Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin
Ei olla millään tasolla asetuttu aloilleen, harrastukset ns lapsenomaisia, ajatusmaailma naiivi. Mistä tämä kehitys johtuu?
Kommentit (250)
Pitää uskaltaa ottaa asiat vakavasti ja pitää uskaltaa tarttua asioihin. Jotkut häpeävät tätä ja se on hämmentänyt minua.
Pelkkä leikkiminen ja pelleily ei kasvata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!
Nämä mielipiteet ovat niitä, joiden vuoksi tuleva sotatila on hyvä. Opetetaan raipalla sitä elämän todellisuutta kun se ei mene muutoin jakeluun.
Siksihän meillä on tämä pullamössösukupolvi kun sodasta alkaa olla niin pitkä aika. Ollaan totuttu tähän loputtomaan hyvinvointiin, pidetään sitä *normaalina* - huolimatta muun maailman kärsimyksestä -, ja tämän myötä priorisoidaan hedonismi ja loputon vapaus. En toki toivo sotaa, mutta jokin järisyttävä, koko sukupolvea koskeva vaikea vastoi
Tämäkö on sitä paljon ylistettyä "aikuismaisuutta", että laitetaan seuraavat sukupolvet kärsimään omista valinnoista?
Jatkuvasti täälläkin vikistään kuinka nuoret on sitä ja tätä, hetkeksikään pysähtymättä miettimään, että ne on saatana teidän aikaansaannoksia. Nuoret/lapset ei ole luoneet tätä sitä ympäristöä missä kasvavat.
-eri
En ole ap, mutta vastaan. Päiväkausia kestävät larppailut jossain roolivaatteissa.
Eikö juuri korona aiheuttanut ihmisille yksinäisyyttä ja pahoinvointia?
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
Mielenkiintoinen ilmiö, että monet näkevät aiemmin tavoittelemisen arvoiset asiat vankilana. Toki on hyvä, ettei enää ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää elämää, sillä eihän nuo asiat ole ennenkään kaikille onnea tuoneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen voi olla vaikka kuinka aikuinen, muttei vaan halua lapsia tai omistusasuntoa. Aikuinen ihminen voi haluta reppureissata ja nähdä maailmaa. Aikuisena on lupa harrastaa tai ostaa asioita, jotka tuovat iloa elämään. Kuinka kurjaa olisikaan, jos aikuisuuden nimissä pitäisi luopua asioista, joista tykkää!
Nämä mielipiteet ovat niitä, joiden vuoksi tuleva sotatila on hyvä. Opetetaan raipalla sitä elämän todellisuutta kun se ei mene muutoin jakeluun.
Siksihän meillä on tämä pullamössösukupolvi kun sodasta alkaa olla niin pitkä aika. Ollaan totuttu tähän loputtomaan hyvinvointiin, pidetään sitä *normaalina* - huolimatta muun maailman kärsimyksestä -, ja tämän myötä priorisoidaan hedonismi ja loputon vapaus. En toki toivo sotaa, mutta jokin j
Ai hyvinvointai jossa ovat voineet kasvaa kädettömiksi ja vastuuttomiksi, ikuisesti paniikkihäiriöisiksi aikuisvauvoiksi? Eivät totta tosiaan luoneet. Sen tekivät aiemmat sukupolvet selkänahastaan, ja se taisi olla paha virhe,
Vierailija kirjoitti:
Tässä keskustelussa on monta tyyppiä, jotka nyt tuomitsevat muita jotka eivät noudata vakiintunutta kaavaa elämässään, mutta sitten myöhemmin saattohoidossa itkevät, kun eivät uskaltaneet elää elämää kuten olisivat halunneet. Aikuisuuteen kuuluu rohkeus valita myös vähemmän tallattuja polkuja, ei aina tarvi mennä massan mukana.
Ne polut on tallattu jo, siksi voi asettua aloilleen. Nykyiset kolmekymppiset elävät teinivuosiaan vielä pitkälle aikuisuuteen. En tiedä meneekö nuoruus sitten mielenterveysongelmissa, vai mikä on.
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppinen on vielä nuori.
Tietenkin on mutta ei ole nuori kuten nuoret ovat.
Vierailija kirjoitti:
En ole ap, mutta vastaan. Päiväkausia kestävät larppailut jossain roolivaatteissa.
... mutta sitten jos se on jossain keskiajan markkinoilla, niin se on aikuismaista koska se on liiketoimintaa? mutta jos sitä tekee huvikseen, niin se on lapsellista?
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri korona aiheuttanut ihmisille yksinäisyyttä ja pahoinvointia?
Mutta miksi se aiheutti? Syyt ovat aina henkilökohtaiset. Korona ei ole syy vaan vahva vaikutin.
