähän tästä keskusteltiin, eikä radiokanavista.

terveisin eri henkilö, kuin se, jolle viisastelit

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kaikille sovi. Mä en pysty kuuntelemaan ollenkaan. Joko alkaa ärsyttää lukijan ääni tai intonaatio tai väärin lausutut sanat, ja ylipäänsä se lukeminen on liian hidasta. Alan ajatella aivan muita asioita ja unohdan kuunnella. Luen itse kirjani, ja puuhaillessa kuuntelen musiikkia.

Tämä just. Hitaasti eli normaalisti kuunneltuna alkaa  nukuttamaan ja jos lisäät nopeutta, ei tunnelma enää pysy samana kirjassa.

Jos ei heti pysty keskittymään, niin kannattaa varmaan jatkaa yrittämistä. Kai se jossain vaiheessa alkaa sujua paremmin, ellei ole sitten jotain neuroepätyypillisyyttä joka kerta kaikkiaan estää keskittymästä mihinkään.

Tykkään kuunnella englanniksi kun siinä täytyy olla eri tavalla hereillä ja keskittyä paremmin. Kuuntelen aina bussimatkoilla, töihinkin mennessä 40 min yhteen suuntaan. Olisi outoa vain istua tuo aika tekemättä yhtään mitään samalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen paljon äänikirjoja, koska niitä kuunnellessa voi tehdä paljon muutakin. Kuntosalilla, käsitöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, lenkillä jne. En ole mikään musiikin kuuntelija, joten minulle sopii paremmin kirjojen kuuntelu myös lenkillä.

 

Mutta aina varoitellaan, että lenkkeillessä ei saisi kuunnella mitään kuulokkeista, koska se on turvallisuusriski. Itse kuuntelen kyllä joskus kävellessäni radiota, mutta se on vaikeaa jos ohi kulkee autoja, koska silloin en kuule mitä radiossa puhutaan.

Käytän kuuloketta vain toisessa korvassa, kuulee hyvin mitä ympärillä tapahtuu. Musiikin kanssa ei ehkä toimisi, mutta uutispodcasteja kuunnellessa ei äänenlaadulla ole juuri merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut lukijat ovat aivan kamalia, toiset taas kuin luotuja siihen hommaan. Myös kirjalla on merkitystä. Kaikki kirjat ei toimi äänikirjoina. Jos on kovin monimutkainen juoni, hirveästi kuvailua, paljon dialogia ja paljon henkilöitä, niin vaikeaksi menee, luen ne sitten itse. Esim Richard Osmanin dekkarit on ihan tuskaa kuunnella.

Kevyt hömppä, elämäkerrat ja kuunnelma tyyppiset, jotkut dekkaritkin toimii hyvin äänikirjoina. 

Ehkä paras kirja+lukija yhdistelmä mitä olen ikinä kuunnellut oli Kari Hotakaisen Ihmisen osa Ritva Valkaman lukemana. 

Kuuntelen paljon. Töissä pystyy hyvin työn ohessa. Jos tulee sellainen hetki, että pitää keskittyä tekemään jotain tarkempaa, niin napautan kirjan pauselle ja jatkan kohta.

Suomalaisista lukijoista en tiedä mitään, mutta uskoisin, että tilanne on sama kuin englanninkielisten kohdalla: parhaat lukijat ovat joko erinomaisia ammattinäyttelijöitä tai suorastaan ääninäyttelijöitä, ja jotkut ovat niin hyviä, että kuuntelisin melkein mitä tahansa vain saadakseni kuunnella heidän taitojaan. Jostain syystä, jota en siis tiedä, parhaat kuulemani äänikirjat on tallennettu 1990-luvulla. 

Olen jo oppinut kuuntelemaan äänikirjaa sieltä täältä ennen sen aloittamista, jottei tule pettymyksiä. Kirja jää kuuntelematta, kun naislukija kuulostaa kuristumaisillaan olevalta teinipojalta lukiessaan miesten repliikkejä. Samanlainen perusvika mieslukijoilla on se, että he saavat naishahmot kuulostamaan pikkulapsilta. Hyvä lukija ei "kuulosta miltään", vaan kuulija jotenkin vain tietää, millainen hahmo on kyseessä, ja kirja muutenkin kuulostaa samalta alusta loppuun. Kirjailija itse harvemmin onnistuu lukemaan omaa tekstiään kovin hyvin. 

Miten muuten on, onko Suomessa ääninäyttelijöitä, joita ei tunneta muunlaisesta esiintymisesä?

Olen kuunneellut äänikirjoja jo kymmenisen vuotta,,paljon. Kuuntelen vain rentoutuessani päivällä ja illalla nukkumaan mennessä. Ei voi muuten pysyä mukana.

EIHAN KUKAAN LUE KIRJOJAKAAN RUOKAA LAITTAESSA TAI SIIVOTESSA- haloo!

Vierailija kirjoitti:

Eihän äänikirjoissa pysty hahmottamaan teosta. Se jää irrallisiksi paloiksi. Aivojen kannalta laiskaa ja ajan haaskausta.

