Lue keskustelun säännöt.
Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin
20.09.2025 |
Ei olla millään tasolla asetuttu aloilleen, harrastukset ns lapsenomaisia, ajatusmaailma naiivi. Mistä tämä kehitys johtuu?
Kommentit (232)
1. Lasten saaminen on viivästynyt ja koskee yhä harvempaa. Aika moni kypsyydeltään jälkeenjäänyt kasvaa henkisesti lapsen saamisen myötä, ihan siksi kuin on pakko.
2. Opisleuaika on pidentynyt ja työelämään siirtyminen viivästynyt. Tämä vaikuttaa väistämättä myös elämäntyyliin kun monet opislelijat elää täysin tai puoliksi (valtion tai vanhempien) tuilla. Silloin ei olla vielä koettu aikuiselämän huolia sekä vastuita.
3. Nykyajan kulttuuri, joka liikaa painottaa tunteita. Tunteiden vietävissä oleminen on täysin normaalia lapselle mutta aikuisilta odotetaan jo tunteiden sääntelyä sekä itsehillintää. Joskus pitää myös kestää sitä, että ei yhtään tee mieli ja silti on pakko. Ennen tätä pidettiin normaalina, nyt monella on haasteita ihan siksi kun luulevat tätä vaihetta joksikin mielenterveysongelmaksi. Sekin on normaalia, että paskassa elämäntilanteessa masentaa. Jos puoliso on kuollut ja työpaikka on mennyt alta, silloin on ihan normaalia kokea huonoja fiiliksiä. Se ei ole mikään "kemiallinen epätasapaino aivoissa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset eivät ole fiksuja eivätkä osaa ottaa vakavasti oikeita asioita. Se tekee kyllä huonoa koko Suomelle.
No mitä pitäisi tehdä, ettei ole lapsellinen?
Vierailija kirjoitti:
Eipä se kaljan kiskominen ja pubeissa notkuminenkaan kovin aikuismaista touhua ole :D
Hih hih
Vierailija kirjoitti:
Eipä se kaljan kiskominen ja pubeissa notkuminenkaan kovin aikuismaista touhua ole :D
Monien mielestä näköjään on plus se että pitäis kiroilla, harrastaa irtosuhteita, puhua poliittisista asioista yms yms. En kyl haluais olla tuollainen "aikuinen"! Olen lapseton 35 vuotias ja justiinsa tuon kaltaisia aikuisia jotka on jatkuvasti synkkiä, vakavia on vaikea olla tämänikäisenä " Lapsenmielinen ",, tykkään mangoista, animesta, pienistä jutuista esim jäätelöstä, auringonpaisteesta yms en kuitenkaan ole sellainen ADHD ekstrovertti että laskisin liukumäkeä tai katselin lastenohjelmia mutta sellainen tietynlainen " Fantasiamaailma " On jota en tietenkään ääneen sano tai elä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tietynlaisen aikuisuuden vaatimisen, esimerkiksi juuri vastuun ottamisen suhteen. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että aikuisuuteen kuuluisi tietyt harrastukset tai tietynlainen tapa elää. Itse määrittelisin aikuisuuden myös siten, että ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ja jollekin ne lapselliset harrastukset tai vaikkapa paikalleen asettumisen välttely voivat lisätä onnellisuutta, joten miksipäs ei?
Vastuunkanto on tärkeä ja ymmärrys asioiden vakavuudesta sekä tärkeydestä. Vähättely ei ole fiksua myöskään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset eivät ole fiksuja eivätkä osaa ottaa vakavasti oikeita asioita. Se tekee kyllä huonoa koko Suomelle.
No mitä pitäisi tehdä, ettei ole lapsellinen?
Varmaan olla sotakiihkoinen hullu ja puhua vaan poliittisia asioita sekä haukkua muita jotka ei jää samoja arvoja ja mielipiteitä näiden mukaan:D varmaan pitäis myös valehdella, varastaa, mrhata tms.
