Lue keskustelun säännöt.
Aika moni on nykyisin todella lapsellinen vielä kolmekymppisenäkin
20.09.2025 |
Ei olla millään tasolla asetuttu aloilleen, harrastukset ns lapsenomaisia, ajatusmaailma naiivi. Mistä tämä kehitys johtuu?
Kommentit (293)
Mitä se haittaa? Itse en ainakaan halua koskaan olla kuiva aikuinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivätkö lapset ole asettuneet aloilleen?
Niin kauan kun ei riko lakia ja on peruskohtelias muita ihmisiä kohtaan, niin mitä sillä on väliä kuinka lapsellinen kukakin on? Mitä siitä on haittaa että joku 50v vaikka pelaa videopelejä tai keräilee Barbieita sen sijaan että katsoo jotain hiihtoa tai käy sauvakävelemässä? Ei kerta kaikkiaan mitään. Ainoa ongelma on se, että se ei vaan sovi joidenkin kapoiseen ajatusmaailmaan, ja silloinhan se on ihan yksilön oma ongelma. Ja jos keskittyy ihan siihen omaan tekemiseen niin sillä tästäkin ongelmasta pääsee. Helppoa ja ilmaista.
Lisääntymistä nyt ei kannata pitää minään henkisen aikuistumisen mittarina. Maailman nuorin äiti on 5v, onko hän nyt jotenkin maagisesti aikuinen? Entä kaikki teinivanhemmat? Jos on yhtään seurannut uutisia tai keskusteluja netistä niin on kyllä huomannut että vanhemmuus ei todellakaan tuo mitään henkistä kypsymistä. Kaikki vanhemmat eivät todellakaan ole mitään Muumipappoja ja Muumimammoja, vaan siellä on osa henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisia, ailahtelevia, kiukuttelevia, vastuuttomia (myös taloudellisesti), jne. Jos jostain olisin huolissaan niin siitä, että lapsia syntyy huonoihin oloihin enkä siitä, että joku päättää olla lisääntymättä.
Tulee tästä keskustelusta mieleen se yksi pätkä minkä näin Ylen Elävästä arkistosta, oli kuvattu 60- tai 70-luvulla ja siinä kyseltiin vastaantulijoiden mielipiteitä homoseksuaalisuudesta. Yksi nainen sanoi että on se ihan kamalaa. Haastattelija kysyi että miksi se on kamalaa ja tämä nainen vastasi että en minä tiiä:D
Vierailija kirjoitti:
No, mitä vikaa on lapsellisuudessa ja naiviudessa niin kauan kun omalla elämisellään ei aiheuta häiriötä muille.
Ja sitäpaitsi; miksi kannattaisi jotenkin aikuistua, kun ei se kuitenkaan muuta elämää ja elämänlaatua millään tasolla paremmaksi. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että aikuistumisessa on etenkin nykymaailmassa vain ja ainoastaan negatiivisia puolia.
Ja mitä aikuistuminen ylipäänsä edes on? Ja kuka päättää milloin joku on jotenkin oikealla tavalla aikuinen.
Tämä. Itse olen kouluttautunut korkealle ja arvostetulle, erittäin vastuulliselle alalle. Töissä olen työn vaatimalla tavalla. Sen ulkopuolella elän miten tykkään, eikä ole keneltäkään millään tavalla pois tai häiriöksi. Velaton omistusasunto on jo.
T. kolmikymppinen velanainen
Toiset väittää, että muiden ihmisten pitäisi asettua aloilleen, toiset taas, että toisten pitäisi jatkuvasti muuttaa työn perässä. Eipä taida olla olemassa mitään oikean elämän reseptiä. Jokainen voi elää itselleen sopivalla tavalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä vikaa on lapsellisuudessa ja naiviudessa niin kauan kun omalla elämisellään ei aiheuta häiriötä muille.
Ja sitäpaitsi; miksi kannattaisi jotenkin aikuistua, kun ei se kuitenkaan muuta elämää ja elämänlaatua millään tasolla paremmaksi. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että aikuistumisessa on etenkin nykymaailmassa vain ja ainoastaan negatiivisia puolia.
Ja mitä aikuistuminen ylipäänsä edes on? Ja kuka päättää milloin joku on jotenkin oikealla tavalla aikuinen.
