Lue keskustelun säännöt.
Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin
20.09.2025 |
Ei olla millään tasolla asetuttu aloilleen, harrastukset ns lapsenomaisia, ajatusmaailma naiivi. Mistä tämä kehitys johtuu?
Kommentit (232)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
No sieltä prototyyppi. Tällaisia pullamössöisiä räkänokkia nykyaika kasvattaa. Naisvauva.
Mahtaa ahdistaa kun kaikki ei halua elää mahdollisimman isot talolainat niskassa jonkun sattumanvaraisen "ihan ok" kumppanin kanssa välikausivaatevarastoa inventoiden 😂
Normaalilla ihmisellä on tuollaiset lainat kymmen vuoden sisään maksettuna - eli noin nelikymppisenä. Sulla on puhkiajettu etupylly ja tuulenhuuhtoma perse. Elämä takana.
Se luulee, että muiden elämä on ahdinkoa, koska omakin on. Ihan tyypillistä pullamössöjen copetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
No sieltä prototyyppi. Tällaisia pullamössöisiä räkänokkia nykyaika kasvattaa. Naisvauva.
Mahtaa ahdistaa kun kaikki ei halua elää mahdollisimman isot talolainat niskassa jonkun sattumanvaraisen "ihan ok" kumppanin kanssa välikausivaatevarastoa inventoiden 😂
Hih hih hih
Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.
Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista.
Yhteiskunta on holhonnut näitä etuuksillaan niin, että ei ole tarvinnut ottaa vastuuta itsestään. Eihän aikuisen kehossa oleva lapsi ole valmis holhoamaan toista lasta.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä?
Sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista aihe vapaa -keskustelua tai vaikka poliitikkojen väittelyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
No sieltä prototyyppi. Tällaisia pullamössöisiä räkänokkia nykyaika kasvattaa. Naisvauva.
Mahtaa ahdistaa kun kaikki ei halua elää mahdollisimman isot talolainat niskassa jonkun sattumanvaraisen "ihan ok" kumppanin kanssa välikausivaatevarastoa inventoiden 😂
Juu ja kun töissäkin rasittuu niin paljon, kun joutuu aamuisin heräämään, että tarvii saikkua jotta saa levätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkkejä?
Sen kyllä huomaa kuka tahansa, joka vaivautuu edes minuutiksi seuraamaan keskimääräistä suomalaista aihe vapaa -keskustelua tai vaikka poliitikkojen väittelyjä.
Konkreettisia esimerkkejä, kiitos?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.
Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista.
Suomi = Helsinki? Vain typerys istuu vapaaehtoisesti avannossa ja valittaa, että vesi on kylmää.
Kyllä. Elämän helppous tekee sen ettei henkistä kypsymistä tapahdu. Joku ihminen on haastava? Feidaa se ja vaihda toiseen. Työpaikka on ikävä? Saikuta ja/tai vaihda työpaikka. Oma ala ei vastannutkaan odotuksia? Vaihtoon. Seurustelukumppanin kanssa vaikea tilanne? Laita kiertoon. Ei huvita tehdä ruokaa? Tilaa woltista tai osta kaupasta valmista. Ei jaksa kävellä/pyöräillä? Sähköskuutilla tai autolla pääsee. Lihavuus päässyt iskemään mutta rutiinien muutos järjestelmällisesti on liian pitkäpiimäistä? Laihdutusnappia naamaan tai leikkauspöydälle. Sitten bonuksena lellityt lapset: ei jaksa laittaa ruokaa, siivota, opiskella tai käydä töissä -> äääitiii/iisii -> äiti hoitaa juoksevat asiat, vippaa rahaa ja käy ostoksilla.
Omaa lasta ei voi peruuttaa tai laittaa vaihtoon, siksi osa nuorista välttelee vakkariparisuhdetta ja lapsia viimeiseen asti.
Ihmisen luontainen käytösmalli on hakeutua matalimman energian tilaan ja jos ei itse tiedosta löysiä tapojaan ja muuta rutiinejaan/käytöstään, pääsee länsimaisessa yhteiskunnassa eläen todella pienellä panostuksella.
Myös ajattelu on laiskistunut. Esimerkiksi viihteessä kulutetaan erittäin valmiiksi pureskeltua tuotetta, jota ei tarvitse pohtia tai työstää. Miten itse koen tämän ilmenevän? Kun kysyn joltakin millainen katsomansa elokuva oli, vastaus on lähinnä "ok". Yli kolmekymppiseltä luulisi tulevan muutama lause enemmän. Ei nyt mitään esseetä tarvitse tulla, mutta edes sen verran ajatuksia että henkilö osoittaisi edes hiukkasen verran tiedostavansa mitä katsoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehitys johtuu taloudesta, naisten korkeasta koulutustasosta ja valinnanvapaudesta. Ei ole mikään pakko enää asettua aloilleen, eikä ole pakko elää tietynlaista elämää, kuten vaikka isovanhempamme elivät. Valinnanvapautta on niin paljon, ettei osa pysty koskaan päättämään, mitä tekee.