Vierailija kirjoitti:
1. Lasten saaminen on viivästynyt ja koskee yhä harvempaa. Aika moni kypsyydeltään jälkeenjäänyt kasvaa henkisesti lapsen saamisen myötä, ihan siksi kuin on pakko.
2. Opisleuaika on pidentynyt ja työelämään siirtyminen viivästynyt. Tämä vaikuttaa väistämättä myös elämäntyyliin kun monet opislelijat elää täysin tai puoliksi (valtion tai vanhempien) tuilla. Silloin ei olla vielä koettu aikuiselämän huolia sekä vastuita.
3. Nykyajan kulttuuri, joka liikaa painottaa tunteita. Tunteiden vietävissä oleminen on täysin normaalia lapselle mutta aikuisilta odotetaan jo tunteiden sääntelyä sekä itsehillintää. Joskus pitää myös kestää sitä, että ei yhtään tee mieli ja silti on pakko. Ennen tätä pidettiin normaalina, nyt monella on haasteita ihan siksi kun luulevat tätä vaihetta joksikin mielenterveysongelmaksi. Sekin on normaalia, että paskassa elämäntilanteessa masentaa. Jos puoliso on kuollut ja työpaikka
Tämä. Olen törmännyt lukemattomiin 25-30-vuotiaisiin joilla on *vaikea-asteinen paniikkihäiriö*. Joo ei ole, heillä on elämä jossa on haasteita ajoittain. Ihan jäätävää typeryyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuntelin sivusta kesätöissä olleita nuoria ja olen aloittajan kanssa täysin samaa mieltä. Ennen hieman suodatettiin mitä suusta päästettiin, varsinkin töissä. Nämä puhuivat kaiken mitä mieleen tuli suodattamatta ja kieltämättä tuli myötähäpeä heidän puolestaan. Kyllä sieltä pari poikaa erottautui edukseen. Selvästi heitä odottaa upea ura. Muita en palkkaisi töihin kuulemani perusteella melkoisia tyhjä päitä. Yleissivistys, käytöstavat, tilannetaju - loistivat poissaolollaan.
Kasvattakaa nyt ihmeessä niitä nuoria kotona!
Tämä on totta. Vähän liian henkilökohtaisia asioita hölistään myös välittämättä, ettei kaikki paikalla olijat haluaisi niitä kuulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselliset ihmiset eivät ole fiksuja eivätkä osaa ottaa vakavasti oikeita asioita. Se tekee kyllä huonoa koko Suomelle.
No mitä pitäisi tehdä, ettei ole lapsellinen?
Asiat täytyy suhteuttaa ja täytyy kyetä vakavoitumaan tarvittaessa. Asioihin täytyy välillä keskittyä ja panostaa. Lapselliset ihmiset eivät välitä asioista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällö yksi pidennettyä teini-ikää viettävä 32v nainen, tosin en juo juurikaan alkoholia enkä käy baareissa sekä käyn kokopäiväisesti töissä ja on oma auto ja vuokrakämppä eli siinä mielessä olen ottanut vastuun elämästäni. Mutta sitten ne yhteiskunnan odotukset..
Monen vuoden työelämän jälkeen olen vihdoin rahallisesti hyvässä tilanteessa ja on mahdollisuus esimerkiksi reissata ja tarjota itselle juttuja, joihin ei 20-27 vuotiaana ollut mahdollisuutta, lisäksi mieleltäni muutenkin levollinen olo ja olen löytänyt ns itseeni panostamisen terveellisen ruoan ja liikunnan kautta, mukavia harrastuksia unohtamatta. Perhe-elämän näen niin että joutuisin luopumaan tästä kaikesta mukavasta jonka VIHDOIN olen onnistunut itselleni mahdollistamaan.