Tämä. Itse olen kouluttautunut korkealle ja arvostetulle, erittäin vastuulliselle alalle. Töissä olen työn vaatimalla tavalla. Sen ulkopuolella elän miten tykkään, eikä ole keneltäkään millään tavalla pois tai häiriöksi. Velaton omistusasunto on jo.
T. kolmikymppinen velanainen
Voi v tota tämä. Tämä. Tämä. Kommentointia. Onko typerämpää edes olemassa. Kuin Tämä tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, mitä vikaa on lapsellisuudessa ja naiviudessa niin kauan kun omalla elämisellään ei aiheuta häiriötä muille.
Ja sitäpaitsi; miksi kannattaisi jotenkin aikuistua, kun ei se kuitenkaan muuta elämää ja elämänlaatua millään tasolla paremmaksi. Pikemminkin vaikuttaa siltä, että aikuistumisessa on etenkin nykymaailmassa vain ja ainoastaan negatiivisia puolia.
Ja mitä aikuistuminen ylipäänsä edes on? Ja kuka päättää milloin joku on jotenkin oikealla tavalla aikuinen.
Tämä. Itse olen kouluttautunut korkealle ja arvostetulle, erittäin vastuulliselle alalle. Töissä olen työn vaatimalla tavalla. Sen ulkopuolella elän miten tykkään, eikä ole keneltäkään millään tavalla pois tai häiriöksi. Velaton omistusasunto on jo.
T. kolmikymppinen velanainen
Voi v tota tämä. Tämä. Tämä. Kommentointia. Onko typerämpää edes olemassa. Kuin Tämä tämä.
Jess???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mikä tämä kehitys on että ei kasveta henkisesti. Itsellä oli avioliitto, lapsi ja ura jo 26v. Mummollani oli jo 19v kaksi lasta ja uran hankki kun lapset kasvoivat. Nykyään kolmikymppiset ovat ihan hukassa etsimässä itseään.
Hankitko sinä ja mummosi avioliiton ja lapsia, koska oikeasti halusitte, vaiko vain ulkopuolelta tulevan sosiaalisen paineen ja vallitsevan kulttuurin takia? Koska muutkin?
Nykyään kun ei enää ole sosiaalisia paineita tehdä vastoin tahtoaan lapsia tai mitään muutakaan. Niinpä ei myöskään tehdä.
Mä olen nelikymppinen ja lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Enpä usko että kovinkaan moni kolmekymppinen leipoo mutakakkuja ja piirtelee seiniin väriliiduilla. Töissä käydään ja oma huusholli hoidetaan, mutta elämässä on (ja pitääkin olla) muutakin. Aikuisuus ei enää ole mitään hymytöntä pönötystä niinkuin edellisten sukupolvien aikana. Aikuinen saa nykyään pitää hauskaa muutenkin kuin juhannuksena ja jouluna, ja jopa ihan selvinpäin.
Ainakin itse yritän välttää kaikin keinoin tätimäiseksi tantaksi muuttumista. Näkee välillä kolmekymppisissäkin täysin tätiintyneitä naisia, tyyli ja olemus on kuin keski-ikäisellä, ryhti länässä. Pelkästään jo säännöllinen rasittava liikunta tekee paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Mikä tämä kehitys on että ei kasveta henkisesti. Itsellä oli avioliitto, lapsi ja ura jo 26v. Mummollani oli jo 19v kaksi lasta ja uran hankki kun lapset kasvoivat. Nykyään kolmikymppiset ovat ihan hukassa etsimässä itseään.
Hankitko sinä ja mummosi avioliiton ja lapsia, koska oikeasti halusitte, vaiko vain ulkopuolelta tulevan sosiaalisen paineen ja vallitsevan kulttuurin takia? Koska muutkin?
Nykyään kun ei enää ole sosiaalisia paineita tehdä vastoin tahtoaan lapsia tai mitään muutakaan. Niinpä ei myöskään tehdä.
Henkistä kasvuahan tuossa ylemmässä esimerkissä ei nimenomaan ole, on vain menty sopulilauman mukana kun noin kuuluu tehdä eikä ole edes osattu miettiä muita vaihtoehtoja. Uraa ei edes nykyään kannata liian nuorena hankkia, työssä raatamista on edessä vuosikausia enemmän ennenkuin eläkettä näkee. Mummot pääsi eläkkeelle 55-60-vuotiaana.
Mitä on lapsellisuus?