Mihin ikään mennessä pitäisi päättää, haluaako lapsen vai ei?

Ei ainakaan kannata odottaa mitään vauvakuumetta, sellaista tulee harvoille. Mitä nuorempana päätöksen tekee sitä todennäköisemmin se toteutuu. 

Olen pitänyt itselläni takarajana 35 vuoden ikää.

Olen nyt 33. Tuskailen asian kanssa päivittäin, en vaan tiedä mitä oikeasti tahdon.

Vierailija kirjoitti:

Olen pitänyt itselläni takarajana 35 vuoden ikää.

Olen nyt 33. Tuskailen asian kanssa päivittäin, en vaan tiedä mitä oikeasti tahdon.

Tuskailet päivittäin muttet yhtään tiedä mitä tahdot? Yleensä jos lapsensaamista miettii noin paljon, se on siksi että haluaa sen lapsen. Jos lapset ei kiinnosta, ei ajatus tule mieleen päivittäin

Vierailija kirjoitti:

Ennen ehkäisyn keksimistä suurin osa naisista sai viimeisen lapsensa yli nelikymppisenä. Siis jos jokin tulehdus ei ollut tuhonnut munanjohtimia sitä ennen. 

Jos 42v nainen on seksuaalisesti aktiivinen eikä käytä ehkäisyä on todennäköisempää, että hän tulee vuoden kuluessa raskaaksi kuin se ettei hän tule.

Jos on saanut jo esikoisen, on helpompaa saada lapsi nelikymppisenä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40-vuotiaan todennäköisyys tulla raskaaksi on vain noin 5 % kuukautta kohden. Hyvin pieni osa tulee raskaaksi enää tuossa iässä. Munasolut ovat määrällisesti ja laadullisesti huomattavasti huonompia kuin vaikkapa 25-vuotiaalla.

5% kymmenessä kuukaudessa on 50% ja 20 kuukaudessa 100%.



5% ei ole vain. 

Voi ristuksen ääliö. Ootko tosissas että lasta yrittävistä noin puolessatoista vuodessa KAIKKI olisivat raskaana? 

Oot ollu matikan tunnilla hereillä. Todennäköisyyksiä ei lasketa ynnäämällä.Dorka. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata odottaa mitään vauvakuumetta, sellaista tulee harvoille. Mitä nuorempana päätöksen tekee sitä todennäköisemmin se toteutuu. 

Eli kannattaa hankkia lapsi vaikkei yhtään tee mieli? :D

Ei mihinkään ikään mennessä. Tätä elämää ei kannata tuhlata lapsiin vaan keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. 

 

N.27

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään ikään mennessä. Tätä elämää ei kannata tuhlata lapsiin vaan keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. 

 

N.27

Pakko se päätös on suuntaan tai toiseen jossain vaiheessa tehdä kuitenkin.

Riippuu oletko mies tai nainen. Miesasukashan voi pamauttaa vielä vaikka vanhainkodin hoitsun paksuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten sitä ei voi tietää esim 30 veenä?

Jos haluaa lapsen, pitää alkaa valmistella asioita. Puoliso, raha-asiat kuntoon, asunto, työpaikka, terapiassa omat traumat pois ettei siirrä niitä lapselle, jne

Ei ne tule tuosta vaan. Vaatii vuosien työn.

Jos päättää reilusti yli 30 veenä, sehän altistaa huonoille kumppanivalinnoille koska tulee paniikki/kiire. Sitten herkemmin katuu myös lastaan (fomo-vauva)

Ei sun elämä tule koskaan olemaan valmis, lapset syntyy keskeneräisyyteen AINA

Surullista jos koet itsesi ja oman elämäsi noin.

Näin sivusta, mutta eihän kenenkään elämä ole valmis. Vaikka olisi oltu idyllisesti aviossa vuosikymmenen, olisi omakotitalo ostettu, kummallakin vakityöt vähintään mediaanipalkoilla jne.

Niin koskaan ei voi varmaksi sanoa, mikä tilanne on esim. 5 vuoden päästä. Onko työpaikalle tullut yt-neuvottelut, onko puoliso ihastunut toiseen ja alkanut pohjustaa eroa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata odottaa mitään vauvakuumetta, sellaista tulee harvoille. Mitä nuorempana päätöksen tekee sitä todennäköisemmin se toteutuu. 