Perhe-elämä vaikuttaa sivusta katsottuna aivan helvetin raskaalta, et moneen vuoteen saa nukuttua niin paljon kuin tarvitsisit, lasten hoitoon laittamista paheksutaan ja vielä pitäi
Mun mielestä sun teksti on hyvä esimerkki aikuisuuteen liittyvästä ajattelutavasta. Olet tiedostanut, ettei lapset ole sun juttu, joten on vastuullista olla hankkimatta niitä eikä mennä yhteiskunnan tai muiden mielipiteiden mukaan. Aikuisuudessa on enemmän kyse oman elämän hallinnasta ja siitä, että uskaltaa elää omannäköistä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Täällö yksi pidennettyä teini-ikää viettävä 32v nainen, tosin en juo juurikaan alkoholia enkä käy baareissa sekä käyn kokopäiväisesti töissä ja on oma auto ja vuokrakämppä eli siinä mielessä olen ottanut vastuun elämästäni. Mutta sitten ne yhteiskunnan odotukset..
Monen vuoden työelämän jälkeen olen vihdoin rahallisesti hyvässä tilanteessa ja on mahdollisuus esimerkiksi reissata ja tarjota itselle juttuja, joihin ei 20-27 vuotiaana ollut mahdollisuutta, lisäksi mieleltäni muutenkin levollinen olo ja olen löytänyt ns itseeni panostamisen terveellisen ruoan ja liikunnan kautta, mukavia harrastuksia unohtamatta. Perhe-elämän näen niin että joutuisin luopumaan tästä kaikesta mukavasta jonka VIHDOIN olen onnistunut itselleni mahdollistamaan.
Perhe-elämä vaikuttaa sivusta katsottuna aivan helvetin raskaalta, et moneen vuoteen saa nukuttua niin paljon kuin tarvitsisit, lasten hoitoon laittamista paheksutaan ja vielä pitäi
Kasvattaako paheksujat lapsesi, vai sinä itse? Aikuisuuteen kuuluu sietää monenlaisia mielipiteitä ja niiden antaminen mennä toisesta korvasta ulos. Harrastaa voi, vaikka olisi lapsia. Nuo ovat vain järjestelykysymyksiä. Moni tekee mielessään asiasta painajaismaisen hankalan. Todellisuudessa lapset tuovat äärettömän paljon iloa sen hankaluuden lisäksi. Elämä ei ole koskaan ollut pelkkää tasaista hyvää, siihen kuuluu huonotkin asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällö yksi pidennettyä teini-ikää viettävä 32v nainen, tosin en juo juurikaan alkoholia enkä käy baareissa sekä käyn kokopäiväisesti töissä ja on oma auto ja vuokrakämppä eli siinä mielessä olen ottanut vastuun elämästäni. Mutta sitten ne yhteiskunnan odotukset..
Monen vuoden työelämän jälkeen olen vihdoin rahallisesti hyvässä tilanteessa ja on mahdollisuus esimerkiksi reissata ja tarjota itselle juttuja, joihin ei 20-27 vuotiaana ollut mahdollisuutta, lisäksi mieleltäni muutenkin levollinen olo ja olen löytänyt ns itseeni panostamisen terveellisen ruoan ja liikunnan kautta, mukavia harrastuksia unohtamatta. Perhe-elämän näen niin että joutuisin luopumaan tästä kaikesta mukavasta jonka VIHDOIN olen onnistunut itselleni mahdollistamaan.
Perhe-elämä vaikuttaa sivusta katsottuna aivan helvetin raskaalta, et moneen vuoteen saa nukuttua niin paljon kuin tarvitsisit, lasten hoitoon laittamista paheksutaan ja vielä pitäi
Vanhemmaksi pääsee kun osaa paneskella, ei se muuta vaadi. Kaiken muun voikin sitten ulkoistaa yhteiskunnalle.