"Jengi pelaa vain aikaa, niill' on liikaa mistä valita" -Tehosekoitin-
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.
Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista.
Soiko omassa päässäsi sama levy aamusta iltaan ja vuodesta toiseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
Juuri tuo ajatusmaailma, "vangittuna perhe-elämään ja vakituiseen työpaikkaan". Todellinen arvojen muutos.
Vakituisia työpaikkoja ei enää ole Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi olla huoleton 3-kymppinen kuin perheellisenä vangittuna siihen talovelkaan, lapsiin, työpaikkaan parisuhteeseen. Kammottava ajatuskin tuo minulla jo nyt, olen 31-vuotias nainen.
Juuri tuo ajatusmaailma, "vangittuna perhe-elämään ja vakituiseen työpaikkaan". Todellinen arvojen muutos.
Vakituisia työpaikkoja ei enää ole Suomessa.
Niille on jotka osaa ja valitsee oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän tietynlaisen aikuisuuden vaatimisen, esimerkiksi juuri vastuun ottamisen suhteen. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että aikuisuuteen kuuluisi tietyt harrastukset tai tietynlainen tapa elää. Itse määrittelisin aikuisuuden myös siten, että ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ja jollekin ne lapselliset harrastukset tai vaikkapa paikalleen asettumisen välttely voivat lisätä onnellisuutta, joten miksipäs ei?
Vierailija kirjoitti:
Kehitys johtuu taloudesta, naisten korkeasta koulutustasosta ja valinnanvapaudesta. Ei ole mikään pakko enää asettua aloilleen, eikä ole pakko elää tietynlaista elämää, kuten vaikka isovanhempamme elivät. Valinnanvapautta on niin paljon, ettei osa pysty koskaan päättämään, mitä tekee.
"Jengi pelaa vain aikaa, niill' on liikaa mistä valita" -Tehosekoitin-
Tilastojen valossa tyttöjen ja naisten koulumenestys näyttää loistavalta. Koulumenestyksestä huolimatta tytöt päätyvät kuitenkin todennäköisemmin matalapalkkaisiin töihin. Koska äitiys?
Eipä se kaljan kiskominen ja pubeissa notkuminenkaan kovin aikuismaista touhua ole :D
Vierailija kirjoitti:
Eipä se kaljan kiskominen ja pubeissa notkuminenkaan kovin aikuismaista touhua ole :D
Nykyiset kolmekymppiset eivät enää juuri kisko kaljaa ja notku pubeissa verrattuna aiempaan.
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.
Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista.
Missä mukamas on se täydellisen ihmisen malli, jonka mukaan meitä mitataan? Ei missään. Olemme itse kehittäneet sen omassa päässämme.
Täällö yksi pidennettyä teini-ikää viettävä 32v nainen, tosin en juo juurikaan alkoholia enkä käy baareissa sekä käyn kokopäiväisesti töissä ja on oma auto ja vuokrakämppä eli siinä mielessä olen ottanut vastuun elämästäni. Mutta sitten ne yhteiskunnan odotukset..
Monen vuoden työelämän jälkeen olen vihdoin rahallisesti hyvässä tilanteessa ja on mahdollisuus esimerkiksi reissata ja tarjota itselle juttuja, joihin ei 20-27 vuotiaana ollut mahdollisuutta, lisäksi mieleltäni muutenkin levollinen olo ja olen löytänyt ns itseeni panostamisen terveellisen ruoan ja liikunnan kautta, mukavia harrastuksia unohtamatta. Perhe-elämän näen niin että joutuisin luopumaan tästä kaikesta mukavasta jonka VIHDOIN olen onnistunut itselleni mahdollistamaan.
Perhe-elämä vaikuttaa sivusta katsottuna aivan helvetin raskaalta, et moneen vuoteen saa nukuttua niin paljon kuin tarvitsisit, lasten hoitoon laittamista paheksutaan ja vielä pitäisi kääntää muutenkin elämä niin että lapset on keskipisteenä ja heidän ehdoillaan eletään. Vanhemmuuden vaatimukset on jotenkin tosi kovat, itselle sopisi enemmän sellainen rakkaudella mutta vähän vasemmalla kädellä hoidettu vanhemmuus että lapset kasvaisi siinä muun elämän ohessa. Sitten kun pikkulapsivaihe on ohi ja alkaa kouluvuodet, olet taas sidottu samaan paikkaan ja oravanpyörä arkeen vuosiksi. Itselleni pahin ajatus on siis vapauden menetys, ettei enää ns kaikki ovet ole avoinna kuten nyt tuntuu.
Perheitä joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon(ollut jo sotavuosista), päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskoulussa tilanne on kutakuinkin sama. Pienet pojat viettävät suurimman osan valveillaolo ajastaan naisten kanssa ja heillä puuttuu miehen malli ja auktoriteetti jota kunnioittaa.