Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tietynlaisen aikuisuuden vaatimisen, esimerkiksi juuri vastuun ottamisen suhteen. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että aikuisuuteen kuuluisi tietyt harrastukset tai tietynlainen tapa elää. Itse määrittelisin aikuisuuden myös siten, että ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ja jollekin ne lapselliset harrastukset tai vaikkapa paikalleen asettumisen välttely voivat lisätä onnellisuutta, joten miksipäs ei? 

Mielestäni harrastus itsessään ei tee lapselliseksi, vaan tyyli miten harrastaa. Jos esimerkiksi tykkää kirjoista ja haaveilee kirjailijaksi ryhtymisestä. Lapsellinen tyyli ja asennoituminen on haaveilla ja suhtautua asiaan kevyesti- eli tekee lukemista ja kirjoittamista vain silloin kun on kiva fiilis, mutta samalla kuvittelee että kirjailijan ura olisi itselle sopiva ja tällä tyylillä portti siihen aukeaa. Aikuismaisempi tyyli on ensin tiedostaa totuus ja tehdä p

Eli aikuisuus on sitä, että tekee hauskaksi tarkoitettua asiaa vakavalla asenteella?

Vierailija kirjoitti:

On kivaa olla lapsellinen ja hyvätuloinen kolmikymppinen.

Niillä tuloillahan elättäisi vaikka yhden ylimääräisen suun. 😊

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmaksi pääsee kun osaa paneskella, ei se muuta vaadi. Kaiken muun voikin sitten ulkoistaa yhteiskunnalle." 

Ei useimmat kolmekymppiset ole osanneet.

Kypsymättömiä aikuisia. Toista se oli ennen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhemmaksi pääsee kun osaa paneskella, ei se muuta vaadi. Kaiken muun voikin sitten ulkoistaa yhteiskunnalle." 

Ei useimmat kolmekymppiset ole osanneet.

Kypsymättömiä aikuisia. Toista se oli ennen.

Ovat kyllä osanneet paneskella, mutta eivät päästä vanhemmiksi. Hän implikoi, että pelkkä paneskelu riittää vanhemmaksi tulemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan  parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.

No sieltä prototyyppi. Tällaisia pullamössöisiä räkänokkia nykyaika kasvattaa. Naisvauva.

Todella reilusti puhut muista ihmisistä. Tuoko on aikuismaisuutta? Muiden lyttääminen ja aikuisvauvoiksi haukkuminen?

Nämä on näitä ympäripyöreitä "viisauksia", jotka käytännössä aina tarkoittaa vain hämmästelyä miksi muut ei elä samalla tavalla kuin minä.

Sitten kun näitä "aikuisten juttuja" luetellaan, niin jotakuinkin kaikki on asioita joiden ensisijainen tarkoitus on vain hakea hyväksyntää ulkopuolisilta.

Mitä taas tulee aloilleen asettumiseen, niin varsinkin nuorempiahan on kannustettu jo vuosikymmeniä siihen, että kasvakaa tuuliviireiksi, jotka on valmiita jättämään kaiken taakseen työn takia. Jostain syystä eritoten Suomessa tämä "aikuistuminen" tarkoittaa tällaista yksinäinen susi mentaliteettia, että jos ei halua kuin äärimmäisen pakon edessä jättää kaikkea taakseen, niin sitä on nyt jonkun sortin luuseri. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällö yksi pidennettyä teini-ikää viettävä 32v nainen, tosin en juo juurikaan alkoholia enkä käy baareissa sekä käyn kokopäiväisesti töissä ja on oma auto ja vuokrakämppä eli siinä mielessä olen ottanut vastuun elämästäni. Mutta sitten ne yhteiskunnan odotukset..

Monen vuoden työelämän jälkeen olen vihdoin rahallisesti hyvässä tilanteessa ja on mahdollisuus esimerkiksi reissata ja tarjota itselle juttuja, joihin ei 20-27 vuotiaana ollut mahdollisuutta, lisäksi mieleltäni muutenkin levollinen olo ja olen löytänyt ns itseeni panostamisen terveellisen ruoan ja liikunnan kautta, mukavia harrastuksia unohtamatta. Perhe-elämän näen niin että joutuisin luopumaan tästä kaikesta mukavasta jonka VIHDOIN olen onnistunut itselleni mahdollistamaan. 