Kotimaisten viihdeohjelmien taso on paljon kertovaa aiheeseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kivaa olla lapsellinen ja hyvätuloinen kolmikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Helsingissä asunnot maksaa niin paljon, että jos edes saa pankista lainaa, niin sitä kyllä maksaa 25v. Vuokralla tässä vielä siis ollaan vaikka olen keskituloinen. Hallituksen leikkaukset uhkaa työpaikkaani, joten nyt ei ole myöskään turvallinen hetki sitoutua asuntolainaan. Olen onnellinen että on vielä edes töitä eikä vielä ole vähennetty työaikaa.
Lapsia en ehkä hanki, olen 35 mutta en ole kiinnostunut lapsista. On tosi mukavaa olla vapaa tällä tavalla! En ehkä sovi sellaiseen ihan normielämään. Ehkä olisin toisenlainen, jos minun koulukiusaamiseeni olisi puututtu joskus. Nyt haluan vain olla vapaana kaikista normielämän odotuksista.
Soiko omassa päässäsi sama levy aamusta iltaan ja vuodesta toiseen?
Ehkäpä mitäs siitä tuumaat mörrimöykky? 😝 käyn kuitenkin töissä, harrastan liikuntaa mutten elä niinkuin tämä yhteiskunta odottaa ja muiden ihmisten ajatuksista en piittaa pskaakaan, tää on mun elämä ja jos tykkään katsoa animea tai harrastaa mangajuttuja niin sou what?? En kuitenkaan pukeudu lapsenomaisesti! :D
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole rahaa eikä puolisoa? Eikä töitä?
Tää on varmaan suurin syy miksi ei asiat tapahdu niin kun ap haluaisi. Mutta voi aikuista elämää elää muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tietynlaisen aikuisuuden vaatimisen, esimerkiksi juuri vastuun ottamisen suhteen. En kuitenkaan ymmärrä ajatusta, että aikuisuuteen kuuluisi tietyt harrastukset tai tietynlainen tapa elää. Itse määrittelisin aikuisuuden myös siten, että ottaa vastuun omasta onnellisuudestaan, ja jollekin ne lapselliset harrastukset tai vaikkapa paikalleen asettumisen välttely voivat lisätä onnellisuutta, joten miksipäs ei?
Mielestäni harrastus itsessään ei tee lapselliseksi, vaan tyyli miten harrastaa. Jos esimerkiksi tykkää kirjoista ja haaveilee kirjailijaksi ryhtymisestä. Lapsellinen tyyli ja asennoituminen on haaveilla ja suhtautua asiaan kevyesti- eli tekee lukemista ja kirjoittamista vain silloin kun on kiva fiilis, mutta samalla kuvittelee että kirjailijan ura olisi itselle sopiva ja tällä tyylillä portti siihen aukeaa. Aikuismaisempi tyyli on ensin tiedostaa totuus ja tehdä päätös - tykkääkö kirjoista vain harrastuksena vai suhtautuuko alaan tosissaan. Jos on tosissaan, niin sitten tekee paljon tiedostettuja päätöksiä omaan arkeen ja rutiineihin liittyen ja kirjoittaa/tekee taustatyötä myös niinä päivinä kun ei oikein huvittaisi.
Esimerkiksi keppihevoset voi olla hyvinkin vakava aikuismainen harrastus/elämäntapa, jos alkaa vaikka suunnittelemaan keppareita, oheismateriaaleja, tapahtumia jne ja tekee toiminnasta tuotteliasta työtä. Lapsellista keppihevostelua olisi pitää mielikuvitustallia ja laukkailla itsekseen takapihalla haaveillen vielä aikuisena. Ei sillä että se väärin olisi eikä niin saisi tehdä.
"Vanhemmaksi pääsee kun osaa paneskella, ei se muuta vaadi. Kaiken muun voikin sitten ulkoistaa yhteiskunnalle."
Ei useimmat kolmekymppiset ole osanneet.
Ankeuttaja bongattu! Harmittaako?
Lapselliset ihmiset eivät ole fiksuja eivätkä osaa ottaa vakavasti oikeita asioita. Se tekee kyllä huonoa koko Suomelle.