Vierailija kirjoitti:
Jos siskosi ei pääse jumppaan, ei se tarkoita, että kaikilla muilla olisi samanlainen tilanne. Järjestelykysymyksiä. Todella pienien asioiden vuoksi ollaan näköjään valmiita lykkäämään elämän parasta päätöstä.
Ihmettelen kyllä myös, että etkö sitten nykyisin siivoa ja laita ruokaa, kerta vaiva jotenkin lisääntyisi lasten myötä? Samalla tavallahan se ruoka ja siivoamisen hoituu sinulla kuin nytkin. Jos sellaisia asioita teet edes.
Sori mutta kaikki eivät pidä kuolema-maailmaan orjien synnyttelyä "parhaana päätöksenä" vaikka se ihan kivalta hetken aikaa tuntuukin.
Outo analogia myös tuo siivoilu ja ruuanlaitto. Miehen kommentti kenties? Se että pesen oman paskaperseeni kerran päivässä lisääntyy aika reippaasti lasten myötä, ihan niin kuin kaikki muukin mitä joudun tekemään. Miesten pitäisi tämän päälle tehdä kolminkeraisesti työtä - elättää se paskaperseiden pesijän vaimon lisäksi ne paskaperseet. Onko miehistä siihen? Ei ole kuule ollut edellisistä sukupolvistakaan, joten mitä te vänisette nykyisten puolesta, jotka myöntävät tämän eivätkä pilaa toisten elämiä himollaan naisia ja lapsia kohtaan, niin kuin te pilasitte?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä?
Sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista aihe vapaa -keskustelua tai vaikka poliitikkojen väittelyjä.
Konkreettisia esimerkkejä, kiitos?
Tämä on oivallinen esimerkki. Aikuisuus on vastuuta, ei sitä, että joku antaa ne valmiit vastaukset. Jos vaivaudut lukemaan esim tätä ketjua löydät useita konkreettisia esimerkkejä.
Ei, vaan mielipiteitä on monia. Siksi kaipaan esimerkkejä siitä, mikä sinun mielestäsi on lapsellista aikuismaisuutta. Kun saa paremman käsityksen siitä, voi ehkä muodostaa mielipiteen siitä. Ehkä aikuismaista ei kuitenkaan ole se, että ei osaa tarjota konk
10+, osasit ihan itse päätellä, kun joku laittoi sinut vähän ponnistelemaan, eikä tarjonnut helppoa vastausta.
Tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat alkaneet päästä irti suomalaisesta perinnesynnistä. Mitähän tuo minusta oikein ajattelee.
Tämä on hyvä asia. Ei itseään pidä hävetä eikä alentaa syyttä.
Juttelin yhden kolmekymppisen kanssa. Oli iloinen, mukava ja kohteliaskin, mutta jutut oli samanlaisia kuin minulla kun olin ehkä kymmenen. Ei oikein löytynyt samaa tajuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö juuri korona aiheuttanut ihmisille yksinäisyyttä ja pahoinvointia?
Mutta miksi se aiheutti? Syyt ovat aina henkilökohtaiset. Korona ei ole syy vaan vahva vaikutin.
No mitäpä luulet? Olisiko eristäytyminen ja omaan kuplaan vetäytyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kolmikymppinen on vielä nuori.
Tietenkin on mutta ei ole nuori kuten nuoret ovat.
On vielä enemmän elämää edessä, kuin takana. Toivottavasti ainakin.
Olen 51 ja edelleen se sama tyyppi kuin 18-vuotiaana. Edelleen pelaan ja leikin eli olen lapsellinen. Ei kiinnosta mitä muut ajattelevat. On tässä toki aloilleen asetuttu ja aikuistuttu jossain määrin. Kaipa sitä kutsutaan vastuunkantamiseksi. Toisinkin olisi saanut tehdä halutessaan ja moni tekikin. Hyvä niin.
Lapset lähti jo junioria lukuunottamatta maailmalle. Jo silloin 90-luvun alussa oltiin sitä mieltä ettei meidän ikäluokasta tule koskaan mitään koska olimme laiskoja ja vihdykettä oli liikaa. Olimme siis osaamatonta pullamössösukupolvea. Mutta oli lama ja se piiskasi meidät taistelemaan kaikesta ja nyt me ja nuoremmat huoiehditaan näistä suurista ikäluokista. Samalla tavalla tämä nykyinenkin nuorten sukupolvi selviää, aika näyttää. Ei kaikkien tarvitse perheellistyä. Suomessa on hienoa kun on vapaus. Kaikkialla ei näin ole.
Tässä keskustelussa on monta tyyppiä, jotka nyt tuomitsevat muita jotka eivät noudata vakiintunutta kaavaa elämässään, mutta sitten myöhemmin saattohoidossa itkevät, kun eivät uskaltaneet elää elämää kuten olisivat halunneet. Aikuisuuteen kuuluu rohkeus valita myös vähemmän tallattuja polkuja, ei aina tarvi mennä massan mukana.