Perhe-elämä vaikuttaa sivusta katsottuna aivan helvetin raskaalta, et moneen vuoteen saa nukuttua niin paljon kuin tarvitsisit, las

Lainaus ei taas toimi.. mutta ei voi harrastaa samalla tavalla kun on lapsia. Ei siskoni esimerkiksi koskaan pääse jumppaan ellei sitä ole suunniteltu päiviä etukäteen ja kuka hoitaa lapset jos mies töissä ja muutenkin se sitten sotkee kaikki muut ruokakauppa-aikataulut, ruoan teon, lapsen harrastuksiin kuskaamiset ja leikkitreffit jne, lenkille joo pääsee jossakin välissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan  parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.

No sieltä prototyyppi. Tällaisia pullamössöisiä räkänokkia nykyaika kasvattaa. Naisvauva.

Todella reilusti puhut muista ihmisistä. Tuoko on aikuismaisuutta? Muiden lyttääminen ja aikuisvauvoiksi haukkuminen?

Aikuisillakin on mielipiteitä. Vai oletatko, että sua pitää käsitellä silkkihansikkain ja hyysätä, kuten aina?

Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!

Kertoisitko ap, mitkä ovat mielestäsi lapsellisia harrastuksia?

Jos siskosi ei pääse jumppaan, ei se tarkoita, että kaikilla muilla olisi samanlainen tilanne. Järjestelykysymyksiä. Todella pienien asioiden vuoksi ollaan näköjään valmiita lykkäämään elämän parasta päätöstä. 



Ihmettelen kyllä myös, että etkö sitten nykyisin siivoa ja laita ruokaa, kerta vaiva jotenkin lisääntyisi lasten myötä? Samalla tavallahan se ruoka ja siivoamisen hoituu sinulla kuin nytkin. Jos sellaisia asioita teet edes.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!

Nämä mielipiteet ovat niitä, joiden vuoksi tuleva sotatila on hyvä. Opetetaan raipalla sitä elämän todellisuutta kun se ei mene muutoin jakeluun. 

Itselleni aikuisuuden määritelmät liittyvät siihen, miten elää osana yhteiskuntaa ja miten käyttäytyy muita kohtaan. Omaan elämään päätökset ovat yksilön omia valintoja eikä ole mitään yhtä oikeaa tapaa elää aikuisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä?

Sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista aihe vapaa -keskustelua tai vaikka poliitikkojen väittelyjä. 

Konkreettisia esimerkkejä, kiitos?

Tämä on oivallinen esimerkki. Aikuisuus on vastuuta, ei sitä, että joku antaa ne valmiit vastaukset. Jos vaivaudut lukemaan esim tätä ketjua löydät useita konkreettisia esimerkkejä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!

Nämä mielipiteet ovat niitä, joiden vuoksi tuleva sotatila on hyvä. Opetetaan raipalla sitä elämän todellisuutta kun se ei mene muutoin jakeluun. 

Siksihän meillä on tämä pullamössösukupolvi kun sodasta alkaa olla niin pitkä aika. Ollaan totuttu tähän loputtomaan hyvinvointiin, pidetään sitä *normaalina* - huolimatta muun maailman kärsimyksestä -, ja tämän myötä priorisoidaan hedonismi ja loputon vapaus. En toki toivo sotaa, mutta jokin järisyttävä, koko sukupolvea koskeva vaikea vastoinkäyminen tarvittaisiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tämä ole kaikissa asioissa välttämättä huono asia.

Sellainen liian vakava ja ollaan väkisin aikuisia tyyppinen ilmiö on aika paljon vähentynyt ja se on ihan tervettä, toki tällä asenteella ei usein pärjää kovin hyvin työelämässä, kun se on meillä vielä hyvin jäykkä ja vanhanaikainen ja tulee muutoksessa vasta jälkijunassa.

Ollaan väkisin aikuisia

kuvastaa hyvin miten ihmiset on irtautuneet todellisuudesta. Homo sabiens on aikuinen fyysisesti siinä 16-18 -vuotiaana. Henkinen, eli aivojen kehitys venyy sinne noi. 25-ikävuoteen. Biologisesti paras ikä saada lapsi naiselle on 20-30 vuoden välillä, jolloin hedelmällisyys on parhaimmillaan.