 

Eli kannattaa hankkia lapsi vaikkei yhtään tee mieli? :D

Vaihtoehdot on taas vauva kuume ja se ettei yhtään tee mieli, just.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta miten sitä ei voi tietää esim 30 veenä?

Jos haluaa lapsen, pitää alkaa valmistella asioita. Puoliso, raha-asiat kuntoon, asunto, työpaikka, terapiassa omat traumat pois ettei siirrä niitä lapselle, jne

Ei ne tule tuosta vaan. Vaatii vuosien työn.

Jos päättää reilusti yli 30 veenä, sehän altistaa huonoille kumppanivalinnoille koska tulee paniikki/kiire. Sitten herkemmin katuu myös lastaan (fomo-vauva)

Ei sun elämä tule koskaan olemaan valmis, lapset syntyy keskeneräisyyteen AINA

Surullista jos koet itsesi ja oman elämäsi noin.

Näin sivusta, mutta eihän kenenkään elämä ole valmis. Vaikka olisi oltu idyllisesti aviossa vuosikymmenen, olisi omakotitalo ostettu, kummallakin vakityöt vähintään m

On eri asia odottaa että elämä on valmis vauvaan, kuin kuvitella että se jatkuu jotenkin samanlaisena varmasti loppuiän.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Asiasta on hyvin harvoin varma. Olisi jäänyt monelta lapset kokonaan tekemättä, jos olisi jäänyt odottelemaan jotain 100% varmuutta, jota hyvin harvalle tulee. 

Vierailija kirjoitti:

Olen pitänyt itselläni takarajana 35 vuoden ikää.

Olen nyt 33. Tuskailen asian kanssa päivittäin, en vaan tiedä mitä oikeasti tahdon.

Oikeasti kyse on siitä, ettet uskalla toteuttaa toivettasi. Jos et haluaisi lasta, et miettisi koko asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ainakaan kannata odottaa mitään vauvakuumetta, sellaista tulee harvoille. Mitä nuorempana päätöksen tekee sitä todennäköisemmin se toteutuu. 

 

Eli kannattaa hankkia lapsi vaikkei yhtään tee mieli? :D

Vauvakuume on eri asia kuin "tekee mieli". Harva sitä vielä lasta tehdessä on mitenkään kuumeisesti haluamassa lasta. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään ikään mennessä. Tätä elämää ei kannata tuhlata lapsiin vaan keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. 

 

N.27

 

Pakko se päätös on suuntaan tai toiseen jossain vaiheessa tehdä kuitenkin.

Ei mikään pakko. Itse olen antanut vain elämän viedä sen kummemmin päättämättä haluanko lapsia vai en. Todennäköisesti en niitä saa, koska olen jo 41v. Se on ihan ok. 

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mihinkään ikään mennessä. Tätä elämää ei kannata tuhlata lapsiin vaan keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiinsa. 

 

N.27

 

Pakko se päätös on suuntaan tai toiseen jossain vaiheessa tehdä kuitenkin.

Ei ole pakko. Asioiden voi antaa vain tapahtua suuntaan tai toiseen. Ei kaikesta tarvitse olla jotain suunnitelmaa ja päätöstä valmiina. Esimerkiksi minä en ikinä ole päättänyt ,että haluan neljä lasta. Niin vain tapahtui. 

Minä olin vielä 30v iässä varma, etten halua lapsia ollenkaan. Nyt olen 42v ja kohta kolmen lapsen äiti. Mieli voi muuttua yllättävänkin nopeasti. 

Ihmiset yliajattelevat liikaa nykyisin. Siksi moni jää lapsettomaksi vasten tahtoaan. Vatvotaan ja vatvotaan ja sitten tuleekin jo ikä vastaan ja ollaan hedelmöityshoidoissa jne. Ennen vain pantiin menemään ja lapsia tuli jos oli tullakseen. Ei mietitty turhia, vaan elettiin elämää niillä ehdoilla, jotka satuttiin saamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tärkeintä on olla tekemättä lasta, jos ei ole asiasta varma. Oli ikä mitä tahansa.

Asiasta on hyvin harvoin varma. Olisi jäänyt monelta lapset kokonaan tekemättä, jos olisi jäänyt odottelemaan jotain 100% varmuutta, jota hyvin harvalle tulee. 

Mistä sinä sen tiedät?

Sehän on hyvä asia että lapset syntyvät ainoastaan toivottuna ja suunniteltuna.