Siis SINÄ et pysty hahmottamaan kokonaisuutta. Ei kannata yleistää koskemaan muita 

En itsekään jaksa pelkästään kuunnella mutta esim autolla ajaessa tai kävellessä toimii hyvin. Sohvalla ollessa luen, en kuuntele.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelen paljon äänikirjoja, koska niitä kuunnellessa voi tehdä paljon muutakin. Kuntosalilla, käsitöitä tehdessä, ruokaa laittaessa, lenkillä jne. En ole mikään musiikin kuuntelija, joten minulle sopii paremmin kirjojen kuuntelu myös lenkillä.

 

Mutta aina varoitellaan, että lenkkeillessä ei saisi kuunnella mitään kuulokkeista, koska se on turvallisuusriski. Itse kuuntelen kyllä joskus kävellessäni radiota, mutta se on vaikeaa jos ohi kulkee autoja, koska silloin en kuule mitä radiossa puhutaan.

Minä lenkkeilen metsässä. Siellä ei ole edes hirviä saati karhuja. Kauriit juoksevat pakoon.

Vierailija kirjoitti:

Ei ne kaikille sovi. Mä en pysty kuuntelemaan ollenkaan. Joko alkaa ärsyttää lukijan ääni tai intonaatio tai väärin lausutut sanat, ja ylipäänsä se lukeminen on liian hidasta. Alan ajatella aivan muita asioita ja unohdan kuunnella. Luen itse kirjani, ja puuhaillessa kuuntelen musiikkia.

Joo, sama täällä. Ajatus alkaa harhailla ja on ihan yhtä tyhjän kanssa. Luen kirjani kirjana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuluttaakseni valveillaoloaikani neulon ja virkkaan ja samalla annan aivoilleni tekemistä kuuntelemalla äänikirjoja. Kun olin parissa vuodessa kyllästynyt YouTuben yms. ilmaislähteiden katkeileviin ja katoaviin äänikirjoihin ja netin vallanneeseen tekoälyroskaan, liityin brittiläiseen äänikirjakerhoon, jossa on valtava valikoima ammattilaisten lukemia kirjoja. En voisi olla tyytyväisempi. (Tai voisin siinä tapauksessa, ettei tarvitsisi maksaa.)

Jos vain kuuntelen, nukahdan muutamassa minuutissa. Minun on myös valittava riittävän yksinkertainen kertomus, koska muuten en pysy ollenkaan henkilöhahmojen perässä; unohdan nimiä, en muista hahmojen ulkonäköä, ja silloin, kun muistan, sekoitan henkilöitä toisiinsa. Korvien kautta en opi kunnolla, joten en edes yritä kuunnella tietokirjoja. Kuuntelen pätkiä kirjan eri puolilta kuullakseni, muuttaako lu

Muka kuunelmia, audiodraama ei vastaa entisiä kuunelmia yhtään. Ehkä moni ei ole oikeita kuunelmia kuullutkaan.

Jos ei lue, vaan vain kuuntelee, kirjoitustaito voi jäädä kehittymättä.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lue, vaan vain kuuntelee, kirjoitustaito voi jäädä kehittymättä.

Varmaan noin onkin nuorten kohdalla, joilla kirjoittaminen tarvitsee edelleen harjoitusta.

Itse jo eläkeläisenä kuuntelen äänikirjoja, mutta ei minun kirjoitustaitoni ole mihinkään hävinnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei lue, vaan vain kuuntelee, kirjoitustaito voi jäädä kehittymättä.

 

Varmaan noin onkin nuorten kohdalla, joilla kirjoittaminen tarvitsee edelleen harjoitusta.

Itse jo eläkeläisenä kuuntelen äänikirjoja, mutta ei minun kirjoitustaitoni ole mihinkään hävinnyt.

 

Palstan lainaukset eivät toimi. Minun kirjoitukseni ilmestyi tuohon väliin yksinään, vaikka kommentoin tuota edelläni olevaa, jossa mainittiin "kuunelma" kolme kertaa.

Olen kuunnellut äänikirjoja jo ainakin kaksikymmentä vuotta. Ensin kirjaston pikkukaseteilta sen jälkeen CD levyilta, edelleen kirjastosta lainattuna. Nyt kuuntelen kännykästä eri äänikirjatuottajilta, eniten olen käyttänyt Bookbeatia.

Muistan aivan alussa kuunnelleeni paljon Mika Waltaria ja näin hänen syntymäpäivänsä tienoolla (synt 19.9 ) suosittelen häntä edelleen. Muistan miten Sinuhe egyptiläinen Lars Svedbergin lukemana oli todella mieleen painuva teos.

Vierailija kirjoitti:

Olen kuunnellut äänikirjoja jo ainakin kaksikymmentä vuotta. Ensin kirjaston pikkukaseteilta sen jälkeen CD levyilta, edelleen kirjastosta lainattuna. Nyt kuuntelen kännykästä eri äänikirjatuottajilta, eniten olen käyttänyt Bookbeatia.

Muistan aivan alussa kuunnelleeni paljon Mika Waltaria ja näin hänen syntymäpäivänsä tienoolla (synt 19.9 ) suosittelen häntä edelleen. Muistan miten Sinuhe egyptiläinen Lars Svedbergin lukemana oli todella mieleen painuva teos.

Puheesi on minulle kuin n-sana kerien mongerrusta

Onhan selvää, että äänikirjat ovat heikkolaatuisille kansalaisille. Pitäähän heillekin jotain olla.

Jaha, trollit löysivät tiensä tähänkin keskusteluun.