Yhtään millään mittapuulla vähän alle kolmekymppisenä ei enää olla nuoria, eikä varsinkaan lapsia. Jos 28v toimii kuten aikuinen, niin siinä on 0% väkisin aikuisena olemista. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Elämän helppous tekee sen ettei henkistä kypsymistä tapahdu. Joku ihminen on haastava? Feidaa se ja vaihda toiseen. Työpaikka on ikävä? Saikuta ja/tai vaihda työpaikka. Oma ala ei vastannutkaan odotuksia? Vaihtoon. Seurustelukumppanin kanssa vaikea tilanne? Laita kiertoon. Ei huvita tehdä ruokaa? Tilaa woltista tai osta kaupasta valmista. Ei jaksa kävellä/pyöräillä? Sähköskuutilla tai autolla pääsee. Lihavuus päässyt iskemään mutta rutiinien muutos järjestelmällisesti on liian pitkäpiimäistä? Laihdutusnappia naamaan tai leikkauspöydälle. Sitten bonuksena lellityt lapset: ei jaksa laittaa ruokaa, siivota, opiskella tai käydä töissä -> äääitiii/iisii -> äiti hoitaa juoksevat asiat, vippaa rahaa ja käy ostoksilla.

Omaa lasta ei voi peruuttaa tai laittaa vaihtoon, siksi osa nuorista välttelee vakkariparisuhdetta ja lapsia viimeiseen asti.

Ihmisen luontainen käytösmalli on hakeutua matalimman energian tilaan ja jos ei itse tiedosta löysiä tapojaan ja muuta rutiinejaan/käytöstään, pääsee länsimaisessa yhteiskunnassa eläen todella pienellä panostuksella.

Myös ajattelu on laiskistunut. Esimerkiksi viihteessä kulutetaan erittäin valmiiksi pureskeltua tuotetta, jota ei tarvitse pohtia tai työstää. Miten itse koen tämän ilmenevän? Kun kysyn joltakin millainen katsomansa elokuva oli, vastaus on lähinnä "ok". Yli kolmekymppiseltä luulisi tulevan muutama lause enemmän. Ei nyt mitään esseetä tarvitse tulla, mutta edes sen verran ajatuksia että henkilö osoittaisi edes hiukkasen verran tiedostavansa mitä katsoo.

Hyvä kirjoitus, samaa mieltä. Jos lapsia ei opeteta pettymään / anneta pettyä, resilienssiä ei synny. Olen työskennellyt nuorten parissa ja kasvattanut omat lapset aikuisiksi. Kiitollisuus on toinen asia, joka nykynuorilla loistaa poissaolollaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkkejä?

Sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista aihe vapaa -keskustelua tai vaikka poliitikkojen väittelyjä. 

Konkreettisia esimerkkejä, kiitos?

Tämä on oivallinen esimerkki. Aikuisuus on vastuuta, ei sitä, että joku antaa ne valmiit vastaukset. Jos vaivaudut lukemaan esim tätä ketjua löydät useita konkreettisia esimerkkejä. 

Ei, vaan mielipiteitä on monia. Siksi kaipaan esimerkkejä siitä, mikä sinun mielestäsi on lapsellista aikuismaisuutta. Kun saa paremman käsityksen siitä, voi ehkä muodostaa mielipiteen siitä. Ehkä aikuismaista ei kuitenkaan ole se, että ei osaa tarjota konkreettisia esimerkkejä silloin, kun on käynnissä keskustelu. Ei ymmärrystä laatikon ulkopuolelta.

Mitäs kolmekymppisistä, itse olen kuusikymmpisenä vielä monessa asiassa aivan kakara. Ja se on hemmetin hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!

Nämä mielipiteet ovat niitä, joiden vuoksi tuleva sotatila on hyvä. Opetetaan raipalla sitä elämän todellisuutta kun se ei mene muutoin jakeluun. 

Siksihän meillä on tämä pullamössösukupolvi kun sodasta alkaa olla niin pitkä aika. Ollaan totuttu tähän loputtomaan hyvinvointiin, pidetään sitä *normaalina* - huolimatta muun maailman kärsimyksestä -, ja tämän myötä priorisoidaan hedonismi ja loputon vapaus. En toki toivo sotaa, mutta jokin järisyttävä, koko sukupolvea koskeva vaikea vastoi

Samaa mieltä. En usko, että pelkällä kasvatuksella saavutetaan enää sukupolvitasolla tarvittavaa resilienssiä tai kokonaisvaltaista käsitystä ihmisyydestä/elämästä/yheisön säilymisestä. Korona ei riittänyt, minä veikkaan että tarvitaan sotatila. Ainakin vaikea informaatiosota (sähköttömyys/tilien toimimattomuus/vedettömyys).